Lue keskustelun säännöt.
Mies kiukuttelee kun en halunnut mökkiviikonloppuna seksiä
31.07.2022 |
Kun illalla en halunnut ja olisin aamulla halunnut nauttia mökkiaamusta niin mies pakkasi tavarat ja sanoi kello 8 että nyt lähdetään sitten kotiin. Automatka oli pelkkää mykkäkoulua. Illalla se meni siihen siis, että mies koitti lääppiä, mutta sanoin että nyt en ole tunnelmissa niin hän vain käänsi selkänsä minulle ja hymähti, että niinpä tietysti. Olen nyt todella surullinen tästä suhteen tilasta.
Kommentit (1990)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet normaalisti vaan haluaa seksiä 100 kertaa enemmän, kuin naiset. Aina ollut noin ja tulee olemaan. Halukkuudet harvoin kohtaa. Erittäin harvinaista on, että nainen olisi halukkaampi, kuin mies. Siitä kuitenkin puhutaan paljon, koska poikkeukset kiehtoo.
Perspektiiviharha. Oikeasti maailma on täynnä paljon seksiä haluavia naisia. Suhde lienee 1:3 ainakin, mutta en ihmettelisi jos se oikeasti menisi lähemmäs puolet ja puolet.
En kyllä ymmärrä miksi he ilmeisesti ovat siitä asiasta hyvin hiljaa. Ehkä vaikea puhua sellaisesta, jos kanssasisar avautuu "perinteisemmin" omastaan?
Naisista noin 60%ei saa seksistä mitään Väestöliiton Finsex tutkimuksen mukaan. . Joten suurin osa naisista harrastaa huonoa seksiä ihan vaan kumppaniaan mielyttääkseen. Mutta eihän sitä kukaan jaksa loputtomiin feikata.
Jokainen on vastuussa omista orgasmeistaan eli feikkaa itelles vaan.
Kun asenne on tämä, ei tarvitse ihmetellä miksei tipu seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule, naiset ovat eläneet vuosikausia miestensä kanssa vaikka nämä ovat olleet halvaantuneita tai muuten kyvyttömiä läpi historian.
Samoin miehet, mutta yleistäminen ja kaiken näkeminen mustavalkoisena on niin helppoa ja ihanaa. eiköstä niin
On selkeää tieteellistä näyttöä, että miehet jättävät kumppaninsa todennäköisemmin kuin naiset kumppaninsa sairastuessa.
Sulla on varmaan joku linkki heittää?
Tässä kaksi tutkimusta, joissa päädytään tulokseen että jos nainen on vakavasti sairas, on riski että mies ottaa eron.
https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/0022146515596354
https://www.sciencedaily.com/releases/2009/11/091110105401.htm
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule, naiset ovat eläneet vuosikausia miestensä kanssa vaikka nämä ovat olleet halvaantuneita tai muuten kyvyttömiä läpi historian.
Samoin miehet, mutta yleistäminen ja kaiken näkeminen mustavalkoisena on niin helppoa ja ihanaa. eiköstä niin
On selkeää tieteellistä näyttöä, että miehet jättävät kumppaninsa todennäköisemmin kuin naiset kumppaninsa sairastuessa.
Sulla on varmaan joku linkki heittää?
Tässä kaksi tutkimusta, joissa päädytään tulokseen että jos nainen on vakavasti sairas, on riski että mies ottaa eron.
https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/0022146515596354
https://www.sciencedaily.com/releases/2009/11/091110105401.htm
Kiitos! Eihän ollutkaan vaikeaa laittaa linkkejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet normaalisti vaan haluaa seksiä 100 kertaa enemmän, kuin naiset. Aina ollut noin ja tulee olemaan. Halukkuudet harvoin kohtaa. Erittäin harvinaista on, että nainen olisi halukkaampi, kuin mies. Siitä kuitenkin puhutaan paljon, koska poikkeukset kiehtoo.
Perspektiiviharha. Oikeasti maailma on täynnä paljon seksiä haluavia naisia. Suhde lienee 1:3 ainakin, mutta en ihmettelisi jos se oikeasti menisi lähemmäs puolet ja puolet.
En kyllä ymmärrä miksi he ilmeisesti ovat siitä asiasta hyvin hiljaa. Ehkä vaikea puhua sellaisesta, jos kanssasisar avautuu "perinteisemmin" omastaan?
Naisista noin 60%ei saa seksistä mitään Väestöliiton Finsex tutkimuksen mukaan. . Joten suurin osa naisista harrastaa huonoa seksiä ihan vaan kumppaniaan mielyttääkseen. Mutta eihän sitä kukaan jaksa loputtomiin feikata.
taitaa olla puppua
Haluatko sinäkin linkin?
https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/finsex-naisten-orgasmit/
Laita se linkki vaan ihan suoraan ensi kerralla jos viittaat johonkin tutkimukseen. Ei ole vaikeaa.
