Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Mies kiukuttelee kun en halunnut mökkiviikonloppuna seksiä
31.07.2022 |
Kun illalla en halunnut ja olisin aamulla halunnut nauttia mökkiaamusta niin mies pakkasi tavarat ja sanoi kello 8 että nyt lähdetään sitten kotiin. Automatka oli pelkkää mykkäkoulua. Illalla se meni siihen siis, että mies koitti lääppiä, mutta sanoin että nyt en ole tunnelmissa niin hän vain käänsi selkänsä minulle ja hymähti, että niinpä tietysti. Olen nyt todella surullinen tästä suhteen tilasta.
Kommentit (1990)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama täällä. Suhde on ollut huono jo pitkään, eikä mies suostunut viettämään edes kesälomaa yhtä aikaa kuin minä. Hän ei suostunut lähtemään kanssani matkallekaan, eikä meillä ole koskaan kahdenkeskistä aikaa kotona lasten takia, emmekä käy treffeillä tms. Puhdas kämppissuhde siis. Järjestin lapsille hoidon yhdeksi viikonlopuksi, jotta saisimme olla kahdestaan ja parantaa suhdettamme romanttisella ajalla, mutta mies lähtikin silloin omaan reissuun ja vietin sen vuoden ainoan lapsivapaan yksin kotona. Nyt kesän päätteeksi mies ehdotti yhtäkkiä, että ajaisimme mökille edestakaisin harrastamaan pikaseksiä ja tulisimme samantien takaisin, että lapset saisivat pärjätä sen aikaa yksin kotona. En ole mitään typerämpää ikinä kuullut, en halua jättää lapsia yksin kotiin, enkä ole enää kiinnostunut seksistä miehen kanssa, ennen kuin hän panostaa tosissaan romanttiseen parisuhteeseemme. Kesä ja miehen välinpitämättömyyden huipennus oli viimeinen sinetti minulle ja aloin miettiä eroa. Viimeinen asia, mikä nyt kiinnostaa, on ilman tunteita käydä pantavana mökillä edestakaisin sinne ajaen ja koko ajan lasten pärjäämisestä huolehtien. N ole nyt heti eroamassa, mutta ajattelin alkaa elää omaa elämääni ja mies saa pohtia itsekseen tykönään, haluaako hän oikean parisuhteen kanssani vai ei. Jos haluaa, siihen pitää kuulua jonkinlaista arvostusta, tunteita minua kohtaan, halua viettää aikaa yhdessä ja jotain romanttisia elementtejä. Nyt niitä ei ole. Mies ei ymmärrä, vaikka olen tämän hänelle jo muutamaan kertaan selkokielellä kertonut ja mököttää siitä mökkiseksistä.
Tää romantiikan yhdistäminen seksiin on monille miehille vaikeaa. Vaikka pidän itseäni fiksuna ja hyvinkin huomioonottavana, (muuten) mukavana puolisona, en ole oikein koskaan osannut "järjestää romantiikkaa". Jo ajatuskin tuntuu ahdistavalta, vaivaannuttavalta ja teennäiseltä. Mulle seksi on tarve siinä kuin syöminen ja nukkuminen ja silloin tällöin pitäisi vaan homma hoitaa niin voi taas keskittyä tärkeämpiin asioihin. Romantiikka on yhtä kiinnostavaa kuin katsella maalin kuivumista tai käydä balettinäytöksessä.
Tiedän, että useimmat naiset ajattelevat hyvinkin eri tavalla, mutta kun ei pysty, ei kykene. Miehelläsi voi olla sama ongelma.
Mä en tiedä miten useimmat naiset ajattelevat romantiikasta, mutta mulle se on pieniä arjen huomionosoituksia. Esimerkiksi se kun talviaamuna töihin lähtiessäni huomaan että mies on putsannut mun auton lumesta. Tai illalla kun menen pesemään hampaita, mies on laittanut mulle jo hammasharjan ja -tahnan valmiiksi. Siis yleensä ottaen pieni osoitus siitä että hän on ajatellut minua. Olen ollut hänen mielessään. Se on romanttista. Toki tämä toimii molempiin suuntiin.
En tiedä minäkään, mutta tuota se ei ole ollut. Lähimpänä romanttista on ollut kylpyläloma + kuohujuomat, kalliit korut ja yleensäkin kaikki mihin menee paljon rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama täällä. Suhde on ollut huono jo pitkään, eikä mies suostunut viettämään edes kesälomaa yhtä aikaa kuin minä. Hän ei suostunut lähtemään kanssani matkallekaan, eikä meillä ole koskaan kahdenkeskistä aikaa kotona lasten takia, emmekä käy treffeillä tms. Puhdas kämppissuhde siis. Järjestin lapsille hoidon yhdeksi viikonlopuksi, jotta saisimme olla kahdestaan ja parantaa suhdettamme romanttisella ajalla, mutta mies lähtikin silloin omaan reissuun ja vietin sen vuoden ainoan lapsivapaan yksin kotona. Nyt kesän päätteeksi mies ehdotti yhtäkkiä, että ajaisimme mökille edestakaisin harrastamaan pikaseksiä ja tulisimme samantien takaisin, että lapset saisivat pärjätä sen aikaa yksin kotona. En ole mitään typerämpää ikinä kuullut, en halua jättää lapsia yksin kotiin, enkä ole enää kiinnostunut seksistä miehen kanssa, ennen kuin hän panostaa tosissaan romanttiseen parisuhteeseemme. Kesä ja miehen välinpitämättömyyden huipennus oli viimeinen sinetti minulle ja aloin miettiä eroa. Viimeinen asia, mikä nyt kiinnostaa, on ilman tunteita käydä pantavana mökillä edestakaisin sinne ajaen ja koko ajan lasten pärjäämisestä huolehtien. N ole nyt heti eroamassa, mutta ajattelin alkaa elää omaa elämääni ja mies saa pohtia itsekseen tykönään, haluaako hän oikean parisuhteen kanssani vai ei. Jos haluaa, siihen pitää kuulua jonkinlaista arvostusta, tunteita minua kohtaan, halua viettää aikaa yhdessä ja jotain romanttisia elementtejä. Nyt niitä ei ole. Mies ei ymmärrä, vaikka olen tämän hänelle jo muutamaan kertaan selkokielellä kertonut ja mököttää siitä mökkiseksistä.
