Mies kiukuttelee kun en halunnut mökkiviikonloppuna seksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä vuonna seksiä ihan kokonaista yksi kerta. Ja nyt rouvalla tuli yllärinä kun kerroin suoraan että tämä ei tule jatkumaan näin. Seksi kuuluu normaalin parisuhteeseen ja normaalin ihmisen tarpeisiin.

Sinä et määrää mitä kuuluu normaaliin parisuhteeseen. Mikäli et pysty eläimellisiä viettejäsi hallitsemaan niin suosittelen eroa.

Osalla meistä on tosiaan eläimellisiä viettejä. Suurin osa ihmisistä kun on eläimiä. Osa tosin muistuttaa aktiivisuudeltaan enemmän sieniä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon täällä puhutaan tästä naiselle annettavasta sormeilusta ja suuseksistä tai oikeastaan että niitä ei ole. Meillä olisi, mutta vaimoni ei niistä niinkään välitä, ei varsinkaan suuseksistä. Joskus kun sitä annan niin saa orkut joka kerta. Sanoo että siinä ei ole vikaa. Olisin myös valmis opettelemaan uutta tekniikkaa jos vaimoni asiasta mainitsisi, mutta ei hän juurikaan sellaista kaipaa. Ei se kaikille naisille ole tärkeää. Sinänsä harmi koska itse mielelläni näitä tekisin ja nauttisin muutenkin pitkistä esileikeistä.

Hauskaa kuinka miesressukat edelleen jaksavat selittää naisten puolesta mitä naiset haluavat jopa seksissä. Vai ei vaimo kaipaa sellaista? 😂

Onko joku vielä 2022 noin pihalla, että kuvittelee kaikkien naisten seeksuaalisuuden olevan yhdestä muotista?

Kysy tolta mieheltä, se manspleinaa sulle mitä naiset haluavat ja mitä eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.

Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.

Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".

Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.

Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.

Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.

Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.

Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.

Mutta mitä sinusta silloin tarkoittaa perustuslain termi oikeus koskemattomuuteen?

Jos tuota mietit parisuhteen aikana niin kannattaa erota

Emme elää enää ajassa ennen vuotta 1994. Raiskaus on nykyään rikos myös parisuhteessa ja avioliitossa.

Joku ilmeisesti väitti että ei ole? Kaivatko kaiken lakikirjasta parisuhteessa vai osaatteko elää ilmankin?

Edellinen selvästi vihjasi ettei (ilmeisesti) naisella olisi koskemattomuutta avioliitossa.

Toin esiin vaan mitä laki sanoo asiasta ja sen, että kyllä näiden lakien moraalinen viesti liittyy kaikkiin parisuhteisiin, myös avioliittoon.

Kiitos että toit esiin! Ilman sinun kontribuutiota tähän keskusteluun tämäkin tieto olisi jäänyt unholaan

Ole hyvä! :) Olit unohtanut kokonaan ettemme elää enää 1950-luvulla.

Mies kokee itsensä hylätyksi, ja siksi kiukuttelee. Jos sinut torjuttaisiin tylysti, pystytkö olemaan ajattelematta, etteikö mies enää pidäkään minua seksikkäänä/haluttavana? Uskoisin, että miehellä on tällaisia ajatuksia. Miehenikin( ja itsekin)on noin käyttäytynyt joskus, mutta olemme rakentavasti keskustelleet tilanteet läpi. Minusta tärkeää, että tällaisissa tilanteissa muistuttaa, että rakastaa toista ym lempeitä sanoja. Itsekin myönnän kiukuttelevani hieman lapsellisesti välillä, esim tilanteissa kun en ole kokenut tulleeni kohdatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet normaalisti vaan haluaa seksiä 100 kertaa enemmän, kuin naiset. Aina ollut noin ja tulee olemaan. Halukkuudet harvoin kohtaa. Erittäin harvinaista on, että nainen olisi halukkaampi, kuin mies. Siitä kuitenkin puhutaan paljon, koska poikkeukset kiehtoo.

Perspektiiviharha. Oikeasti maailma on täynnä paljon seksiä haluavia naisia. Suhde lienee 1:3 ainakin, mutta en ihmettelisi jos se oikeasti menisi lähemmäs puolet ja puolet.

En kyllä ymmärrä miksi he ilmeisesti ovat siitä asiasta hyvin hiljaa. Ehkä vaikea puhua sellaisesta, jos kanssasisar avautuu "perinteisemmin" omastaan?

Niinpä. Naisena en kuitenkaan kaipaa vaan itse seksiaktia vaan romantiikkaa ja läheisyyttä myös. Sellaista mitä ei voi kertoina ja minuutteina laskea kuten miehet näyttävät seksikerrat laskevan.

Eiköhän suurin osa miehistäkin kaipaa romantiikkaa ja läheisyyttä!

Toivoisin näin. Mutta ne jotka ruinaavat seksiä, eivät koskaan ruinaa hellyyttä ja romantiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet normaalisti vaan haluaa seksiä 100 kertaa enemmän, kuin naiset. Aina ollut noin ja tulee olemaan. Halukkuudet harvoin kohtaa. Erittäin harvinaista on, että nainen olisi halukkaampi, kuin mies. Siitä kuitenkin puhutaan paljon, koska poikkeukset kiehtoo.

Perspektiiviharha. Oikeasti maailma on täynnä paljon seksiä haluavia naisia. Suhde lienee 1:3 ainakin, mutta en ihmettelisi jos se oikeasti menisi lähemmäs puolet ja puolet.

