Lue keskustelun säännöt.
Olen muille näkymätön ja pelkkää ilmaa
29.07.2022 |
Kun olen ulkona, vaikka puutarhatöissä, käyn postilaatikolla, kaupassa tai mitä vaan, niin aina tervehdin kaikkia, sekä autolla, että jalan kulkevia. Hymyilen, olen ystävällinen. .
.Kaikki eivät katsokaan minuun päin, eivätkä kaikki edes tervehdi, puhumattakaan, että joku pysähtyisi juttelemaan, vaikka aloittaisin jotain.
Olen asunut tässä samassa paikassa 35 vuotta ja meno on ollut samanlaista koko sen ajan. En ole koskaan kelvannut mukaan mihinkään, minua ei kutsuta mihinkään, ensimmäiset 30 vuotta yritin käydä ja osallistua kaikkeen kuten muutkin. Olen normaali, en haise, en ole tyrkky, olen kiltti, auttavainen, en "narsisti".
Ja niin yksin.
Tänä kesänä olen muuttanut itseni välinpitämättömäksi. Kun olen ulkona tekemässä jotain, en enää välitä kuka menee ohi, vaikka tutut kävelijät menevät vierestä muutaman metrin päästä ja varmasti näkevät minut, he eivät sano mitään, vaikka olemme tunteneet 25 vuotta ja enemmänkin. Mutta ei, ketään ei koskaan kiinnosta tervehtiä tai jutella. Kaupassa en enää katso ihmisiä kasvoihin, että näkyykö tuttuja ja voisiko muutaman sanan vaihtaa.
Enkä minä enää yritä tehdä itseäni näkyväksi.
Olen huomannut, että ne muutamat, jotka ovat yleensä tervehtineet, eivät myöskään itse tee aloitetta tervehtiäkseen vaan menevät nyt ohi hekin, kuin olisin ilmaa tai näkymätön.
Annan heidän mennä, en enää vaivaa heitä sanomalla "hei"
On surullista huomata, että on yksin ja näkymätön muille, ja ilmeisesti ollut sitä aina, mutta näin se nyt vaan on.
Kommentit (31)
Niin, tätähän se. Mutta mitä muuta voisin sanoa, kun tämä on totuus.
Varmaan olla hiljaa ja antaa toisten elää ja kuihtua itse pois? Olen joskus ajatellut, että vaikka olisin kuolleena pihalla, kukaan ei välittäisi.
Ja ei, en ole sääliä hakemassa, tulipahan vaan tarve tulla kuulluksi, kun en kerran tule nähdyksi. Mutta sinä torppasit senkin vähän, olemalla tyly ja lyömällä lyötyä.
Sinun mielestäsi en kuulu tännekään, en saa kertoa tuntemuksiani, ajatuksillani ei ole väliä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista kuulla, että lakkasit tervehtimästä vanhoja tuttuja. Nyt kärsit. Etkö alkaisi taas hymyillä? 😊
Minusta on ihanaa, jos joku tuntematon hymyilee minulle. Sitä tapahtuu aina välillä. Ei tulla kyynisiksi, eihän?
Se on tätä nykyaikaa, ihmiset eivät enää tervehdi vieraita, harvemmin edes omia naapureita..
Et ole ainoa. En minäkään ole koskaan kelvannut mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisia kokemuksia on ollut minullakin, kuin mitä ap kuvaa. Et ole varmasti ainoa, joka on kokenut samaa. Ainoastaan jonkinlaisena erona voin sanoa, että aloituksessa kuvattujen asioiden ja tapahtumien lisäksi, joudun kuulemaan ja saamaan osakseni myös nimittelyä, kiusaamista, ja silmätikkuna olemista. Mitä se sitten kertookaan tästä yhteiskunnasta ja ihmisistä? Ainakin sen, ettei täällä ole oikeasti mitään todellista yhteisöllisyyttä. Ihmiset ovat muuttuneet todella oudoiksi viimeisten vuosikymmenten aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko Supossa hommia näkymättömälle miehelle?