Tää romantiikan yhdistäminen seksiin on monille miehille vaikeaa. Vaikka pidän itseäni fiksuna ja hyvinkin huomioonottavana, (muuten) mukavana puolisona, en ole oikein koskaan osannut "järjestää romantiikkaa". Jo ajatuskin tuntuu ahdistavalta, vaivaannuttavalta ja teennäiseltä. Mulle seksi on tarve siinä kuin syöminen ja nukkuminen ja silloin tällöin pitäisi vaan homma hoitaa niin voi taas keskittyä tärkeämpiin asioihin. Romantiikka on yhtä kiinnostavaa kuin katsella maalin kuivumista tai käydä balettinäytöksessä.
Tiedän, että useimmat naiset ajattelevat hyvinkin eri tavalla, mutta kun ei pysty, ei kykene. Miehelläsi voi olla sama ongelma.
Mä en tiedä miten useimmat naiset ajattelevat romantiikasta, mutta mulle se on pieniä arjen huomionosoituksia. Esimerkiksi se kun talviaamuna töihin lähtiessäni huomaan että mies on putsannut mun auton lumesta. Tai illalla kun menen pesemään hampaita, mies on laittanut mulle jo hammasharjan ja -tahnan valmiiksi. Siis yleensä ottaen pieni osoitus siitä että hän on ajatellut minua. Olen ollut hänen mielessään. Se on romanttista. Toki tämä toimii molempiin suuntiin.
En tiedä minäkään, mutta tuota se ei ole ollut. Lähimpänä romanttista on ollut kylpyläloma + kuohujuomat, kalliit korut ja yleensäkin kaikki mihin menee paljon rahaa.
Siis kenen mielestä se on romanttista? Viitaten tuohon sun ylempään viestiin, onko sun lapsuudessa rakkaus korvattu rahalla ja lahjoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".
Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.
Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.
Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.
Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.
Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.
Ikinä en ole kuullut ihmisestä, joka menee vaikkapa puolisonsa lämpimästä halaamisesta ja normaalista keskusteluyhteydestä rikki. Ei ehkä kannata mennä suhteeseen ollenkaan, jos tilanne oikeasti olisi tuo. Vaan eihän se ole.
No eihän se hyvässä suhteessa menekään. Mutta siinä vaiheessa kun suhde on jo eron partaalla toisen pihtaamisen takia, niin kyllä se jatkuvasti torjuttu ja loukattu voi kokea, ettei hän halua enää toimia toisen plastonisena halinallena. Se satuttaa oikeasti syvältä, kun itse on rakastunut ja toinen haluaa olla pelkkä halaileva kämppis. Kuten yksipuoliset tunteet nyt tuppaa sattumaan.
En minä aiokaan mennä enää suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei pidä seksuaalisuutta tärkeänä osana parisuhdetta ja sitoudu sen vaalimiseen. Enkä aio koskaan enää jäädä seksittömään suhteeseen. Ei pelkoa siitä.
Joka suhteessa takuulla tulee niitä seksittömiä aikoja. Vaikka se seksuaalisuus on tärkeä ja varsinkin alkuun sitä monesti ollaan kun kanit, niin silti voi tulla aikoja, ettei seksi maistu.
Luulen, että elät yksinäisen vanhuuden, kun ensin olet tuon takia, että kun suhteessa tulee vaikeuksia seksin suhteen, olet vaihtanut uuden tilalle. Tuo kertoo sinusta sen, että seksi on sinulle tärkeämpi, kuin ihmissuhde. Joillekin se ihmissuhde on tärkeämpi ja siitä ei luovuta, vaikka toisella olisi välillä pitempiäkin "kuivia kausia". Jokainen tyylillään, mutta kannattaa kertoa aina sille uudelle kumppanille, että periaatteesi on tuo, ettei sitten tule toiselle yllätyksenä, ja vastapuoli voi miettiä, haluaako aloittaa suhteen noilla vaatimuksilla/säännöillä.
Minulle sopiva kumppani on tietysti sellainen, joka on itsekin samoilla linjoilla eikä jäisi pitkäaikaisesti seksittömään suhteeseen.
Mitä tulee taas tuohon, että kaikissa suhteissa on pitkiä seksittömiä kausia. Eihän se pidä paikkaansa. Tietysti niitä on, jos seksi ei ole kummallekaan tärkeä asia eikä seksielämästä pidetä huolta. Jos se on, niin ei se seksi noin vain vuosiksi katoa. Elämän loppupää nyt on asia erikseen, en nyt tuohon sitä auki kirjoittanut mutta en nyt odota että ihan elämän loppumetreillä vielä harrastellaan. Mutta esimerkiksi nelikymppisenä en ole valmis luopumaan seksuaalisesta rakkaudesta. Jos se kumppanin puolelta sammuu, niin teen kuten kuka tahansa muukin jonka kumppani on lakannut rakastamasta - suren ja käsittelen asian ja toivon vielä joskus löytäväni uuden rakkauden.
