12-vuotias lapsi saa kieltäytyä tapaamasta toista vanhempaa, onko lapsella mitään mahdollisuuksia kieltäytyä jo aikaisemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikärajan pitäisi olla 7-10v.

Kyllä kouluikänen osaa jo ilmaista oman tahtonsa.

Ei osaa silloin kun tapaamista haluaa estää se lapsen lähivanhempi jonka armoilla lapsi on. Tämä 12v on ihan syystä, juuri siksi että nuorempaa on helpompi lähivanhemman manipuloida. 

Äidit tuppaavat sekoittamaan lapsen edun omaansa, ja lapsen tahot ja oma tahto menevät iloisesti sekaisin niin, että äiti saattaa jopa ihan oikeastikin kuvitella että hän tietää lapsensa puolesta paremmin.

Entä tilanteet, joissa etävanhempi on täysin kyvytön vanhemmuuteen, mutta omasta mielestään aivan loistava vanhempi? Sinustako on ihan ok, pakottaa sinne etävanhemma luo kauhuissaan itkevä 7-vuotias viikonlopuksi, milloin lapsi joutuu koko ajan pelkäämään oman turvallisuutensa puolesta?

No mitäpä veikkaat? Typerää sakkia täällä.

Olipas typerä vastaus.

Usko tai älä, tuollaisia tilanteita on ihan oikeasti. Moni lähivanhempi ei itsekään haluaisi tai heitä pelottaa päästää pelkäävää lasta etävanhemman luo, mutta moni pelkää etävanhemman reaktiota ja muita seurauksia, jos tapaamiset ei toteudukaan. Etävanhempi voisi mm. alkaa syyttää lähivanhempaa vieraannuttamisesta ja alkaa vaatia huoltajuutta kokonaan itselleen. Pelkona on myös, että seurauksena voisi olla, että viranomaiset alkaisi uskoa pelkästään etävanhemman väritettyä kertomusta tilanteesta, eikä lapsen omaa näkemystä otettaisi nuoren iän takia huomioon.

Ja sen takia, että äiti pelkää, pakotetaan vastustelevaa lasta ties millaisiin oloihin isälle. Kertooko sinusta hyvästä vanhemmuudesta? Että lapsen puolta pidettäisiin?

Eiköhän se syy ole siellä pelottavassa etävanhemmassa, eikä siinä lähivanhemmassa tai lapsessa.

Kannattaisikohan sen etävanhemman ehkäpä muuttaa käytöstään?

Yleensä ihminen voi muuttaa vain omaa käytöstään. Jos etävanhemman vanhemmus on heikkoa, onko pakko olla myös surkea lähivanhempi ja pakottaa vastustelevaa lasta?

Eihän moni pakotakaan, mutta joutuvat sitten etävanhemman syyttelyiden ja viranomaisten syynäyksen kohteeksi tämän takia. Etävanhempi voi alkaa syyttää vieraannuttamisesta ja vaikeuttaa asioita silkkaa ilkeyttään.

Osa myös pelkää, että jos tapaamisia estää, lähivanhempi voidaan nähdä ongelmana ja lähivanhemmuus voidaan siirtää sille etävanhemmalle sillä perusteella. Siksi osa toimii kuten toimii.

Silloin kun äiti haluaa vieraannuttaa lapsen isästä, niin hän nimen omaan väittää että isän luona on asiat huonosti, ja manipuloi lapsenkin siihen mukaan. Pitäisikö teidän syyttää näitä äitejä siitä että sitten ei uskotakaan hevillä, kun tilanne on oikeasti paha? 

Vaan ei, te alapeukutatte ja pidätte hyvänä asiana sitä että äiti vieraannuttaa lasta kostoksi isälle. Irtisanoutukaa sellaisesta käytöksestä, niin annatte yleisen kuvan noille naisille että se ei ole sallittua.

