Miksi ihmiset eivät ole valmiita muuttamaan töiden perässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmisellä saattaa olla siellä kotipaikkakunnallaan muutakin elämää kuin työ. Esim. puoliso, tämän työt, harrastukset, lapset, näiden koulu, ystävät, tuttavat ja sukulaiset, näin niinkuin alkuun. Ja tietenkin voi olla omistusasunto, jopa omakotitalo. Ei näitä kaikkia ole valmis vaihtamaan tuosta vain jonkun työn vuoksi, varsinkin, jos ei ole unelmatyöstä ja/tai vakityöstä. 

Jos omasta halustaan jää ilman työtä noiden vuoksi, niin ei pidä odottaa yhteiskunnalta mitään tukia. Näissä tilanteissa ihmisiltä pitää ottaa kaikki tuet pois. Alkaa muutto ja työ maistua aika nopeasti.

Miksi juuri kaukana asuvan pitäisi ottaa joku tietty työ? Työttömiä on varmaan joka paikkakunnalla ja kaikilla alueilla, ja harvemmin tulee sellainen tilanne, että työhän X soveltuu työntekijäksi vain yksi ainoa henkilö, joka asuu toisella puolen Suomea.

Elämässä on kyllä muitakin arvoja kuin työ, ja ihminen on olemassa muitakin asioita varten kuin vain työnantajien intressejä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat muuttivat isän työn perässä. Asuttiin aika monella paikkakunnalla ympäri Suomea. Lapsen näkökulmasta en suosittele kovin kevyin perustein. Aloitat aina alusta uudella paikkakunnalla ja kaipaat niitä vanhoja kavereita. Ala-astetta kävin kolmessa kaupugissa. Ihan turha väittää, että lapet sopeutuu nopeasti.

En ymmärrä miksi äiti suostui tähän. Hänellä oli pitkiä työttömyys kausia, kun uudesta kaupungista ei välttämättä löytynyt heti töitä.

Isäsi on ollut itsekäs, hän ei ajatellut muita kuin itseään. Lapsia ei saisi altistaa tuollaiselle.

Sen sijaan lapset on hyvä altistaa köyhyydelle?

Tämä. Kuinka moni lapsi nytkin kärsii vanhempien itsekkäistä valinnoista. Ei ole rahaa harrastuksiin tai vaatteisiin, kun vanhemmat ei jaksa mennä töihin. 

Köyhiä lapsiperheitä pitää tukea. Mutta ei silloin, jos köyhyys on täysin itseaiheutettua ja johtuu pelkästä laiskuudesta. 

Työnantaja on se, joka valitsee kenet ottaa töihin. 90 000 työtöntä on tälle hetkellä aktivointitoimissa eli työkokeiluissa ja palkkatukitöissä esim. kaupungin ja valtion yksiköissä sekä yksityisellä esim. ksupoissa hyllyttämässä tavaroita.

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmisellä saattaa olla siellä kotipaikkakunnallaan muutakin elämää kuin työ. Esim. puoliso, tämän työt, harrastukset, lapset, näiden koulu, ystävät, tuttavat ja sukulaiset, näin niinkuin alkuun. Ja tietenkin voi olla omistusasunto, jopa omakotitalo. Ei näitä kaikkia ole valmis vaihtamaan tuosta vain jonkun työn vuoksi, varsinkin, jos ei ole unelmatyöstä ja/tai vakityöstä. 

Ei sitä koko perhettä ole pakko raahata mukaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat muuttivat isän työn perässä. Asuttiin aika monella paikkakunnalla ympäri Suomea. Lapsen näkökulmasta en suosittele kovin kevyin perustein. Aloitat aina alusta uudella paikkakunnalla ja kaipaat niitä vanhoja kavereita. Ala-astetta kävin kolmessa kaupugissa. Ihan turha väittää, että lapet sopeutuu nopeasti.

En ymmärrä miksi äiti suostui tähän. Hänellä oli pitkiä työttömyys kausia, kun uudesta kaupungista ei välttämättä löytynyt heti töitä.

Isäsi on ollut itsekäs, hän ei ajatellut muita kuin itseään. Lapsia ei saisi altistaa tuollaiselle.