En kyllä ymmärrä miksi he ilmeisesti ovat siitä asiasta hyvin hiljaa. Ehkä vaikea puhua sellaisesta, jos kanssasisar avautuu "perinteisemmin" omastaan?

Niinpä. Naisena en kuitenkaan kaipaa vaan itse seksiaktia vaan romantiikkaa ja läheisyyttä myös. Sellaista mitä ei voi kertoina ja minuutteina laskea kuten miehet näyttävät seksikerrat laskevan.

Eiköhän suurin osa miehistäkin kaipaa romantiikkaa ja läheisyyttä!

Toivoisin näin. Mutta ne jotka ruinaavat seksiä, eivät koskaan ruinaa hellyyttä ja romantiikkaa.

Koska se vain muistuttaa siitä mitä ei ole, niin tulee vain huonompi olo. Siksi seksin loppumisen myötä loppuu hellyys ja romantiikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.

Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.

Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".

Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.

Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.

Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.

Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.

Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.

Mutta mitä sinusta silloin tarkoittaa perustuslain termi oikeus koskemattomuuteen?

Väkisin ei saa ketään sen paremmin panna kuin halaillakaan, edellinen on rikos ja toinen henkistä väkivaltaa. Mutta jos kumppani ällöttää niin paljon, että tarvitset lakikirjaa antamaan sinulle tekosyitä koskettelun välttämiseen, niin kannattaisi ihan oikeasti kyllä erota.

En ole tuo joka suhteestaan noin kertoi vaan toinen. Täällä keskustelee useampi ihminen FYI.

Minua lähinnä kiinnostaa se, että eikö juuri monessa suhteessa se, ettei kumppanin koskemattomuutta kunnioiteta, johda usein haluttomuuteen ja läheisyyden loppumiseen.

En tarkoittanut väittääkään, että olit sama. Minä koen, että koskemattomuus tarkoittaa sitä, ettei toiseen kosketa väkisin. Se ei tarkoita sitä, ettei kosketusta saisi pyytää tai sen haluamisesta edes puhua silloin kun toinen on haluton. Ja jos toinen sitten suostuu pyyntöön vaikkei ole alunperin halunnutkaan, en katso että olisi loukattu kenenkään koskemattomuutta. Eli haluttoman suostuttelu ei ole minusta koskemattomuuden rikkomista, eikä myöskään suostuvaisen haluttoman kumppanin koskettaminen. Ainoastaan pakottaminen.

Jos toinen sanoo ettei halua, miksi se ei riitä? Sehän on selvä ilmaus siitä että hän ei halua että häneen kosketaan.

Eikö se ole ilmeistä? Koska toivotaan että mieli muuttuu, kenties joskus ennen on muuttunutkin. Tai toivotaan, että toinen taipuu antamaan vaikkei niin haluaisikaan.

Ja halutaan tuoda esiin, että edelleen haluttaa. Haluttoman mielestä varmasti olisi kiva, ettei asiaan koskaan enää palattaisi. Halukkaan ja haluttoman tarpeet ei kohtaa, syntyy ristiriita, mutta tämä ristiriita pitäisi toisen kärsiä vaan yksin omassa päässään jotta toinen saisi säilyttää illuusion että kaikki on hyvin ja kaikilla kivaa. Kysymällä uudelleen se halukas tuo esiin, että ristiriita on edelleen voimassa, hänen tarpeensa ei ole hävinnyt mihinkään sillä että toinen on sivuuttanut sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä nainen 49 v jolle olisi kyllä kelvannut mökkiseksi. 30 vuotta kun on tottunut saamaan säännöllisesti niin voi perskules kun vaan voi olla vaikea olla ilman. Miehellä keski-iän kriisi ja voipi olla meikäläisen seksielämä tässä. Huokaus, kesä on ollut aina parasta seksiaikaa ja nyt jo yli 2kk ollut ilman ...... koville ottaa.

Lohduttaudu sillä, että vuoden kuluttua et enää kaipaa seksiä. Kun seksiä ei ole, sitä ei kaipaa. Elämä on siten helpompaa.

Ihan käsittämätön kommentti. Ihan kuin olisi normaalia sivuuttaa seksuaaliset tarpeensa. Ihme kansaa, ei ihme että suomalaiset tappavat itsensä ja kumppaninsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon täällä puhutaan tästä naiselle annettavasta sormeilusta ja suuseksistä tai oikeastaan että niitä ei ole. Meillä olisi, mutta vaimoni ei niistä niinkään välitä, ei varsinkaan suuseksistä. Joskus kun sitä annan niin saa orkut joka kerta. Sanoo että siinä ei ole vikaa. Olisin myös valmis opettelemaan uutta tekniikkaa jos vaimoni asiasta mainitsisi, mutta ei hän juurikaan sellaista kaipaa. Ei se kaikille naisille ole tärkeää. Sinänsä harmi koska itse mielelläni näitä tekisin ja nauttisin muutenkin pitkistä esileikeistä.

Hauskaa kuinka miesressukat edelleen jaksavat selittää naisten puolesta mitä naiset haluavat jopa seksissä. Vai ei vaimo kaipaa sellaista? 😂

Onko joku vielä 2022 noin pihalla, että kuvittelee kaikkien naisten seeksuaalisuuden olevan yhdestä muotista?

Kysy tolta mieheltä, se manspleinaa sulle mitä naiset haluavat ja mitä eivät.