Eipä sitä lasta edes tarvitse vieraannuttaa, kun moni isä vieraannuttaa lapsen itsestään ihan itse. Kokevat lapsen itsestäänselvyytenä, jonka asioista ei tarvitse olla kiinnostunut ja jonka asioita ei tarvitse hoitaa, eikä lapsen kanssa tarvitse olla muuten, kuin välillä haukutaan lapselle tämän äitiä ja sanotaan lapselle haukkumismielessä että oot kyllä ihan yhtä hankala kuin äitisi. Mollataan ja syyllistetään lasta siitä että tämä asuu vakituisesti äitinsä kanssa. Seurauksena sitten kun lapsi ei enää suostu menemään isänsä luo, aletaan syyttää äitiä lapsen vieraannuttamisesta.

Et nyt ehkä ihan ymmärtänyt että tätä vieraannuttamista tapahtuu paljon, ja se on syynä siihen minkä takia äitiä ei noin vain uskotakaan. Katsos kun ei voi tietää onko äiti manipuloiva katkera vieraannuttajakostaja, vai onko lapsella oikeasti paha olla isän takia.

Eli tämä vieraannuttaminen pitäisi tuomita äitien toimesta. Nyt viattomia lapsia kärsii siitä että vieraannuttaminen on ilmiö.

Etkö sinäkään pysty tuomitsemaan vieraannuttamsita? Miksi et?

Onko kokemusta kellään siitä, että alle 12 v lapsi ei halua mennä lähivanhemmalleen ja lapsi on yhtäpaljon kummallakin?

Lapsi kertoo lähivanhemman juovan ja on jo monta kertaa sanonut ettei halua mennä.

Lasuulmoitus on tehty vanhemmasta ja nämä otetaan puheeksi kun yhdessä päästään puhumaan.

Hän kuitenkin on aiemmin väittänyt juovansa vain pari kaljaa.

Lapsi ei kuitenkaan haluaisi mennä hänen luo.

Vierailija kirjoitti:

Onko kokemusta kellään siitä, että alle 12 v lapsi ei halua mennä lähivanhemmalleen ja lapsi on yhtäpaljon kummallakin?

Lapsi kertoo lähivanhemman juovan ja on jo monta kertaa sanonut ettei halua mennä.

Lasuulmoitus on tehty vanhemmasta ja nämä otetaan puheeksi kun yhdessä päästään puhumaan.

Hän kuitenkin on aiemmin väittänyt juovansa vain pari kaljaa.

Lapsi ei kuitenkaan haluaisi mennä hänen luo.

Mitä luulet tuossa tapahtuvan? Vanhempi sanoo, että juo pari kaljaa. Selvä. Hänelle voidaan tarjota päihdekartoitusta, mutta ei hän välttämättä siihen suostu, selvä. Mitä luulet lasun sitten tekevän? Voin kertoa, että ei mitään. Jos asia ei sinulle riitä, hae muutosta siihen huoltajuussopimukseen.

Vierailija kirjoitti:

Minua yritettiin vielä yläasteikäisenä painostaa tapaamaan biologista isääni, jota en ollut aiemminkaan tavannut kovinkaan usein. Painostaa on oikea sana siksi, koska sosiaalityöntekijöiden mielestä isän ja lapsen suhde on tärkeä ja ylläpitämisen arvoinen, kaikesta huolimatta. Isä kuulemma myös olisi niin paljon halunnut tavata. Minä en.

Miksi et halunnut? Eli yrittikö äitisi vieraannuutta sinua isästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua yritettiin vielä yläasteikäisenä painostaa tapaamaan biologista isääni, jota en ollut aiemminkaan tavannut kovinkaan usein. Painostaa on oikea sana siksi, koska sosiaalityöntekijöiden mielestä isän ja lapsen suhde on tärkeä ja ylläpitämisen arvoinen, kaikesta huolimatta. Isä kuulemma myös olisi niin paljon halunnut tavata. Minä en.

Miksi et halunnut? Eli yrittikö äitisi vieraannuutta sinua isästä?

Koska biologinen isäni oli silloin ollut jo jonkin aikaa vankilassa perheensä surmaamisesta.

