Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Mies kiukuttelee kun en halunnut mökkiviikonloppuna seksiä
31.07.2022 |
Kun illalla en halunnut ja olisin aamulla halunnut nauttia mökkiaamusta niin mies pakkasi tavarat ja sanoi kello 8 että nyt lähdetään sitten kotiin. Automatka oli pelkkää mykkäkoulua. Illalla se meni siihen siis, että mies koitti lääppiä, mutta sanoin että nyt en ole tunnelmissa niin hän vain käänsi selkänsä minulle ja hymähti, että niinpä tietysti. Olen nyt todella surullinen tästä suhteen tilasta.
Kommentit (1990)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".
Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.
Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.
Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.
Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.
Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.
Ikinä en ole kuullut ihmisestä, joka menee vaikkapa puolisonsa lämpimästä halaamisesta ja normaalista keskusteluyhteydestä rikki. Ei ehkä kannata mennä suhteeseen ollenkaan, jos tilanne oikeasti olisi tuo. Vaan eihän se ole.
No eihän se hyvässä suhteessa menekään. Mutta siinä vaiheessa kun suhde on jo eron partaalla toisen pihtaamisen takia, niin kyllä se jatkuvasti torjuttu ja loukattu voi kokea, ettei hän halua enää toimia toisen plastonisena halinallena. Se satuttaa oikeasti syvältä, kun itse on rakastunut ja toinen haluaa olla pelkkä halaileva kämppis. Kuten yksipuoliset tunteet nyt tuppaa sattumaan.
En minä aiokaan mennä enää suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei pidä seksuaalisuutta tärkeänä osana parisuhdetta ja sitoudu sen vaalimiseen. Enkä aio koskaan enää jäädä seksittömään suhteeseen. Ei pelkoa siitä.
Joka suhteessa takuulla tulee niitä seksittömiä aikoja. Vaikka se seksuaalisuus on tärkeä ja varsinkin alkuun sitä monesti ollaan kun kanit, niin silti voi tulla aikoja, ettei seksi maistu.
Luulen, että elät yksinäisen vanhuuden, kun ensin olet tuon takia, että kun suhteessa tulee vaikeuksia seksin suhteen, olet vaihtanut uuden tilalle. Tuo kertoo sinusta sen, että seksi on sinulle tärkeämpi, kuin ihmissuhde. Joillekin se ihmissuhde on tärkeämpi ja siitä ei luovuta, vaikka toisella olisi välillä pitempiäkin "kuivia kausia". Jokainen tyylillään, mutta kannattaa kertoa aina sille uudelle kumppanille, että periaatteesi on tuo, ettei sitten tule toiselle yllätyksenä, ja vastapuoli voi miettiä, haluaako aloittaa suhteen noilla vaatimuksilla/säännöillä.
Minulle sopiva kumppani on tietysti sellainen, joka on itsekin samoilla linjoilla eikä jäisi pitkäaikaisesti seksittömään suhteeseen.
Mitä tulee taas tuohon, että kaikissa suhteissa on pitkiä seksittömiä kausia. Eihän se pidä paikkaansa. Tietysti niitä on, jos seksi ei ole kummallekaan tärkeä asia eikä seksielämästä pidetä huolta. Jos se on, niin ei se seksi noin vain vuosiksi katoa. Elämän loppupää nyt on asia erikseen, en nyt tuohon sitä auki kirjoittanut mutta en nyt odota että ihan elämän loppumetreillä vielä harrastellaan. Mutta esimerkiksi nelikymppisenä en ole valmis luopumaan seksuaalisesta rakkaudesta. Jos se kumppanin puolelta sammuu, niin teen kuten kuka tahansa muukin jonka kumppani on lakannut rakastamasta - suren ja käsittelen asian ja toivon vielä joskus löytäväni uuden rakkauden.
Siinä mielessä seksi todella on minulle tärkeämpää kuin ihmissuhde, ettei parisuhde ole minulle mikä tahansa ihmissuhde, se ei ole itseisarvo eikä se ole millään tavalla yhdentekevää millainen se suhde on. Parisuhde on minulle rakkaussuhde. Kun se muuttuu rakkaussuhteesta ystävyyssuhteeksi, se ei ole enää hakemani parisuhde.
Eikä seksi ole minulle edes parisuhteen tärkein elementti, vaan yksi kriittisen tärkeistä. Monet ihmiset eivät jatkaisi suhdetta, jossa esimerkiksi luottamus ja kunnioitus ovat kuolleet. Minulla näiden rinnalle nousee myös se seksuaalinen halu. En aio elää suhteessa, jossa minä rakastan mutta toinen näkee minut ystävänä. Enkä ajatellut tuntea siitä syyllisyyttä.
Mitä jos puolisosi masentuu ja ei enää halua? Jätätkö hänet, väittäen rakastavasi – vaiko et? Ei seksuaalinen halu riipu välttämättä sinusta, on lukuisia syitä, mitkä voivat sen viedä.
Yhden 2 vuoden masennuskauden olen toista hoitanut. Ei halunnut seksiä, tosin halusi ja harrasti muiden kanssa seksiä. Nyt jos joku vetoaa masennukseen niin suhde oli kyllä siinä.
Minusta tuollainen olisi sitten reilua kertoa ennen kuin kukaan sitoutuu kanssasi pitempään suhteeseen. Että sairauden iskiessä se on sitten "moro", jos ei tipu seksiä. Voit sitten löytää toisen samanlaisen vierelle ilman että tarvii käsitellä traumojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet normaalisti vaan haluaa seksiä 100 kertaa enemmän, kuin naiset. Aina ollut noin ja tulee olemaan. Halukkuudet harvoin kohtaa. Erittäin harvinaista on, että nainen olisi halukkaampi, kuin mies. Siitä kuitenkin puhutaan paljon, koska poikkeukset kiehtoo.
Taidat, ressukka, elää 1950-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".
Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.
Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.
Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.
Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.
Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.
