Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, jotka päivittelee someen kaverikuvia, hymyjä, matkoja, miesystävän kuvia Onko teidän elämä oikeasti onnellista?
30.07.2022 |
En tiedä, koska minulla ei ole tuollaisesta kokemusta. Enemmänkin olen jäänyt aina porukan ulkopuolelle. Minä olen toisinaan onnellinen, toisinaan onneton - ja yksinäinen. Ajattelin joskus, että kaikki kokevat joskus yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta, mutta se ei taidakaan pitää paikkaansa. Tai sitten ihmiset elävät luomissaan illusiossaan, ja joku päivä ymmärtävät todellisuuden karvaat kasvot.
Kommentit (42)
Tarve vakuutella itsellään että kyllä mullakin on elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen harvoin ystäviäni, mutta saatan ottaa joskus kuvan muistoksi ja laitan sen instaan jos tuntuu siltä. Useimmat kuvat jää kyllä laittamatta. On kiva jakaa kivoista hetkistä kuvia, vaikka eihän ne kuvat muille mitään annakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tarve vakuutella itsellään että kyllä mullakin on elämä.
Joo, ihan kun niillä tapahtumilla, matkoilla ja muilla ei itsessään olisi mitään arvoa. Pointti on vaan päästä laittamaan someen päivityksiä. Monesti olen ihmetellyt miten jotkut erilaisissa tilanteissa keskittyvät kuvaamiseen sen sijaan että oikeasti keskittyisivät itse kokemukseen. Vaikka koko juttu menisi oikeastaan itseltä ohi, niin ei haittaa kunhan saa hyviä kuvia someen.
Vierailija kirjoitti:
Näen harvoin ystäviäni, mutta saatan ottaa joskus kuvan muistoksi ja laitan sen instaan jos tuntuu siltä. Useimmat kuvat jää kyllä laittamatta. On kiva jakaa kivoista hetkistä kuvia, vaikka eihän ne kuvat muille mitään annakaan.
Niin ja kysymykseen, kyllä mä onnellinen yleensä olen niinä hetkinä kun kuvan jaan. Suruissa, murheissa ja ahdistuneena en jaa mitään someen.
Laitan kyllä kaverikuvia kun heitä tapaan. Mutta molempien luo on satojen kilometrien matka, niin todella harvoin nähdään. Päivitän sekä iloja että suruja, molempia on ollut elämässä. En tavoittele onnellisuutta vaan merkityksellisyyttä elämään. Pieniä onnen hetkiä on päivittäin, aamukahvi, hyvin onnistunut ruoka tai loppuun saatettu työ jne. En ole yleisesti erityisen onnellinen tai onneton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, voin kertoa!
Minun yksi ystäväni päivitty juuri vähän aika sitten kauniita kuvia ja tekstinä oli kuinka ovat käyneet lomalla huvipuistossa, kylpylässä, eläintarhassa jne. Ja #perheaikaa #kiitollinen #onnellinen #parastaollayhdessä ja mitähän siinä vielä oli. Näitä perus fraaseja.
Satun tietämään, ettei tämän ystäväni elämä ole sellaista, mitä antaa ymmärtää. Miehen kanssa oli vuosi sitten asumuserossa (siitä ei tietenkään mitään mainintaa somessa). Ja kaikenlisäksi.. hän ei edes juurikaan ole lastensa kanssa. Koska tarvitsee vähän väliä omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Noh, voin kertoa!
Minun yksi ystäväni päivitty juuri vähän aika sitten kauniita kuvia ja tekstinä oli kuinka ovat käyneet lomalla huvipuistossa, kylpylässä, eläintarhassa jne. Ja #perheaikaa #kiitollinen #onnellinen #parastaollayhdessä ja mitähän siinä vielä oli. Näitä perus fraaseja.
Satun tietämään, ettei tämän ystäväni elämä ole sellaista, mitä antaa ymmärtää. Miehen kanssa oli vuosi sitten asumuserossa (siitä ei tietenkään mitään mainintaa somessa). Ja kaikenlisäksi.. hän ei edes juurikaan ole lastensa kanssa. Koska tarvitsee vähän väliä omaa aikaa.
No just näissä tapauksissa herääkin kysymys MIKSI? Mikä herättää tarpeen vakuutella että kaikki on paremmin kuin onkaan? Ja onko se vakuuttelu suunnattu enemmän itselle vai muille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen onnellinen silloin, kun tällaisia kuvia laitan. Mutta ei kai kenenkään elämä ole jatkuvasti onnellista tai onnetonta. Minulla on kyllä ihania kavereita, joiden kanssa viihdyn ja olen myös onnellinen siitä, että olen päässyt seikkailemaan maailmalla ja näkemään kauniita paikkoja. Mulla on myös pitkä avioliitto, ja jos sitä hehkutan niin silloin rehellisesti tarkoitan sitä. On meilläkin ollut asumuseroa sun muuta, ei se mikään salaisuus ole. Mutta en silti koe, että se vähentäisi mun onnea joten sikäli ihmettelen tuota ylempää kommenttia.