Tämä ei tosin ollut aikaisemminkaan erityisesti välittänyt vanhemmuudesta, oli usein perunut sovittuja tapaamisia tai ei ollut edes halunnut tavata. Ei oma-aloitteisesti pitänyt juurikaan yhteyttä. En koe koskaan olleeni hänen kanssaan läheinen, ei meillä ollut sellaista vanhemman ja lapsen välistä suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikärajan pitäisi olla 7-10v.

Kyllä kouluikänen osaa jo ilmaista oman tahtonsa.

Ei osaa silloin kun tapaamista haluaa estää se lapsen lähivanhempi jonka armoilla lapsi on. Tämä 12v on ihan syystä, juuri siksi että nuorempaa on helpompi lähivanhemman manipuloida. 

Äidit tuppaavat sekoittamaan lapsen edun omaansa, ja lapsen tahot ja oma tahto menevät iloisesti sekaisin niin, että äiti saattaa jopa ihan oikeastikin kuvitella että hän tietää lapsensa puolesta paremmin.

Entä tilanteet, joissa etävanhempi on täysin kyvytön vanhemmuuteen, mutta omasta mielestään aivan loistava vanhempi? Sinustako on ihan ok, pakottaa sinne etävanhemma luo kauhuissaan itkevä 7-vuotias viikonlopuksi, milloin lapsi joutuu koko ajan pelkäämään oman turvallisuutensa puolesta?

No mitäpä veikkaat? Typerää sakkia täällä.

Olipas typerä vastaus.

Usko tai älä, tuollaisia tilanteita on ihan oikeasti. Moni lähivanhempi ei itsekään haluaisi tai heitä pelottaa päästää pelkäävää lasta etävanhemman luo, mutta moni pelkää etävanhemman reaktiota ja muita seurauksia, jos tapaamiset ei toteudukaan. Etävanhempi voisi mm. alkaa syyttää lähivanhempaa vieraannuttamisesta ja alkaa vaatia huoltajuutta kokonaan itselleen. Pelkona on myös, että seurauksena voisi olla, että viranomaiset alkaisi uskoa pelkästään etävanhemman väritettyä kertomusta tilanteesta, eikä lapsen omaa näkemystä otettaisi nuoren iän takia huomioon.

Ja sen takia, että äiti pelkää, pakotetaan vastustelevaa lasta ties millaisiin oloihin isälle. Kertooko sinusta hyvästä vanhemmuudesta? Että lapsen puolta pidettäisiin?

Sellaista se on, kun etäisejä jumaloidaan lastensuojelussa. Lastensuojelun mielestä välit isään on aina tärkeä ja tärkeintä on että isä saa tavata, viis lapsen omasta mielipiteestä tai turvallisuudesta. Syyllistetään lasta siitä että no sun isäs on niin kovin odottanut näitä tapaamisia, ethän halua olla pettymys.

Miten tämä lastensuojeluun liittyy, ei siellä hoideta tapaamissopimuksia? Äitihän sen lapsen sinne isälle pakottaa eikä lastensuojelu.

Liittyy siinä vaiheessa, kun katkera etäisä tekee äidistä lasun, jos äiti ei päästä itkevää lasta krapulaisen isän kanssa viikonlopuksi vesipuistoon. Sitten lastensuojelusta tullaan linjoja pitkin kyselemään, että miksi äiti vaikeuttaa isän ja lapsen välistä suhdetta. Koska kaikki syy on toki aina äidissä, ei koskaan isässä.

Äidistä ei voi tehdä lasua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kokemusta kellään siitä, että alle 12 v lapsi ei halua mennä lähivanhemmalleen ja lapsi on yhtäpaljon kummallakin?

Lapsi kertoo lähivanhemman juovan ja on jo monta kertaa sanonut ettei halua mennä.

Lasuulmoitus on tehty vanhemmasta ja nämä otetaan puheeksi kun yhdessä päästään puhumaan.

Hän kuitenkin on aiemmin väittänyt juovansa vain pari kaljaa.

Lapsi ei kuitenkaan haluaisi mennä hänen luo.