Kuuleeko joku, että täällä on jollain lailla linkkikirjasto valmiina? Kaikki löytyy hakukoneella jos kiinnostaa tietää tai lähde epäilyttää.
Vierailija kirjoitti:
Paljon täällä puhutaan tästä naiselle annettavasta sormeilusta ja suuseksistä tai oikeastaan että niitä ei ole. Meillä olisi, mutta vaimoni ei niistä niinkään välitä, ei varsinkaan suuseksistä. Joskus kun sitä annan niin saa orkut joka kerta. Sanoo että siinä ei ole vikaa. Olisin myös valmis opettelemaan uutta tekniikkaa jos vaimoni asiasta mainitsisi, mutta ei hän juurikaan sellaista kaipaa. Ei se kaikille naisille ole tärkeää. Sinänsä harmi koska itse mielelläni näitä tekisin ja nauttisin muutenkin pitkistä esileikeistä.
Hauskaa kuinka miesressukat edelleen jaksavat selittää naisten puolesta mitä naiset haluavat jopa seksissä. Vai ei vaimo kaipaa sellaista? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".
Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.
Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.
Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.
Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.
Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.
Mutta mitä sinusta silloin tarkoittaa perustuslain termi oikeus koskemattomuuteen?
Väkisin ei saa ketään sen paremmin panna kuin halaillakaan, edellinen on rikos ja toinen henkistä väkivaltaa. Mutta jos kumppani ällöttää niin paljon, että tarvitset lakikirjaa antamaan sinulle tekosyitä koskettelun välttämiseen, niin kannattaisi ihan oikeasti kyllä erota.
En ole tuo joka suhteestaan noin kertoi vaan toinen. Täällä keskustelee useampi ihminen FYI.
Minua lähinnä kiinnostaa se, että eikö juuri monessa suhteessa se, ettei kumppanin koskemattomuutta kunnioiteta, johda usein haluttomuuteen ja läheisyyden loppumiseen.
En tarkoittanut väittääkään, että olit sama. Minä koen, että koskemattomuus tarkoittaa sitä, ettei toiseen kosketa väkisin. Se ei tarkoita sitä, ettei kosketusta saisi pyytää tai sen haluamisesta edes puhua silloin kun toinen on haluton. Ja jos toinen sitten suostuu pyyntöön vaikkei ole alunperin halunnutkaan, en katso että olisi loukattu kenenkään koskemattomuutta. Eli haluttoman suostuttelu ei ole minusta koskemattomuuden rikkomista, eikä myöskään suostuvaisen haluttoman kumppanin koskettaminen. Ainoastaan pakottaminen.
Ruinaaminen ei ole koskemattomuuden rikkomista mutta ei se siitä yhtään miellyttävämpää tee vaan itse asiassa voi olla hyvinkin ahdistavaa.
Pitää varmasti paikkaansa. Ahdistavaa se toki on sille ruinaajallekin. Ei minulla ole mitään patenttiratkaisua erilaisille seksihaluille. Useimmiten taitaa olla epärealistinen toive, ettei ne vaikuttaisi suhteeseen ja molempien hyvinvointiin negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Nainen pihtaa ja sitten ämmistelee, että miksi mies on vihainen... -.-
Oletteko te naiset, you know, vähän hölmöjä?
Eikös se nyt ollutkaan niin että jos käyttää kummia sanoja kuten "ämmistellä" ja vieläpä englanninkieltä, niin ei ole ollut "aikuisessa parisuhteessa"? 😎
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet normaalisti vaan haluaa seksiä 100 kertaa enemmän, kuin naiset. Aina ollut noin ja tulee olemaan. Halukkuudet harvoin kohtaa. Erittäin harvinaista on, että nainen olisi halukkaampi, kuin mies. Siitä kuitenkin puhutaan paljon, koska poikkeukset kiehtoo.
Perspektiiviharha. Oikeasti maailma on täynnä paljon seksiä haluavia naisia. Suhde lienee 1:3 ainakin, mutta en ihmettelisi jos se oikeasti menisi lähemmäs puolet ja puolet.
En kyllä ymmärrä miksi he ilmeisesti ovat siitä asiasta hyvin hiljaa. Ehkä vaikea puhua sellaisesta, jos kanssasisar avautuu "perinteisemmin" omastaan?
Naisista noin 60%ei saa seksistä mitään Väestöliiton Finsex tutkimuksen mukaan. . Joten suurin osa naisista harrastaa huonoa seksiä ihan vaan kumppaniaan mielyttääkseen. Mutta eihän sitä kukaan jaksa loputtomiin feikata.
taitaa olla puppua
Haluatko sinäkin linkin?
https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/finsex-naisten-orgasmit/
Laita se linkki vaan ihan suoraan ensi kerralla jos viittaat johonkin tutkimukseen. Ei ole vaikeaa.