Sen sijaan lapset on hyvä altistaa köyhyydelle?

Isä olisi voinut muuttaa yksin tai ajaa vähän pitempää työmatkaa.

Perheen hajottamisessa ei ole mitään järkeä. Lapsilla on oikeus nähdä myös isäänsä. 

Tietenkin ihmisillä on viikkovapaat ja lomat. Perusduunarilla on viikonloput vapaat, ne hän voi viettää tiiviisti lastensa kanssa. Ei siellä työpaikkakunnalla olla kuin se välttämätön aika.

Tuohan toimii vain jos työpaikka on todella hyvä palkkainen. Ei millään normi duunariperheellä ole mitenkään varaa ylläpitää kaksi asuntoa.

Myös työssäkäyville on halpoja soluasuntoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmisellä saattaa olla siellä kotipaikkakunnallaan muutakin elämää kuin työ. Esim. puoliso, tämän työt, harrastukset, lapset, näiden koulu, ystävät, tuttavat ja sukulaiset, näin niinkuin alkuun. Ja tietenkin voi olla omistusasunto, jopa omakotitalo. Ei näitä kaikkia ole valmis vaihtamaan tuosta vain jonkun työn vuoksi, varsinkin, jos ei ole unelmatyöstä ja/tai vakityöstä. 

 

Ei sitä koko perhettä ole pakko raahata mukaansa.

No, voisitko itse antaa työpaikkasi työttömälle ja lähteä itse toiselle paikkakunnalle töihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat muuttivat isän työn perässä. Asuttiin aika monella paikkakunnalla ympäri Suomea. Lapsen näkökulmasta en suosittele kovin kevyin perustein. Aloitat aina alusta uudella paikkakunnalla ja kaipaat niitä vanhoja kavereita. Ala-astetta kävin kolmessa kaupugissa. Ihan turha väittää, että lapet sopeutuu nopeasti.

En ymmärrä miksi äiti suostui tähän. Hänellä oli pitkiä työttömyys kausia, kun uudesta kaupungista ei välttämättä löytynyt heti töitä.

Isäsi on ollut itsekäs, hän ei ajatellut muita kuin itseään. Lapsia ei saisi altistaa tuollaiselle.

Sen sijaan lapset on hyvä altistaa köyhyydelle?

Isä olisi voinut muuttaa yksin tai ajaa vähän pitempää työmatkaa.

Perheen hajottamisessa ei ole mitään järkeä. Lapsilla on oikeus nähdä myös isäänsä. 

Tietenkin ihmisillä on viikkovapaat ja lomat. Perusduunarilla on viikonloput vapaat, ne hän voi viettää tiiviisti lastensa kanssa. Ei siellä työpaikkakunnalla olla kuin se välttämätön aika.

Tuohan toimii vain jos työpaikka on todella hyvä palkkainen. Ei millään normi duunariperheellä ole mitenkään varaa ylläpitää kaksi asuntoa.

Myös työssäkäyville on halpoja soluasuntoja.

Se halvin soluasuntokin on liian kallis kulu perusduunarille joka tienaa sen 1800. Jos siis pitää myös ylläpitää toista asuntoa muualla. Paitsi ehkä jossain perähikiällä, mutta eihän siellä kuitenkaan sitä työtä ole?

Muuttaminen on todella kallista. Myös kahden tai useamman asunnon pitäminen on todella kallista. Ei vain ole sellaisia säästöjä ja muuta omaisuutta, jonka turvin voisi muuttaa, etenkin useita kertoja. Jos on työtön ja omaisuudeton, ei varmaankaan saa edes lainaa. Yksin muuttaminen on myös raskasta, ei välttämättä yhden kerran, mutta jatkuvasti. On paljon helpompaa suunnitella ja toteuttaa muutot yhdessä kumppanin kanssa.  Eri asia ovat ne harvat, jotka luonnostaan ovat seikkailuhenkisiä, mutta heidän kohdallaanhan tällaisia ihmettelyketjuja ei tarvitse tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat muuttivat isän työn perässä. Asuttiin aika monella paikkakunnalla ympäri Suomea. Lapsen näkökulmasta en suosittele kovin kevyin perustein. Aloitat aina alusta uudella paikkakunnalla ja kaipaat niitä vanhoja kavereita. Ala-astetta kävin kolmessa kaupugissa. Ihan turha väittää, että lapet sopeutuu nopeasti.