Ei, kyllä se olit sinä joka tulit puhumaan kaikkien naisten suulla, ja annoit ymmärtää tietäväsi tuntemattoman nettikirjoittajan puolison seksitoiveista enemmän kuin hän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet normaalisti vaan haluaa seksiä 100 kertaa enemmän, kuin naiset. Aina ollut noin ja tulee olemaan. Halukkuudet harvoin kohtaa. Erittäin harvinaista on, että nainen olisi halukkaampi, kuin mies. Siitä kuitenkin puhutaan paljon, koska poikkeukset kiehtoo.

Perspektiiviharha. Oikeasti maailma on täynnä paljon seksiä haluavia naisia. Suhde lienee 1:3 ainakin, mutta en ihmettelisi jos se oikeasti menisi lähemmäs puolet ja puolet.

En kyllä ymmärrä miksi he ilmeisesti ovat siitä asiasta hyvin hiljaa. Ehkä vaikea puhua sellaisesta, jos kanssasisar avautuu "perinteisemmin" omastaan?

Niinpä. Naisena en kuitenkaan kaipaa vaan itse seksiaktia vaan romantiikkaa ja läheisyyttä myös. Sellaista mitä ei voi kertoina ja minuutteina laskea kuten miehet näyttävät seksikerrat laskevan.

Eiköhän suurin osa miehistäkin kaipaa romantiikkaa ja läheisyyttä!

Toivoisin näin. Mutta ne jotka ruinaavat seksiä, eivät koskaan ruinaa hellyyttä ja romantiikkaa.

Minulla on toisenlaiset kokemukset. Mutta ehkä miehelle on "helpompaa" ruinata seksiä? Se on ikäänkuin sallitumpaa miehelle, kuin hellyyden tai romantiikan pyytäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.

Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.

Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".

Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.

Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.

Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.

Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.

Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.

Ikinä en ole kuullut ihmisestä, joka menee vaikkapa puolisonsa lämpimästä halaamisesta ja normaalista keskusteluyhteydestä rikki. Ei ehkä kannata mennä suhteeseen ollenkaan, jos tilanne oikeasti olisi tuo. Vaan eihän se ole.

No eihän se hyvässä suhteessa menekään. Mutta siinä vaiheessa kun suhde on jo eron partaalla toisen pihtaamisen takia, niin kyllä se jatkuvasti torjuttu ja loukattu voi kokea, ettei hän halua enää toimia toisen plastonisena halinallena. Se satuttaa oikeasti syvältä, kun itse on rakastunut ja toinen haluaa olla pelkkä halaileva kämppis. Kuten yksipuoliset tunteet nyt tuppaa sattumaan.

En minä aiokaan mennä enää suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei pidä seksuaalisuutta tärkeänä osana parisuhdetta ja sitoudu sen vaalimiseen. Enkä aio koskaan enää jäädä seksittömään suhteeseen. Ei pelkoa siitä.

Joka suhteessa takuulla tulee niitä seksittömiä aikoja. Vaikka se seksuaalisuus on tärkeä ja varsinkin alkuun sitä monesti ollaan kun kanit, niin silti voi tulla aikoja, ettei seksi maistu.

Luulen, että elät yksinäisen vanhuuden, kun ensin olet tuon takia, että kun suhteessa tulee vaikeuksia seksin suhteen, olet vaihtanut uuden tilalle. Tuo kertoo sinusta sen, että seksi on sinulle tärkeämpi, kuin ihmissuhde. Joillekin se ihmissuhde on tärkeämpi ja siitä ei luovuta, vaikka toisella olisi välillä pitempiäkin "kuivia kausia". Jokainen tyylillään, mutta kannattaa kertoa aina sille uudelle kumppanille, että periaatteesi on tuo, ettei sitten tule toiselle yllätyksenä, ja vastapuoli voi miettiä, haluaako aloittaa suhteen  noilla vaatimuksilla/säännöillä.

Minulle sopiva kumppani on tietysti sellainen, joka on itsekin samoilla linjoilla eikä jäisi pitkäaikaisesti seksittömään suhteeseen.

Mitä tulee taas tuohon, että kaikissa suhteissa on pitkiä seksittömiä kausia. Eihän se pidä paikkaansa. Tietysti niitä on, jos seksi ei ole kummallekaan tärkeä asia eikä seksielämästä pidetä huolta. Jos se on, niin ei se seksi noin vain vuosiksi katoa. Elämän loppupää nyt on asia erikseen, en nyt tuohon sitä auki kirjoittanut mutta en nyt odota että ihan elämän loppumetreillä vielä harrastellaan. Mutta esimerkiksi nelikymppisenä en ole valmis luopumaan seksuaalisesta rakkaudesta. Jos se kumppanin puolelta sammuu, niin teen kuten kuka tahansa muukin jonka kumppani on lakannut rakastamasta - suren ja käsittelen asian ja toivon vielä joskus löytäväni uuden rakkauden.

Siinä mielessä seksi todella on minulle tärkeämpää kuin ihmissuhde, ettei parisuhde ole minulle mikä tahansa ihmissuhde, se ei ole itseisarvo eikä se ole millään tavalla yhdentekevää millainen se suhde on. Parisuhde on minulle rakkaussuhde. Kun se muuttuu rakkaussuhteesta ystävyyssuhteeksi, se ei ole enää hakemani parisuhde.

