Vittumaisten potilaiden takia en enää halua tehdä lääkärin töitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä oropedi voi olla erinomainen endokrinologi, kaikki riippuu mistä herra ortopedi on oikeasti kiinnostunut. Silloin nim oppii. Oikeasti. Ainoa oikea asiantuntija on aina itseoppinut.

Suostuisitko menemään itseoppineen silmäkirurgin operoitavaksi?

En tietenkään, paitsi jos TULOKSET olisivat erinomaiset, sitten kyllä. Tulos ratkaisee ja moni lääkäri tekee suorastaan negatulosta.

On ihan sama millä asiakas paranee, vaikka Jeesuksella, hänkin paransi silmiä- kunhan paranee, eikä huonone niinkuin nyt käy monestikin. lääketiede on kriisissä uskottavuudeltaan ei voi mitään.

Huonot lääkörit ne vasta ärsyttäviä onkin.

Ei tuon ikäisellä voi olla hormonitoiminnassa häiriötä.

- Voisko sen nyt kuitenkin samalla katsoa?

Kuten sanoin, ei noin nuorella

- Mutta kun se verikoe kerran otetaan ja yksi oireen syy, niin eikö sitä voi samalla katsoa?

no, katsotaan se nyt sitten

Puhelinnaika

Näistä verikokeista sen verran, että kaikki muut oli hyvät, mutta tuo sinun hormoni.

että näin

Kyllä moni lääkäri lähtee uransa alkuun ihan innolla, pyrkii auttamaan ja ymmärtämään, on tosin vastuun edessä yksin ja pelkää hullun virheitä. Sitten kun sitä eka vuoden on terkassa ollut kärsimässä, sitä miettii mitä haluaa elämässään tehdä. Vaihtaako johonkin sairaala-alalle , vaihtaako koko alaa vai ajaako rekan alle. Useimmat onneksi vaihtaa johonkin muulle erikoisalalle ja on siten vielä hyödyksi yhteiskunnalle. Nykyään vaan sairalaatyökin saa muutaman vuoden päästä harkitsemaan sitä rekan alle ajoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä oropedi voi olla erinomainen endokrinologi, kaikki riippuu mistä herra ortopedi on oikeasti kiinnostunut. Silloin nim oppii. Oikeasti. Ainoa oikea asiantuntija on aina itseoppinut.

Suostuisitko menemään itseoppineen silmäkirurgin operoitavaksi?

En tietenkään, paitsi jos TULOKSET olisivat erinomaiset, sitten kyllä. Tulos ratkaisee ja moni lääkäri tekee suorastaan negatulosta.

Jonkin lääkärin luota tulisi potilaat aina silmiltään terveinä olisi ihan sama siis minulle onko sillä mitkä paperit. Luotan siihen minkä näen toimivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Röntgenlääkärikin valitettavasti kohtaa aika paljon potilaita, esim. ultraäänitutkimuksia tehdessä ja kuvantaohjatuissa toimenpiteissä..😉. Toki jatkohoitovastuu, hankalat omaiset ym. jää sen hoitavan lääkärin vaivoiksi. Työmäärä radiologeilla on todella iso (vaativaa ja tarkkaa minimiaikataulutettua liukuhihnatyötä, jossa ei saisi tulla virheitä) ja päivystykset ovat nykyään todella raskaita, koska käytännössä ihan joka vaiva kuvataan jollain menetelmällä. Esim. tavallista umpparia ei enää voi leikata, jos ei ole tehty CT:tä ensin. Jokainen mummon ummetus kuvataan, samoin kaikki kesällä helteestä turvottelevat jalat veritulpan poissulkuna, jokaiselle pikkusormen puuduttelijalle tehdään pään CT ja CT angiografia ja lähes jokaisella muorilla ja paapalla on Eliquis tai Xarelto ja aina jos mummu/paappa hiemankaan kompastuu, pää pitää kuvata vaikka ei olisi mitään merkkejä päävammasta. Näitä mummoja rallitetaan ambulanssilla pitkin maakuntaa yöt ja päivät läpeensä ja löydöksiä on korkeintaan muutamalla prosentilla kuvatuista ja näillekin hoito on yleensä seuranta ja ak-lääkkeen lopetus. Tähän kaikkeen kuluu miljoonia euroja rahaa ilman, että olisi mitään todellista vaikutusta elinikään tai hyvinvointiin. (Paitsi keski-ikäisen radiologin elinikää ja hyvinvointia laskeva merkitys...😬)