Oletko Ap katsonut elokuvan Kuudes Aisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä harrasteet tai tapahtumat, kyläily, sukulaisen kanssa soittelu. Sellaiset joita kiinnostaa. Onko paikkakunta jotenkin sisäänpäin lämpiävä. Miten ulkomaiset somekeskustelut, ei siis huijarit, vaan tavikset joilla joku sama kiinnostuksen aihe.
Suomalainen kulttuuri on sellainen, ettei tuntemattomia tervehditä eikä pysähdytä rupattelemaan kadunkulmassa, vaikka olisi 25 vuotta asunut samassa naapurustossa.
Minusta itse asiassa on parempi näin verrattuna sellaiseen kulttuuriin, jossa ollaan hirveän sosiaalisia sekä harjoitetaan small talkia.
Hymyile kuitenkin, jos siltä vielä joskus tuntuu. Itsekin hymyilen välillä tuntemattomille.
Huomioi myös, että tämä nettikeskustelukin on sosiaalista vuorovaikutusta! Paljon on tylyjä nettikohtaamisia, mutta paljon on myös ystävällisyyttä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johonkin harrastus tai yhteisöleirille mars. Tai muutto johonkin. Tuolla et voi puhjeta täyteen loistoosi.
Minusta tuntuu että on kaksi ääripäätä: joko ihmiset kulkee ohi tai jos joku pysähtyy juttelemaan niin on hirveän tunkeileva, utelias ja kyselee ja puhuu niin paljon että siihen ei saa sanaa väliin. Missä kummassa kaikki mukavat keskivertoihmiset lymyävät?
No, vaikka joku pysähtyisikin juttelemaan, olisin vain luu kurkkuun takertuneena hölmönä siinä ja jälkeen päin sättisin taas itseäni ja olisin peiton alla kaksi päivää.
Ymmärrän sinua, AP, itse vain en ole näkymätön, vaan ikävä kyllä tosi näkyväinen, olen kuin estradilla kävellessäni omassa pihassani vaikka haluaisin olla näkymätön tai ainakin haluaisin painua maan alle katseilta piiloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tuntematon hymyilee minulle. Sitä tapahtuu aina välillä. Ei tulla kyynisiksi, eihän?
Mulle taas tulee sellainen ajatus, että huvitan hymyilijää jotenkin, tai hän ajattelee mielessään (ehkä vähän ivallisestikin) että "Voi tuotakin reppanaa".
Minä olen myös! Saan jopa ihan suoria vihakatseita, jos olen esimerkiksi jossakin tilaisuudessa ns yleisiloinen ja vahingossa katson jotakuta silmiin - ilmeisesti pelkää että teen tuttavuutta tai ängen seuraan. Oikeasti en todellakaan, pelkään ihmisiä! Tuo ignooraaminen johtuu luultavasti rumasta ulkonäöstä, koska käytökseltäni olen varautunut ja hiljainen. Harmittaa ja masentaa.
Asutko jossain pikkupaikkakunnalla, paskanpuhujien paratiisissa?
Vierailija kirjoitti:
Asutko jossain pikkupaikkakunnalla, paskanpuhujien paratiisissa?
No asunpa hyvinkin. Ja muutto ei ole mahdollinen, vaikka mielessä on käynyt ja luulen, että en kuitenkaan tänne jää loppuiäksi.
Ja jotkut täällä ehdottivat harrastuksia ja tapahtumia, osallistumista....ei jaksa enää, olen yrittänyt osallistua, mutta näihin kuppikuntiin ei pääse sisälle. Yksi syy on se, että olen varmaan siinäkin mielessä hyödytön kaikille, etten tykkää juoruilla ja puhua paskaa muista ihmisistä.
Toki minulla mielipiteet on ja ajatukset toisista, mutta en halua jauhaa niistä muiden kanssa.
Olet tullut katkeraksi, se myrkyttää ihmisen.
Myrkylliset ihmiset ovat jostain katkeria tai kateellisia sulle. Siitä se johtuu.
Ja taas tätä...