Kuuleeko joku, että täällä on jollain lailla linkkikirjasto valmiina? Kaikki löytyy hakukoneella jos kiinnostaa tietää tai lähde epäilyttää.
Luuletko että jokaisen palstahullun takia alan kaivelemaan jotain tutkimusta netistä, ilman tietoa mikä tutkimus on kyseessä. Jos viittaat johonkin tutkimukseen laitat linkin, tai viittauksellasi ei ole juuri mitään arvoa. Koskahan tulee ensimmäinen väitöskirja jos lukee että katso googlesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule, naiset ovat eläneet vuosikausia miestensä kanssa vaikka nämä ovat olleet halvaantuneita tai muuten kyvyttömiä läpi historian.
Samoin miehet, mutta yleistäminen ja kaiken näkeminen mustavalkoisena on niin helppoa ja ihanaa. eiköstä niin
On selkeää tieteellistä näyttöä, että miehet jättävät kumppaninsa todennäköisemmin kuin naiset kumppaninsa sairastuessa.
Sulla on varmaan joku linkki heittää?
Tässä kaksi tutkimusta, joissa päädytään tulokseen että jos nainen on vakavasti sairas, on riski että mies ottaa eron.
https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/0022146515596354
https://www.sciencedaily.com/releases/2009/11/091110105401.htm
Kenelläkään ei one velvollisuutta elää epätyydyttävässä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen pihtaa ja sitten ämmistelee, että miksi mies on vihainen... -.-
Oletteko te naiset, you know, vähän hölmöjä?
Eikös se nyt ollutkaan niin että jos käyttää kummia sanoja kuten "ämmistellä" ja vieläpä englanninkieltä, niin ei ole ollut "aikuisessa parisuhteessa"? 😎
Tai jos käyttää teinien suosimia emojeja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".
Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.
Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.
Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.
Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.
Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.
Ikinä en ole kuullut ihmisestä, joka menee vaikkapa puolisonsa lämpimästä halaamisesta ja normaalista keskusteluyhteydestä rikki. Ei ehkä kannata mennä suhteeseen ollenkaan, jos tilanne oikeasti olisi tuo. Vaan eihän se ole.
No eihän se hyvässä suhteessa menekään. Mutta siinä vaiheessa kun suhde on jo eron partaalla toisen pihtaamisen takia, niin kyllä se jatkuvasti torjuttu ja loukattu voi kokea, ettei hän halua enää toimia toisen plastonisena halinallena. Se satuttaa oikeasti syvältä, kun itse on rakastunut ja toinen haluaa olla pelkkä halaileva kämppis. Kuten yksipuoliset tunteet nyt tuppaa sattumaan.
En minä aiokaan mennä enää suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei pidä seksuaalisuutta tärkeänä osana parisuhdetta ja sitoudu sen vaalimiseen. Enkä aio koskaan enää jäädä seksittömään suhteeseen. Ei pelkoa siitä.
Joka suhteessa takuulla tulee niitä seksittömiä aikoja. Vaikka se seksuaalisuus on tärkeä ja varsinkin alkuun sitä monesti ollaan kun kanit, niin silti voi tulla aikoja, ettei seksi maistu.
Luulen, että elät yksinäisen vanhuuden, kun ensin olet tuon takia, että kun suhteessa tulee vaikeuksia seksin suhteen, olet vaihtanut uuden tilalle. Tuo kertoo sinusta sen, että seksi on sinulle tärkeämpi, kuin ihmissuhde. Joillekin se ihmissuhde on tärkeämpi ja siitä ei luovuta, vaikka toisella olisi välillä pitempiäkin "kuivia kausia". Jokainen tyylillään, mutta kannattaa kertoa aina sille uudelle kumppanille, että periaatteesi on tuo, ettei sitten tule toiselle yllätyksenä, ja vastapuoli voi miettiä, haluaako aloittaa suhteen noilla vaatimuksilla/säännöillä.
Minulle sopiva kumppani on tietysti sellainen, joka on itsekin samoilla linjoilla eikä jäisi pitkäaikaisesti seksittömään suhteeseen.
Mitä tulee taas tuohon, että kaikissa suhteissa on pitkiä seksittömiä kausia. Eihän se pidä paikkaansa. Tietysti niitä on, jos seksi ei ole kummallekaan tärkeä asia eikä seksielämästä pidetä huolta. Jos se on, niin ei se seksi noin vain vuosiksi katoa. Elämän loppupää nyt on asia erikseen, en nyt tuohon sitä auki kirjoittanut mutta en nyt odota että ihan elämän loppumetreillä vielä harrastellaan. Mutta esimerkiksi nelikymppisenä en ole valmis luopumaan seksuaalisesta rakkaudesta. Jos se kumppanin puolelta sammuu, niin teen kuten kuka tahansa muukin jonka kumppani on lakannut rakastamasta - suren ja käsittelen asian ja toivon vielä joskus löytäväni uuden rakkauden.