Siinä mielessä seksi todella on minulle tärkeämpää kuin ihmissuhde, ettei parisuhde ole minulle mikä tahansa ihmissuhde, se ei ole itseisarvo eikä se ole millään tavalla yhdentekevää millainen se suhde on. Parisuhde on minulle rakkaussuhde. Kun se muuttuu rakkaussuhteesta ystävyyssuhteeksi, se ei ole enää hakemani parisuhde.
Eikä seksi ole minulle edes parisuhteen tärkein elementti, vaan yksi kriittisen tärkeistä. Monet ihmiset eivät jatkaisi suhdetta, jossa esimerkiksi luottamus ja kunnioitus ovat kuolleet. Minulla näiden rinnalle nousee myös se seksuaalinen halu. En aio elää suhteessa, jossa minä rakastan mutta toinen näkee minut ystävänä. Enkä ajatellut tuntea siitä syyllisyyttä.
Mitä jos puolisosi masentuu ja ei enää halua? Jätätkö hänet, väittäen rakastavasi – vaiko et? Ei seksuaalinen halu riipu välttämättä sinusta, on lukuisia syitä, mitkä voivat sen viedä.
No eihän se arvostuksen tai luottamuksen puutekaan ole välttämättä oma vika, mutta silti tällaisesta suhteesta on lupa erota. On paljon tilanteita, joissa suhde voi ajan myötä muuttua kestämättömän huonoksi ilman että se on oma tai välttämättä kummankaan syy. Jos syynä on toisen vaikea mielenterveysongelma, niin eihän se ole koskaan helppo tilanne. Uhraako oman onnensa ja elämänsä epätyydyttävässä suhteessa? Vai jättääkö sairaan ihmisen vaikealla hetkellä yksin? Miten pitkälle parisuhteen voi odottaa olevan hyväntekeväisyyttä?
Tosin jos oikein tarkkaan kumppanin valitsee, niin ehkä tältäkin vältytään. Itse olen kokenut sekä masennuksen että ahdistuksen, ja kumpikin vain lisäsi haluja. Veikkaan, että riski haluttomuuteen sairaudenkin yhteydessä on pienempi, jos ihminen on alunperin sellainen jolle seksuaalisuus on erityisen tärkeää ja antaa voimaa.
Väitän myös, että hyvin seksuaalinen ihminen on kykynsä menettäessään myös syyllistämisen ja mitätöimisen sijaan halukkaampi löytämään molempia tyydyttäviä ratkaisuja.
Eli vastauksesi oli kyllä, jättäisit? Kerrotko tämän myös rehellisesti ennen kuin kukaan alkaa kanssasi vakavaan suhteeseen? Ettet sitoudu kuin hyviksi ajoiksi?
Miksi? Kertovatko nämä, jotka päättävät muutaman vuoden päästä lopettaa seksin ja vaatia silti uskollisuutta, että odottavat saavansa oikeuden määrätä kumppanin selibaattiin?
Enkä minä sitoudu "vain hyviksi ajoiksi", vaikka en aio jäädä täysin seksittömään suhteeseen. Ei seksielämän loppuminen ole ainut mahdollinen parisuhteen vastoinkäyminen eikä kaikki vastoinkäymiset johda seksielämän loppumiseen. Mutta kysymykseen, kyllä, voin ihan rehellisesti sanoa kumppanille, että en aio enää tyytyä seksittömään parisuhteeseen. Jos haluaa välttyä kumppanilta joka ajattelee näin, on ehkä kuitenkin turvallisinta kysyä suhteen alkumetreillä kumppanilta, onko hänelle ok että seksielämä loppuu parin vuoden päästä toisen yksipuolisella ilmoituksella. Veikkaan, että vähemmistössä on ne joille tämä sopii.
Eihän se on täysin seksitön suhde, vaan seksistä on taukoa toisen sairauden takia. Sinä et malttaisi odottaa, että toinen tervehtyy. Hyvä, jos kerrot tuollaisesta ennen suhteeseen ryhtymistä ja sitoutumisen lupailuja. Aivan mahdollista myös, että itse oletkin seuraavassa suhteessa se haluton osapuoli, syystä tai toisesta.
No, minä puhuin kyllä pysyvästä tai kestonsa puolesta pysyväksi oletetusta seksittömyydestä. Pidän kyllä erittäin epätodennäköisenä että olisin koskaan pitkäaikaisesti haluton. Sen lisäksi en koe ongelmana harrastaa seksiä vaikkei haluttaisikaan. Ei se haluttomuus mitään arpapeliä ole, kyllä se iskee joillekin vähän todennäköisemmin kuin toisille. Joidenkin halut ovat hirveän hauraat ja katoavat heti kun elämä ei ole täydellistä. Toisilla ne tuppaavat kestämään vastoinkäymiset, pikemminkin kasvavat kriisitilanteessa koska seksuaalisuus on muodostunut tärkeäksi keinoksi mm stressin ja ahdistuksen purkamiseen.
Usko pois, ei niillä ihmisillä joille seksuaalisuus on erityisen tärkeää ole mitään intressiä huijata suhteeseen täysin yhteensopimattomia kumppaneita. Päinvastoin. Useimmat oppinee sen ekan kumppanin pihtaukseen loppuneen parisuhteen jälkeen olemaan hyvin varovaisia sitoutuessaan seuraavan kerran. Ei riitä, että seksi kiinnostaa alkuhuumassa ja juhlapäivinä. Pitää olla molemmille aidosti tärkeä asia elämässä, sellainen jonka säilymisen eteen ollaan valmiita näkemään vaivaa ja tekemään myönnytyksiä.