Mutta mitä sinusta silloin tarkoittaa perustuslain termi oikeus koskemattomuuteen?
Väkisin ei saa ketään sen paremmin panna kuin halaillakaan, edellinen on rikos ja toinen henkistä väkivaltaa. Mutta jos kumppani ällöttää niin paljon, että tarvitset lakikirjaa antamaan sinulle tekosyitä koskettelun välttämiseen, niin kannattaisi ihan oikeasti kyllä erota.
En ole tuo joka suhteestaan noin kertoi vaan toinen. Täällä keskustelee useampi ihminen FYI.
Minua lähinnä kiinnostaa se, että eikö juuri monessa suhteessa se, ettei kumppanin koskemattomuutta kunnioiteta, johda usein haluttomuuteen ja läheisyyden loppumiseen.
En tarkoittanut väittääkään, että olit sama. Minä koen, että koskemattomuus tarkoittaa sitä, ettei toiseen kosketa väkisin. Se ei tarkoita sitä, ettei kosketusta saisi pyytää tai sen haluamisesta edes puhua silloin kun toinen on haluton. Ja jos toinen sitten suostuu pyyntöön vaikkei ole alunperin halunnutkaan, en katso että olisi loukattu kenenkään koskemattomuutta. Eli haluttoman suostuttelu ei ole minusta koskemattomuuden rikkomista, eikä myöskään suostuvaisen haluttoman kumppanin koskettaminen. Ainoastaan pakottaminen.
Ruinaaminen ei ole koskemattomuuden rikkomista mutta ei se siitä yhtään miellyttävämpää tee vaan itse asiassa voi olla hyvinkin ahdistavaa.
Kysymisenkin voi tehdä lempeästi ja ilman mitään ruinaamisia. "Kulta tuntusiko nyt hyvältä tälläinen? Ai ei? Se on täysin ok, olet rakas." Jne.
Näin se varmaan toimii silloin, kun pakkeja tulee harvoin. Mutta sitten kun halujen ero on kasvanut niin suureksi, ettei niistä saa enää sovitettua minkäänlaista edes semityydyttävää kompromissia, niin lempeyskin karisee ajan kanssa kysymyksistä. Seuraava askel onkin se, ettei kysytä enää lainkaan. Joko siksi, että on viety ne tarpeet muualle, tai siksi että suunnitellaan jo eroa.
Jos ei osaa kysyä lempeästi, silloin ei olekaan mitään järkeä kysyä. Ei kukaan syty vaatimuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet normaalisti vaan haluaa seksiä 100 kertaa enemmän, kuin naiset. Aina ollut noin ja tulee olemaan. Halukkuudet harvoin kohtaa. Erittäin harvinaista on, että nainen olisi halukkaampi, kuin mies. Siitä kuitenkin puhutaan paljon, koska poikkeukset kiehtoo.
Perspektiiviharha. Oikeasti maailma on täynnä paljon seksiä haluavia naisia. Suhde lienee 1:3 ainakin, mutta en ihmettelisi jos se oikeasti menisi lähemmäs puolet ja puolet.
En kyllä ymmärrä miksi he ilmeisesti ovat siitä asiasta hyvin hiljaa. Ehkä vaikea puhua sellaisesta, jos kanssasisar avautuu "perinteisemmin" omastaan?
Naisista noin 60%ei saa seksistä mitään Väestöliiton Finsex tutkimuksen mukaan. . Joten suurin osa naisista harrastaa huonoa seksiä ihan vaan kumppaniaan mielyttääkseen. Mutta eihän sitä kukaan jaksa loputtomiin feikata.
taitaa olla puppua
Haluatko sinäkin linkin?
https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/finsex-naisten-orgasmit/
Laita se linkki vaan ihan suoraan ensi kerralla jos viittaat johonkin tutkimukseen. Ei ole vaikeaa.
Kuuleeko joku, että täällä on jollain lailla linkkikirjasto valmiina? Kaikki löytyy hakukoneella jos kiinnostaa tietää tai lähde epäilyttää.
Luuletko että jokaisen palstahullun takia alan kaivelemaan jotain tutkimusta netistä, ilman tietoa mikä tutkimus on kyseessä. Jos viittaat johonkin tutkimukseen laitat linkin, tai viittauksellasi ei ole juuri mitään arvoa. Koskahan tulee ensimmäinen väitöskirja jos lukee että katso googlesta.
Ainakin itse olen kirjoittanut viesteissäni ne avainsanat, joilla haku löytää kyseiset viitteet. En kirjoita esseetä vaan keskustelen anonyymillä palstalla .
Aina ei tee mieli ja tässä iässä kehtaan jo kieltäytyä, jos ei vaan huvita. Nurempana sitä teki välillä ihan miellyttääkseen toista. Nykyään en semmoseen lähde.
Ja ei johdu siitä, että toinen olis vastenmielinen. EN tekis sitä kenenkään kanssa vaikka olis maailman seksikkäin mies. Kun ei tee mieli, niin ei ei tee milei. EI siinä sen kummempaa draamaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
No eihän miiehetkään aina halua. Voi olla syynä stressi, aikainen herätys, flunssa, ei ole sillä tuulella, väsyttää, tyydytti juuri itsensä jne. Ei naisenkaan pidä harrastaa seksiä jos ei haluta. Vastentahtoinen seksi rikkoo.
Kyllä me naisetkin saamme pakkeja puolisolta.Eri asia olla haluton joskus, kun olla pysyvästi tai pitkäaikaisesti haluton. Myös jatkuvat torjunnat rikkoo kumppania. Jos nyt on pää kipeä, niin toimivassa suhteessa otetaan särkylääke ja tehdään itse aloite sitten kun särky hellittää. Kuukausien päänsärky/flunssa/väsymys/eihuvita on jo aihe tarkastella niiden tekosyiden taustaa.