Tässä kommentissa näkyy kyllä todella päivystystoiminnan arki Suomessa. Ihan jokainen grillataan röntgensäteillä olipa vaiva mikä tahansa. Ekg otetaan vaikka olisi jostain ihan selvästä vaivasta kyse, ja labrakokeita teetetään vaikka olisi viiltänyt puukolla sormeen. Tältä se ainakin tuntuu. Joskus aikoinaan kun ei ollut nopeita laitteita saatavilla niin piti ensin tutkia ja miettiä tarvitaanko kyseisiä tutkimuksia oikeasti.

Silloin myös sekä missattiin diagnooseja että hoidettiin turhaan. Tuolla esimerkiksi parjattiin umppareiden kuvaamista TT:llä, mutta ennen tekniikan kehittymistä tehtiin huomattavasti enemmän turhia umpilisäkkeenpoistoja kuin nykyään. Oli sellainen nyrkkisääntö, että tietty osa leikkauksista pitääkin olla turhia tai muuten ei leikata riittävän herkästi ja todennäköisesti jää leikkaamatta potilaita jotka olisi pitänyt leikata. Nykyään lähdetään yleensä siitä, että ennen leikkausta varmistetaan leikkauksen tarpeellisuus, eikä niin että leikkauksessa selviää tuliko potilas nukutettua ja avattua turhaan.

Myös potilaat sietää nykyisin virhediagnooseja paljon huonommin - heti ollaan rustaamassa valitusta ja soittelemassa paikallislehteen. Raaka fakta nyt vaan on se, ettei lääketiede ole eksakti tiede. Kyse on pelkistä todennäköisyyksistä. Ja usein labrakokeilla ja lisäkuvantamisilla saadaan virhediagnoosin riskiä pienennettyä. Jos tietty diagnoosi on tietyillä oireilla ja löydöksissä 95% todennäköisyydellä oikea, niin ennen se on riittänyt, nykyisin ei riitä vaan ne 5% tekee valituksen lääkäristä joka "ei osannut mitään". Joten otetaan niitä labroja ja kuvia vaikka se poissuljettava asia olisi miten epätodennäköinen. Ja luonteeltaan sellainen, että se kyllä selviäisi odottelemalla ja hoituisi Buranalla.

Toki tutkimusten kanssa vedetään överiksikin, mutta iso osa on ihan perusteltuja. Ja osa tosiaan johtuu nykyajan kiristyneistä vaatimuksista, ei siitä ettei lääkärit osaisi kliinisesti hahmottaa sitä todennäköisintä vaivan syytä.

Niin, mutta kun kyse on tämän ylitutkimisen skaalasta, joka on täysin överiksi mennyt nykyään. Tällä säteilyttämisellä on jo kansanterveydellisiä vaikutuksia syöpätilastoissa parinkymmenen vuoden viiveellä.

Onko sinulla jotain lukuja tästä ylitutkimisesta?  Insinöörit ovat mielestään parhaita asiantuntijoita myös lääketieteen diagnostiikassa ja useammankin olen kuullut sanovan, että heti alkuun pitää tehdä kaikki mahdolliset kuvaukset ja verikokeet, niin päästään nopeammin diagnoosiin. Lääkärihän tosiaan selvittää ensin ne tavallisimmat asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä oropedi voi olla erinomainen endokrinologi, kaikki riippuu mistä herra ortopedi on oikeasti kiinnostunut. Silloin nim oppii. Oikeasti. Ainoa oikea asiantuntija on aina itseoppinut.

Minä olen kiinnostunut molekyylibiologiasta ja genetiikasta, mutta en koe olevani suurempi asiantuntija kuin alan koulutuksen saaneet.