Miksi morsian hymyilee alttarilla?
Hän tietää antaneensa viimeisen suihinottonsa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama täällä. Suhde on ollut huono jo pitkään, eikä mies suostunut viettämään edes kesälomaa yhtä aikaa kuin minä. Hän ei suostunut lähtemään kanssani matkallekaan, eikä meillä ole koskaan kahdenkeskistä aikaa kotona lasten takia, emmekä käy treffeillä tms. Puhdas kämppissuhde siis. Järjestin lapsille hoidon yhdeksi viikonlopuksi, jotta saisimme olla kahdestaan ja parantaa suhdettamme romanttisella ajalla, mutta mies lähtikin silloin omaan reissuun ja vietin sen vuoden ainoan lapsivapaan yksin kotona. Nyt kesän päätteeksi mies ehdotti yhtäkkiä, että ajaisimme mökille edestakaisin harrastamaan pikaseksiä ja tulisimme samantien takaisin, että lapset saisivat pärjätä sen aikaa yksin kotona. En ole mitään typerämpää ikinä kuullut, en halua jättää lapsia yksin kotiin, enkä ole enää kiinnostunut seksistä miehen kanssa, ennen kuin hän panostaa tosissaan romanttiseen parisuhteeseemme. Kesä ja miehen välinpitämättömyyden huipennus oli viimeinen sinetti minulle ja aloin miettiä eroa. Viimeinen asia, mikä nyt kiinnostaa, on ilman tunteita käydä pantavana mökillä edestakaisin sinne ajaen ja koko ajan lasten pärjäämisestä huolehtien. N ole nyt heti eroamassa, mutta ajattelin alkaa elää omaa elämääni ja mies saa pohtia itsekseen tykönään, haluaako hän oikean parisuhteen kanssani vai ei. Jos haluaa, siihen pitää kuulua jonkinlaista arvostusta, tunteita minua kohtaan, halua viettää aikaa yhdessä ja jotain romanttisia elementtejä. Nyt niitä ei ole. Mies ei ymmärrä, vaikka olen tämän hänelle jo muutamaan kertaan selkokielellä kertonut ja mököttää siitä mökkiseksistä.
Tää romantiikan yhdistäminen seksiin on monille miehille vaikeaa. Vaikka pidän itseäni fiksuna ja hyvinkin huomioonottavana, (muuten) mukavana puolisona, en ole oikein koskaan osannut "järjestää romantiikkaa". Jo ajatuskin tuntuu ahdistavalta, vaivaannuttavalta ja teennäiseltä. Mulle seksi on tarve siinä kuin syöminen ja nukkuminen ja silloin tällöin pitäisi vaan homma hoitaa niin voi taas keskittyä tärkeämpiin asioihin. Romantiikka on yhtä kiinnostavaa kuin katsella maalin kuivumista tai käydä balettinäytöksessä.
Tiedän, että useimmat naiset ajattelevat hyvinkin eri tavalla, mutta kun ei pysty, ei kykene. Miehelläsi voi olla sama ongelma.
Mä en tiedä miten useimmat naiset ajattelevat romantiikasta, mutta mulle se on pieniä arjen huomionosoituksia. Esimerkiksi se kun talviaamuna töihin lähtiessäni huomaan että mies on putsannut mun auton lumesta. Tai illalla kun menen pesemään hampaita, mies on laittanut mulle jo hammasharjan ja -tahnan valmiiksi. Siis yleensä ottaen pieni osoitus siitä että hän on ajatellut minua. Olen ollut hänen mielessään. Se on romanttista. Toki tämä toimii molempiin suuntiin.
En tiedä minäkään, mutta tuota se ei ole ollut. Lähimpänä romanttista on ollut kylpyläloma + kuohujuomat, kalliit korut ja yleensäkin kaikki mihin menee paljon rahaa.
Siis kenen mielestä se on romanttista? Viitaten tuohon sun ylempään viestiin, onko sun lapsuudessa rakkaus korvattu rahalla ja lahjoilla?
Varmaan ihmisen jolle on tarjottu tuollaisia ja todennut että onpa romanttista?
Viitaten tuohon sinun kommenttiin, miten päädyit päätelmään että minun lapsuudessani rakkaus on korvattu rahalla ja lahjoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama täällä. Suhde on ollut huono jo pitkään, eikä mies suostunut viettämään edes kesälomaa yhtä aikaa kuin minä. Hän ei suostunut lähtemään kanssani matkallekaan, eikä meillä ole koskaan kahdenkeskistä aikaa kotona lasten takia, emmekä käy treffeillä tms. Puhdas kämppissuhde siis. Järjestin lapsille hoidon yhdeksi viikonlopuksi, jotta saisimme olla kahdestaan ja parantaa suhdettamme romanttisella ajalla, mutta mies lähtikin silloin omaan reissuun ja vietin sen vuoden ainoan lapsivapaan yksin kotona. Nyt kesän päätteeksi mies ehdotti yhtäkkiä, että ajaisimme mökille edestakaisin harrastamaan pikaseksiä ja tulisimme samantien takaisin, että lapset saisivat pärjätä sen aikaa yksin kotona. En ole mitään typerämpää ikinä kuullut, en halua jättää lapsia yksin kotiin, enkä ole enää kiinnostunut seksistä miehen kanssa, ennen kuin hän panostaa tosissaan romanttiseen parisuhteeseemme. Kesä ja miehen välinpitämättömyyden huipennus oli viimeinen sinetti minulle ja aloin miettiä eroa. Viimeinen asia, mikä nyt kiinnostaa, on ilman tunteita käydä pantavana mökillä edestakaisin sinne ajaen ja koko ajan lasten pärjäämisestä huolehtien. N ole nyt heti eroamassa, mutta ajattelin alkaa elää omaa elämääni ja mies saa pohtia itsekseen tykönään, haluaako hän oikean parisuhteen kanssani vai ei. Jos haluaa, siihen pitää kuulua jonkinlaista arvostusta, tunteita minua kohtaan, halua viettää aikaa yhdessä ja jotain romanttisia elementtejä. Nyt niitä ei ole. Mies ei ymmärrä, vaikka olen tämän hänelle jo muutamaan kertaan selkokielellä kertonut ja mököttää siitä mökkiseksistä.
