Ihminen jolla ei ole koskaan ollut miestä/naista. Onko paikalla?

Vierailija kirjoitti:

M31. Ei oo naista ollu vaikka mahdollisuuksia on ollut useita. En vaan osaa olla ihmisten kanssa silleen kasuaalisti. Oon huono itsetuntoinen, erakkoluonne, huonot sosiaaliset taidot, ei erityistä halua saada kavereita. Ehkä joskus löytyy erakkonainen jonka kanssa voisin olla mutta luultavasti unelmaksi jää.

Joo olisihan noita papupatoja ja kaikenlaisia epästabiileja naisia ollut tarjolla, mutta todennut että eipä sellaisten kanssa jaksa kauaa olla samassa tilassa.

En tiedä miten seurustelu aloitetaan enkä kyllä kehtaisikaan kun joku voisi nähdä

Ei oo koskaan ollut naista. Olen laiska ja ihmisten seura ei kiinnosta

m27

Minulla siihen on kolme syytä; ulkonäkö, luonne ja sosiaalisten taitojen puute.

Minua kiusattiin koko peruskoulun ja ammattikoulun ajan, alkuperäinen syy oli vastenmielinen ulkonäkö, sitten kun olin tarpeeksi häiriintynyt niin sen vuoksi. En tule koskaan oppimaan normaalia kanssakäyntiä ihmisten kanssa, en tiedä onko minulla autismia vai onko se vain tuo, että en oppinut niitä taitoja lapsena/nuorena.

Kyllä se riitti, että parikymmentä vuotta kipuilin saavuttamattomien parisuhdehaaveiden kanssa, nyt olen vihdoin sisäistänyt, että ihmissuhteet eivät ole minun juttuni. Jos saisin aloittaa elämän suotuisimmissa olosuhteissa uudelleen, tottakai tekisin niin. Mutta me eletään reaalimaailmassa ja tuo ei ole mahdollista.

N41

P.S. sellaiset "olen varmaan ikisinkku kun olen ollut pari vuotta ilman parisuhdetta" ovat kyllä törkeää ylenkatsomista oikeita ikisinkkuja kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

No ei ole kahteen vuoteen ollut, riittääkö se?

Jos olet kaksivuotias, niin propsit ynnä rispektit

Olen ollut sinkku koko ikäni. Nuorena liian ujo tutustumaan tyttöihin ja nykyään en vaan jaksa nähdä vaivaa. Kiinnostun myös hyvin harvoista naisista, ns. "kemiat" ei vaan tahdo kohdata. Kaunis ulkonäkö kun ei ole se, minkä perusteella kenestäkään kiinnostun. En ole panomies. Nyt ehkä kohdalle osunut vihdoin sopiva, mutta saapa nähdä?

 onh, joka päivä jollain nimimerkillä, esimerkiksi Hilja Mekkalaisena

En kerrassaan siedä yhtään ajatusta että näkisin itseni seurrustelemassa tahi yrittämässä vietellä jotakuta. Häpeä lähes invalidisoi minut jos vähänkin koetan miettiä jotain sellaista. En usko että minulla olisi mitään annettavaa kellekään. Siksi vain jatkan fantasiointia ja käyn läpi yhä uusia fetissejä, kuitenkin riutuen kitukasvuisena mieslapsena

Vierailija kirjoitti:

Minulla siihen on kolme syytä; ulkonäkö, luonne ja sosiaalisten taitojen puute.

Minua kiusattiin koko peruskoulun ja ammattikoulun ajan, alkuperäinen syy oli vastenmielinen ulkonäkö, sitten kun olin tarpeeksi häiriintynyt niin sen vuoksi. En tule koskaan oppimaan normaalia kanssakäyntiä ihmisten kanssa, en tiedä onko minulla autismia vai onko se vain tuo, että en oppinut niitä taitoja lapsena/nuorena.

Kyllä se riitti, että parikymmentä vuotta kipuilin saavuttamattomien parisuhdehaaveiden kanssa, nyt olen vihdoin sisäistänyt, että ihmissuhteet eivät ole minun juttuni. Jos saisin aloittaa elämän suotuisimmissa olosuhteissa uudelleen, tottakai tekisin niin. Mutta me eletään reaalimaailmassa ja tuo ei ole mahdollista.

N41

P.S. sellaiset "olen varmaan ikisinkku kun olen ollut pari vuotta ilman parisuhdetta" ovat kyllä törkeää ylenkatsomista oikeita ikisinkkuja kohtaan.

leikki-sinkkujahan nuo inttilesket ja tinderläiset ovat, eivät aitoja karaistuneita hartkoorilaisia kuten vaikka täysnaimattomat keski-ikäiset

Vierailija kirjoitti:

Minulla siihen on kolme syytä; ulkonäkö, luonne ja sosiaalisten taitojen puute.

Minua kiusattiin koko peruskoulun ja ammattikoulun ajan, alkuperäinen syy oli vastenmielinen ulkonäkö, sitten kun olin tarpeeksi häiriintynyt niin sen vuoksi. En tule koskaan oppimaan normaalia kanssakäyntiä ihmisten kanssa, en tiedä onko minulla autismia vai onko se vain tuo, että en oppinut niitä taitoja lapsena/nuorena.