Eikä seksi ole minulle edes parisuhteen tärkein elementti, vaan yksi kriittisen tärkeistä. Monet ihmiset eivät jatkaisi suhdetta, jossa esimerkiksi luottamus ja kunnioitus ovat kuolleet. Minulla näiden rinnalle nousee myös se seksuaalinen halu. En aio elää suhteessa, jossa minä rakastan mutta toinen näkee minut ystävänä. Enkä ajatellut tuntea siitä syyllisyyttä.

Mitä jos puolisosi masentuu ja ei enää halua? Jätätkö hänet, väittäen rakastavasi – vaiko et? Ei seksuaalinen halu riipu välttämättä sinusta, on lukuisia syitä, mitkä voivat sen viedä.

No eihän se arvostuksen tai luottamuksen puutekaan ole välttämättä oma vika, mutta silti tällaisesta suhteesta on lupa erota. On paljon tilanteita, joissa suhde voi ajan myötä muuttua kestämättömän huonoksi ilman että se on oma tai välttämättä kummankaan syy. Jos syynä on toisen vaikea mielenterveysongelma, niin eihän se ole koskaan helppo tilanne. Uhraako oman onnensa ja elämänsä epätyydyttävässä suhteessa? Vai jättääkö sairaan ihmisen vaikealla hetkellä yksin? Miten pitkälle parisuhteen voi odottaa olevan hyväntekeväisyyttä?

Tosin jos oikein tarkkaan kumppanin valitsee, niin ehkä tältäkin vältytään. Itse olen kokenut sekä masennuksen että ahdistuksen, ja kumpikin vain lisäsi haluja. Veikkaan, että riski haluttomuuteen sairaudenkin yhteydessä on pienempi, jos ihminen on alunperin sellainen jolle seksuaalisuus on erityisen tärkeää ja antaa voimaa.

Väitän myös, että hyvin seksuaalinen ihminen on kykynsä menettäessään myös syyllistämisen ja mitätöimisen sijaan halukkaampi löytämään molempia tyydyttäviä ratkaisuja.

Eli vastauksesi oli kyllä, jättäisit? Kerrotko tämän myös rehellisesti ennen kuin kukaan alkaa kanssasi vakavaan suhteeseen? Ettet sitoudu kuin hyviksi ajoiksi?

Miksi? Kertovatko nämä, jotka päättävät muutaman vuoden päästä lopettaa seksin ja vaatia silti uskollisuutta, että odottavat saavansa oikeuden määrätä kumppanin selibaattiin?

Enkä minä sitoudu "vain hyviksi ajoiksi", vaikka en aio jäädä täysin seksittömään suhteeseen. Ei seksielämän loppuminen ole ainut mahdollinen parisuhteen vastoinkäyminen eikä kaikki vastoinkäymiset johda seksielämän loppumiseen. Mutta kysymykseen, kyllä, voin ihan rehellisesti sanoa kumppanille, että en aio enää tyytyä seksittömään parisuhteeseen. Jos haluaa välttyä kumppanilta joka ajattelee näin, on ehkä kuitenkin turvallisinta kysyä suhteen alkumetreillä kumppanilta, onko hänelle ok että seksielämä loppuu parin vuoden päästä toisen yksipuolisella ilmoituksella. Veikkaan, että vähemmistössä on ne joille tämä sopii.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama täällä. Suhde on ollut huono jo pitkään, eikä mies suostunut viettämään edes kesälomaa yhtä aikaa kuin minä. Hän ei suostunut lähtemään kanssani matkallekaan, eikä meillä ole koskaan kahdenkeskistä aikaa kotona lasten takia, emmekä käy treffeillä tms. Puhdas kämppissuhde siis. Järjestin lapsille hoidon yhdeksi viikonlopuksi, jotta saisimme olla kahdestaan ja parantaa suhdettamme romanttisella ajalla, mutta mies lähtikin silloin omaan reissuun ja vietin sen vuoden ainoan lapsivapaan yksin kotona. Nyt kesän päätteeksi mies ehdotti yhtäkkiä, että ajaisimme mökille edestakaisin harrastamaan pikaseksiä ja tulisimme samantien takaisin, että lapset saisivat pärjätä sen aikaa yksin kotona. En ole mitään typerämpää ikinä kuullut, en halua jättää lapsia yksin kotiin, enkä ole enää kiinnostunut seksistä miehen kanssa, ennen kuin hän panostaa tosissaan romanttiseen parisuhteeseemme. Kesä ja miehen välinpitämättömyyden huipennus oli viimeinen sinetti minulle ja aloin miettiä eroa. Viimeinen asia, mikä nyt kiinnostaa, on ilman tunteita käydä pantavana mökillä edestakaisin sinne ajaen ja koko ajan lasten pärjäämisestä huolehtien. N ole nyt heti eroamassa, mutta ajattelin alkaa elää omaa elämääni ja mies saa pohtia itsekseen tykönään, haluaako hän oikean parisuhteen kanssani vai ei. Jos haluaa, siihen pitää kuulua jonkinlaista arvostusta, tunteita minua kohtaan, halua viettää aikaa yhdessä ja jotain romanttisia elementtejä. Nyt niitä ei ole. Mies ei ymmärrä, vaikka olen tämän hänelle jo muutamaan kertaan selkokielellä kertonut ja mököttää siitä mökkiseksistä.