Siinä mielessä seksi todella on minulle tärkeämpää kuin ihmissuhde, ettei parisuhde ole minulle mikä tahansa ihmissuhde, se ei ole itseisarvo eikä se ole millään tavalla yhdentekevää millainen se suhde on. Parisuhde on minulle rakkaussuhde. Kun se muuttuu rakkaussuhteesta ystävyyssuhteeksi, se ei ole enää hakemani parisuhde.
Eikä seksi ole minulle edes parisuhteen tärkein elementti, vaan yksi kriittisen tärkeistä. Monet ihmiset eivät jatkaisi suhdetta, jossa esimerkiksi luottamus ja kunnioitus ovat kuolleet. Minulla näiden rinnalle nousee myös se seksuaalinen halu. En aio elää suhteessa, jossa minä rakastan mutta toinen näkee minut ystävänä. Enkä ajatellut tuntea siitä syyllisyyttä.
Mitä jos puolisosi masentuu ja ei enää halua? Jätätkö hänet, väittäen rakastavasi – vaiko et? Ei seksuaalinen halu riipu välttämättä sinusta, on lukuisia syitä, mitkä voivat sen viedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon täällä puhutaan tästä naiselle annettavasta sormeilusta ja suuseksistä tai oikeastaan että niitä ei ole. Meillä olisi, mutta vaimoni ei niistä niinkään välitä, ei varsinkaan suuseksistä. Joskus kun sitä annan niin saa orkut joka kerta. Sanoo että siinä ei ole vikaa. Olisin myös valmis opettelemaan uutta tekniikkaa jos vaimoni asiasta mainitsisi, mutta ei hän juurikaan sellaista kaipaa. Ei se kaikille naisille ole tärkeää. Sinänsä harmi koska itse mielelläni näitä tekisin ja nauttisin muutenkin pitkistä esileikeistä.
Hauskaa kuinka miesressukat edelleen jaksavat selittää naisten puolesta mitä naiset haluavat jopa seksissä. Vai ei vaimo kaipaa sellaista? 😂
Onko joku vielä 2022 noin pihalla, että kuvittelee kaikkien naisten seeksuaalisuuden olevan yhdestä muotista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".
Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.
Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.
Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.
Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.
Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.
Mutta mitä sinusta silloin tarkoittaa perustuslain termi oikeus koskemattomuuteen?
Jos tuota mietit parisuhteen aikana niin kannattaa erota
Emme elää enää ajassa ennen vuotta 1994. Raiskaus on nykyään rikos myös parisuhteessa ja avioliitossa.
Joku ilmeisesti väitti että ei ole? Kaivatko kaiken lakikirjasta parisuhteessa vai osaatteko elää ilmankin?
Edellinen selvästi vihjasi ettei (ilmeisesti) naisella olisi koskemattomuutta avioliitossa.
Toin esiin vaan mitä laki sanoo asiasta ja sen, että kyllä näiden lakien moraalinen viesti liittyy kaikkiin parisuhteisiin, myös avioliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".
Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.
Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.
Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.
Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.
Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.
Ikinä en ole kuullut ihmisestä, joka menee vaikkapa puolisonsa lämpimästä halaamisesta ja normaalista keskusteluyhteydestä rikki. Ei ehkä kannata mennä suhteeseen ollenkaan, jos tilanne oikeasti olisi tuo. Vaan eihän se ole.
No eihän se hyvässä suhteessa menekään. Mutta siinä vaiheessa kun suhde on jo eron partaalla toisen pihtaamisen takia, niin kyllä se jatkuvasti torjuttu ja loukattu voi kokea, ettei hän halua enää toimia toisen plastonisena halinallena. Se satuttaa oikeasti syvältä, kun itse on rakastunut ja toinen haluaa olla pelkkä halaileva kämppis. Kuten yksipuoliset tunteet nyt tuppaa sattumaan.
En minä aiokaan mennä enää suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei pidä seksuaalisuutta tärkeänä osana parisuhdetta ja sitoudu sen vaalimiseen. Enkä aio koskaan enää jäädä seksittömään suhteeseen. Ei pelkoa siitä.
Joka suhteessa takuulla tulee niitä seksittömiä aikoja. Vaikka se seksuaalisuus on tärkeä ja varsinkin alkuun sitä monesti ollaan kun kanit, niin silti voi tulla aikoja, ettei seksi maistu.