Mitä luulet tuossa tapahtuvan? Vanhempi sanoo, että juo pari kaljaa. Selvä. Hänelle voidaan tarjota päihdekartoitusta, mutta ei hän välttämättä siihen suostu, selvä. Mitä luulet lasun sitten tekevän? Voin kertoa, että ei mitään. Jos asia ei sinulle riitä, hae muutosta siihen huoltajuussopimukseen.

Eihän tässä huoltajuudesta ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Onko kokemusta kellään siitä, että alle 12 v lapsi ei halua mennä lähivanhemmalleen ja lapsi on yhtäpaljon kummallakin?

Lapsi kertoo lähivanhemman juovan ja on jo monta kertaa sanonut ettei halua mennä.

Lasuulmoitus on tehty vanhemmasta ja nämä otetaan puheeksi kun yhdessä päästään puhumaan.

Hän kuitenkin on aiemmin väittänyt juovansa vain pari kaljaa.

Lapsi ei kuitenkaan haluaisi mennä hänen luo.

Lasu- ilmoitusta ei tehdä vanhemmasta.

Vierailija kirjoitti:

Onko kokemusta kellään siitä, että alle 12 v lapsi ei halua mennä lähivanhemmalleen ja lapsi on yhtäpaljon kummallakin?

Lapsi kertoo lähivanhemman juovan ja on jo monta kertaa sanonut ettei halua mennä.

Lasuulmoitus on tehty vanhemmasta ja nämä otetaan puheeksi kun yhdessä päästään puhumaan.

Hän kuitenkin on aiemmin väittänyt juovansa vain pari kaljaa.

Lapsi ei kuitenkaan haluaisi mennä hänen luo.

Lasu tehty vanhemmasta?

Saako ydinperheessä lapsi kieltäytyä lähtemästä kun vanhempi sanoo että nyt lähdetään Irma-tädin syntymäpäiville?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kokemusta kellään siitä, että alle 12 v lapsi ei halua mennä lähivanhemmalleen ja lapsi on yhtäpaljon kummallakin?

Lapsi kertoo lähivanhemman juovan ja on jo monta kertaa sanonut ettei halua mennä.

Lasuulmoitus on tehty vanhemmasta ja nämä otetaan puheeksi kun yhdessä päästään puhumaan.

Hän kuitenkin on aiemmin väittänyt juovansa vain pari kaljaa.

Lapsi ei kuitenkaan haluaisi mennä hänen luo.

Mitä luulet tuossa tapahtuvan? Vanhempi sanoo, että juo pari kaljaa. Selvä. Hänelle voidaan tarjota päihdekartoitusta, mutta ei hän välttämättä siihen suostu, selvä. Mitä luulet lasun sitten tekevän? Voin kertoa, että ei mitään. Jos asia ei sinulle riitä, hae muutosta siihen huoltajuussopimukseen.

Eihän tässä huoltajuudesta ole kyse.

Huolto - ja tapaamisasiat päätetään käräjillä tai huoltajien kesken. Lasu ei siihen puutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua yritettiin vielä yläasteikäisenä painostaa tapaamaan biologista isääni, jota en ollut aiemminkaan tavannut kovinkaan usein. Painostaa on oikea sana siksi, koska sosiaalityöntekijöiden mielestä isän ja lapsen suhde on tärkeä ja ylläpitämisen arvoinen, kaikesta huolimatta. Isä kuulemma myös olisi niin paljon halunnut tavata. Minä en.

Miksi et halunnut? Eli yrittikö äitisi vieraannuutta sinua isästä?

Koska biologinen isäni oli silloin ollut jo jonkin aikaa vankilassa perheensä surmaamisesta.

Tämä ei tosin ollut aikaisemminkaan erityisesti välittänyt vanhemmuudesta, oli usein perunut sovittuja tapaamisia tai ei ollut edes halunnut tavata. Ei oma-aloitteisesti pitänyt juurikaan yhteyttä. En koe koskaan olleeni hänen kanssaan läheinen, ei meillä ollut sellaista vanhemman ja lapsen välistä suhdetta.

Entä sitten. Olisithan silti voinut nähdä. Mieti mikä pettymys isällesi kun olet aina äitisi puolella.