Tää romantiikan yhdistäminen seksiin on monille miehille vaikeaa. Vaikka pidän itseäni fiksuna ja hyvinkin huomioonottavana, (muuten) mukavana puolisona, en ole oikein koskaan osannut "järjestää romantiikkaa".  Jo ajatuskin tuntuu ahdistavalta, vaivaannuttavalta ja teennäiseltä. Mulle seksi on tarve siinä kuin syöminen ja nukkuminen ja silloin tällöin pitäisi vaan homma hoitaa niin voi taas keskittyä tärkeämpiin asioihin. Romantiikka on yhtä kiinnostavaa kuin katsella maalin kuivumista tai käydä balettinäytöksessä.

Tiedän, että useimmat naiset ajattelevat hyvinkin eri tavalla, mutta kun ei pysty, ei kykene. Miehelläsi voi olla sama ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Seksistä alkaa mennä kiinnostus ja halu kun siitä puhutaan ja kirjoitetaan liikaa.Jos ei joka viikko peitto heilu niin jokin on vialla.Sen käsityksen saa kun lukee lehtiä tai nettiä.Luin Maaseudun Tulevaisuus lehteä kun maanviljelijäperheestä olen.Siinäkin oli juttua seksistä.Normaalisti ihmiset tekee ton lehden mukaan jopa useammankerran viikossa näitä seksijuttuja.Aloittajalle sanon,et on normaali ihminen. Ei meitä kuuluis kokoajan panettaa.

Jos jo Maaseudun Tulevaisuuden seksikeskeisyys ahdistaa, taitaa asia olla ennemminkin niin, että on syntynyt väärälle vuosisadalle...

En voi muuta kuin hämmästellen kuvitella, millainen lapsuus tämän kommentin kirjoittajalla on mahtanut olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reidet auki ja leiki kuollutta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.

Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.

Meillä ei ole enää vuosiin ollut muuta läheisyyttä kuin se 3 x 3 min / vk pikaseksi, jota mies kuvittelee tyydyttäväksi yhdyselämäksi. Vastavuoroinen rakastelu alkoi hänestä olla liian rasittavaa ja kuluttavaa alkuinnostuksen jälkeen.

Kyllä, olen yrittänyt puhua, ei ymmärrä. Ero tulossa.

Montako kertaa sinä olet ottanut suihin viimeisen 15 vuoden aikana?

Kerropa ensin montako kertaa olet tuotanut naiselle klitorisorgasmin käsin tai suulla? Ihan vaatimatta mitään itsellesi?

Olen eri, mutta mikä ihmeen vaatimus tuo on, että pitäisi olla sellaista seksiä jossa vain toisen tarpeet huomioidaan? Kyllä normaalissa seksissä huomioidaan molemmat osapuolet. Ei siinä ole mitään väärää, että haluaa itsekin nauttia.

Tarkoitatko nyt että edellisen kommentti siitä että naisen on pakko ottaa mieheltä suihin on okei, mutta naiselle ei olisi oikeus haluta suuseksiä itselleen???

Koskaan missään ei keskustella siitä, kuinka usein mies nuolee naisensa loppuun saakka mutta joka paikassa jan kataan miesten "tarpeesta" / "oikeudesta" suihinottoihin ikään kuin eivät ilman pärjäisi. 

Onko jossain mies joka ei tykkää nuolla? Itse annan suuseksiä mielelläni vaikken sitä vastavuoroisesti saa itse

On niitä ja suuri osa niistäkin jotka sitä antaa niin katselee kellosta joko kehtaa lopettaa. Esim se täysin  haluton exä kertoi selitykseksi että nainen maistuu ja haisee pahalta ja exäkään ei halunnut suuseksiä. Mun kanssa ei edes koskaan kokeillut, tuskin exänsäkään. Nykyinen on laiskistunut niin ettei suostu, edes siis pyytämällä. Itse kyllä kehtaa ruikuttaa suuseksiä joka kerta, jokin aika sitteni lmoitin että en enää viitsi.

Joskus nainen voi tosiaan maistua aika pahalta, mutta kyllä senkin mies kestää. No meillä minä kysyn että saako nuolla, tasan ei käy nallekarkit tosiaan

Käypä maistamassa miestä ja puhu sitten.

Olen käynyt ja puhun silti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, naiset ovat eläneet vuosikausia miestensä kanssa vaikka nämä ovat olleet halvaantuneita tai muuten kyvyttömiä läpi historian.

Samoin miehet, mutta yleistäminen ja kaiken näkeminen mustavalkoisena on niin helppoa ja ihanaa. eiköstä niin

On selkeää tieteellistä näyttöä, että miehet jättävät kumppaninsa todennäköisemmin kuin naiset kumppaninsa sairastuessa.

Sulla on varmaan joku linkki heittää?

Tässä kaksi tutkimusta, joissa päädytään tulokseen että jos nainen on vakavasti sairas, on riski että mies ottaa eron.

https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/0022146515596354

https://www.sciencedaily.com/releases/2009/11/091110105401.htm

Kiitos! Eihän ollutkaan vaikeaa laittaa linkkejä?

EN ole se jolta pyysit. Edelleen, palstalla on useita kirjoittajia, jos et sitä ole vielä tajunnut. Ei ole kyse dialogista.