Jos saisit aikaiseksi parempaa tulosta ajattelisitko vielä noin?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä moni lääkäri lähtee uransa alkuun ihan innolla, pyrkii auttamaan ja ymmärtämään, on tosin vastuun edessä yksin ja pelkää hullun virheitä. Sitten kun sitä eka vuoden on terkassa ollut kärsimässä, sitä miettii mitä haluaa elämässään tehdä. Vaihtaako johonkin sairaala-alalle , vaihtaako koko alaa vai ajaako rekan alle. Useimmat onneksi vaihtaa johonkin muulle erikoisalalle ja on siten vielä hyödyksi yhteiskunnalle. Nykyään vaan sairalaatyökin saa muutaman vuoden päästä harkitsemaan sitä rekan alle ajoa.

Eiköhän soveltuvuuskoe haastatteluineen ratkaisi senkin ongelman, ettei alalle päädy henkilöt, jotka siihen ei ät oikeasti kykene. Saa nähdä millaista jälkeä tulee nyt, kun yo-papereilla mennään sisään

Vierailija kirjoitti:

On ihan sama millä asiakas paranee, vaikka Jeesuksella, hänkin paransi silmiä- kunhan paranee, eikä huonone niinkuin nyt käy monestikin. lääketiede on kriisissä uskottavuudeltaan ei voi mitään.

Jeesus ei ole todistettavasti parantanut yhdenkään ihmisen silmiä. Tarinoita toki on kirjoitettu paimentolaistulilla. Kutakuinkin kaikki Raamatun "ihmeparantumiset" ovat lääketieteellisesti selitettävissä olevia spontaaniparanemisia. Jopa "kuolleista heräämisiä" tunnetaan lääketieteessä (Lasarus-ilmiö). Ehkä sinulla ei ole vaan kovin syvällisiä tietoja siitä, mihin nykylääketiede pystyy. Esim suurin osa syövistä pystytään parantamaan. Lasten leukemioista paranee kutakuinkin 100% ja näin ei todellakaan ollut muutama 10 v sitten.

Vierailija kirjoitti:

No provohan tämä, mutta voisi olla tottakin.

Lääkärithän eivär huomioi potilasta millään lailla, vaan tekevät diagnoosinsa sen perusteella, mikä sairaus milloinkin muodissa.

Milloin se on kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta, milloin uniapnea jne.

Samoin lääkärit eivät kiinnitä mitään huomiota potilaan aiempiin sairauksiin ja lääkkeisiin, määrätään lääkettä lääkkeen perään, eikä ymmärretä niiden lääkkeiden vaikutusta toisiinsa.

Toki potilaissakin on vaikeaa ainesta ja luulotautista..

Provo todellakin. Aloittaja on selvästi persoonallisuushäiriöinen sh

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä oropedi voi olla erinomainen endokrinologi, kaikki riippuu mistä herra ortopedi on oikeasti kiinnostunut. Silloin nim oppii. Oikeasti. Ainoa oikea asiantuntija on aina itseoppinut.

Jos ortopedi neuvoo diabeetikkoja lopettamaan insuliinin käytön niin onhan se vaarallista ainakin jos on nuoruustyypin diabetes. Käsittääkseni Heikkilä on saanut Valviralta varoituksia toiminnastaan.

Ilmeisesti tässä termi-kiistassa on kyse siitä, että asiakaspalvelu tarkoittaa sitä että asiakas tietää mitä haluaa ostaa asiakkaana ja on aina oikeassa, kun taas potilastyö tarkoittaa sitä että asiantuntija määrittelee mitä potilas tarvitsee ja yhteiskunta maksaa.

Lääkärin etiikka sekä myös laki estävät lääkäriä tuottamasta palvelua pelkästään potilaan oman asiantuntemuksen perusteella. Vastuu jää lääkärille, sen vartin haastattelun perusteella.

Yksinasuvalle työelämän ulkopuolella olevalle tulee toki puheripuli vastaanotolla, ja sen voisi säästää jonnekin muualle, mutta minkäs teet.

Sairaalassa on sama tilanne, lasket annostuksia painokiloa kohden tunnissa ja säädät sairaalalaitteita ja otat vastaan uusia määräyksiä ja asiakas pälättää ja loukkaantuu kun et vastaa.