Tää romantiikan yhdistäminen seksiin on monille miehille vaikeaa. Vaikka pidän itseäni fiksuna ja hyvinkin huomioonottavana, (muuten) mukavana puolisona, en ole oikein koskaan osannut "järjestää romantiikkaa". Jo ajatuskin tuntuu ahdistavalta, vaivaannuttavalta ja teennäiseltä. Mulle seksi on tarve siinä kuin syöminen ja nukkuminen ja silloin tällöin pitäisi vaan homma hoitaa niin voi taas keskittyä tärkeämpiin asioihin. Romantiikka on yhtä kiinnostavaa kuin katsella maalin kuivumista tai käydä balettinäytöksessä.
Tiedän, että useimmat naiset ajattelevat hyvinkin eri tavalla, mutta kun ei pysty, ei kykene. Miehelläsi voi olla sama ongelma.
Mä en tiedä miten useimmat naiset ajattelevat romantiikasta, mutta mulle se on pieniä arjen huomionosoituksia. Esimerkiksi se kun talviaamuna töihin lähtiessäni huomaan että mies on putsannut mun auton lumesta. Tai illalla kun menen pesemään hampaita, mies on laittanut mulle jo hammasharjan ja -tahnan valmiiksi. Siis yleensä ottaen pieni osoitus siitä että hän on ajatellut minua. Olen ollut hänen mielessään. Se on romanttista. Toki tämä toimii molempiin suuntiin.
En tiedä minäkään, mutta tuota se ei ole ollut. Lähimpänä romanttista on ollut kylpyläloma + kuohujuomat, kalliit korut ja yleensäkin kaikki mihin menee paljon rahaa.
Siis kenen mielestä se on romanttista? Viitaten tuohon sun ylempään viestiin, onko sun lapsuudessa rakkaus korvattu rahalla ja lahjoilla?
Varmaan ihmisen jolle on tarjottu tuollaisia ja todennut että onpa romanttista?
Viitaten tuohon sinun kommenttiin, miten päädyit päätelmään että minun lapsuudessani rakkaus on korvattu rahalla ja lahjoilla?
En päätellyt mitään, minä kysyin kun jäin miettimään. Oletin siis että molemmat kommentit olivat samalta mieheltä. Ehkä oletin väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olinihan äimän käkenä kun työkaveri sanoi lounastauolla että hänellä on tänään miehensä laittamat eväät! Aivan ihana. Ei ole mun elämässä tuollaista huomioon ottamista.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni naisena oksettaa miehet. En tiedä yhtään miestä joka ei menisi vieraisiin jos tilaisuus olisi. Miehet eivät myöskään "rakasta"" vaan yrittävät erilaisilla myöntymisillään saada seksiä. Mies tiskaa, tuo kukkia, kehuu kampausta, rakentaa talon, ostaa auton. Ja vain siksi että saa seksiä. Kun mies ei saa, hän ei anna. Naisen sensijaan pitää antaa, niin taloudellisesti, työllisesti kuin kotia hoitaen ja sängyssä. Nainen ei saa kiristää, mies saa. Taloa ei rakenneta ilman panoja. Mies katsoo oikeudekseen käydä vieraissa, saako myös vaimo käydä, että saa seksiä jossa arvostetaan.? Miehet, oksettavia munajumppareita. Ei kiinnosta.
Parisuhteessa olevista miehistä n. 38 % pettää/on pettänyt, eli 62 % on uskollisia. Naisista vastaavasti 32 % ja 68 %.
Eli kyllä uskollisiakin on, mutta ei se mikään itsestäänselvyys ole. Herkästi keskenään samantyyliset liikkuvat samoissa porukoissa (ei toki aina), eli kannattaa vaihtaa arvomaailmaltaan erilaiseen ihmisympäristöön, jos uskollisuutta kaipaat. Tuttuus herkästi viehättää ja tuntuu turvalliselta, mutta sinun kannattaisi siis kiinnittää asiaan huomiota ja etsiä hieman erilaista puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna sille. Samalla saat itsekin.
Jos ei muu auta, niin ajattele kuntoilun kannalta ja googlaa terveyshyödyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki vaan halua seksiä. Ei siihen mitään sen kummempaa syytä edes tarvita. Ei seksuaalisuus ole mikään yksiselitteinen käsite.
Se on tietysti ihan okei. Mutta sitten pitää etsiä rinnalle toinen aseksuaali tai hyväksyä avoim suhde. Ei kenelläkään ole oikeutta vaatia toiselta selibaattia vain siksi ettei itseö huvita.
Höpöhöpö. Jokaisessa suhteessa on sääntönsä esim sen suhteen ettei hieronta sukuelimiä vieraiden kanssa. Missään ei määrätä, että pitää olla määrä x seksiä. Jokainen saa suostua olemaan vaikka täysin seksittömässä suhteessa niin halutessaan.. Jos ei huvita olla seksittömässä suhteessa niin sitten voi vapaasti erota ja lähteä omilleen. Taatusti kukaan ei rupea haluamaan seksiä jos uhkaillaan pettämisellä tai erolla.