Kaikille ei riitä sekään että ei saa pakkeja. Minä olen pitkäaikaisesti haluton, en varmaan koskaan ole halunnut sillä tavalla kuin valtaosa ilmeisesti haluaa. Tällainen olen ollut aina. Paradoksaalisesti saan kyllä lähes aina, syynä ei ole siis huono seksi. Syy ei ole huono parisuhde, ei mies. Enkä kieltäydy seksistä, koska kuten sanoin, se on hyvää ja saan. Mutta koska en tunne spontaania panetusta niin aloitteita ei tule tehtyä ja tämä taas on ongelma meille. Mies ei ole itseään haluttavaksi kun minua ei paneta. Astetta verran hankalampi ratkaista.
Helppo ratkaista jos haluaa. Seksiä voi ihan vain ehdottaa, vaikka ei juuri panettaisikaan tai seksi olisi edes mielessä aktiivisesti. Sen voi ajatella yhteisenä kivana hetkenä ja jos siitä kuitenkin tykkää, niin varmasti siitä myös innostuu kun sitä ehdottaa ja alkaa tekemään. Varmasti mies tykkäisi myös jos ehdottaisit seksiä. Itse ainakin usein ehdotan eri syistä seksiä, en todellakaan aina niin että nyt panettaa ja on saatava seksiä heti, vaan voin haluta esim ihan vaan intiimimpää läheisyyttä ja osoittaa toiselle että hän on haluttava, voi olla että kaipaan vain piristystä ja leikkimielistä rentoa tekemistä vaikka stressaavaan päivään tms.
Olen tuo kommentoimasi. Näin kai se sitten on. Seksi ei mulla ole koskaan mielessä niin siksi ei tule niitä aloitteita tosiaan edes mieleen tehdä. Mutta nyt teen niin että laitan itselleni muistutuksen puhelimeen. Tee aloite. Jospa se sillä.
Muita laittaa hälytys! 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".
Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.
Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.
Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.
Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.
Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.
Ikinä en ole kuullut ihmisestä, joka menee vaikkapa puolisonsa lämpimästä halaamisesta ja normaalista keskusteluyhteydestä rikki. Ei ehkä kannata mennä suhteeseen ollenkaan, jos tilanne oikeasti olisi tuo. Vaan eihän se ole.
No eihän se hyvässä suhteessa menekään. Mutta siinä vaiheessa kun suhde on jo eron partaalla toisen pihtaamisen takia, niin kyllä se jatkuvasti torjuttu ja loukattu voi kokea, ettei hän halua enää toimia toisen plastonisena halinallena. Se satuttaa oikeasti syvältä, kun itse on rakastunut ja toinen haluaa olla pelkkä halaileva kämppis. Kuten yksipuoliset tunteet nyt tuppaa sattumaan.
En minä aiokaan mennä enää suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei pidä seksuaalisuutta tärkeänä osana parisuhdetta ja sitoudu sen vaalimiseen. Enkä aio koskaan enää jäädä seksittömään suhteeseen. Ei pelkoa siitä.
Joka suhteessa takuulla tulee niitä seksittömiä aikoja. Vaikka se seksuaalisuus on tärkeä ja varsinkin alkuun sitä monesti ollaan kun kanit, niin silti voi tulla aikoja, ettei seksi maistu.
Luulen, että elät yksinäisen vanhuuden, kun ensin olet tuon takia, että kun suhteessa tulee vaikeuksia seksin suhteen, olet vaihtanut uuden tilalle. Tuo kertoo sinusta sen, että seksi on sinulle tärkeämpi, kuin ihmissuhde. Joillekin se ihmissuhde on tärkeämpi ja siitä ei luovuta, vaikka toisella olisi välillä pitempiäkin "kuivia kausia". Jokainen tyylillään, mutta kannattaa kertoa aina sille uudelle kumppanille, että periaatteesi on tuo, ettei sitten tule toiselle yllätyksenä, ja vastapuoli voi miettiä, haluaako aloittaa suhteen noilla vaatimuksilla/säännöillä.
Minulle sopiva kumppani on tietysti sellainen, joka on itsekin samoilla linjoilla eikä jäisi pitkäaikaisesti seksittömään suhteeseen.
Mitä tulee taas tuohon, että kaikissa suhteissa on pitkiä seksittömiä kausia. Eihän se pidä paikkaansa. Tietysti niitä on, jos seksi ei ole kummallekaan tärkeä asia eikä seksielämästä pidetä huolta. Jos se on, niin ei se seksi noin vain vuosiksi katoa. Elämän loppupää nyt on asia erikseen, en nyt tuohon sitä auki kirjoittanut mutta en nyt odota että ihan elämän loppumetreillä vielä harrastellaan. Mutta esimerkiksi nelikymppisenä en ole valmis luopumaan seksuaalisesta rakkaudesta. Jos se kumppanin puolelta sammuu, niin teen kuten kuka tahansa muukin jonka kumppani on lakannut rakastamasta - suren ja käsittelen asian ja toivon vielä joskus löytäväni uuden rakkauden.
Siinä mielessä seksi todella on minulle tärkeämpää kuin ihmissuhde, ettei parisuhde ole minulle mikä tahansa ihmissuhde, se ei ole itseisarvo eikä se ole millään tavalla yhdentekevää millainen se suhde on. Parisuhde on minulle rakkaussuhde. Kun se muuttuu rakkaussuhteesta ystävyyssuhteeksi, se ei ole enää hakemani parisuhde.
Eikä seksi ole minulle edes parisuhteen tärkein elementti, vaan yksi kriittisen tärkeistä. Monet ihmiset eivät jatkaisi suhdetta, jossa esimerkiksi luottamus ja kunnioitus ovat kuolleet. Minulla näiden rinnalle nousee myös se seksuaalinen halu. En aio elää suhteessa, jossa minä rakastan mutta toinen näkee minut ystävänä. Enkä ajatellut tuntea siitä syyllisyyttä.