Luulen, että elät yksinäisen vanhuuden, kun ensin olet tuon takia, että kun suhteessa tulee vaikeuksia seksin suhteen, olet vaihtanut uuden tilalle. Tuo kertoo sinusta sen, että seksi on sinulle tärkeämpi, kuin ihmissuhde. Joillekin se ihmissuhde on tärkeämpi ja siitä ei luovuta, vaikka toisella olisi välillä pitempiäkin "kuivia kausia". Jokainen tyylillään, mutta kannattaa kertoa aina sille uudelle kumppanille, että periaatteesi on tuo, ettei sitten tule toiselle yllätyksenä, ja vastapuoli voi miettiä, haluaako aloittaa suhteen noilla vaatimuksilla/säännöillä.
Minulle sopiva kumppani on tietysti sellainen, joka on itsekin samoilla linjoilla eikä jäisi pitkäaikaisesti seksittömään suhteeseen.
Mitä tulee taas tuohon, että kaikissa suhteissa on pitkiä seksittömiä kausia. Eihän se pidä paikkaansa. Tietysti niitä on, jos seksi ei ole kummallekaan tärkeä asia eikä seksielämästä pidetä huolta. Jos se on, niin ei se seksi noin vain vuosiksi katoa. Elämän loppupää nyt on asia erikseen, en nyt tuohon sitä auki kirjoittanut mutta en nyt odota että ihan elämän loppumetreillä vielä harrastellaan. Mutta esimerkiksi nelikymppisenä en ole valmis luopumaan seksuaalisesta rakkaudesta. Jos se kumppanin puolelta sammuu, niin teen kuten kuka tahansa muukin jonka kumppani on lakannut rakastamasta - suren ja käsittelen asian ja toivon vielä joskus löytäväni uuden rakkauden.
Siinä mielessä seksi todella on minulle tärkeämpää kuin ihmissuhde, ettei parisuhde ole minulle mikä tahansa ihmissuhde, se ei ole itseisarvo eikä se ole millään tavalla yhdentekevää millainen se suhde on. Parisuhde on minulle rakkaussuhde. Kun se muuttuu rakkaussuhteesta ystävyyssuhteeksi, se ei ole enää hakemani parisuhde.
Eikä seksi ole minulle edes parisuhteen tärkein elementti, vaan yksi kriittisen tärkeistä. Monet ihmiset eivät jatkaisi suhdetta, jossa esimerkiksi luottamus ja kunnioitus ovat kuolleet. Minulla näiden rinnalle nousee myös se seksuaalinen halu. En aio elää suhteessa, jossa minä rakastan mutta toinen näkee minut ystävänä. Enkä ajatellut tuntea siitä syyllisyyttä.
Mitä jos puolisosi masentuu ja ei enää halua? Jätätkö hänet, väittäen rakastavasi – vaiko et? Ei seksuaalinen halu riipu välttämättä sinusta, on lukuisia syitä, mitkä voivat sen viedä.
Yhden 2 vuoden masennuskauden olen toista hoitanut. Ei halunnut seksiä, tosin halusi ja harrasti muiden kanssa seksiä. Nyt jos joku vetoaa masennukseen niin suhde oli kyllä siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".
Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.
Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.
Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.
Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.
Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.
Ikinä en ole kuullut ihmisestä, joka menee vaikkapa puolisonsa lämpimästä halaamisesta ja normaalista keskusteluyhteydestä rikki. Ei ehkä kannata mennä suhteeseen ollenkaan, jos tilanne oikeasti olisi tuo. Vaan eihän se ole.
No eihän se hyvässä suhteessa menekään. Mutta siinä vaiheessa kun suhde on jo eron partaalla toisen pihtaamisen takia, niin kyllä se jatkuvasti torjuttu ja loukattu voi kokea, ettei hän halua enää toimia toisen plastonisena halinallena. Se satuttaa oikeasti syvältä, kun itse on rakastunut ja toinen haluaa olla pelkkä halaileva kämppis. Kuten yksipuoliset tunteet nyt tuppaa sattumaan.
En minä aiokaan mennä enää suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei pidä seksuaalisuutta tärkeänä osana parisuhdetta ja sitoudu sen vaalimiseen. Enkä aio koskaan enää jäädä seksittömään suhteeseen. Ei pelkoa siitä.
Joka suhteessa takuulla tulee niitä seksittömiä aikoja. Vaikka se seksuaalisuus on tärkeä ja varsinkin alkuun sitä monesti ollaan kun kanit, niin silti voi tulla aikoja, ettei seksi maistu.
