Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Mies kiukuttelee kun en halunnut mökkiviikonloppuna seksiä
31.07.2022 |
Kun illalla en halunnut ja olisin aamulla halunnut nauttia mökkiaamusta niin mies pakkasi tavarat ja sanoi kello 8 että nyt lähdetään sitten kotiin. Automatka oli pelkkää mykkäkoulua. Illalla se meni siihen siis, että mies koitti lääppiä, mutta sanoin että nyt en ole tunnelmissa niin hän vain käänsi selkänsä minulle ja hymähti, että niinpä tietysti. Olen nyt todella surullinen tästä suhteen tilasta.
Kommentit (1990)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni naisena oksettaa miehet. En tiedä yhtään miestä joka ei menisi vieraisiin jos tilaisuus olisi. Miehet eivät myöskään "rakasta"" vaan yrittävät erilaisilla myöntymisillään saada seksiä. Mies tiskaa, tuo kukkia, kehuu kampausta, rakentaa talon, ostaa auton. Ja vain siksi että saa seksiä. Kun mies ei saa, hän ei anna. Naisen sensijaan pitää antaa, niin taloudellisesti, työllisesti kuin kotia hoitaen ja sängyssä. Nainen ei saa kiristää, mies saa. Taloa ei rakenneta ilman panoja. Mies katsoo oikeudekseen käydä vieraissa, saako myös vaimo käydä, että saa seksiä jossa arvostetaan.? Miehet, oksettavia munajumppareita. Ei kiinnosta.
Parisuhteessa olevista miehistä n. 38 % pettää/on pettänyt, eli 62 % on uskollisia. Naisista vastaavasti 32 % ja 68 %.
Eli kyllä uskollisiakin on, mutta ei se mikään itsestäänselvyys ole. Herkästi keskenään samantyyliset liikkuvat samoissa porukoissa (ei toki aina), eli kannattaa vaihtaa arvomaailmaltaan erilaiseen ihmisympäristöön, jos uskollisuutta kaipaat. Tuttuus herkästi viehättää ja tuntuu turvalliselta, mutta sinun kannattaisi siis kiinnittää asiaan huomiota ja etsiä hieman erilaista puolisoa.
Minä luulen, että noin katkeroituneen on vaikea löytää enää tasapainoista parisuhdetta. Vähän samaan tyyliin, kuin palstan pahimpien naistenvihaajienkin osalta se toimivan parisuhteen löytymisen juna on jo mennyt. Kun ollaan ajauduttu tuolle "kaikki miehet, kaikki naiset" astelle jolla halveksitaan jo kokonaista sukupuolta, ei edellytyksiä oikein enää ole. Eikä ne terveet ja tasapainoiset ihmiset tuollaiseen koske pitkällä tikullakaan. Siis juuri ne, jotka voisivat todistaa epäluulot vääriksi.
Terveet ja tasapainoisetkin pettävät, valitettavasti. Alkoholi kun tekee kunnollisestakin peruskairasta pettäjän.
En muuta väitäkään. Mutta niihin kunnollisiin jotka eivät petä ei ainakaan tuolla asenteella ole minkään valtakunnan saumaa. Toki siis naistenvihaajamiehillä sama juttu.
Eiköhän tällä palstalla suurin osa miehistä ole luovuttanut naisten suhteen jo ajat sitten. Ei kai täällä muuten jaksaisi vuodesta toiseen kerätä vain lisää pahaa oloa.
Mä olen naimisissa, mutta olen oppinut palstalta mitä naiset oikeasti miehistä ajattelevat.
Kiitos siitä!
Sehän tässä yleensä hyvä puoli on, kun saa anonyymina kirjoittaa, niin asiat tulee totuutena ulos.
Se on just näin. Mitä törkeimmät miesvihaviestit saa tuhankia tykkäyksiä (ja muutaman nuolen alaspäin). Se kertoo kaiken tarvittavan naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".
Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.
Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.
Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.
Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.
Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.
Ikinä en ole kuullut ihmisestä, joka menee vaikkapa puolisonsa lämpimästä halaamisesta ja normaalista keskusteluyhteydestä rikki. Ei ehkä kannata mennä suhteeseen ollenkaan, jos tilanne oikeasti olisi tuo. Vaan eihän se ole.
No eihän se hyvässä suhteessa menekään. Mutta siinä vaiheessa kun suhde on jo eron partaalla toisen pihtaamisen takia, niin kyllä se jatkuvasti torjuttu ja loukattu voi kokea, ettei hän halua enää toimia toisen plastonisena halinallena. Se satuttaa oikeasti syvältä, kun itse on rakastunut ja toinen haluaa olla pelkkä halaileva kämppis. Kuten yksipuoliset tunteet nyt tuppaa sattumaan.