Mitä jos puolisosi masentuu ja ei enää halua? Jätätkö hänet, väittäen rakastavasi – vaiko et? Ei seksuaalinen halu riipu välttämättä sinusta, on lukuisia syitä, mitkä voivat sen viedä.
Yhden 2 vuoden masennuskauden olen toista hoitanut. Ei halunnut seksiä, tosin halusi ja harrasti muiden kanssa seksiä. Nyt jos joku vetoaa masennukseen niin suhde oli kyllä siinä.
Minusta tuollainen olisi sitten reilua kertoa ennen kuin kukaan sitoutuu kanssasi pitempään suhteeseen. Että sairauden iskiessä se on sitten "moro", jos ei tipu seksiä. Voit sitten löytää toisen samanlaisen vierelle ilman että tarvii käsitellä traumojaan.
Minusta voisi kertoa ennen suhdetta että masentuessaan tykkää paneskella ympäriinsä, niin ei sitten turhaan ihmettele missä toinen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet normaalisti vaan haluaa seksiä 100 kertaa enemmän, kuin naiset. Aina ollut noin ja tulee olemaan. Halukkuudet harvoin kohtaa. Erittäin harvinaista on, että nainen olisi halukkaampi, kuin mies. Siitä kuitenkin puhutaan paljon, koska poikkeukset kiehtoo.
Perspektiiviharha. Oikeasti maailma on täynnä paljon seksiä haluavia naisia. Suhde lienee 1:3 ainakin, mutta en ihmettelisi jos se oikeasti menisi lähemmäs puolet ja puolet.
En kyllä ymmärrä miksi he ilmeisesti ovat siitä asiasta hyvin hiljaa. Ehkä vaikea puhua sellaisesta, jos kanssasisar avautuu "perinteisemmin" omastaan?
Naisista noin 60%ei saa seksistä mitään Väestöliiton Finsex tutkimuksen mukaan. . Joten suurin osa naisista harrastaa huonoa seksiä ihan vaan kumppaniaan mielyttääkseen. Mutta eihän sitä kukaan jaksa loputtomiin feikata.
taitaa olla puppua
Haluatko sinäkin linkin?
https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/finsex-naisten-orgasmit/
Laita se linkki vaan ihan suoraan ensi kerralla jos viittaat johonkin tutkimukseen. Ei ole vaikeaa.
Kuuleeko joku, että täällä on jollain lailla linkkikirjasto valmiina? Kaikki löytyy hakukoneella jos kiinnostaa tietää tai lähde epäilyttää.
Luuletko että jokaisen palstahullun takia alan kaivelemaan jotain tutkimusta netistä, ilman tietoa mikä tutkimus on kyseessä. Jos viittaat johonkin tutkimukseen laitat linkin, tai viittauksellasi ei ole juuri mitään arvoa. Koskahan tulee ensimmäinen väitöskirja jos lukee että katso googlesta.
Ainakin itse olen kirjoittanut viesteissäni ne avainsanat, joilla haku löytää kyseiset viitteet. En kirjoita esseetä vaan keskustelen anonyymillä palstalla .
Ei tarvitse kirjoittaa esseitä osatakseen liittää linkin, edes anonyymillä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet normaalisti vaan haluaa seksiä 100 kertaa enemmän, kuin naiset. Aina ollut noin ja tulee olemaan. Halukkuudet harvoin kohtaa. Erittäin harvinaista on, että nainen olisi halukkaampi, kuin mies. Siitä kuitenkin puhutaan paljon, koska poikkeukset kiehtoo.
Perspektiiviharha. Oikeasti maailma on täynnä paljon seksiä haluavia naisia. Suhde lienee 1:3 ainakin, mutta en ihmettelisi jos se oikeasti menisi lähemmäs puolet ja puolet.
En kyllä ymmärrä miksi he ilmeisesti ovat siitä asiasta hyvin hiljaa. Ehkä vaikea puhua sellaisesta, jos kanssasisar avautuu "perinteisemmin" omastaan?
Niinpä. Naisena en kuitenkaan kaipaa vaan itse seksiaktia vaan romantiikkaa ja läheisyyttä myös. Sellaista mitä ei voi kertoina ja minuutteina laskea kuten miehet näyttävät seksikerrat laskevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".
Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.
Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.
Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.
Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.
Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.
Ikinä en ole kuullut ihmisestä, joka menee vaikkapa puolisonsa lämpimästä halaamisesta ja normaalista keskusteluyhteydestä rikki. Ei ehkä kannata mennä suhteeseen ollenkaan, jos tilanne oikeasti olisi tuo. Vaan eihän se ole.
No eihän se hyvässä suhteessa menekään. Mutta siinä vaiheessa kun suhde on jo eron partaalla toisen pihtaamisen takia, niin kyllä se jatkuvasti torjuttu ja loukattu voi kokea, ettei hän halua enää toimia toisen plastonisena halinallena. Se satuttaa oikeasti syvältä, kun itse on rakastunut ja toinen haluaa olla pelkkä halaileva kämppis. Kuten yksipuoliset tunteet nyt tuppaa sattumaan.
En minä aiokaan mennä enää suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei pidä seksuaalisuutta tärkeänä osana parisuhdetta ja sitoudu sen vaalimiseen. Enkä aio koskaan enää jäädä seksittömään suhteeseen. Ei pelkoa siitä.
Joka suhteessa takuulla tulee niitä seksittömiä aikoja. Vaikka se seksuaalisuus on tärkeä ja varsinkin alkuun sitä monesti ollaan kun kanit, niin silti voi tulla aikoja, ettei seksi maistu.
Luulen, että elät yksinäisen vanhuuden, kun ensin olet tuon takia, että kun suhteessa tulee vaikeuksia seksin suhteen, olet vaihtanut uuden tilalle. Tuo kertoo sinusta sen, että seksi on sinulle tärkeämpi, kuin ihmissuhde. Joillekin se ihmissuhde on tärkeämpi ja siitä ei luovuta, vaikka toisella olisi välillä pitempiäkin "kuivia kausia". Jokainen tyylillään, mutta kannattaa kertoa aina sille uudelle kumppanille, että periaatteesi on tuo, ettei sitten tule toiselle yllätyksenä, ja vastapuoli voi miettiä, haluaako aloittaa suhteen noilla vaatimuksilla/säännöillä.