Luulen, että elät yksinäisen vanhuuden, kun ensin olet tuon takia, että kun suhteessa tulee vaikeuksia seksin suhteen, olet vaihtanut uuden tilalle. Tuo kertoo sinusta sen, että seksi on sinulle tärkeämpi, kuin ihmissuhde. Joillekin se ihmissuhde on tärkeämpi ja siitä ei luovuta, vaikka toisella olisi välillä pitempiäkin "kuivia kausia". Jokainen tyylillään, mutta kannattaa kertoa aina sille uudelle kumppanille, että periaatteesi on tuo, ettei sitten tule toiselle yllätyksenä, ja vastapuoli voi miettiä, haluaako aloittaa suhteen noilla vaatimuksilla/säännöillä.
Minulle sopiva kumppani on tietysti sellainen, joka on itsekin samoilla linjoilla eikä jäisi pitkäaikaisesti seksittömään suhteeseen.
Mitä tulee taas tuohon, että kaikissa suhteissa on pitkiä seksittömiä kausia. Eihän se pidä paikkaansa. Tietysti niitä on, jos seksi ei ole kummallekaan tärkeä asia eikä seksielämästä pidetä huolta. Jos se on, niin ei se seksi noin vain vuosiksi katoa. Elämän loppupää nyt on asia erikseen, en nyt tuohon sitä auki kirjoittanut mutta en nyt odota että ihan elämän loppumetreillä vielä harrastellaan. Mutta esimerkiksi nelikymppisenä en ole valmis luopumaan seksuaalisesta rakkaudesta. Jos se kumppanin puolelta sammuu, niin teen kuten kuka tahansa muukin jonka kumppani on lakannut rakastamasta - suren ja käsittelen asian ja toivon vielä joskus löytäväni uuden rakkauden.
Siinä mielessä seksi todella on minulle tärkeämpää kuin ihmissuhde, ettei parisuhde ole minulle mikä tahansa ihmissuhde, se ei ole itseisarvo eikä se ole millään tavalla yhdentekevää millainen se suhde on. Parisuhde on minulle rakkaussuhde. Kun se muuttuu rakkaussuhteesta ystävyyssuhteeksi, se ei ole enää hakemani parisuhde.
Eikä seksi ole minulle edes parisuhteen tärkein elementti, vaan yksi kriittisen tärkeistä. Monet ihmiset eivät jatkaisi suhdetta, jossa esimerkiksi luottamus ja kunnioitus ovat kuolleet. Minulla näiden rinnalle nousee myös se seksuaalinen halu. En aio elää suhteessa, jossa minä rakastan mutta toinen näkee minut ystävänä. Enkä ajatellut tuntea siitä syyllisyyttä.
Mitä jos puolisosi masentuu ja ei enää halua? Jätätkö hänet, väittäen rakastavasi – vaiko et? Ei seksuaalinen halu riipu välttämättä sinusta, on lukuisia syitä, mitkä voivat sen viedä.
Yhden 2 vuoden masennuskauden olen toista hoitanut. Ei halunnut seksiä, tosin halusi ja harrasti muiden kanssa seksiä. Nyt jos joku vetoaa masennukseen niin suhde oli kyllä siinä.
No olipa kusipäinen temppu häneltä. En nyt ihmettele, ettei enää masennukseen luota syynä, muttei hyvin yleisestihän se todella vie halut ja on lisäksi erittäin yleinen sairaus suomalaisilla. On siis suhteellisen todennäköinen tapahtuma missä tahansa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".
Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.
Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.
Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.
Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.
Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.
Mutta mitä sinusta silloin tarkoittaa perustuslain termi oikeus koskemattomuuteen?
Jos tuota mietit parisuhteen aikana niin kannattaa erota
Emme elää enää ajassa ennen vuotta 1994. Raiskaus on nykyään rikos myös parisuhteessa ja avioliitossa.
Joku ilmeisesti väitti että ei ole? Kaivatko kaiken lakikirjasta parisuhteessa vai osaatteko elää ilmankin?
Edellinen selvästi vihjasi ettei (ilmeisesti) naisella olisi koskemattomuutta avioliitossa.
Toin esiin vaan mitä laki sanoo asiasta ja sen, että kyllä näiden lakien moraalinen viesti liittyy kaikkiin parisuhteisiin, myös avioliittoon.
Kiitos että toit esiin! Ilman sinun kontribuutiota tähän keskusteluun tämäkin tieto olisi jäänyt unholaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nainen 49 v jolle olisi kyllä kelvannut mökkiseksi. 30 vuotta kun on tottunut saamaan säännöllisesti niin voi perskules kun vaan voi olla vaikea olla ilman. Miehellä keski-iän kriisi ja voipi olla meikäläisen seksielämä tässä. Huokaus, kesä on ollut aina parasta seksiaikaa ja nyt jo yli 2kk ollut ilman ...... koville ottaa.
Toivottavasti et ole suht hoikka/normaalipainoinen ja hyvännäköinen..