En minä aiokaan mennä enää suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei pidä seksuaalisuutta tärkeänä osana parisuhdetta ja sitoudu sen vaalimiseen. Enkä aio koskaan enää jäädä seksittömään suhteeseen. Ei pelkoa siitä.
Joka suhteessa takuulla tulee niitä seksittömiä aikoja. Vaikka se seksuaalisuus on tärkeä ja varsinkin alkuun sitä monesti ollaan kun kanit, niin silti voi tulla aikoja, ettei seksi maistu.
Luulen, että elät yksinäisen vanhuuden, kun ensin olet tuon takia, että kun suhteessa tulee vaikeuksia seksin suhteen, olet vaihtanut uuden tilalle. Tuo kertoo sinusta sen, että seksi on sinulle tärkeämpi, kuin ihmissuhde. Joillekin se ihmissuhde on tärkeämpi ja siitä ei luovuta, vaikka toisella olisi välillä pitempiäkin "kuivia kausia". Jokainen tyylillään, mutta kannattaa kertoa aina sille uudelle kumppanille, että periaatteesi on tuo, ettei sitten tule toiselle yllätyksenä, ja vastapuoli voi miettiä, haluaako aloittaa suhteen noilla vaatimuksilla/säännöillä.
Minulle sopiva kumppani on tietysti sellainen, joka on itsekin samoilla linjoilla eikä jäisi pitkäaikaisesti seksittömään suhteeseen.
Mitä tulee taas tuohon, että kaikissa suhteissa on pitkiä seksittömiä kausia. Eihän se pidä paikkaansa. Tietysti niitä on, jos seksi ei ole kummallekaan tärkeä asia eikä seksielämästä pidetä huolta. Jos se on, niin ei se seksi noin vain vuosiksi katoa. Elämän loppupää nyt on asia erikseen, en nyt tuohon sitä auki kirjoittanut mutta en nyt odota että ihan elämän loppumetreillä vielä harrastellaan. Mutta esimerkiksi nelikymppisenä en ole valmis luopumaan seksuaalisesta rakkaudesta. Jos se kumppanin puolelta sammuu, niin teen kuten kuka tahansa muukin jonka kumppani on lakannut rakastamasta - suren ja käsittelen asian ja toivon vielä joskus löytäväni uuden rakkauden.
Siinä mielessä seksi todella on minulle tärkeämpää kuin ihmissuhde, ettei parisuhde ole minulle mikä tahansa ihmissuhde, se ei ole itseisarvo eikä se ole millään tavalla yhdentekevää millainen se suhde on. Parisuhde on minulle rakkaussuhde. Kun se muuttuu rakkaussuhteesta ystävyyssuhteeksi, se ei ole enää hakemani parisuhde.
Eikä seksi ole minulle edes parisuhteen tärkein elementti, vaan yksi kriittisen tärkeistä. Monet ihmiset eivät jatkaisi suhdetta, jossa esimerkiksi luottamus ja kunnioitus ovat kuolleet. Minulla näiden rinnalle nousee myös se seksuaalinen halu. En aio elää suhteessa, jossa minä rakastan mutta toinen näkee minut ystävänä. Enkä ajatellut tuntea siitä syyllisyyttä.
Mitä jos puolisosi masentuu ja ei enää halua? Jätätkö hänet, väittäen rakastavasi – vaiko et? Ei seksuaalinen halu riipu välttämättä sinusta, on lukuisia syitä, mitkä voivat sen viedä.
No eihän se arvostuksen tai luottamuksen puutekaan ole välttämättä oma vika, mutta silti tällaisesta suhteesta on lupa erota. On paljon tilanteita, joissa suhde voi ajan myötä muuttua kestämättömän huonoksi ilman että se on oma tai välttämättä kummankaan syy. Jos syynä on toisen vaikea mielenterveysongelma, niin eihän se ole koskaan helppo tilanne. Uhraako oman onnensa ja elämänsä epätyydyttävässä suhteessa? Vai jättääkö sairaan ihmisen vaikealla hetkellä yksin? Miten pitkälle parisuhteen voi odottaa olevan hyväntekeväisyyttä?
Tosin jos oikein tarkkaan kumppanin valitsee, niin ehkä tältäkin vältytään. Itse olen kokenut sekä masennuksen että ahdistuksen, ja kumpikin vain lisäsi haluja. Veikkaan, että riski haluttomuuteen sairaudenkin yhteydessä on pienempi, jos ihminen on alunperin sellainen jolle seksuaalisuus on erityisen tärkeää ja antaa voimaa.