Näissä tilanteissa täytyy vaan selittää että nyt on pakko keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja kohta täytyy olla seuraavassa paikassa, mutta jos jutellaan sitten ens kerralla, jos sitten ois vaikka vähemmän kiirettä. Tämä yleensä toimii vaikka ens kerralla on aina yhtä kiire.

Yt Sairaanhoitaja

Hienoa että asiasta keskustellaan jaksamisesta ja potilaiden kohtaamisesta lääkärin näkökulmasta. Ei kenenkään lääkärin tarvitse kestää koko ajan vittuilua vaan jos voimat eivät riitä potilaiden hoitamiseen niin sitten voi ottaa lopputilin. Yhteiskunnalla on velvollisuus järjestää palvelut ja se ei voi olla yhdestä henkilöstä kiinni. Töitä kyllä riittää Suomessa ja ulkomailla. 

Sanon vaan että moni ei taida ymmärtää miten rajalla on terveydenhuollon romahtaminen kun on pulaa lääkäreistä ja hoitajista läpi Suomen. Poliitikot ovat asioista täysin pihalla ja lupailevat kaiken maailman hoitotakuita kun ei edes nyt pystytä vastaamaan muuhun kuin päivystystarpeeseen. AVI:en määräämät uhkasakot eivät muutu työvoimaksi vaikka kuinka rukoilisi.

Kuka jaksaa kuunnella potilaiden lässytystä ilman että he saavat mitään järkevää sanotuksi. Onneksi olen erikoisalalla jossa potilaiden höpötystä ei tarvitse kuunnella kuin hetken ja tärkeät asiat on pääsääntöisesti tarkistettu etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut omaksi lääkärikseni, leikkaan fiilis itse, kipsannu jopa niin nilkan kuin ranteen itse,  (oli valmiit kipsit ed kerroilta > kaikki toimii paremmin kuin hyvin) katsonut ruokavaliot ja muut hifistelyt itse, piristänyt itseäni itse, korjannut itse vaivaisenluun ja jälkapöydän rasitustilan voimistellen. Samoin olkapään kuntoutin itse.  Tikit poistin kauan sitten itse enkä mennyt enää sinne. Hiukset leikkaan itse ja kaikella tapaa valvon terveyttäni its. Lääkärissä olen käynyt ehkä 10-12 v sitten. Ei ole anemioita (hemo 160 verenluovutuksessa) ja ei ole flunssan flunssaa, ei koronoita eikä muutakaan.

Enkä mene enää ikinä lääkäriin, on niin karmeat kokemukset olleet. Äo kunnossa ja olo mainio, ikinä ei ole myöskään ollut tylsää :D!

Hoitakaa ihmiset itse itseänne aktiivisemmin, ei tarvi vaivata noita lekureita enää.

Unohdin mainita miten hoidin asentohuimauksen ihan itse: aloin tehdä sitä mikä tuntui huippavimmalta ja siedätin itseni takaisin tolpilleni. Vaivan hankin yksinkertaisesti tuijottamalla pitkällään ipadia talvella pitkälläni, tottakai siellä kaikki sakkautuu sisällä > eli liikkeelle ja pian. Koko vaiva hävisi ja taas 0 euroa, eikä lekuria. Netissä on ohjeita ullinkullin.

Minäkin hoidin asentohuimauksen ihan Itse! T ekemällö oikeanlaisia liikkeitä. Hyvä me!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan sama millä asiakas paranee, vaikka Jeesuksella, hänkin paransi silmiä- kunhan paranee, eikä huonone niinkuin nyt käy monestikin. lääketiede on kriisissä uskottavuudeltaan ei voi mitään.

Jeesus ei ole todistettavasti parantanut yhdenkään ihmisen silmiä. Tarinoita toki on kirjoitettu paimentolaistulilla. Kutakuinkin kaikki Raamatun "ihmeparantumiset" ovat lääketieteellisesti selitettävissä olevia spontaaniparanemisia. Jopa "kuolleista heräämisiä" tunnetaan lääketieteessä (Lasarus-ilmiö). Ehkä sinulla ei ole vaan kovin syvällisiä tietoja siitä, mihin nykylääketiede pystyy. Esim suurin osa syövistä pystytään parantamaan. Lasten leukemioista paranee kutakuinkin 100% ja näin ei todellakaan ollut muutama 10 v sitten.