Täh 🤔
Ihan hoikka en ole, mutta en ole lihonnut viimeisten vuosien saatossa mitenkään erityisesti, toki on painoa enemmän kuin 30 vuotta sitte. Ihan tavallisen näköinen olen, nätiksikin joskus haukuttu. Mutta, eihän tässä nyt enää ihan nuori olla, kyllähän se ikä jo hieman näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon täällä puhutaan tästä naiselle annettavasta sormeilusta ja suuseksistä tai oikeastaan että niitä ei ole. Meillä olisi, mutta vaimoni ei niistä niinkään välitä, ei varsinkaan suuseksistä. Joskus kun sitä annan niin saa orkut joka kerta. Sanoo että siinä ei ole vikaa. Olisin myös valmis opettelemaan uutta tekniikkaa jos vaimoni asiasta mainitsisi, mutta ei hän juurikaan sellaista kaipaa. Ei se kaikille naisille ole tärkeää. Sinänsä harmi koska itse mielelläni näitä tekisin ja nauttisin muutenkin pitkistä esileikeistä.
Minä en ole koskaan tykännyt erityisen paljon sormettamisesta tai nuolemisesta. Nuorempana ne oli minulle ainoa keino saada, mutta minulle oli ihan okei olla saamattakin. Itseasiassa koin pikemminkin raskaaksi sen, jos mies halusi välttämättä vatkata joka kerta minulle orkun. Itse olisin välillä halunnut vaan suoraan sisään.
Toisen lapsen jälkeen aloin saamaan orkkuja pelkästä yhdynnästäkin, ja sen jälkeen esileikillä onkin saanut minun puolestani heittää vesilintua.
Monille naisille se "esileikki" on sitä perusseksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että ainoa läheisyys on seksiin kutsu syö halut täydellisesti. Kun kolmen minuutin hyvän keskustelun jälkeen toinen toteaa olipa hyvä keskustelu, siirrytäänpä makkariin. Vie kaiken kunnioituksen toista kohtaan, tuntee itsensä halvaksi, ilmaiseksi. huåraksi. Ja sitten vielä kehdataan mököttää kun ei halua. Erohan siitä tuli.
Niin. Jos ei ole seksiä, muukin läheisyys häviää, kuten olet huomannut.
Ensin pitää olla läheisyyttä muuten ei ole seksiäkään. Ei se läheisyys voi olla jälkikäteen saatu palkinto siitä että "antaa".
Läheisyys on sen suhteen perusta. Muutenhan ollaan ihan vieraita ja etäisiä, ei siinä seksi kiinnosta muita kuin niitä joille partneri on vain ja ainoastaan kohde, pelkkä patja. Eikä ketään kiinnosta olla toisen patja.
Eihän tuossa sanottukaan, että läheisyys olisi jälkikäteen annettu palkinto seksistä. Hyvässä suhteessa on molempia spontaanisti ja kummankin toiveesta. Mutta jos toinen yksipuolisesti lopettaa toisen, niin kyllä se hyvin nopeasti johtaa toisenkin häviämiseen. Ei minua ainakaan innosta läheisyys ihmisen kanssa joka torjuu minut ja viestittää minun olevan huono ja epähaluttava. Ihan kuin sinuakaan tuskin kiinnostaa seksi henkilön kanssa joka ei tunnu arvostavan sinua.
Ihmisillä on tarvitsevat suhteelta erilaisia asioita. Jostain syystä tarve kokea itsensä arvostetuksi ja välitetyksi koetaan universaaliksi ja ymmärrettäväksi, mutta tarve kokea itsensä halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi ei saisi merkitä mitään. Minusta on aina surkea lähtökohta parisuhteelle, että vain omat tarpeet koetaan tärkeinä mutta kumppanin tarpeet on ällöjä ja turhia.
Sellaista vaihtoehtoa ei rakastavassa suhteessa ole olemassa, että seksiä olisi vasten molempien halua. Muuta läheisyyttä pystyt kyllä antamaan tahdon voimalla menemättä rikki, seksiä et.
Aika kätevästi sinä päätät, että kumppanin tarpeiden huomioiminen on kohtuutonta mutta sinun tarpeidesi huomioiminen ei. Mutta olet aika yksiselitteisesti väärässä. Kyllä pakotettu läheisyyskin voi tuntua pahalta ja rikkovalta. Silloin tosin suhde on jo syvällä vaikeuksissa, mutta niin se on silloinkin kun toinen on pysyvästi haluton.
Ikinä en ole kuullut ihmisestä, joka menee vaikkapa puolisonsa lämpimästä halaamisesta ja normaalista keskusteluyhteydestä rikki. Ei ehkä kannata mennä suhteeseen ollenkaan, jos tilanne oikeasti olisi tuo. Vaan eihän se ole.