En ymmärrä miksi äiti suostui tähän. Hänellä oli pitkiä työttömyys kausia, kun uudesta kaupungista ei välttämättä löytynyt heti töitä.

Isäsi on ollut itsekäs, hän ei ajatellut muita kuin itseään. Lapsia ei saisi altistaa tuollaiselle.

Sen sijaan lapset on hyvä altistaa köyhyydelle?

Isä olisi voinut muuttaa yksin tai ajaa vähän pitempää työmatkaa.

Perheen hajottamisessa ei ole mitään järkeä. Lapsilla on oikeus nähdä myös isäänsä. 

Tietenkin ihmisillä on viikkovapaat ja lomat. Perusduunarilla on viikonloput vapaat, ne hän voi viettää tiiviisti lastensa kanssa. Ei siellä työpaikkakunnalla olla kuin se välttämätön aika.

Tuohan toimii vain jos työpaikka on todella hyvä palkkainen. Ei millään normi duunariperheellä ole mitenkään varaa ylläpitää kaksi asuntoa.

Myös työssäkäyville on halpoja soluasuntoja.

Se halvin soluasuntokin on liian kallis kulu perusduunarille joka tienaa sen 1800. Jos siis pitää myös ylläpitää toista asuntoa muualla. Paitsi ehkä jossain perähikiällä, mutta eihän siellä kuitenkaan sitä työtä ole?

Tuolla palkalla ei ole ostettu omakotitaloa tai perustettu perhettä. Tottakai ennen muuttoa pitää osata laskea, muuttaako joku, kaikki vai ei kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska liian hyvät tuet.

väitteesi ei pidä millään tavalla paikkaansa.ota selvää asioista.älä usko puheita !asiasta on saatavana virallista tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmisellä saattaa olla siellä kotipaikkakunnallaan muutakin elämää kuin työ. Esim. puoliso, tämän työt, harrastukset, lapset, näiden koulu, ystävät, tuttavat ja sukulaiset, näin niinkuin alkuun. Ja tietenkin voi olla omistusasunto, jopa omakotitalo. Ei näitä kaikkia ole valmis vaihtamaan tuosta vain jonkun työn vuoksi, varsinkin, jos ei ole unelmatyöstä ja/tai vakityöstä. 

 

Ei sitä koko perhettä ole pakko raahata mukaansa.

Ai niin, tämä on taas tämä fantasia siitä, miten "jotkut muut" joutuvat hajottamaan perheensä eri paikkakunnalle vain siksi, että työn täytyy olla prioriteettilistalla ykkösenä - muille. Itsehän toki kaikki haluavat asua oman perheensä kanssa. Mutta ilmeisesti jotkut saavat näistä fantasioista jotain lohdutusta omiin ongelmiinsa, kun fantasioivat siitä, miten muilla voisi olla vielä ankeampaa. Työttömien soluasunnot kuuluvat myös näihin lohtufantasioihin.

Aikoinaan hain toiselta puolelta maata moneen kertaan, mutta työnantajat epäilivät aina muuttohalukkuutta ja oman kylän poika tai tyttö sai paikan. Kesätöissä kyllä olin opiskeluaikana hevon kuusessa.

Perhesyyt painavat varmaan monella todella paljon, lasten koulut ja puolison työ. Samoin sinkulla ystäväpiiri. En minä halua minkä tahansa määräaikaisen tai epävarman reilusti alle 2000 netto-duunin takia jättää koko muuta elämääni, ja ei, en ole mikään aloittelija eli turha tuoda tähän mantraa "mutta jostain on aloitettava". Asunto on yksi iso asia. Jos on huonosti kaupaksi menevä talo jossain niin kaksi kertaa miettii muuttoa, samoin muutenkin jos oma asunto josta maksetaan isoa vastiketta eikä sitä saa helposti vuokralle/uusi paikka olisi vaikka puolen vuoden-vuoden määräaikaisuus. Tällöin tulee maksettavaksi sekä uuden että vanhan asunnon kulut. Lisäksi kasvukeskuksissa on todella vaikea saada alle vuoden vuokrasopimusta minnekään.  Mitä jos työsuhde purkautuu koeajalla tai vastaavaa? Maksele siinä sitten vuokria.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Monet yksin elävät eivät halua muuttaa kauas läheisistään, ystävistään.