Väitän myös, että hyvin seksuaalinen ihminen on kykynsä menettäessään myös syyllistämisen ja mitätöimisen sijaan halukkaampi löytämään molempia tyydyttäviä ratkaisuja.
Eli vastauksesi oli kyllä, jättäisit? Kerrotko tämän myös rehellisesti ennen kuin kukaan alkaa kanssasi vakavaan suhteeseen? Ettet sitoudu kuin hyviksi ajoiksi?
Miksi? Kertovatko nämä, jotka päättävät muutaman vuoden päästä lopettaa seksin ja vaatia silti uskollisuutta, että odottavat saavansa oikeuden määrätä kumppanin selibaattiin?
Enkä minä sitoudu "vain hyviksi ajoiksi", vaikka en aio jäädä täysin seksittömään suhteeseen. Ei seksielämän loppuminen ole ainut mahdollinen parisuhteen vastoinkäyminen eikä kaikki vastoinkäymiset johda seksielämän loppumiseen. Mutta kysymykseen, kyllä, voin ihan rehellisesti sanoa kumppanille, että en aio enää tyytyä seksittömään parisuhteeseen. Jos haluaa välttyä kumppanilta joka ajattelee näin, on ehkä kuitenkin turvallisinta kysyä suhteen alkumetreillä kumppanilta, onko hänelle ok että seksielämä loppuu parin vuoden päästä toisen yksipuolisella ilmoituksella. Veikkaan, että vähemmistössä on ne joille tämä sopii.
Eihän se on täysin seksitön suhde, vaan seksistä on taukoa toisen sairauden takia. Sinä et malttaisi odottaa, että toinen tervehtyy. Hyvä, jos kerrot tuollaisesta ennen suhteeseen ryhtymistä ja sitoutumisen lupailuja. Aivan mahdollista myös, että itse oletkin seuraavassa suhteessa se haluton osapuoli, syystä tai toisesta.
Jos toinen ei todellakaan pysty seksiin tai halua sitä, mutta molemmat haluaa olla yhdessä, niin on varmaan ihan ok, että toinen hakee sen seksin muualta. En pysty kuvittelemaan suhdetta, jossa joutuisin olemaan ilman pidempiä aikoja. Kuukausi on ollut pisin ja siinä ajassa katsoin jo uusia asuntoja ja latasin Tinderin.
Jos naisen ottaa riesakseen niin tätä se on. Seksiä rahaa vastaan, mutta se seksi vain välillä jää puuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".
Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.
Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.
Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.
Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.
Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.
Ikinä en ole kuullut ihmisestä, joka menee vaikkapa puolisonsa lämpimästä halaamisesta ja normaalista keskusteluyhteydestä rikki. Ei ehkä kannata mennä suhteeseen ollenkaan, jos tilanne oikeasti olisi tuo. Vaan eihän se ole.
No eihän se hyvässä suhteessa menekään. Mutta siinä vaiheessa kun suhde on jo eron partaalla toisen pihtaamisen takia, niin kyllä se jatkuvasti torjuttu ja loukattu voi kokea, ettei hän halua enää toimia toisen plastonisena halinallena. Se satuttaa oikeasti syvältä, kun itse on rakastunut ja toinen haluaa olla pelkkä halaileva kämppis. Kuten yksipuoliset tunteet nyt tuppaa sattumaan.
En minä aiokaan mennä enää suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei pidä seksuaalisuutta tärkeänä osana parisuhdetta ja sitoudu sen vaalimiseen. Enkä aio koskaan enää jäädä seksittömään suhteeseen. Ei pelkoa siitä.
Joka suhteessa takuulla tulee niitä seksittömiä aikoja. Vaikka se seksuaalisuus on tärkeä ja varsinkin alkuun sitä monesti ollaan kun kanit, niin silti voi tulla aikoja, ettei seksi maistu.
Luulen, että elät yksinäisen vanhuuden, kun ensin olet tuon takia, että kun suhteessa tulee vaikeuksia seksin suhteen, olet vaihtanut uuden tilalle. Tuo kertoo sinusta sen, että seksi on sinulle tärkeämpi, kuin ihmissuhde. Joillekin se ihmissuhde on tärkeämpi ja siitä ei luovuta, vaikka toisella olisi välillä pitempiäkin "kuivia kausia". Jokainen tyylillään, mutta kannattaa kertoa aina sille uudelle kumppanille, että periaatteesi on tuo, ettei sitten tule toiselle yllätyksenä, ja vastapuoli voi miettiä, haluaako aloittaa suhteen noilla vaatimuksilla/säännöillä.