No eihän se hyvässä suhteessa menekään. Mutta siinä vaiheessa kun suhde on jo eron partaalla toisen pihtaamisen takia, niin kyllä se jatkuvasti torjuttu ja loukattu voi kokea, ettei hän halua enää toimia toisen plastonisena halinallena. Se satuttaa oikeasti syvältä, kun itse on rakastunut ja toinen haluaa olla pelkkä halaileva kämppis. Kuten yksipuoliset tunteet nyt tuppaa sattumaan.
En minä aiokaan mennä enää suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei pidä seksuaalisuutta tärkeänä osana parisuhdetta ja sitoudu sen vaalimiseen. Enkä aio koskaan enää jäädä seksittömään suhteeseen. Ei pelkoa siitä.
Joka suhteessa takuulla tulee niitä seksittömiä aikoja. Vaikka se seksuaalisuus on tärkeä ja varsinkin alkuun sitä monesti ollaan kun kanit, niin silti voi tulla aikoja, ettei seksi maistu.
Luulen, että elät yksinäisen vanhuuden, kun ensin olet tuon takia, että kun suhteessa tulee vaikeuksia seksin suhteen, olet vaihtanut uuden tilalle. Tuo kertoo sinusta sen, että seksi on sinulle tärkeämpi, kuin ihmissuhde. Joillekin se ihmissuhde on tärkeämpi ja siitä ei luovuta, vaikka toisella olisi välillä pitempiäkin "kuivia kausia". Jokainen tyylillään, mutta kannattaa kertoa aina sille uudelle kumppanille, että periaatteesi on tuo, ettei sitten tule toiselle yllätyksenä, ja vastapuoli voi miettiä, haluaako aloittaa suhteen noilla vaatimuksilla/säännöillä.
Minulle sopiva kumppani on tietysti sellainen, joka on itsekin samoilla linjoilla eikä jäisi pitkäaikaisesti seksittömään suhteeseen.
Mitä tulee taas tuohon, että kaikissa suhteissa on pitkiä seksittömiä kausia. Eihän se pidä paikkaansa. Tietysti niitä on, jos seksi ei ole kummallekaan tärkeä asia eikä seksielämästä pidetä huolta. Jos se on, niin ei se seksi noin vain vuosiksi katoa. Elämän loppupää nyt on asia erikseen, en nyt tuohon sitä auki kirjoittanut mutta en nyt odota että ihan elämän loppumetreillä vielä harrastellaan. Mutta esimerkiksi nelikymppisenä en ole valmis luopumaan seksuaalisesta rakkaudesta. Jos se kumppanin puolelta sammuu, niin teen kuten kuka tahansa muukin jonka kumppani on lakannut rakastamasta - suren ja käsittelen asian ja toivon vielä joskus löytäväni uuden rakkauden.
Siinä mielessä seksi todella on minulle tärkeämpää kuin ihmissuhde, ettei parisuhde ole minulle mikä tahansa ihmissuhde, se ei ole itseisarvo eikä se ole millään tavalla yhdentekevää millainen se suhde on. Parisuhde on minulle rakkaussuhde. Kun se muuttuu rakkaussuhteesta ystävyyssuhteeksi, se ei ole enää hakemani parisuhde.
Eikä seksi ole minulle edes parisuhteen tärkein elementti, vaan yksi kriittisen tärkeistä. Monet ihmiset eivät jatkaisi suhdetta, jossa esimerkiksi luottamus ja kunnioitus ovat kuolleet. Minulla näiden rinnalle nousee myös se seksuaalinen halu. En aio elää suhteessa, jossa minä rakastan mutta toinen näkee minut ystävänä. Enkä ajatellut tuntea siitä syyllisyyttä.
Mitä jos puolisosi masentuu ja ei enää halua? Jätätkö hänet, väittäen rakastavasi – vaiko et? Ei seksuaalinen halu riipu välttämättä sinusta, on lukuisia syitä, mitkä voivat sen viedä.
Yhden 2 vuoden masennuskauden olen toista hoitanut. Ei halunnut seksiä, tosin halusi ja harrasti muiden kanssa seksiä. Nyt jos joku vetoaa masennukseen niin suhde oli kyllä siinä.
No olipa kusipäinen temppu häneltä. En nyt ihmettele, ettei enää masennukseen luota syynä, muttei hyvin yleisestihän se todella vie halut ja on lisäksi erittäin yleinen sairaus suomalaisilla. On siis suhteellisen todennäköinen tapahtuma missä tahansa suhteessa.
Pettäminenkin on hyvin yleistä. Kuinkahan usein nämä korreloivat keskenään
Laita se linkki vaan ihan suoraan ensi kerralla jos viittaat johonkin tutkimukseen. Ei ole vaikeaa.