Vierailija kirjoitti:
Noh, voin kertoa!
Minun yksi ystäväni päivitty juuri vähän aika sitten kauniita kuvia ja tekstinä oli kuinka ovat käyneet lomalla huvipuistossa, kylpylässä, eläintarhassa jne. Ja #perheaikaa #kiitollinen #onnellinen #parastaollayhdessä ja mitähän siinä vielä oli. Näitä perus fraaseja.
Satun tietämään, ettei tämän ystäväni elämä ole sellaista, mitä antaa ymmärtää. Miehen kanssa oli vuosi sitten asumuserossa (siitä ei tietenkään mitään mainintaa somessa). Ja kaikenlisäksi.. hän ei edes juurikaan ole lastensa kanssa. Koska tarvitsee vähän väliä omaa aikaa.
Muistan myös tapauksen jo kauempaa. Eräs tuttavani postaili ihania kuvia joulusta, uudesta hirsitalosta ja lapsistaan. Ajattelin että siinä on ihan täydellinen perhe. Kunnes pian näiden kuvien jälkeen kuulin heidän eronneen, ja some alkoi täyttyä pariskunnan keskinäisestä mustamaalauksesta sekä uuden naissuhteen puimisesta. Ero oli likainen ja sitä selvittelyä jatkui somessa vielä melko pitkään, ja senhän jälkeen käänteistä tiesivät kaikki. Siihen loppui minun uskoni ja kateuteni somekuvia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, meillä on takana jo 15v parisuhde, ja postataan edelleen pariskuntaselfieitä ja reissu-/ravintolakuvia jne. Otan myös itselle talteen & muistoksi reippaasti kuvia kun ollaan jossain liikenteessä. Ollaan onnellisia, vaikka tietysti meilläkin ongelmamme on!
Ylivoimaisesti tykätyimpiä somekanavissamme ovat just nuo kuvat, joissa poseerataan kaksistaan.
Tuttu pariskunta. Miehellä alko-ongelma. Vaimo päivittää someen tietoiskuja alkoholin vaaroista sormi pystyssä valistaen muita. Yleensä aina silloin kun ukkonsa juopottelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole niin, että ne jotka kaikkein ahkerimpia ovat päivittämään someen sitä muka-onneaan, ovat oikeasti aika onnettomia. Heillä on vaan kova tarve rakentaa keinotekoista virtuaalielämää jossa muka olisivat onnellisia. Näin olen havainnut ainakin omassa tuttavapiirissä. Ne jotka oikeasti ovat onnellisia eivät koe tarvetta levitellä asioitaan, vaan elävät vaan sitä omaa elämäänsä.
Tämä voi hyvinkin pitää paikkaansa. Yksi tuttuni tuntuu postaavan joka kerta kotoa poistuessaan jotain. Paaaljon kuvia jostain museovierailuista, teatterireissuista, sukulaispippaloista jne. Syntyy kuva, että hän on aina menossa ja onnellinen. Toisaalta tulee myös sellainen olo, että eikö tuolla ihmisellä ole elämässään mitään muuta kuin kulttuuririennot.
Vierailija kirjoitti:
Mä en päivitä someen kuvia muista ihmisistä. Enkä kovin usein itsestänikään. Mutta kuvaan kyllä erilaisia juhlia, matkoja yms. Mun elämäni on pääsääntöisesti onnellista. Yksinäisyyttä en ole tuntenut koskaan. Viihdyn ihan hyvin yksinkin ja tiedän, ettei mun ole koskaan pakko olla yksin, jos en halua. Mulla on tiivis lähisuku, ystäviä ja kavereita.
Sama. Hyvin harvoin postaan kuvia ihmisistä, sen paremmin itsestäni kuin muista. Minusta ja puolisostani ei ole yhtään itse postaamaani kuvaa, vain pari, joihin muut ovat meidät tägänneet. Sen sijaan kuvaan puutarhaa, kokkailujani, koiraani, käsitöitäni ja tietysti paljon matkoilta.
Elämäni on onnellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
100% olen Ihan Kaikesta Jäänyt Ulkopuoliseksi Kun en edes littynyt F:B/ instagram ja en hankkinut älypuhelin.Ihan omat valintani en ole laumasielu!.Lapseni ,ja lapsen lapset päivitää forumeitaan kuvineen kuin kontakti niihin jotka nissä heitä tykkäävät.Mut on täysi ulkoistettu. Aina joku isomissa mutkissa kertoo asiasta livenä sitä tätä siellä.Vain ilkkuakseen minua kun en tie!Ihan sama jos elämä on kinni älypuhelin,sen kautta kontaktit, Some F:B /insta ihmisillä ja ihmisuhteilla?Antaa olla!