Kyllä minä teidän syövistä aikalailla esim peräsuolisyöpä parannettiin juuri kokonaan 18 lta henkilöltä.

MUTTA: millä hinnalla lääketiedettä edistetään? Eläimiä kiduttamalla, sikiöitä silppuamalla. Mitens nekin solumöykyt jotka kasvattivat hups silmätkin...? Teillä on ihan mielisairaita kloonihommia ja muita menossa. Ja teknologian ujuttaminen ihmisen sisään tästä nanorakenteena on jo ihan hullua touhua. Eliniän pidentäminen, vaikka toisilla ei ole edes ruokaakaan. Eliittiänne varten.

Kokemuksia on varmasti moneen suuntaan. 

Suomessa on paljon ihmisiä, jotka suhtautuvat nöyrästi viranomaisiin, mutta tämä on ehkä muuttumassa. Suomessa esim.poliisi toimii harmaalla alueella eikä tiedota asiakkaille itsekriminointisuojasta ja tämä on ilmeisesti tabu, kun kukaan eduskunnassa ei ole puuttunut asiaan.

Monet lääkärin kysymykset ovat varmasti tärkeitä, mutta valitettavasti osa lääkäreistä voi kysellä asioita, jotka eivät kuulu heille ja pahastuvat siitä, kun eivät ylästatuksen turvin saa haluamaansa reaktiota. Esim.minulta kysyttiin joskus asenteellinen kysymys työhistoriasta, vastasin ja kysyin, että mihin tämä liittyy. Nuori lääkäri tuijotti ruutua, nosti kulmiaan, jätti vastaamatta ja myöhemmin papereihin oli tullut merkintä siitä, että miten Asperger (ikivanha diagnoosi nuoruudesta, sittemmin käytännössä kumottu) selittää tapani viestiä. 

Minun piti myös odottaa yksinkertaista päiväleikkausta jopa kymmenen vuotta ja yksi syy saattoi olla epäasiallinen kysely. Miespuolinen erikoislääkäri laittoi minulle lähetteen plastiikkaan ja siellä oli vastassa nainen, joka kyseli jotain mielenterveydestä samalla, kun joku muu nainen katseli vierestä ilman lupaa (vaiva oli sellainen, jonka merkityksen vain mies voi omakohtaisesti ymmärtää). Naisen mielestä minun olisi pitänyt mennä psykiatrisella hoidattamaan kosmeettista ongelmaa, joka alunperin tuli psykiatrisen puolen paskalääkkeistä, jotka perustuivat keksittyyn diagnoosiin. 

Yllätykseni oli suuri, kun useita vuosia myöhemmin sama lääkäri ilmestyi eri puolella Suomea sairaalavuoteen eteen ison akkalauman kanssa splainaamaan, että mielenterveyteni ei riittänyt yksinkertaiseen päiväleikkaukseen silloin vuosia sitten ja edelleen tenttasi samoja väsyneitä masennusjuttuja; se leikkaamattomuus siinä masentaa ja asennoituminen eikä se, että saisi leikkauksen. =l

Monella alalla on varmasti sitä, että valta hurahtaa päähän ja ajatellaan, että tutkinto X muuttuu tutkinnoksi Z, kunhan on tarpeeksi pitkään katsellut ihmisiä ja altistunut joillekin asioille. Osa voi myös ajatella, että hyvä lukion matikan, fysiikan ja elimellisten vaivojen tieto riittää ja sosiaaliset taidot kuuluvat joillekin muille ja itse voi ikään kuin paeta ammattiroolin taakse ja sillä tavalla kieltäytyä dialogista. Palkka juoksee siten ihan samalla tavalla, mutta asiakas tai potilas ei välttämättä sitten saa tarvitsemaansa lisäarvoa palvelusta. 