Minulle sopiva kumppani on tietysti sellainen, joka on itsekin samoilla linjoilla eikä jäisi pitkäaikaisesti seksittömään suhteeseen.
Mitä tulee taas tuohon, että kaikissa suhteissa on pitkiä seksittömiä kausia. Eihän se pidä paikkaansa. Tietysti niitä on, jos seksi ei ole kummallekaan tärkeä asia eikä seksielämästä pidetä huolta. Jos se on, niin ei se seksi noin vain vuosiksi katoa. Elämän loppupää nyt on asia erikseen, en nyt tuohon sitä auki kirjoittanut mutta en nyt odota että ihan elämän loppumetreillä vielä harrastellaan. Mutta esimerkiksi nelikymppisenä en ole valmis luopumaan seksuaalisesta rakkaudesta. Jos se kumppanin puolelta sammuu, niin teen kuten kuka tahansa muukin jonka kumppani on lakannut rakastamasta - suren ja käsittelen asian ja toivon vielä joskus löytäväni uuden rakkauden.
Siinä mielessä seksi todella on minulle tärkeämpää kuin ihmissuhde, ettei parisuhde ole minulle mikä tahansa ihmissuhde, se ei ole itseisarvo eikä se ole millään tavalla yhdentekevää millainen se suhde on. Parisuhde on minulle rakkaussuhde. Kun se muuttuu rakkaussuhteesta ystävyyssuhteeksi, se ei ole enää hakemani parisuhde.
Eikä seksi ole minulle edes parisuhteen tärkein elementti, vaan yksi kriittisen tärkeistä. Monet ihmiset eivät jatkaisi suhdetta, jossa esimerkiksi luottamus ja kunnioitus ovat kuolleet. Minulla näiden rinnalle nousee myös se seksuaalinen halu. En aio elää suhteessa, jossa minä rakastan mutta toinen näkee minut ystävänä. Enkä ajatellut tuntea siitä syyllisyyttä.
Mitä jos puolisosi masentuu ja ei enää halua? Jätätkö hänet, väittäen rakastavasi – vaiko et? Ei seksuaalinen halu riipu välttämättä sinusta, on lukuisia syitä, mitkä voivat sen viedä.
Yhden 2 vuoden masennuskauden olen toista hoitanut. Ei halunnut seksiä, tosin halusi ja harrasti muiden kanssa seksiä. Nyt jos joku vetoaa masennukseen niin suhde oli kyllä siinä.
Minusta tuollainen olisi sitten reilua kertoa ennen kuin kukaan sitoutuu kanssasi pitempään suhteeseen. Että sairauden iskiessä se on sitten "moro", jos ei tipu seksiä. Voit sitten löytää toisen samanlaisen vierelle ilman että tarvii käsitellä traumojaan.
Minusta voisi kertoa ennen suhdetta että masentuessaan tykkää paneskella ympäriinsä, niin ei sitten turhaan ihmettele missä toinen on.
Ehkä ei kannata mennä uuteen suhteeseen, ennenkuin on saanut luottamusongelmansa käsiteltyä. Tsemppiä siihen, onhan tuollainen perseestä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".
Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.
Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.
Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.
Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.
Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.
Mutta mitä sinusta silloin tarkoittaa perustuslain termi oikeus koskemattomuuteen?
Väkisin ei saa ketään sen paremmin panna kuin halaillakaan, edellinen on rikos ja toinen henkistä väkivaltaa. Mutta jos kumppani ällöttää niin paljon, että tarvitset lakikirjaa antamaan sinulle tekosyitä koskettelun välttämiseen, niin kannattaisi ihan oikeasti kyllä erota.
En ole tuo joka suhteestaan noin kertoi vaan toinen. Täällä keskustelee useampi ihminen FYI.
Minua lähinnä kiinnostaa se, että eikö juuri monessa suhteessa se, ettei kumppanin koskemattomuutta kunnioiteta, johda usein haluttomuuteen ja läheisyyden loppumiseen.
En tarkoittanut väittääkään, että olit sama. Minä koen, että koskemattomuus tarkoittaa sitä, ettei toiseen kosketa väkisin. Se ei tarkoita sitä, ettei kosketusta saisi pyytää tai sen haluamisesta edes puhua silloin kun toinen on haluton. Ja jos toinen sitten suostuu pyyntöön vaikkei ole alunperin halunnutkaan, en katso että olisi loukattu kenenkään koskemattomuutta. Eli haluttoman suostuttelu ei ole minusta koskemattomuuden rikkomista, eikä myöskään suostuvaisen haluttoman kumppanin koskettaminen. Ainoastaan pakottaminen.
Jos toinen sanoo ettei halua, miksi se ei riitä? Sehän on selvä ilmaus siitä että hän ei halua että häneen kosketaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reidet auki ja leiki kuollutta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Meillä ei ole enää vuosiin ollut muuta läheisyyttä kuin se 3 x 3 min / vk pikaseksi, jota mies kuvittelee tyydyttäväksi yhdyselämäksi. Vastavuoroinen rakastelu alkoi hänestä olla liian rasittavaa ja kuluttavaa alkuinnostuksen jälkeen.
Kyllä, olen yrittänyt puhua, ei ymmärrä. Ero tulossa.
Montako kertaa sinä olet ottanut suihin viimeisen 15 vuoden aikana?
Kerropa ensin montako kertaa olet tuotanut naiselle klitorisorgasmin käsin tai suulla? Ihan vaatimatta mitään itsellesi?
Olen eri, mutta mikä ihmeen vaatimus tuo on, että pitäisi olla sellaista seksiä jossa vain toisen tarpeet huomioidaan? Kyllä normaalissa seksissä huomioidaan molemmat osapuolet. Ei siinä ole mitään väärää, että haluaa itsekin nauttia.