Minulle sopiva kumppani on tietysti sellainen, joka on itsekin samoilla linjoilla eikä jäisi pitkäaikaisesti seksittömään suhteeseen.
Mitä tulee taas tuohon, että kaikissa suhteissa on pitkiä seksittömiä kausia. Eihän se pidä paikkaansa. Tietysti niitä on, jos seksi ei ole kummallekaan tärkeä asia eikä seksielämästä pidetä huolta. Jos se on, niin ei se seksi noin vain vuosiksi katoa. Elämän loppupää nyt on asia erikseen, en nyt tuohon sitä auki kirjoittanut mutta en nyt odota että ihan elämän loppumetreillä vielä harrastellaan. Mutta esimerkiksi nelikymppisenä en ole valmis luopumaan seksuaalisesta rakkaudesta. Jos se kumppanin puolelta sammuu, niin teen kuten kuka tahansa muukin jonka kumppani on lakannut rakastamasta - suren ja käsittelen asian ja toivon vielä joskus löytäväni uuden rakkauden.
Siinä mielessä seksi todella on minulle tärkeämpää kuin ihmissuhde, ettei parisuhde ole minulle mikä tahansa ihmissuhde, se ei ole itseisarvo eikä se ole millään tavalla yhdentekevää millainen se suhde on. Parisuhde on minulle rakkaussuhde. Kun se muuttuu rakkaussuhteesta ystävyyssuhteeksi, se ei ole enää hakemani parisuhde.
Eikä seksi ole minulle edes parisuhteen tärkein elementti, vaan yksi kriittisen tärkeistä. Monet ihmiset eivät jatkaisi suhdetta, jossa esimerkiksi luottamus ja kunnioitus ovat kuolleet. Minulla näiden rinnalle nousee myös se seksuaalinen halu. En aio elää suhteessa, jossa minä rakastan mutta toinen näkee minut ystävänä. Enkä ajatellut tuntea siitä syyllisyyttä.
Mitä jos puolisosi masentuu ja ei enää halua? Jätätkö hänet, väittäen rakastavasi – vaiko et? Ei seksuaalinen halu riipu välttämättä sinusta, on lukuisia syitä, mitkä voivat sen viedä.
No eihän se arvostuksen tai luottamuksen puutekaan ole välttämättä oma vika, mutta silti tällaisesta suhteesta on lupa erota. On paljon tilanteita, joissa suhde voi ajan myötä muuttua kestämättömän huonoksi ilman että se on oma tai välttämättä kummankaan syy. Jos syynä on toisen vaikea mielenterveysongelma, niin eihän se ole koskaan helppo tilanne. Uhraako oman onnensa ja elämänsä epätyydyttävässä suhteessa? Vai jättääkö sairaan ihmisen vaikealla hetkellä yksin? Miten pitkälle parisuhteen voi odottaa olevan hyväntekeväisyyttä?
Tosin jos oikein tarkkaan kumppanin valitsee, niin ehkä tältäkin vältytään. Itse olen kokenut sekä masennuksen että ahdistuksen, ja kumpikin vain lisäsi haluja. Veikkaan, että riski haluttomuuteen sairaudenkin yhteydessä on pienempi, jos ihminen on alunperin sellainen jolle seksuaalisuus on erityisen tärkeää ja antaa voimaa.
Väitän myös, että hyvin seksuaalinen ihminen on kykynsä menettäessään myös syyllistämisen ja mitätöimisen sijaan halukkaampi löytämään molempia tyydyttäviä ratkaisuja.
Eli vastauksesi oli kyllä, jättäisit? Kerrotko tämän myös rehellisesti ennen kuin kukaan alkaa kanssasi vakavaan suhteeseen? Ettet sitoudu kuin hyviksi ajoiksi?
Miksi? Kertovatko nämä, jotka päättävät muutaman vuoden päästä lopettaa seksin ja vaatia silti uskollisuutta, että odottavat saavansa oikeuden määrätä kumppanin selibaattiin?
Enkä minä sitoudu "vain hyviksi ajoiksi", vaikka en aio jäädä täysin seksittömään suhteeseen. Ei seksielämän loppuminen ole ainut mahdollinen parisuhteen vastoinkäyminen eikä kaikki vastoinkäymiset johda seksielämän loppumiseen. Mutta kysymykseen, kyllä, voin ihan rehellisesti sanoa kumppanille, että en aio enää tyytyä seksittömään parisuhteeseen. Jos haluaa välttyä kumppanilta joka ajattelee näin, on ehkä kuitenkin turvallisinta kysyä suhteen alkumetreillä kumppanilta, onko hänelle ok että seksielämä loppuu parin vuoden päästä toisen yksipuolisella ilmoituksella. Veikkaan, että vähemmistössä on ne joille tämä sopii.