Jos et vielä ole tajunnut niin tuossa ei viitattu aiempiin keskusteluihin. Vaan todettiin linkkien laittamisen olevan helppoa, eikö se sitä ollutkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama täällä. Suhde on ollut huono jo pitkään, eikä mies suostunut viettämään edes kesälomaa yhtä aikaa kuin minä. Hän ei suostunut lähtemään kanssani matkallekaan, eikä meillä ole koskaan kahdenkeskistä aikaa kotona lasten takia, emmekä käy treffeillä tms. Puhdas kämppissuhde siis. Järjestin lapsille hoidon yhdeksi viikonlopuksi, jotta saisimme olla kahdestaan ja parantaa suhdettamme romanttisella ajalla, mutta mies lähtikin silloin omaan reissuun ja vietin sen vuoden ainoan lapsivapaan yksin kotona. Nyt kesän päätteeksi mies ehdotti yhtäkkiä, että ajaisimme mökille edestakaisin harrastamaan pikaseksiä ja tulisimme samantien takaisin, että lapset saisivat pärjätä sen aikaa yksin kotona. En ole mitään typerämpää ikinä kuullut, en halua jättää lapsia yksin kotiin, enkä ole enää kiinnostunut seksistä miehen kanssa, ennen kuin hän panostaa tosissaan romanttiseen parisuhteeseemme. Kesä ja miehen välinpitämättömyyden huipennus oli viimeinen sinetti minulle ja aloin miettiä eroa. Viimeinen asia, mikä nyt kiinnostaa, on ilman tunteita käydä pantavana mökillä edestakaisin sinne ajaen ja koko ajan lasten pärjäämisestä huolehtien. N ole nyt heti eroamassa, mutta ajattelin alkaa elää omaa elämääni ja mies saa pohtia itsekseen tykönään, haluaako hän oikean parisuhteen kanssani vai ei. Jos haluaa, siihen pitää kuulua jonkinlaista arvostusta, tunteita minua kohtaan, halua viettää aikaa yhdessä ja jotain romanttisia elementtejä. Nyt niitä ei ole. Mies ei ymmärrä, vaikka olen tämän hänelle jo muutamaan kertaan selkokielellä kertonut ja mököttää siitä mökkiseksistä.

Tää romantiikan yhdistäminen seksiin on monille miehille vaikeaa. Vaikka pidän itseäni fiksuna ja hyvinkin huomioonottavana, (muuten) mukavana puolisona, en ole oikein koskaan osannut "järjestää romantiikkaa".  Jo ajatuskin tuntuu ahdistavalta, vaivaannuttavalta ja teennäiseltä. Mulle seksi on tarve siinä kuin syöminen ja nukkuminen ja silloin tällöin pitäisi vaan homma hoitaa niin voi taas keskittyä tärkeämpiin asioihin. Romantiikka on yhtä kiinnostavaa kuin katsella maalin kuivumista tai käydä balettinäytöksessä.

Tiedän, että useimmat naiset ajattelevat hyvinkin eri tavalla, mutta kun ei pysty, ei kykene. Miehelläsi voi olla sama ongelma.

Siis etkö itse koskaan koe jotain tilannetta vaikkapa romanttisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.

Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.

Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".

Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.

Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.

Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.

Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.

Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.

Mutta mitä sinusta silloin tarkoittaa perustuslain termi oikeus koskemattomuuteen?

Jos tuota mietit parisuhteen aikana niin kannattaa erota

Emme elää enää ajassa ennen vuotta 1994. Raiskaus on nykyään rikos myös parisuhteessa ja avioliitossa.

Joku ilmeisesti väitti että ei ole? Kaivatko kaiken lakikirjasta parisuhteessa vai osaatteko elää ilmankin?

Edellinen selvästi vihjasi ettei (ilmeisesti) naisella olisi koskemattomuutta avioliitossa.

Toin esiin vaan mitä laki sanoo asiasta ja sen, että kyllä näiden lakien moraalinen viesti liittyy kaikkiin parisuhteisiin, myös avioliittoon.

Kiitos että toit esiin! Ilman sinun kontribuutiota tähän keskusteluun tämäkin tieto olisi jäänyt unholaan

Ole hyvä! :) Olit unohtanut kokonaan ettemme elää enää 1950-luvulla.

Olin unohtanut että on ihmisiä joilla ei normaali järki pelaa ja kaikki tankataan lakikirjasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.

Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.

Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".

Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.

Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.

Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.

Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.

Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.

Ikinä en ole kuullut ihmisestä, joka menee vaikkapa puolisonsa lämpimästä halaamisesta ja normaalista keskusteluyhteydestä rikki. Ei ehkä kannata mennä suhteeseen ollenkaan, jos tilanne oikeasti olisi tuo. Vaan eihän se ole.

No eihän se hyvässä suhteessa menekään. Mutta siinä vaiheessa kun suhde on jo eron partaalla toisen pihtaamisen takia, niin kyllä se jatkuvasti torjuttu ja loukattu voi kokea, ettei hän halua enää toimia toisen plastonisena halinallena. Se satuttaa oikeasti syvältä, kun itse on rakastunut ja toinen haluaa olla pelkkä halaileva kämppis. Kuten yksipuoliset tunteet nyt tuppaa sattumaan.

En minä aiokaan mennä enää suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei pidä seksuaalisuutta tärkeänä osana parisuhdetta ja sitoudu sen vaalimiseen. Enkä aio koskaan enää jäädä seksittömään suhteeseen. Ei pelkoa siitä.

Joka suhteessa takuulla tulee niitä seksittömiä aikoja. Vaikka se seksuaalisuus on tärkeä ja varsinkin alkuun sitä monesti ollaan kun kanit, niin silti voi tulla aikoja, ettei seksi maistu.