Tarkoitatko nyt että edellisen kommentti siitä että naisen on pakko ottaa mieheltä suihin on okei, mutta naiselle ei olisi oikeus haluta suuseksiä itselleen???
Koskaan missään ei keskustella siitä, kuinka usein mies nuolee naisensa loppuun saakka mutta joka paikassa jan kataan miesten "tarpeesta" / "oikeudesta" suihinottoihin ikään kuin eivät ilman pärjäisi.
Onko jossain mies joka ei tykkää nuolla? Itse annan suuseksiä mielelläni vaikken sitä vastavuoroisesti saa itse
On niitä ja suuri osa niistäkin jotka sitä antaa niin katselee kellosta joko kehtaa lopettaa. Esim se täysin haluton exä kertoi selitykseksi että nainen maistuu ja haisee pahalta ja exäkään ei halunnut suuseksiä. Mun kanssa ei edes koskaan kokeillut, tuskin exänsäkään. Nykyinen on laiskistunut niin ettei suostu, edes siis pyytämällä. Itse kyllä kehtaa ruikuttaa suuseksiä joka kerta, jokin aika sitteni lmoitin että en enää viitsi.
Joskus nainen voi tosiaan maistua aika pahalta, mutta kyllä senkin mies kestää. No meillä minä kysyn että saako nuolla, tasan ei käy nallekarkit tosiaan
Käypä maistamassa miestä ja puhu sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".
Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.
Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.
Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.
Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.
Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.
Mutta mitä sinusta silloin tarkoittaa perustuslain termi oikeus koskemattomuuteen?
Väkisin ei saa ketään sen paremmin panna kuin halaillakaan, edellinen on rikos ja toinen henkistä väkivaltaa. Mutta jos kumppani ällöttää niin paljon, että tarvitset lakikirjaa antamaan sinulle tekosyitä koskettelun välttämiseen, niin kannattaisi ihan oikeasti kyllä erota.
En ole tuo joka suhteestaan noin kertoi vaan toinen. Täällä keskustelee useampi ihminen FYI.
Minua lähinnä kiinnostaa se, että eikö juuri monessa suhteessa se, ettei kumppanin koskemattomuutta kunnioiteta, johda usein haluttomuuteen ja läheisyyden loppumiseen.
En tarkoittanut väittääkään, että olit sama. Minä koen, että koskemattomuus tarkoittaa sitä, ettei toiseen kosketa väkisin. Se ei tarkoita sitä, ettei kosketusta saisi pyytää tai sen haluamisesta edes puhua silloin kun toinen on haluton. Ja jos toinen sitten suostuu pyyntöön vaikkei ole alunperin halunnutkaan, en katso että olisi loukattu kenenkään koskemattomuutta. Eli haluttoman suostuttelu ei ole minusta koskemattomuuden rikkomista, eikä myöskään suostuvaisen haluttoman kumppanin koskettaminen. Ainoastaan pakottaminen.
Ruinaaminen ei ole koskemattomuuden rikkomista mutta ei se siitä yhtään miellyttävämpää tee vaan itse asiassa voi olla hyvinkin ahdistavaa.
Jos toinen on ilmaissut ettei halua, miksi pitää ruinata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikö voi olla mökkiviikonlopun jälkeen tai eikö ollut sitä ennen. Ei kai nyt aina tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
No eikö voi olla mökkiviikonlopun jälkeen tai eikö ollut sitä ennen. Ei kai nyt aina tarvitse.
Jos miehesi muuten kovassa kännissä ehkä parempi että jäi väliin. Sori vertaan omiin kokemuksiin enkä jaksanut lukaista juttuasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule, naiset ovat eläneet vuosikausia miestensä kanssa vaikka nämä ovat olleet halvaantuneita tai muuten kyvyttömiä läpi historian.
Samoin miehet, mutta yleistäminen ja kaiken näkeminen mustavalkoisena on niin helppoa ja ihanaa. eiköstä niin
On selkeää tieteellistä näyttöä, että miehet jättävät kumppaninsa todennäköisemmin kuin naiset kumppaninsa sairastuessa.
Sulla on varmaan joku linkki heittää?
Tässä kaksi tutkimusta, joissa päädytään tulokseen että jos nainen on vakavasti sairas, on riski että mies ottaa eron.
https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/0022146515596354
https://www.sciencedaily.com/releases/2009/11/091110105401.htm
Kiitos! Eihän ollutkaan vaikeaa laittaa linkkejä?
EN ole se jolta pyysit. Edelleen, palstalla on useita kirjoittajia, jos et sitä ole vielä tajunnut. Ei ole kyse dialogista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet normaalisti vaan haluaa seksiä 100 kertaa enemmän, kuin naiset. Aina ollut noin ja tulee olemaan. Halukkuudet harvoin kohtaa. Erittäin harvinaista on, että nainen olisi halukkaampi, kuin mies. Siitä kuitenkin puhutaan paljon, koska poikkeukset kiehtoo.
Perspektiiviharha. Oikeasti maailma on täynnä paljon seksiä haluavia naisia. Suhde lienee 1:3 ainakin, mutta en ihmettelisi jos se oikeasti menisi lähemmäs puolet ja puolet.
En kyllä ymmärrä miksi he ilmeisesti ovat siitä asiasta hyvin hiljaa. Ehkä vaikea puhua sellaisesta, jos kanssasisar avautuu "perinteisemmin" omastaan?
Niinpä. Naisena en kuitenkaan kaipaa vaan itse seksiaktia vaan romantiikkaa ja läheisyyttä myös. Sellaista mitä ei voi kertoina ja minuutteina laskea kuten miehet näyttävät seksikerrat laskevan.
Eiköhän suurin osa miehistäkin kaipaa romantiikkaa ja läheisyyttä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".
Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.
Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.
Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.
Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.
Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.
Ikinä en ole kuullut ihmisestä, joka menee vaikkapa puolisonsa lämpimästä halaamisesta ja normaalista keskusteluyhteydestä rikki. Ei ehkä kannata mennä suhteeseen ollenkaan, jos tilanne oikeasti olisi tuo. Vaan eihän se ole.
No eihän se hyvässä suhteessa menekään. Mutta siinä vaiheessa kun suhde on jo eron partaalla toisen pihtaamisen takia, niin kyllä se jatkuvasti torjuttu ja loukattu voi kokea, ettei hän halua enää toimia toisen plastonisena halinallena. Se satuttaa oikeasti syvältä, kun itse on rakastunut ja toinen haluaa olla pelkkä halaileva kämppis. Kuten yksipuoliset tunteet nyt tuppaa sattumaan.
En minä aiokaan mennä enää suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei pidä seksuaalisuutta tärkeänä osana parisuhdetta ja sitoudu sen vaalimiseen. Enkä aio koskaan enää jäädä seksittömään suhteeseen. Ei pelkoa siitä.
Joka suhteessa takuulla tulee niitä seksittömiä aikoja. Vaikka se seksuaalisuus on tärkeä ja varsinkin alkuun sitä monesti ollaan kun kanit, niin silti voi tulla aikoja, ettei seksi maistu.
Luulen, että elät yksinäisen vanhuuden, kun ensin olet tuon takia, että kun suhteessa tulee vaikeuksia seksin suhteen, olet vaihtanut uuden tilalle. Tuo kertoo sinusta sen, että seksi on sinulle tärkeämpi, kuin ihmissuhde. Joillekin se ihmissuhde on tärkeämpi ja siitä ei luovuta, vaikka toisella olisi välillä pitempiäkin "kuivia kausia". Jokainen tyylillään, mutta kannattaa kertoa aina sille uudelle kumppanille, että periaatteesi on tuo, ettei sitten tule toiselle yllätyksenä, ja vastapuoli voi miettiä, haluaako aloittaa suhteen noilla vaatimuksilla/säännöillä.
Minulle sopiva kumppani on tietysti sellainen, joka on itsekin samoilla linjoilla eikä jäisi pitkäaikaisesti seksittömään suhteeseen.
Mitä tulee taas tuohon, että kaikissa suhteissa on pitkiä seksittömiä kausia. Eihän se pidä paikkaansa. Tietysti niitä on, jos seksi ei ole kummallekaan tärkeä asia eikä seksielämästä pidetä huolta. Jos se on, niin ei se seksi noin vain vuosiksi katoa. Elämän loppupää nyt on asia erikseen, en nyt tuohon sitä auki kirjoittanut mutta en nyt odota että ihan elämän loppumetreillä vielä harrastellaan. Mutta esimerkiksi nelikymppisenä en ole valmis luopumaan seksuaalisesta rakkaudesta. Jos se kumppanin puolelta sammuu, niin teen kuten kuka tahansa muukin jonka kumppani on lakannut rakastamasta - suren ja käsittelen asian ja toivon vielä joskus löytäväni uuden rakkauden.
Siinä mielessä seksi todella on minulle tärkeämpää kuin ihmissuhde, ettei parisuhde ole minulle mikä tahansa ihmissuhde, se ei ole itseisarvo eikä se ole millään tavalla yhdentekevää millainen se suhde on. Parisuhde on minulle rakkaussuhde. Kun se muuttuu rakkaussuhteesta ystävyyssuhteeksi, se ei ole enää hakemani parisuhde.
Eikä seksi ole minulle edes parisuhteen tärkein elementti, vaan yksi kriittisen tärkeistä. Monet ihmiset eivät jatkaisi suhdetta, jossa esimerkiksi luottamus ja kunnioitus ovat kuolleet. Minulla näiden rinnalle nousee myös se seksuaalinen halu. En aio elää suhteessa, jossa minä rakastan mutta toinen näkee minut ystävänä. Enkä ajatellut tuntea siitä syyllisyyttä.
Mitä jos puolisosi masentuu ja ei enää halua? Jätätkö hänet, väittäen rakastavasi – vaiko et? Ei seksuaalinen halu riipu välttämättä sinusta, on lukuisia syitä, mitkä voivat sen viedä.
No eihän se arvostuksen tai luottamuksen puutekaan ole välttämättä oma vika, mutta silti tällaisesta suhteesta on lupa erota. On paljon tilanteita, joissa suhde voi ajan myötä muuttua kestämättömän huonoksi ilman että se on oma tai välttämättä kummankaan syy. Jos syynä on toisen vaikea mielenterveysongelma, niin eihän se ole koskaan helppo tilanne. Uhraako oman onnensa ja elämänsä epätyydyttävässä suhteessa? Vai jättääkö sairaan ihmisen vaikealla hetkellä yksin? Miten pitkälle parisuhteen voi odottaa olevan hyväntekeväisyyttä?
Tosin jos oikein tarkkaan kumppanin valitsee, niin ehkä tältäkin vältytään. Itse olen kokenut sekä masennuksen että ahdistuksen, ja kumpikin vain lisäsi haluja. Veikkaan, että riski haluttomuuteen sairaudenkin yhteydessä on pienempi, jos ihminen on alunperin sellainen jolle seksuaalisuus on erityisen tärkeää ja antaa voimaa.
Väitän myös, että hyvin seksuaalinen ihminen on kykynsä menettäessään myös syyllistämisen ja mitätöimisen sijaan halukkaampi löytämään molempia tyydyttäviä ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".
Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.
Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.
Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.
Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.
Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.
Ikinä en ole kuullut ihmisestä, joka menee vaikkapa puolisonsa lämpimästä halaamisesta ja normaalista keskusteluyhteydestä rikki. Ei ehkä kannata mennä suhteeseen ollenkaan, jos tilanne oikeasti olisi tuo. Vaan eihän se ole.