On eri asia, jos on perheellinen, ja muuttaa perheineen. Silloin maiseman vaihto voi olla mielenkiintoista ja jännittävää.

Usein ei tosiaan tajuta sitä, että sinkulle muutto tarkoittaa yleensä koko turvaverkostosta luopumista. Hehkutetaan vain, miten on helppoa, kun ei ole sitoumuksia. Ei ole myöskään välttämättä yhtään tuttua naamaa koko kaupungissa, tai ketään kenen kanssa tehdä mitään vapaa-ajalla. Iästä, tuurista ja monista muista muuttujista riippuu, löytyykö uudesta paikasta koskaan parisuhdetta tai ystäviä. Samaan aikaan sitten ikääntyvät vanhemmat jäävät vaille apua toisella puolen Suomea.

Muuttaminen työn perässä ei ole helppoa kenellekään, sen paremmin perheelliselle kuin sinkullekaan. Itse olen muuttanut kolme kertaa kaupunkia: kaksi kertaa opintojen ja kerran työn perässä. Nyt asun Helsingissä ja enimmäkseen vihaan tätä kaupunkia, jossa matkat kestävät niin kauan, että ystäviä ehtii nähdä korkeintaan viikonloppuisin. Ellei ole umpiuupunut siitä elämänsä johtotähdestä, eli työstä.

Ihan oikeasti, tätäkö me halutaan? Repiä ihmiset juuriltaan, pakottaa vieraisiin kaupunkeihin maksamaan ulkomaisten asuntosijoitusyhtiöiden voitot? I think not.

Asuin lapsena kaupungissa, jossa luokallani suurimman osan vanhemmat olivat muuttaneet jostakin kauempaa sinne töihin. Monien vanhemmilla oli selkeästi jatkuva kaipuu aikaisemmalle paikkakunnalle ja ilmeisesti sen myötä jonkinlainen viha tai katkeruus nykyistä paikkakuntaa kohtaan. Tämä asenne heijastui myös lasten asenteissa ja puheissa. Tietenkään en lapsena ajatellut sitä noin selkeästi, mutta myöhemmin olen ajatellut, että onpa sääli, kun opetetaan lapsille vihamielisiä asenteita ja vielä säälimpi, että se johtuu yhteiskuntarakenteista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat muuttivat isän työn perässä. Asuttiin aika monella paikkakunnalla ympäri Suomea. Lapsen näkökulmasta en suosittele kovin kevyin perustein. Aloitat aina alusta uudella paikkakunnalla ja kaipaat niitä vanhoja kavereita. Ala-astetta kävin kolmessa kaupugissa. Ihan turha väittää, että lapet sopeutuu nopeasti.

En ymmärrä miksi äiti suostui tähän. Hänellä oli pitkiä työttömyys kausia, kun uudesta kaupungista ei välttämättä löytynyt heti töitä.

Isäsi on ollut itsekäs, hän ei ajatellut muita kuin itseään. Lapsia ei saisi altistaa tuollaiselle.

Sen sijaan lapset on hyvä altistaa köyhyydelle?

Isä olisi voinut muuttaa yksin tai ajaa vähän pitempää työmatkaa.

Perheen hajottamisessa ei ole mitään järkeä. Lapsilla on oikeus nähdä myös isäänsä. 

Tietenkin ihmisillä on viikkovapaat ja lomat. Perusduunarilla on viikonloput vapaat, ne hän voi viettää tiiviisti lastensa kanssa. Ei siellä työpaikkakunnalla olla kuin se välttämätön aika.

Tuohan toimii vain jos työpaikka on todella hyvä palkkainen. Ei millään normi duunariperheellä ole mitenkään varaa ylläpitää kaksi asuntoa.

Myös työssäkäyville on halpoja soluasuntoja.

Se halvin soluasuntokin on liian kallis kulu perusduunarille joka tienaa sen 1800. Jos siis pitää myös ylläpitää toista asuntoa muualla. Paitsi ehkä jossain perähikiällä, mutta eihän siellä kuitenkaan sitä työtä ole?