Eihän se on täysin seksitön suhde, vaan seksistä on taukoa toisen sairauden takia. Sinä et malttaisi odottaa, että toinen tervehtyy. Hyvä, jos kerrot tuollaisesta ennen suhteeseen ryhtymistä ja sitoutumisen lupailuja. Aivan mahdollista myös, että itse oletkin seuraavassa suhteessa se haluton osapuoli, syystä tai toisesta.
Jos toinen ei todellakaan pysty seksiin tai halua sitä, mutta molemmat haluaa olla yhdessä, niin on varmaan ihan ok, että toinen hakee sen seksin muualta. En pysty kuvittelemaan suhdetta, jossa joutuisin olemaan ilman pidempiä aikoja. Kuukausi on ollut pisin ja siinä ajassa katsoin jo uusia asuntoja ja latasin Tinderin.
Tuo on naisilla yleensä aika perusjuttu, ettei ilman seksiä pystytä olemaan pientäkään aikaa. Kuukausi on monelle naiselle ennenkuulumaton aika olla ilman seksiä.
Vaimo ei ensin halunnut seksiä, kun oltiin kyläilyreissuilla tai vaikka appivanhemmilla jouluna. Sitten ei matkoilla. Sitten ei työpäivien jälkeen kun oli väsynyt. Sitten ei viikonloppuinakaan jaksanut. Lomilla taas käytiin sukuloimassa tai reissuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tiedä miten useimmat naiset ajattelevat romantiikasta, mutta mulle se on pieniä arjen huomionosoituksia. Esimerkiksi se kun talviaamuna töihin lähtiessäni huomaan että mies on putsannut mun auton lumesta. Tai illalla kun menen pesemään hampaita, mies on laittanut mulle jo hammasharjan ja -tahnan valmiiksi. Siis yleensä ottaen pieni osoitus siitä että hän on ajatellut minua. Olen ollut hänen mielessään. Se on romanttista. Toki tämä toimii molempiin suuntiin.[/quote
Tämä on rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo ei ensin halunnut seksiä, kun oltiin kyläilyreissuilla tai vaikka appivanhemmilla jouluna. Sitten ei matkoilla. Sitten ei työpäivien jälkeen kun oli väsynyt. Sitten ei viikonloppuinakaan jaksanut. Lomilla taas käytiin sukuloimassa tai reissuilla.
Sama homma. En nyt enää jaksa sit lomailla itse ollenkaan vaimon kanssa. Kärsiä voi kotonakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimo ei ensin halunnut seksiä, kun oltiin kyläilyreissuilla tai vaikka appivanhemmilla jouluna. Sitten ei matkoilla. Sitten ei työpäivien jälkeen kun oli väsynyt. Sitten ei viikonloppuinakaan jaksanut. Lomilla taas käytiin sukuloimassa tai reissuilla.
Tällaista on pitkään parisuhteessa olleiden seksielämä. Hyvin tavallinen tilanne :(
Toisaalta eihän maailma toimisi, jos naiset haluaisivat seksiä yhtä usein, kuin miehet. Kaikki vaan paneskelisivat ja työt jäisi tekemättä :P
Mua kiinnostaisi tietää, että kuka tää Mies-niminen sketsihahmainen henkilö on, joka toisinaan syö lasten vanukkaat ja toisinaan kiukuttelee seksittömästä mökki-illasta? Vaikuttaa mielenkiintoiselta kaverilta. Tekisi mieli saada tyyppi seuraavaan Putoukseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo ei ensin halunnut seksiä, kun oltiin kyläilyreissuilla tai vaikka appivanhemmilla jouluna. Sitten ei matkoilla. Sitten ei työpäivien jälkeen kun oli väsynyt. Sitten ei viikonloppuinakaan jaksanut. Lomilla taas käytiin sukuloimassa tai reissuilla.
Tällaista on pitkään parisuhteessa olleiden seksielämä. Hyvin tavallinen tilanne :(
Toisaalta eihän maailma toimisi, jos naiset haluaisivat seksiä yhtä usein, kuin miehet. Kaikki vaan paneskelisivat ja työt jäisi tekemättä :P
Kyllä nykyaikana on paljon pihtaavia miehiä ja halukkaita naisiakin. Ei se tosiaankaan mene aina noin päin, että miehen vonkuu ja naiset pihtaa.