Tietysti kuka tahansa saa valita olla seksittömässä suhteessa. Silloinhan se on molemmille okei. Jos se ei ole toiselle ok, niin silloin se on selibaatin vaatijan puolelta alistamista ja henkistä väkivaltaa. Enkä pidä muiden panemista tuossa tilanteessa edes uskottomuuteena. Selibaattivaatimus on niin kohtuuton, ettei sellaisia vaatimuksia tarvitse huomioida.
Tämä täytyy muistaa myös miesten, jotka ovat esimerkiksi eturauhassyövän hoitojen seurauksena kyvyttömiä. Selibaattivaatimus on vaimoa kohtaan täysin kohtuutonta, eikä voida katsoa vaimon olevan uskoton jos hakee muualta seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni naisena oksettaa miehet. En tiedä yhtään miestä joka ei menisi vieraisiin jos tilaisuus olisi. Miehet eivät myöskään "rakasta"" vaan yrittävät erilaisilla myöntymisillään saada seksiä. Mies tiskaa, tuo kukkia, kehuu kampausta, rakentaa talon, ostaa auton. Ja vain siksi että saa seksiä. Kun mies ei saa, hän ei anna. Naisen sensijaan pitää antaa, niin taloudellisesti, työllisesti kuin kotia hoitaen ja sängyssä. Nainen ei saa kiristää, mies saa. Taloa ei rakenneta ilman panoja. Mies katsoo oikeudekseen käydä vieraissa, saako myös vaimo käydä, että saa seksiä jossa arvostetaan.? Miehet, oksettavia munajumppareita. Ei kiinnosta.
Parisuhteessa olevista miehistä n. 38 % pettää/on pettänyt, eli 62 % on uskollisia. Naisista vastaavasti 32 % ja 68 %.
Eli kyllä uskollisiakin on, mutta ei se mikään itsestäänselvyys ole. Herkästi keskenään samantyyliset liikkuvat samoissa porukoissa (ei toki aina), eli kannattaa vaihtaa arvomaailmaltaan erilaiseen ihmisympäristöön, jos uskollisuutta kaipaat. Tuttuus herkästi viehättää ja tuntuu turvalliselta, mutta sinun kannattaisi siis kiinnittää asiaan huomiota ja etsiä hieman erilaista puolisoa.
Minä luulen, että noin katkeroituneen on vaikea löytää enää tasapainoista parisuhdetta. Vähän samaan tyyliin, kuin palstan pahimpien naistenvihaajienkin osalta se toimivan parisuhteen löytymisen juna on jo mennyt. Kun ollaan ajauduttu tuolle "kaikki miehet, kaikki naiset" astelle jolla halveksitaan jo kokonaista sukupuolta, ei edellytyksiä oikein enää ole. Eikä ne terveet ja tasapainoiset ihmiset tuollaiseen koske pitkällä tikullakaan. Siis juuri ne, jotka voisivat todistaa epäluulot vääriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni naisena oksettaa miehet. En tiedä yhtään miestä joka ei menisi vieraisiin jos tilaisuus olisi. Miehet eivät myöskään "rakasta"" vaan yrittävät erilaisilla myöntymisillään saada seksiä. Mies tiskaa, tuo kukkia, kehuu kampausta, rakentaa talon, ostaa auton. Ja vain siksi että saa seksiä. Kun mies ei saa, hän ei anna. Naisen sensijaan pitää antaa, niin taloudellisesti, työllisesti kuin kotia hoitaen ja sängyssä. Nainen ei saa kiristää, mies saa. Taloa ei rakenneta ilman panoja. Mies katsoo oikeudekseen käydä vieraissa, saako myös vaimo käydä, että saa seksiä jossa arvostetaan.? Miehet, oksettavia munajumppareita. Ei kiinnosta.
Parisuhteessa olevista miehistä n. 38 % pettää/on pettänyt, eli 62 % on uskollisia. Naisista vastaavasti 32 % ja 68 %.
Eli kyllä uskollisiakin on, mutta ei se mikään itsestäänselvyys ole. Herkästi keskenään samantyyliset liikkuvat samoissa porukoissa (ei toki aina), eli kannattaa vaihtaa arvomaailmaltaan erilaiseen ihmisympäristöön, jos uskollisuutta kaipaat. Tuttuus herkästi viehättää ja tuntuu turvalliselta, mutta sinun kannattaisi siis kiinnittää asiaan huomiota ja etsiä hieman erilaista puolisoa.
Minä luulen, että noin katkeroituneen on vaikea löytää enää tasapainoista parisuhdetta. Vähän samaan tyyliin, kuin palstan pahimpien naistenvihaajienkin osalta se toimivan parisuhteen löytymisen juna on jo mennyt. Kun ollaan ajauduttu tuolle "kaikki miehet, kaikki naiset" astelle jolla halveksitaan jo kokonaista sukupuolta, ei edellytyksiä oikein enää ole. Eikä ne terveet ja tasapainoiset ihmiset tuollaiseen koske pitkällä tikullakaan. Siis juuri ne, jotka voisivat todistaa epäluulot vääriksi.
Terveet ja tasapainoisetkin pettävät, valitettavasti. Alkoholi kun tekee kunnollisestakin peruskairasta pettäjän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki vaan halua seksiä. Ei siihen mitään sen kummempaa syytä edes tarvita. Ei seksuaalisuus ole mikään yksiselitteinen käsite.