Tuolla palkalla ei ole ostettu omakotitaloa tai perustettu perhettä. Tottakai ennen muuttoa pitää osata laskea, muuttaako joku, kaikki vai ei kukaan.

Miten niin?

Mä olen tuollaisella palkalla ostanut talon ja perustanut perheen.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa saa valita asuinpaikkansa. Käytän tätä hyväkseni asumalla syrjässä, jotta ei tarvitse tehdä töitä, mutta tuet tulevat tilille normaalisti.

Ei onnistu syrjäseuduillakaan.tulee työosoitukset kauemmaksikin kuin omalle kylälle ja karenssit paukkuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa saa valita asuinpaikkansa. Käytän tätä hyväkseni asumalla syrjässä, jotta ei tarvitse tehdä töitä, mutta tuet tulevat tilille normaalisti.

Ei onnistu syrjäseuduillakaan.tulee työosoitukset kauemmaksikin kuin omalle kylälle ja karenssit paukkuu

Kyllä onnistuu. Sanoin työkkäriin että yli 40km päähän en lähde ja sillä selvä. Tuet juoksee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa saa valita asuinpaikkansa. Käytän tätä hyväkseni asumalla syrjässä, jotta ei tarvitse tehdä töitä, mutta tuet tulevat tilille normaalisti.

Ei onnistu syrjäseuduillakaan.tulee työosoitukset kauemmaksikin kuin omalle kylälle ja karenssit paukkuu

Kyllä onnistuu. Sanoin työkkäriin että yli 40km päähän en lähde ja sillä selvä. Tuet juoksee.

Mulla työnhakualue on 1,5h yhteen suuntaan bussilla ajaen laskettuna. Eli käytännössä 120km täällä Etelä-Savossa. Onneksi ei julkinen kulje, niin saa olla kylläkin rauhassa, jos ei kylältä työtä löydy.

No mä muutin tuossa 5 vuotta sitten ihan ulkomaille työn perässä. Olen sinkku joten sen pitäisi olla periaatteessa helppoa. Mutta julmetun yksinäistä se oli. Alkuun oli ehkä eka vuosi kun sitä ei huomannut, oli niin jännää tutustua uuteen maahan, kaupunkiin, työpaikkaan. Sitten kun siitä tuli rutiinia sitä totesi, että minä en tunne täältä yhtään ketään, istun kaikki illat ja viikonloput yksin tuijottamassa tylsiä sarjoja suoratoistopalveluista. Seuraelämä ko. maassa keskittyy aika pitkälle pubien ympärille, ja kun en juo alkoholia en oikein viihdy niissä. Olen myös vähän ujo joten ei ole helppo tuosta vaan tutustua arjessa ihmisiin. Lopulta palasin takaisin Suomeen ihan siksi, että täällä on sentään minun sisarukseni ja vanhemmat, en ole ihan yksin.

Kyllähän minä tänne muutin työn perässä. Mutta katsos kun minulla oli täällä silloin työ. Ei minulla ole työpaikkaa valmiina Helsingissä eikä Lapissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa saa valita asuinpaikkansa. Käytän tätä hyväkseni asumalla syrjässä, jotta ei tarvitse tehdä töitä, mutta tuet tulevat tilille normaalisti.

Ei onnistu syrjäseuduillakaan.tulee työosoitukset kauemmaksikin kuin omalle kylälle ja karenssit paukkuu

Mikä ihmeen työosoitus? Onko tuo joku 70-luvun juttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa saa valita asuinpaikkansa. Käytän tätä hyväkseni asumalla syrjässä, jotta ei tarvitse tehdä töitä, mutta tuet tulevat tilille normaalisti.

Ei onnistu syrjäseuduillakaan.tulee työosoitukset kauemmaksikin kuin omalle kylälle ja karenssit paukkuu

Kyllä onnistuu. Sanoin työkkäriin että yli 40km päähän en lähde ja sillä selvä. Tuet juoksee.

en usko .työssäkäyntialue kilometriä ja työmatkoihin käytettävä aika on määritelty laissa.40 km ei riitä .