Postiin kohtuudella, ehkä 1 kuva viikossa tms. Yleensä pihalta, matkoilta, jostain metsästä jos bongaan jotain kaunista, joskus harvoin jonkun selfien, välillä illanistujaisista tunnelmakuvan. Kaikkea laidasta laitaan. Miehestäni en postaa, sillä hän ei halua someen, samasta syystä en laita lapsista kuvia. Kavereilta toki aina kysyn.
Elämäni on onnellista pääosin. Toki arki on joskus harmaata, joskus kaoottista, ja tavallisia murheita meilläkin, mutta elämän isot linjat ovat juuri kuten ne haluan.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole niin, että ne jotka kaikkein ahkerimpia ovat päivittämään someen sitä muka-onneaan, ovat oikeasti aika onnettomia. Heillä on vaan kova tarve rakentaa keinotekoista virtuaalielämää jossa muka olisivat onnellisia. Näin olen havainnut ainakin omassa tuttavapiirissä. Ne jotka oikeasti ovat onnellisia eivät koe tarvetta levitellä asioitaan, vaan elävät vaan sitä omaa elämäänsä.
Omassa tuttavapiirissä on ihan aidosti onnellista jengiä ja kyllä se näkyy myös somessa. Laitan itsekin kuvia ilonaiheista, pienistä ja isoista.
Eikä somea nyt kannata noin vakavasti ottaa. Jokainen käyttää sitä tavallaan.
Silloin kun asiat oli oikeasti hyvin, niin aidosta hyvinvoinnista ne parisuhde, matka, ystävät, hymy kyllä kertoivat.
Nyt asiat ovat toisin. Eipä ole parisuhdekuvia , vaikka suhde on vielä jokseenkin olemassa, vaan lähes poikkeuksetta olen kuvissa yksin, vaikka kyseessä olisi pelkkä maisemakuva ilman, että itse näkysyin kuvassa.
Jos satunkin jonkun selfien joskus postaamaan, niin siinä kyllä hymyntapainen vilahtaa, mutta lähimmät ovat jo huomanneet, että se on pelkkä naamio, kun se hymy ei ulotu enää silmiin asti.
Niin, mistä se sitten kertoo. Hemmetinmoisesta yksinäisyydestä, josta nykyään kärsin.
Onhan noita ystäviä, mutta muutto vieraalle paikkakunnalle karsi aikalailla näkemistä ja kummallista sinänsä, ettei kukaan heistä halua tulla tännepäin käymään, vaan jos näemme, niin minun pitää matkustaa heidän luokse.
Olen myös yrittänyt ystävystyä joidenkin potentiaalisten paikallisten kanssa, mutta huonolla menestyksellä.
Joten nykyään, se on mitä on, aika onnetonta.
Oikeasti elämäni on tasaisen kurjaa ja onnetonta. Mieheni makaa sängyssä ja molemmat tiedämme, että matka maan päällä loppuu pian.
En ole kenellekään ystävä, ja vain harva tietää todellisesta tilanteestamme.
Postaan faceen kuvia 5-6 v. aikaisista loma-ajoista, jolloin kaikki oli vielä hyvin.
Itkua naurun takaa ja pyöritän öisin päässäni vain arkun kuvia. Kuvittelen, että kaikilla muilla on ihanaa, mutta todellisuudessa jokaisella on omat murheensa. Pieniä tai isoja.
Onneksi tyttäreni ex-mies on tukena ja valmis hälyllä lähtemään vaikka taivaan ääriin.
Siinä mielessä en ole yksin, vain yksinäinen ajatuksissani.
Itselleni Instagram on kuin päiväkirja, kirjoitin tavallista päiväkirjaa noin 35 vuotiaaksi.
Oma kesälomani / kesä / tulevaisuus meni pirstaleiksi tänä vuonna, tapahtui isoja asioita juuri viikkoa ennen kesälomaa. Ykskaks jäin yksin ja kotiin ...... tänä kesänä on pakko myöntää, että muiden iloisia rakkaus/perhe/reissu päivityksiä kuvineen on ollut tosi vaikea katsoa. Kipeätä on tehnyt katsoa muiden onnea.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän se ole niin, että ne jotka kaikkein ahkerimpia ovat päivittämään someen sitä muka-onneaan, ovat oikeasti aika onnettomia. Heillä on vaan kova tarve rakentaa keinotekoista virtuaalielämää jossa muka olisivat onnellisia. Näin olen havainnut ainakin omassa tuttavapiirissä. Ne jotka oikeasti ovat onnellisia eivät koe tarvetta levitellä asioitaan, vaan elävät vaan sitä omaa elämäänsä.