En vaan tajua, miksei ne joille seksi on elämässä pikkujuttu voi olla rehellisiä ja etsiä kaltaistaan kumppania. Halukkaille ei tarvitse samaa sanoa, koska harvoin ne halut suhteen edetessä kasvaa, kyllä ne halukkuserot tulee siitä että alkuhuumassa kiimaisena paneskellut kumppani lyökin yhtäkkiä liinat kiinni kun on saatu toinen huijattua sitoutumaan. Seksistä tykkäävät on aina olleet ihan avoimesti seksistä tykkääviä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla miehenä on kovemmat seksihalut kuin vaimollani. Seksiä on pari kolme kertaa viikossa, melkein aina vain viikonloppuisin tai lomalla. Arkena päästelen paineet itse, jos vaimoa ei haluta. Piinaamalla ei seksin määrä lisäänny ainakaan pitkällä tähtäimellä.
Komppaan. Sama juttu, noin kolmesti viikossa seksiä ja loput omaan hanskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisit lähettänyt tänne. Muna olisi kelvannut :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".
Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.
Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.
Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.
Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.
Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.
Ikinä en ole kuullut ihmisestä, joka menee vaikkapa puolisonsa lämpimästä halaamisesta ja normaalista keskusteluyhteydestä rikki. Ei ehkä kannata mennä suhteeseen ollenkaan, jos tilanne oikeasti olisi tuo. Vaan eihän se ole.
No eihän se hyvässä suhteessa menekään. Mutta siinä vaiheessa kun suhde on jo eron partaalla toisen pihtaamisen takia, niin kyllä se jatkuvasti torjuttu ja loukattu voi kokea, ettei hän halua enää toimia toisen plastonisena halinallena. Se satuttaa oikeasti syvältä, kun itse on rakastunut ja toinen haluaa olla pelkkä halaileva kämppis. Kuten yksipuoliset tunteet nyt tuppaa sattumaan.
En minä aiokaan mennä enää suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei pidä seksuaalisuutta tärkeänä osana parisuhdetta ja sitoudu sen vaalimiseen. Enkä aio koskaan enää jäädä seksittömään suhteeseen. Ei pelkoa siitä.
Joka suhteessa takuulla tulee niitä seksittömiä aikoja. Vaikka se seksuaalisuus on tärkeä ja varsinkin alkuun sitä monesti ollaan kun kanit, niin silti voi tulla aikoja, ettei seksi maistu.
Luulen, että elät yksinäisen vanhuuden, kun ensin olet tuon takia, että kun suhteessa tulee vaikeuksia seksin suhteen, olet vaihtanut uuden tilalle. Tuo kertoo sinusta sen, että seksi on sinulle tärkeämpi, kuin ihmissuhde. Joillekin se ihmissuhde on tärkeämpi ja siitä ei luovuta, vaikka toisella olisi välillä pitempiäkin "kuivia kausia". Jokainen tyylillään, mutta kannattaa kertoa aina sille uudelle kumppanille, että periaatteesi on tuo, ettei sitten tule toiselle yllätyksenä, ja vastapuoli voi miettiä, haluaako aloittaa suhteen noilla vaatimuksilla/säännöillä.
Minulle sopiva kumppani on tietysti sellainen, joka on itsekin samoilla linjoilla eikä jäisi pitkäaikaisesti seksittömään suhteeseen.
Mitä tulee taas tuohon, että kaikissa suhteissa on pitkiä seksittömiä kausia. Eihän se pidä paikkaansa. Tietysti niitä on, jos seksi ei ole kummallekaan tärkeä asia eikä seksielämästä pidetä huolta. Jos se on, niin ei se seksi noin vain vuosiksi katoa. Elämän loppupää nyt on asia erikseen, en nyt tuohon sitä auki kirjoittanut mutta en nyt odota että ihan elämän loppumetreillä vielä harrastellaan. Mutta esimerkiksi nelikymppisenä en ole valmis luopumaan seksuaalisesta rakkaudesta. Jos se kumppanin puolelta sammuu, niin teen kuten kuka tahansa muukin jonka kumppani on lakannut rakastamasta - suren ja käsittelen asian ja toivon vielä joskus löytäväni uuden rakkauden.
Siinä mielessä seksi todella on minulle tärkeämpää kuin ihmissuhde, ettei parisuhde ole minulle mikä tahansa ihmissuhde, se ei ole itseisarvo eikä se ole millään tavalla yhdentekevää millainen se suhde on. Parisuhde on minulle rakkaussuhde. Kun se muuttuu rakkaussuhteesta ystävyyssuhteeksi, se ei ole enää hakemani parisuhde.
Eikä seksi ole minulle edes parisuhteen tärkein elementti, vaan yksi kriittisen tärkeistä. Monet ihmiset eivät jatkaisi suhdetta, jossa esimerkiksi luottamus ja kunnioitus ovat kuolleet. Minulla näiden rinnalle nousee myös se seksuaalinen halu. En aio elää suhteessa, jossa minä rakastan mutta toinen näkee minut ystävänä. Enkä ajatellut tuntea siitä syyllisyyttä.