Luulen, että elät yksinäisen vanhuuden, kun ensin olet tuon takia, että kun suhteessa tulee vaikeuksia seksin suhteen, olet vaihtanut uuden tilalle. Tuo kertoo sinusta sen, että seksi on sinulle tärkeämpi, kuin ihmissuhde. Joillekin se ihmissuhde on tärkeämpi ja siitä ei luovuta, vaikka toisella olisi välillä pitempiäkin "kuivia kausia". Jokainen tyylillään, mutta kannattaa kertoa aina sille uudelle kumppanille, että periaatteesi on tuo, ettei sitten tule toiselle yllätyksenä, ja vastapuoli voi miettiä, haluaako aloittaa suhteen  noilla vaatimuksilla/säännöillä.

Minulle sopiva kumppani on tietysti sellainen, joka on itsekin samoilla linjoilla eikä jäisi pitkäaikaisesti seksittömään suhteeseen.

Mitä tulee taas tuohon, että kaikissa suhteissa on pitkiä seksittömiä kausia. Eihän se pidä paikkaansa. Tietysti niitä on, jos seksi ei ole kummallekaan tärkeä asia eikä seksielämästä pidetä huolta. Jos se on, niin ei se seksi noin vain vuosiksi katoa. Elämän loppupää nyt on asia erikseen, en nyt tuohon sitä auki kirjoittanut mutta en nyt odota että ihan elämän loppumetreillä vielä harrastellaan. Mutta esimerkiksi nelikymppisenä en ole valmis luopumaan seksuaalisesta rakkaudesta. Jos se kumppanin puolelta sammuu, niin teen kuten kuka tahansa muukin jonka kumppani on lakannut rakastamasta - suren ja käsittelen asian ja toivon vielä joskus löytäväni uuden rakkauden.

Siinä mielessä seksi todella on minulle tärkeämpää kuin ihmissuhde, ettei parisuhde ole minulle mikä tahansa ihmissuhde, se ei ole itseisarvo eikä se ole millään tavalla yhdentekevää millainen se suhde on. Parisuhde on minulle rakkaussuhde. Kun se muuttuu rakkaussuhteesta ystävyyssuhteeksi, se ei ole enää hakemani parisuhde.

Eikä seksi ole minulle edes parisuhteen tärkein elementti, vaan yksi kriittisen tärkeistä. Monet ihmiset eivät jatkaisi suhdetta, jossa esimerkiksi luottamus ja kunnioitus ovat kuolleet. Minulla näiden rinnalle nousee myös se seksuaalinen halu. En aio elää suhteessa, jossa minä rakastan mutta toinen näkee minut ystävänä. Enkä ajatellut tuntea siitä syyllisyyttä.

Mitä jos puolisosi masentuu ja ei enää halua? Jätätkö hänet, väittäen rakastavasi – vaiko et? Ei seksuaalinen halu riipu välttämättä sinusta, on lukuisia syitä, mitkä voivat sen viedä.

No eihän se arvostuksen tai luottamuksen puutekaan ole välttämättä oma vika, mutta silti tällaisesta suhteesta on lupa erota. On paljon tilanteita, joissa suhde voi ajan myötä muuttua kestämättömän huonoksi ilman että se on oma tai välttämättä kummankaan syy. Jos syynä on toisen vaikea mielenterveysongelma, niin eihän se ole koskaan helppo tilanne. Uhraako oman onnensa ja elämänsä epätyydyttävässä suhteessa? Vai jättääkö sairaan ihmisen vaikealla hetkellä yksin? Miten pitkälle parisuhteen voi odottaa olevan hyväntekeväisyyttä?

Tosin jos oikein tarkkaan kumppanin valitsee, niin ehkä tältäkin vältytään. Itse olen kokenut sekä masennuksen että ahdistuksen, ja kumpikin vain lisäsi haluja. Veikkaan, että riski haluttomuuteen sairaudenkin yhteydessä on pienempi, jos ihminen on alunperin sellainen jolle seksuaalisuus on erityisen tärkeää ja antaa voimaa.

Väitän myös, että hyvin seksuaalinen ihminen on kykynsä menettäessään myös syyllistämisen ja mitätöimisen sijaan halukkaampi löytämään molempia tyydyttäviä ratkaisuja.

Eli vastauksesi oli kyllä, jättäisit? Kerrotko tämän myös rehellisesti ennen kuin kukaan alkaa kanssasi vakavaan suhteeseen? Ettet sitoudu kuin hyviksi ajoiksi?

Miksi? Kertovatko nämä, jotka päättävät muutaman vuoden päästä lopettaa seksin ja vaatia silti uskollisuutta, että odottavat saavansa oikeuden määrätä kumppanin selibaattiin?

Enkä minä sitoudu "vain hyviksi ajoiksi", vaikka en aio jäädä täysin seksittömään suhteeseen. Ei seksielämän loppuminen ole ainut mahdollinen parisuhteen vastoinkäyminen eikä kaikki vastoinkäymiset johda seksielämän loppumiseen. Mutta kysymykseen, kyllä, voin ihan rehellisesti sanoa kumppanille, että en aio enää tyytyä seksittömään parisuhteeseen. Jos haluaa välttyä kumppanilta joka ajattelee näin, on ehkä kuitenkin turvallisinta kysyä suhteen alkumetreillä kumppanilta, onko hänelle ok että seksielämä loppuu parin vuoden päästä toisen yksipuolisella ilmoituksella. Veikkaan, että vähemmistössä on ne joille tämä sopii.