Kyllä se riitti, että parikymmentä vuotta kipuilin saavuttamattomien parisuhdehaaveiden kanssa, nyt olen vihdoin sisäistänyt, että ihmissuhteet eivät ole minun juttuni. Jos saisin aloittaa elämän suotuisimmissa olosuhteissa uudelleen, tottakai tekisin niin. Mutta me eletään reaalimaailmassa ja tuo ei ole mahdollista.

N41

P.S. sellaiset "olen varmaan ikisinkku kun olen ollut pari vuotta ilman parisuhdetta" ovat kyllä törkeää

ylenkatsomista oikeita ikisinkkuja kohtaan.

Mitä linjaa sä siellä amiksessa kävit. En mäkään peruskoulusta tykanny, mutta ainoostaan kässän tunnit oli kivoja. Tosin mä menestyin kyllä matikassa ja fysiikassa, mutta kielissä oli ehdot lähellä. Mutta ainoot tunnit mihin menin mielellään oli kässä. Mutta mulla ei tarkkuus ihan puusepäksi rittäny metallialasta puhumattakaan. Kummi täti lahjo niin että menin lukioon, mutta eihän siitä mitään tullu. kirjotin kuitenkin iltalinjalta rimaa hipoen. Päädyin sitten rakennusalalle ja siitä oon tykänny. En tiedä sitten mikä on syynä puolisottomuuteen. Ehkä aluksi huono koulumenestys, sitten se ettei työn puolesta ole kuin saman sukupuolen tekijöitä. En siis tarkoita mitään työpaikkaromanssia, vaan sitä ettei vastakkaisen sukupuolen kanssa oikeen ole edes tottunut puhumaan. Ja varmaan silläkin on merkitys kun on hyvä tekeen käsitöitä, niin osaa sen seksinkin hoitaa ite.

Nuorena en uskaltanut ja nyt en enää halua parisuhdetta. En voisi kuvitellakaan asuvani jonkun kanssa.

-N52

Ikisinkku ilmoittautuu ja syynä tähän on arkuus ja ujous.

En ole koskaan seurustellut en edes treffaillut ja pelkään seksiä.

Ei ole koskaan ollut vakituista parisuhdetta tai edes seksisuhdetta. Välillä kyllä sellaista kaipaan mutta aina on elämässä ollut johonkin hirveän kiire. Olen opiskellut suhteellisen pitkälle ja tehnyt täysipäiväisesti raskasta duunia samalla. Jotenkin nykymaailman vaatimusten ja paineiden keskellä en vaan jaksa mitään ylimääräistä stressiä ja deittailu nyt sattuu olemaan melkoisen stressaavaa.

Kukaan ei lähesty niin on vaikea seurustella.

Ei ole ollut ketään koko elämäni aikana ja ikäkin alkaa nyt jo nelosella, että aika kauan sitä on tullut oltua yksin. Ei ole ollut parisuhdetta, ei seksisuhdetta, ei tapailua, ei seksiä, ei mitään. Ei ole ollut perhettä, ei ole ollut lapsia, ei ole ollut häitä (omia). Pelkkää yksinäisyyttä vain.

Itse tietenkin tähän olen suurin syyllinen. Olen ollut nörtti, pelkuri, ujo, epämiehekäs, laiska ja vaikka mitä muita adjektiivejä, joilla voi omaa saamattomuuttaan ihmissuhteiden saralla kuvata. Tähän kun vielä lisää hieman oudon erakkoluonteen, korkeintaan välttävän ulkonäön ja muutenkin menestymättömyyden ihmisenä niin ei tässä koskaan ole tarvinnut kosijoita ovelta häätää pois.

Nyt asia on tietenkin jo kohdallani menneisyyttä ja mahdottomuutta. Yksin olen ollut ja tulen aina olemaan. Ei minusta ole etsimään osaavasti seuraa, koska olen niin pahasti jäänyt jälkeen kaikesta siitä mitä pitäisi olla ja osata. En myöskään ole tietenkään sellainen, josta joku voisi edes auttavasti kiinnostua. Yhtälö on siis mahdoton. Menen omia polkujani ja kävelen joka ilta laskevan auringon kanssa käsi kädessä horisontin taakse. Hiljaa, tasaisesti ja lopulta aivan yksin.

Olen ujo ja epäsosiaalinen, eikä ihmisiin tutustuminen edes erityisemmin kiinnosta, kai. Olen niin tottunut olemaan yksin, että edes ajatus siitä että lähtisi jonnekin etsimään seuraa tuntuu ihan oudolta. Todennäköisesti olen myös autismin kirjolla, ja tällä hetkellä varmaan vähän masentunut. Jotenkin koko ikäni olen ollut vähän semmoinen sivusta seuraaja, kun muut menee ties missä ja perustaa perheen sun muuta. Jo teininä tajusin että ei tule minulle tapahtumaan, tai "ehkä sitten joskus". No saa nähdä.

N35