Mitä jos puolisosi masentuu ja ei enää halua? Jätätkö hänet, väittäen rakastavasi – vaiko et? Ei seksuaalinen halu riipu välttämättä sinusta, on lukuisia syitä, mitkä voivat sen viedä.
No eihän se arvostuksen tai luottamuksen puutekaan ole välttämättä oma vika, mutta silti tällaisesta suhteesta on lupa erota. On paljon tilanteita, joissa suhde voi ajan myötä muuttua kestämättömän huonoksi ilman että se on oma tai välttämättä kummankaan syy. Jos syynä on toisen vaikea mielenterveysongelma, niin eihän se ole koskaan helppo tilanne. Uhraako oman onnensa ja elämänsä epätyydyttävässä suhteessa? Vai jättääkö sairaan ihmisen vaikealla hetkellä yksin? Miten pitkälle parisuhteen voi odottaa olevan hyväntekeväisyyttä?
Tosin jos oikein tarkkaan kumppanin valitsee, niin ehkä tältäkin vältytään. Itse olen kokenut sekä masennuksen että ahdistuksen, ja kumpikin vain lisäsi haluja. Veikkaan, että riski haluttomuuteen sairaudenkin yhteydessä on pienempi, jos ihminen on alunperin sellainen jolle seksuaalisuus on erityisen tärkeää ja antaa voimaa.
Väitän myös, että hyvin seksuaalinen ihminen on kykynsä menettäessään myös syyllistämisen ja mitätöimisen sijaan halukkaampi löytämään molempia tyydyttäviä ratkaisuja.
Eli vastauksesi oli kyllä, jättäisit? Kerrotko tämän myös rehellisesti ennen kuin kukaan alkaa kanssasi vakavaan suhteeseen? Ettet sitoudu kuin hyviksi ajoiksi?
Miksi? Kertovatko nämä, jotka päättävät muutaman vuoden päästä lopettaa seksin ja vaatia silti uskollisuutta, että odottavat saavansa oikeuden määrätä kumppanin selibaattiin?
Enkä minä sitoudu "vain hyviksi ajoiksi", vaikka en aio jäädä täysin seksittömään suhteeseen. Ei seksielämän loppuminen ole ainut mahdollinen parisuhteen vastoinkäyminen eikä kaikki vastoinkäymiset johda seksielämän loppumiseen. Mutta kysymykseen, kyllä, voin ihan rehellisesti sanoa kumppanille, että en aio enää tyytyä seksittömään parisuhteeseen. Jos haluaa välttyä kumppanilta joka ajattelee näin, on ehkä kuitenkin turvallisinta kysyä suhteen alkumetreillä kumppanilta, onko hänelle ok että seksielämä loppuu parin vuoden päästä toisen yksipuolisella ilmoituksella. Veikkaan, että vähemmistössä on ne joille tämä sopii.
Eihän se on täysin seksitön suhde, vaan seksistä on taukoa toisen sairauden takia. Sinä et malttaisi odottaa, että toinen tervehtyy. Hyvä, jos kerrot tuollaisesta ennen suhteeseen ryhtymistä ja sitoutumisen lupailuja. Aivan mahdollista myös, että itse oletkin seuraavassa suhteessa se haluton osapuoli, syystä tai toisesta.
Jos toinen ei todellakaan pysty seksiin tai halua sitä, mutta molemmat haluaa olla yhdessä, niin on varmaan ihan ok, että toinen hakee sen seksin muualta. En pysty kuvittelemaan suhdetta, jossa joutuisin olemaan ilman pidempiä aikoja. Kuukausi on ollut pisin ja siinä ajassa katsoin jo uusia asuntoja ja latasin Tinderin.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te jaksatte vatuloida tämmöistä typeryyttä 35 sivua?
Herrasiunaa miten ryhmää sakkia täällä nykyään on. Ennen tämä oli kiva palsta, nyt pelkkiä typeryksiä täynnä.
Minä olen nainen ja seksi-intoni suhteissa on aina laantunut miehen osaamattomuuteen.
Pitkässä suhteessa olen kädestäpitäen yrittänyt neuvoa mikä tuntuu hyvältä mutta aina mies innostuneena tekee vähän sinne päin. Miehet ovat kyllä hirmu innokkaita ja haluavat aina lisää, mutta minun haluni ja intoni on laantunut ja sitten on katkeran eron aika. Mies on niin ihmeissään kun hyvä suhde pitää lopettaa. Jollekin olen sanonut, etten enää jaksa odottaa orgasmia, niin loukkaantui kun hänen taitoja moititaan.