No eihän se hyvässä suhteessa menekään. Mutta siinä vaiheessa kun suhde on jo eron partaalla toisen pihtaamisen takia, niin kyllä se jatkuvasti torjuttu ja loukattu voi kokea, ettei hän halua enää toimia toisen plastonisena halinallena. Se satuttaa oikeasti syvältä, kun itse on rakastunut ja toinen haluaa olla pelkkä halaileva kämppis. Kuten yksipuoliset tunteet nyt tuppaa sattumaan.
En minä aiokaan mennä enää suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei pidä seksuaalisuutta tärkeänä osana parisuhdetta ja sitoudu sen vaalimiseen. Enkä aio koskaan enää jäädä seksittömään suhteeseen. Ei pelkoa siitä.
Joka suhteessa takuulla tulee niitä seksittömiä aikoja. Vaikka se seksuaalisuus on tärkeä ja varsinkin alkuun sitä monesti ollaan kun kanit, niin silti voi tulla aikoja, ettei seksi maistu.
Luulen, että elät yksinäisen vanhuuden, kun ensin olet tuon takia, että kun suhteessa tulee vaikeuksia seksin suhteen, olet vaihtanut uuden tilalle. Tuo kertoo sinusta sen, että seksi on sinulle tärkeämpi, kuin ihmissuhde. Joillekin se ihmissuhde on tärkeämpi ja siitä ei luovuta, vaikka toisella olisi välillä pitempiäkin "kuivia kausia". Jokainen tyylillään, mutta kannattaa kertoa aina sille uudelle kumppanille, että periaatteesi on tuo, ettei sitten tule toiselle yllätyksenä, ja vastapuoli voi miettiä, haluaako aloittaa suhteen noilla vaatimuksilla/säännöillä.
Minulle sopiva kumppani on tietysti sellainen, joka on itsekin samoilla linjoilla eikä jäisi pitkäaikaisesti seksittömään suhteeseen.
Mitä tulee taas tuohon, että kaikissa suhteissa on pitkiä seksittömiä kausia. Eihän se pidä paikkaansa. Tietysti niitä on, jos seksi ei ole kummallekaan tärkeä asia eikä seksielämästä pidetä huolta. Jos se on, niin ei se seksi noin vain vuosiksi katoa. Elämän loppupää nyt on asia erikseen, en nyt tuohon sitä auki kirjoittanut mutta en nyt odota että ihan elämän loppumetreillä vielä harrastellaan. Mutta esimerkiksi nelikymppisenä en ole valmis luopumaan seksuaalisesta rakkaudesta. Jos se kumppanin puolelta sammuu, niin teen kuten kuka tahansa muukin jonka kumppani on lakannut rakastamasta - suren ja käsittelen asian ja toivon vielä joskus löytäväni uuden rakkauden.
Siinä mielessä seksi todella on minulle tärkeämpää kuin ihmissuhde, ettei parisuhde ole minulle mikä tahansa ihmissuhde, se ei ole itseisarvo eikä se ole millään tavalla yhdentekevää millainen se suhde on. Parisuhde on minulle rakkaussuhde. Kun se muuttuu rakkaussuhteesta ystävyyssuhteeksi, se ei ole enää hakemani parisuhde.
Eikä seksi ole minulle edes parisuhteen tärkein elementti, vaan yksi kriittisen tärkeistä. Monet ihmiset eivät jatkaisi suhdetta, jossa esimerkiksi luottamus ja kunnioitus ovat kuolleet. Minulla näiden rinnalle nousee myös se seksuaalinen halu. En aio elää suhteessa, jossa minä rakastan mutta toinen näkee minut ystävänä. Enkä ajatellut tuntea siitä syyllisyyttä.
Mitä jos puolisosi masentuu ja ei enää halua? Jätätkö hänet, väittäen rakastavasi – vaiko et? Ei seksuaalinen halu riipu välttämättä sinusta, on lukuisia syitä, mitkä voivat sen viedä.
No eihän se arvostuksen tai luottamuksen puutekaan ole välttämättä oma vika, mutta silti tällaisesta suhteesta on lupa erota. On paljon tilanteita, joissa suhde voi ajan myötä muuttua kestämättömän huonoksi ilman että se on oma tai välttämättä kummankaan syy. Jos syynä on toisen vaikea mielenterveysongelma, niin eihän se ole koskaan helppo tilanne. Uhraako oman onnensa ja elämänsä epätyydyttävässä suhteessa? Vai jättääkö sairaan ihmisen vaikealla hetkellä yksin? Miten pitkälle parisuhteen voi odottaa olevan hyväntekeväisyyttä?
Tosin jos oikein tarkkaan kumppanin valitsee, niin ehkä tältäkin vältytään. Itse olen kokenut sekä masennuksen että ahdistuksen, ja kumpikin vain lisäsi haluja. Veikkaan, että riski haluttomuuteen sairaudenkin yhteydessä on pienempi, jos ihminen on alunperin sellainen jolle seksuaalisuus on erityisen tärkeää ja antaa voimaa.
Väitän myös, että hyvin seksuaalinen ihminen on kykynsä menettäessään myös syyllistämisen ja mitätöimisen sijaan halukkaampi löytämään molempia tyydyttäviä ratkaisuja.
Eli vastauksesi oli kyllä, jättäisit? Kerrotko tämän myös rehellisesti ennen kuin kukaan alkaa kanssasi vakavaan suhteeseen? Ettet sitoudu kuin hyviksi ajoiksi?
Alue: Seksi
Näin se varmaan toimii silloin, kun pakkeja tulee harvoin. Mutta sitten kun halujen ero on kasvanut niin suureksi, ettei niistä saa enää sovitettua minkäänlaista edes semityydyttävää kompromissia, niin lempeyskin karisee ajan kanssa kysymyksistä. Seuraava askel onkin se, ettei kysytä enää lainkaan. Joko siksi, että on viety ne tarpeet muualle, tai siksi että suunnitellaan jo eroa.