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä kieltäytymisestä mitään seuraa. Ei kukaan voi väkisin raahata lasta tapaamaan sitä vanhempaa, jonka luo lapsi ei halua mennä.

Ei raahata väkisin tapaamaan etävanhempaa, mutta myöhemmin jos etävanhempi lakimiestensä kanssa käy kimppuun niin lapsi muuttaa etävanhemman luokse koska lähi vieraannuttaa tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua yritettiin vielä yläasteikäisenä painostaa tapaamaan biologista isääni, jota en ollut aiemminkaan tavannut kovinkaan usein. Painostaa on oikea sana siksi, koska sosiaalityöntekijöiden mielestä isän ja lapsen suhde on tärkeä ja ylläpitämisen arvoinen, kaikesta huolimatta. Isä kuulemma myös olisi niin paljon halunnut tavata. Minä en.

Miksi et halunnut? Eli yrittikö äitisi vieraannuutta sinua isästä?

Koska biologinen isäni oli silloin ollut jo jonkin aikaa vankilassa perheensä surmaamisesta.

Tämä ei tosin ollut aikaisemminkaan erityisesti välittänyt vanhemmuudesta, oli usein perunut sovittuja tapaamisia tai ei ollut edes halunnut tavata. Ei oma-aloitteisesti pitänyt juurikaan yhteyttä. En koe koskaan olleeni hänen kanssaan läheinen, ei meillä ollut sellaista vanhemman ja lapsen välistä suhdetta.

Entä sitten. Olisithan silti voinut nähdä. Mieti mikä pettymys isällesi kun olet aina äitisi puolella.

😮

Semmoset empatiat sieltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten vanhemmalla ei ole mitään tapaamisvelvoitetta lapseen minkään ikäisenä, mutta lasta voidaan pakottaa tapaamaan vanhempaa siihen asti kun lapsi täyttää 12?

Ja silti puhutaan, että tapaaminen olisi muka nimenomaa lapsen oikeus. Ei ole.

Yhtäkään lasta ei väkisin lähdetä raahaamaan yhtään mihinkään vaikka pykälä laista löytyy.

Mutta suostutellaan, maanitellaan, lahjotaan ja kiristetään. Jopa pakotetaan. Ei anneta vaihtoehtoja.

Alle 12v ei voi jäädä yksin kotiin viikonlopuksi, kun lähivanhempi lähtee reissuun, johon ei halua tai voi ottaa lasta mukaan.

Jopa vanhempia, teini-ikäisiäkin nuoria painostetaan etävanhemman luokse. Esim. kokeisiin lukeminen ei välttämättä etän luona onnistu samaan tapaan kuin lähivanhemman luona. Mutta lähdettävä on, koska lähivanhempi kertoo, että kotiin ei voi jäädä.

Tällainen lähivanhempi on kyllä huono vanhempi, jpka pakottaa lasta jonnekin, minne tämä ei halua lähteä. Vaikka siellä olisi niin kuuma lemmenviikonloppu tulossa uuden miehen kanssa, niin se vaan sitten on järkättävä toisin, jos lapsi ei suostu etävanhemmalle, joka on esim. päihdeongelmainen.

Minun exäni on luullut jo 10 vuotta että tapaamissopimus on hänen sopimuksensa siitä että saa vapaata itselleen, eikä isän ja lapsen välinen sopimus :D :D Hän haluaisi 17-vuotiaalle lapsellekin vielä tapaamissopimuksen jossa lapsi MÄÄRÄTÄÄN minun, eli isän luo niin että äiti saa vapaata lapsenhoidosta :D :D

Mitä hoitamista 17 vuotiaassa on?

No niinpä :D

Äiti haluaa ettei teini saa tulla kotiinsa äidin luo joka toinen viikonloppu, että äiti saa olla rauhassa. Siksi teinin on pakko olla isällään, ja jotta teinin olisi pakko olla isällään, siitä pitää äidin mielestä tehdä tapaamissopimus. Tapaamissopimus siis tarkoittaa äidille sitä että hän saa 17 veestä vapaata aikaa.

Tapaamissopimuksesta ei saa äidin mielestä poiketa niin että teini olisi äitinsä luona jos sopimuksessa lukee että pitää olla isän luon nyt.