Eoi minun ainakaan tekisi mieli pornolle runkkasvaa miestä. Ei miehenkään minua, jos runkkaisin jättijermuille itse. Monesti halujen kuoleentumiseen on syy. Lisäksi tyhjä pää, jonka yrittää täyttää edes seksillä.
Parisuhteessa on koko ajan seksiä. Mitenkö? Siten että mies tyhjentää tiskikoneen joskus, hieroo illalla jalkoja ja minä hänen selkää, tuon hänelle kaupasta erikoisoluen, kysytään toiselta haluatko kahvia jne.
Parisuhteessani toinen ja toisen hyvä olo ovat tärkeitä. Seksiä harrastetaan jos toisella tai molemmilla on tarve siihen. Jos minua ei juuri sillä hetkellä kiinnosta, annan miehelle eroottisen hieronnan. Mies tekee samoin minulle. Tämä parisuhde on erittäin toimiva ja vuorovaikutteinen, uskon että kestää elämän loppuun.
Toisen ihmisen huomiointi on taikasana tässäkin.
Tää aloittajan toiminta on tuttua omasta ex-liitosta.
Ex-vaimosta tuli seksiä vihaava frigidi ja siksi se onkin ex-vaimo. Meillä oli seksiä ihan normaalisti 3-4 kertaa viikossa, kunnes sitten naimisiin mentyä se väheni pikkuhiljaa. Ensin jäi pois seksi viikolla (ei pysty kun on väsynyt töistä), sitten toinen viikonloppupäivä (sunnuntaina ei pysty kun huomenna on maanantai) ja lopulta se lauantaiseksikin muuttui sellaiseksi, että sitä oli vain, jos ex-vaimo oli ollut ulkona ja juonut itsensä hiprakkaan.
Aina kun meillä oli seksiä niin ex sanoi, että olipa kivaa, pitäisi tehdä useammin, mutta eihän hän sitten sitä enää muistanut. Yksi vuosi meni odotellessa ja silloin seksiä oli 3 kertaa vuoden aikana. Sen jälkeen käytiin keskustelu ja seksiä oli hetken enemmän, kunnes se sitten taas kuihtui.
Exä keksi myös ovelia jippoja seksistä kieltäytymiseen. Yksi hänen bravuureistaan oli kysyä ihan älyttömissä tilanteissa, että haluanko seksiä. Jos olin vaikka lähdössä treeneihin ja kaveri odotti jo postilaatikolla niin hän huusi keittiöstä, että miten olisi seksi nyt. Kun sanoin, että nyt ei ehdi, tehdään se illalla niin vastaus oli illalla sitten, että hän olisi kyllä halunnut aiemmin, mutta minä en, nyt nukutaan. Pari kertaa yllätin hänet vastaamalla, että selvä, treenit saa jäädä, mennään makkariin. Vastaus oli, että se oli vitsi, mene nyt sinne treeneihin.
Toinen tapa kieltäytyä seksistä oli keksiä kaikenlaisia riidanaiheita päivänmittaan, jos näytti siltä, että pitäisi harrastaa seksiä. Esim makasimme illalla sohvalla ja päivällä oltiin flirttailtu, että illalla pidetään sitten kivaa. No yhtäkkiä hänelle tuli sitten mieleen, että miksi meidän sähkölasku oli tässä kuussa isompi kuin viime kuussa, en kai vain pidä valoja päällä turhaan. Tai sulla on sukassa reikä, etkö nähnyt kun laitoit niitä jalkaan. Sitten se eskaloitui siihen, että ex-vaimo kipitti vierashuoneen sohvalle ja ilmoitti, että häntä väsyttää nyt, hän menee nukkumaan. Kello oli 21.30 tms. lauantaina.
Erohan siitä tuli ja vaimolle ihan yllätyksenä.
ai et siis huolehdi miehesi trpeista ollenkaan ja sitten valitat täällä kun tulee seinä vastaan?
ihme juttu
no et sitten ennen mökille menoa tai matkan ain´kanakin olisit voinut imaista pillistä kuumaa joutessasi jos aan etupenkillä istuit ja räpläsit tietty kännykkää kun olisi pitänyt räplätä palleja
syytä itteäs
kaikki suhteiden epäonnistuminen johtuu seksin puutteesta mikäli kassit on aina tyhjät mies pysyy tyytyväisenä
Alue: Seksi
Sehän tässä yleensä hyvä puoli on, kun saa anonyymina kirjoittaa, niin asiat tulee totuutena ulos.