Se on tietysti ihan okei. Mutta sitten pitää etsiä rinnalle toinen aseksuaali tai hyväksyä avoim suhde. Ei kenelläkään ole oikeutta vaatia toiselta selibaattia vain siksi ettei itseö huvita.
Höpöhöpö. Jokaisessa suhteessa on sääntönsä esim sen suhteen ettei hieronta sukuelimiä vieraiden kanssa. Missään ei määrätä, että pitää olla määrä x seksiä. Jokainen saa suostua olemaan vaikka täysin seksittömässä suhteessa niin halutessaan.. Jos ei huvita olla seksittömässä suhteessa niin sitten voi vapaasti erota ja lähteä omilleen. Taatusti kukaan ei rupea haluamaan seksiä jos uhkaillaan pettämisellä tai erolla.
Tietysti kuka tahansa saa valita olla seksittömässä suhteessa. Silloinhan se on molemmille okei. Jos se ei ole toiselle ok, niin silloin se on selibaatin vaatijan puolelta alistamista ja henkistä väkivaltaa. Enkä pidä muiden panemista tuossa tilanteessa edes uskottomuuteena. Selibaattivaatimus on niin kohtuuton, ettei sellaisia vaatimuksia tarvitse huomioida.
Tämä täytyy muistaa myös miesten, jotka ovat esimerkiksi eturauhassyövän hoitojen seurauksena kyvyttömiä. Selibaattivaatimus on vaimoa kohtaan täysin kohtuutonta, eikä voida katsoa vaimon olevan uskoton jos hakee muualta seksiä.
Kyseinen mielipiteeni oli kyllä ihan täysin sukupuolineutraali, mutta se on silti vaan minun mielipiteeni, ei se muita ihmisiä velvoita oli sukupuoli kumpi vaan. Eli kun jäät sen eturauhassyöpämiehen pettämisestä kiinni, niin tuskin hyödyttää kaivaa ketjua esiin ja vedota siihen että vauvapalstan tuntematon hörhö antoi luvan mennä vieraisiin. Tuskin se estää kumppania antamasta kenkää.
Meillä kiukuttelee vaimo kun en ole halunnut pariin vuoteen.
Vaihdetaanko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni naisena oksettaa miehet. En tiedä yhtään miestä joka ei menisi vieraisiin jos tilaisuus olisi. Miehet eivät myöskään "rakasta"" vaan yrittävät erilaisilla myöntymisillään saada seksiä. Mies tiskaa, tuo kukkia, kehuu kampausta, rakentaa talon, ostaa auton. Ja vain siksi että saa seksiä. Kun mies ei saa, hän ei anna. Naisen sensijaan pitää antaa, niin taloudellisesti, työllisesti kuin kotia hoitaen ja sängyssä. Nainen ei saa kiristää, mies saa. Taloa ei rakenneta ilman panoja. Mies katsoo oikeudekseen käydä vieraissa, saako myös vaimo käydä, että saa seksiä jossa arvostetaan.? Miehet, oksettavia munajumppareita. Ei kiinnosta.
Parisuhteessa olevista miehistä n. 38 % pettää/on pettänyt, eli 62 % on uskollisia. Naisista vastaavasti 32 % ja 68 %.
Eli kyllä uskollisiakin on, mutta ei se mikään itsestäänselvyys ole. Herkästi keskenään samantyyliset liikkuvat samoissa porukoissa (ei toki aina), eli kannattaa vaihtaa arvomaailmaltaan erilaiseen ihmisympäristöön, jos uskollisuutta kaipaat. Tuttuus herkästi viehättää ja tuntuu turvalliselta, mutta sinun kannattaisi siis kiinnittää asiaan huomiota ja etsiä hieman erilaista puolisoa.
Minä luulen, että noin katkeroituneen on vaikea löytää enää tasapainoista parisuhdetta. Vähän samaan tyyliin, kuin palstan pahimpien naistenvihaajienkin osalta se toimivan parisuhteen löytymisen juna on jo mennyt. Kun ollaan ajauduttu tuolle "kaikki miehet, kaikki naiset" astelle jolla halveksitaan jo kokonaista sukupuolta, ei edellytyksiä oikein enää ole. Eikä ne terveet ja tasapainoiset ihmiset tuollaiseen koske pitkällä tikullakaan. Siis juuri ne, jotka voisivat todistaa epäluulot vääriksi.
Terveet ja tasapainoisetkin pettävät, valitettavasti. Alkoholi kun tekee kunnollisestakin peruskairasta pettäjän.
En muuta väitäkään. Mutta niihin kunnollisiin jotka eivät petä ei ainakaan tuolla asenteella ole minkään valtakunnan saumaa. Toki siis naistenvihaajamiehillä sama juttu.
Vierailija kirjoitti:
Itse olinihan äimän käkenä kun työkaveri sanoi lounastauolla että hänellä on tänään miehensä laittamat eväät! Aivan ihana. Ei ole mun elämässä tuollaista huomioon ottamista.
Kaksi kuivaa palaa homeista leipää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni naisena oksettaa miehet. En tiedä yhtään miestä joka ei menisi vieraisiin jos tilaisuus olisi. Miehet eivät myöskään "rakasta"" vaan yrittävät erilaisilla myöntymisillään saada seksiä. Mies tiskaa, tuo kukkia, kehuu kampausta, rakentaa talon, ostaa auton. Ja vain siksi että saa seksiä. Kun mies ei saa, hän ei anna. Naisen sensijaan pitää antaa, niin taloudellisesti, työllisesti kuin kotia hoitaen ja sängyssä. Nainen ei saa kiristää, mies saa. Taloa ei rakenneta ilman panoja. Mies katsoo oikeudekseen käydä vieraissa, saako myös vaimo käydä, että saa seksiä jossa arvostetaan.? Miehet, oksettavia munajumppareita. Ei kiinnosta.