Eihän se on täysin seksitön suhde, vaan seksistä on taukoa toisen sairauden takia. Sinä et malttaisi odottaa, että toinen tervehtyy. Hyvä, jos kerrot tuollaisesta ennen suhteeseen ryhtymistä ja sitoutumisen lupailuja. Aivan mahdollista myös, että itse oletkin seuraavassa suhteessa se haluton osapuoli, syystä tai toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksistä alkaa mennä kiinnostus ja halu kun siitä puhutaan ja kirjoitetaan liikaa.Jos ei joka viikko peitto heilu niin jokin on vialla.Sen käsityksen saa kun lukee lehtiä tai nettiä.Luin Maaseudun Tulevaisuus lehteä kun maanviljelijäperheestä olen.Siinäkin oli juttua seksistä.Normaalisti ihmiset tekee ton lehden mukaan jopa useammankerran viikossa näitä seksijuttuja.Aloittajalle sanon,et on normaali ihminen. Ei meitä kuuluis kokoajan panettaa.

Jos jo Maaseudun Tulevaisuuden seksikeskeisyys ahdistaa, taitaa asia olla ennemminkin niin, että on syntynyt väärälle vuosisadalle...

En voi muuta kuin hämmästellen kuvitella, millainen lapsuus tämän kommentin kirjoittajalla on mahtanut olla.

Aiemmilla vuosisadoilla ei puhuttu haluttomuudesta, koska naisen ei ollut ylipäänsä mahdollista kieltäytyä seksistä avioliitossa. Eikös raiskaus avioliitossa kriminalisoitu Suomessakin vasta joskus viime vuosituhannen lopulla. Ajatus oli, että kun naimisiin mennään niin vaimo on miehen käytettävissä seksiin (ja varmaan ajatuksen tasolla myös toisinpäin, mutta eipä sillä vaimolla ollut mahdollisuutta halutonta miestä pakottaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama täällä. Suhde on ollut huono jo pitkään, eikä mies suostunut viettämään edes kesälomaa yhtä aikaa kuin minä. Hän ei suostunut lähtemään kanssani matkallekaan, eikä meillä ole koskaan kahdenkeskistä aikaa kotona lasten takia, emmekä käy treffeillä tms. Puhdas kämppissuhde siis. Järjestin lapsille hoidon yhdeksi viikonlopuksi, jotta saisimme olla kahdestaan ja parantaa suhdettamme romanttisella ajalla, mutta mies lähtikin silloin omaan reissuun ja vietin sen vuoden ainoan lapsivapaan yksin kotona. Nyt kesän päätteeksi mies ehdotti yhtäkkiä, että ajaisimme mökille edestakaisin harrastamaan pikaseksiä ja tulisimme samantien takaisin, että lapset saisivat pärjätä sen aikaa yksin kotona. En ole mitään typerämpää ikinä kuullut, en halua jättää lapsia yksin kotiin, enkä ole enää kiinnostunut seksistä miehen kanssa, ennen kuin hän panostaa tosissaan romanttiseen parisuhteeseemme. Kesä ja miehen välinpitämättömyyden huipennus oli viimeinen sinetti minulle ja aloin miettiä eroa. Viimeinen asia, mikä nyt kiinnostaa, on ilman tunteita käydä pantavana mökillä edestakaisin sinne ajaen ja koko ajan lasten pärjäämisestä huolehtien. N ole nyt heti eroamassa, mutta ajattelin alkaa elää omaa elämääni ja mies saa pohtia itsekseen tykönään, haluaako hän oikean parisuhteen kanssani vai ei. Jos haluaa, siihen pitää kuulua jonkinlaista arvostusta, tunteita minua kohtaan, halua viettää aikaa yhdessä ja jotain romanttisia elementtejä. Nyt niitä ei ole. Mies ei ymmärrä, vaikka olen tämän hänelle jo muutamaan kertaan selkokielellä kertonut ja mököttää siitä mökkiseksistä.

Tää romantiikan yhdistäminen seksiin on monille miehille vaikeaa. Vaikka pidän itseäni fiksuna ja hyvinkin huomioonottavana, (muuten) mukavana puolisona, en ole oikein koskaan osannut "järjestää romantiikkaa".  Jo ajatuskin tuntuu ahdistavalta, vaivaannuttavalta ja teennäiseltä. Mulle seksi on tarve siinä kuin syöminen ja nukkuminen ja silloin tällöin pitäisi vaan homma hoitaa niin voi taas keskittyä tärkeämpiin asioihin. Romantiikka on yhtä kiinnostavaa kuin katsella maalin kuivumista tai käydä balettinäytöksessä.

Tiedän, että useimmat naiset ajattelevat hyvinkin eri tavalla, mutta kun ei pysty, ei kykene. Miehelläsi voi olla sama ongelma.

Mä en tiedä miten useimmat naiset ajattelevat romantiikasta, mutta mulle se on pieniä arjen huomionosoituksia. Esimerkiksi se kun talviaamuna töihin lähtiessäni huomaan että mies on putsannut mun auton lumesta. Tai illalla kun menen pesemään hampaita, mies on laittanut mulle jo hammasharjan ja -tahnan valmiiksi. Siis yleensä ottaen pieni osoitus siitä että hän on ajatellut minua. Olen ollut hänen mielessään. Se on romanttista. Toki tämä toimii molempiin suuntiin.