Tämä voi liittyä siihen, että ammattilainen ei miellä vuorovaikutustapahtumaa omaan ammattitaitoonsa ja ammatti-identiteettiinsä kuuluvaksi tärkeäksi asiaksi. Valitettavasti ihmisten kanssa työskennellessä tästä ei oikein pääse yli eikä ali. Briljanteilla biokemiatiedoilla ei ole merkitystä, jos potilasta ei saa kiinnostumaan niistä. Tuote voi olla paras markkinoilla koostumuksensa osalta, mutta jos markkinointi on pielessä, se ei mene kaupaksi. 

Tulevaisuudessa kone ehkä tekee erilaiset diagnoosit ja määrää hoidot ja sitten tutkitaan ja toki jo nytkin osin tutkitaan sitä, että mitä haasteita liittyy koneen ja ihmisen kohtaamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut omaksi lääkärikseni, leikkaan fiilis itse, kipsannu jopa niin nilkan kuin ranteen itse,  (oli valmiit kipsit ed kerroilta > kaikki toimii paremmin kuin hyvin) katsonut ruokavaliot ja muut hifistelyt itse, piristänyt itseäni itse, korjannut itse vaivaisenluun ja jälkapöydän rasitustilan voimistellen. Samoin olkapään kuntoutin itse.  Tikit poistin kauan sitten itse enkä mennyt enää sinne. Hiukset leikkaan itse ja kaikella tapaa valvon terveyttäni its. Lääkärissä olen käynyt ehkä 10-12 v sitten. Ei ole anemioita (hemo 160 verenluovutuksessa) ja ei ole flunssan flunssaa, ei koronoita eikä muutakaan.

Enkä mene enää ikinä lääkäriin, on niin karmeat kokemukset olleet. Äo kunnossa ja olo mainio, ikinä ei ole myöskään ollut tylsää :D!

Hoitakaa ihmiset itse itseänne aktiivisemmin, ei tarvi vaivata noita lekureita enää.

Unohdin mainita miten hoidin asentohuimauksen ihan itse: aloin tehdä sitä mikä tuntui huippavimmalta ja siedätin itseni takaisin tolpilleni. Vaivan hankin yksinkertaisesti tuijottamalla pitkällään ipadia talvella pitkälläni, tottakai siellä kaikki sakkautuu sisällä > eli liikkeelle ja pian. Koko vaiva hävisi ja taas 0 euroa, eikä lekuria. Netissä on ohjeita ullinkullin.

Minäkin hoidin asentohuimauksen ihan Itse! T ekemällö oikeanlaisia liikkeitä. Hyvä me!

Jee, terveisin tee- se itse kollegalääkäri :D!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä oropedi voi olla erinomainen endokrinologi, kaikki riippuu mistä herra ortopedi on oikeasti kiinnostunut. Silloin nim oppii. Oikeasti. Ainoa oikea asiantuntija on aina itseoppinut.

Jos ortopedi neuvoo diabeetikkoja lopettamaan insuliinin käytön niin onhan se vaarallista ainakin jos on nuoruustyypin diabetes. Käsittääkseni Heikkilä on saanut Valviralta varoituksia toiminnastaan.

Insuliini on yhteydessä kokonaistilaan joka voidaan korjata ruokavaliolla kuten varmasti tiedät. Ainakin myöhäinen.

Vierailija kirjoitti:

Huonot lääkörit ne vasta ärsyttäviä onkin.

Ei tuon ikäisellä voi olla hormonitoiminnassa häiriötä.

- Voisko sen nyt kuitenkin samalla katsoa?

Kuten sanoin, ei noin nuorella

- Mutta kun se verikoe kerran otetaan ja yksi oireen syy, niin eikö sitä voi samalla katsoa?

no, katsotaan se nyt sitten

Puhelinnaika

Näistä verikokeista sen verran, että kaikki muut oli hyvät, mutta tuo sinun hormoni.

että näin

Näin se menee. Itse pitää selvittää mistä saattaisi olla kyse ja vaatia tutkimuksia. Kun tutkimukset osoittavat taudin, lääkäri määrää lääkkeet tai jatkohoitopaikan.