Parisuhteessa olevista miehistä n. 38 % pettää/on pettänyt, eli 62 % on uskollisia. Naisista vastaavasti 32 % ja 68 %.
Eli kyllä uskollisiakin on, mutta ei se mikään itsestäänselvyys ole. Herkästi keskenään samantyyliset liikkuvat samoissa porukoissa (ei toki aina), eli kannattaa vaihtaa arvomaailmaltaan erilaiseen ihmisympäristöön, jos uskollisuutta kaipaat. Tuttuus herkästi viehättää ja tuntuu turvalliselta, mutta sinun kannattaisi siis kiinnittää asiaan huomiota ja etsiä hieman erilaista puolisoa.
Minä luulen, että noin katkeroituneen on vaikea löytää enää tasapainoista parisuhdetta. Vähän samaan tyyliin, kuin palstan pahimpien naistenvihaajienkin osalta se toimivan parisuhteen löytymisen juna on jo mennyt. Kun ollaan ajauduttu tuolle "kaikki miehet, kaikki naiset" astelle jolla halveksitaan jo kokonaista sukupuolta, ei edellytyksiä oikein enää ole. Eikä ne terveet ja tasapainoiset ihmiset tuollaiseen koske pitkällä tikullakaan. Siis juuri ne, jotka voisivat todistaa epäluulot vääriksi.
Terveet ja tasapainoisetkin pettävät, valitettavasti. Alkoholi kun tekee kunnollisestakin peruskairasta pettäjän.
En muuta väitäkään. Mutta niihin kunnollisiin jotka eivät petä ei ainakaan tuolla asenteella ole minkään valtakunnan saumaa. Toki siis naistenvihaajamiehillä sama juttu.
Eiköhän tällä palstalla suurin osa miehistä ole luovuttanut naisten suhteen jo ajat sitten. Ei kai täällä muuten jaksaisi vuodesta toiseen kerätä vain lisää pahaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni naisena oksettaa miehet. En tiedä yhtään miestä joka ei menisi vieraisiin jos tilaisuus olisi. Miehet eivät myöskään "rakasta"" vaan yrittävät erilaisilla myöntymisillään saada seksiä. Mies tiskaa, tuo kukkia, kehuu kampausta, rakentaa talon, ostaa auton. Ja vain siksi että saa seksiä. Kun mies ei saa, hän ei anna. Naisen sensijaan pitää antaa, niin taloudellisesti, työllisesti kuin kotia hoitaen ja sängyssä. Nainen ei saa kiristää, mies saa. Taloa ei rakenneta ilman panoja. Mies katsoo oikeudekseen käydä vieraissa, saako myös vaimo käydä, että saa seksiä jossa arvostetaan.? Miehet, oksettavia munajumppareita. Ei kiinnosta.
Parisuhteessa olevista miehistä n. 38 % pettää/on pettänyt, eli 62 % on uskollisia. Naisista vastaavasti 32 % ja 68 %.
Eli kyllä uskollisiakin on, mutta ei se mikään itsestäänselvyys ole. Herkästi keskenään samantyyliset liikkuvat samoissa porukoissa (ei toki aina), eli kannattaa vaihtaa arvomaailmaltaan erilaiseen ihmisympäristöön, jos uskollisuutta kaipaat. Tuttuus herkästi viehättää ja tuntuu turvalliselta, mutta sinun kannattaisi siis kiinnittää asiaan huomiota ja etsiä hieman erilaista puolisoa.
Minä luulen, että noin katkeroituneen on vaikea löytää enää tasapainoista parisuhdetta. Vähän samaan tyyliin, kuin palstan pahimpien naistenvihaajienkin osalta se toimivan parisuhteen löytymisen juna on jo mennyt. Kun ollaan ajauduttu tuolle "kaikki miehet, kaikki naiset" astelle jolla halveksitaan jo kokonaista sukupuolta, ei edellytyksiä oikein enää ole. Eikä ne terveet ja tasapainoiset ihmiset tuollaiseen koske pitkällä tikullakaan. Siis juuri ne, jotka voisivat todistaa epäluulot vääriksi.
Terveet ja tasapainoisetkin pettävät, valitettavasti. Alkoholi kun tekee kunnollisestakin peruskairasta pettäjän.
En muuta väitäkään. Mutta niihin kunnollisiin jotka eivät petä ei ainakaan tuolla asenteella ole minkään valtakunnan saumaa. Toki siis naistenvihaajamiehillä sama juttu.
Eiköhän tällä palstalla suurin osa miehistä ole luovuttanut naisten suhteen jo ajat sitten. Ei kai täällä muuten jaksaisi vuodesta toiseen kerätä vain lisää pahaa oloa.
Mä olen naimisissa, mutta olen oppinut palstalta mitä naiset oikeasti miehistä ajattelevat.
Kiitos siitä!
Alue: Seksi
Tiedostan kyllä älyllisesti, että jokin tilanne on romanttinen ja esim. elokuvaa katsoessa saatan jopa omaksi yllätyksekseni liikuttua kun rakastavaiset vihdoin saavat toisensa, mutta jotenkin en vaan tykkää tosielämässä romantiikasta. Jo sen teeskenteleminenkin tuntuu jotenkin väärältä ja vastenmieliseltä. En tiedä liittyykö se lapsuuteen jossa ei perhepiirissä liiemmin rakkaudesta puhuttu eikä sitä vahingossakaan näytetty.
Uskoisin muuten, että en ole ainoa mies tämän ongelman kanssa.