Ei varmaan tarvitse sanoa miten päin hevelettiä äiti ajattelee :D :D

Kaikista huipuin tässä kuitenkin on se, että teini asuu omillaan opiskellessaan kotikaupunkinsa ulkopuolella viikot.

Eikö isäkään sitten halua enää nähdä häntä? Sehän olisi ainoa mahdollisuus nähdä hänet488, kun teini kerran opiskelee muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua yritettiin vielä yläasteikäisenä painostaa tapaamaan biologista isääni, jota en ollut aiemminkaan tavannut kovinkaan usein. Painostaa on oikea sana siksi, koska sosiaalityöntekijöiden mielestä isän ja lapsen suhde on tärkeä ja ylläpitämisen arvoinen, kaikesta huolimatta. Isä kuulemma myös olisi niin paljon halunnut tavata. Minä en.

Miksi et halunnut? Eli yrittikö äitisi vieraannuutta sinua isästä?

Koska biologinen isäni oli silloin ollut jo jonkin aikaa vankilassa perheensä surmaamisesta.

Tämä ei tosin ollut aikaisemminkaan erityisesti välittänyt vanhemmuudesta, oli usein perunut sovittuja tapaamisia tai ei ollut edes halunnut tavata. Ei oma-aloitteisesti pitänyt juurikaan yhteyttä. En koe koskaan olleeni hänen kanssaan läheinen, ei meillä ollut sellaista vanhemman ja lapsen välistä suhdetta.

Entä sitten. Olisithan silti voinut nähdä. Mieti mikä pettymys isällesi kun olet aina äitisi puolella.

Juuu, seuraavat lapset vaan isiä tapamaan ja katsotaas josko nämä pysyis hengissä isin seurassa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikärajan pitäisi olla 7-10v.

Kyllä kouluikänen osaa jo ilmaista oman tahtonsa.

Ei osaa silloin kun tapaamista haluaa estää se lapsen lähivanhempi jonka armoilla lapsi on. Tämä 12v on ihan syystä, juuri siksi että nuorempaa on helpompi lähivanhemman manipuloida. 

Äidit tuppaavat sekoittamaan lapsen edun omaansa, ja lapsen tahot ja oma tahto menevät iloisesti sekaisin niin, että äiti saattaa jopa ihan oikeastikin kuvitella että hän tietää lapsensa puolesta paremmin.

Entä tilanteet, joissa etävanhempi on täysin kyvytön vanhemmuuteen, mutta omasta mielestään aivan loistava vanhempi? Sinustako on ihan ok, pakottaa sinne etävanhemma luo kauhuissaan itkevä 7-vuotias viikonlopuksi, milloin lapsi joutuu koko ajan pelkäämään oman turvallisuutensa puolesta?

Miksi tällainen tapaamissopimus on tehty? Olisiko ollut parempi hakea yksinhuoltajuutta?

Ja miksi ihmeessä halutaan ihan väkiselläkin lisääntyä tuollaisten miesten kanssa? Ihan oikeasti, miksi ihmeessä teette noin itsellenne ja tulevalle lapsellenne, että otatte hänelle väk.valt. juopon isäksi???? 

Nuorena mennään yhteen ja tämän väkvaltaisen juopon oireilu syntyy vasta siinä vaiheessa, kun hän tajuaa, että hänellä on perhe ja saa halveksuntaa juomisestaan ja vastuuttomuudestaan.

Tällaista se sit on ku erotaan!!!!!!! Moni nainen jättää miehensä, lasten isän, vaikka olisi kuinka kunnollinen tämä lasten isä! Tätä tapahtuu ihan liikaa. Ei kestetä pientäkään vastoin käymistä!! Ei ole kivaa lapsille kun vanhemmat eroavat. Pojat tarvitsevat isäänsä joka päivä ! Ja isä rakastaa heitä! Miksi siis erota????? Eri asia jos alkoholisti tai väkivalt. Sitten eron ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikärajan pitäisi olla 7-10v.

Kyllä kouluikänen osaa jo ilmaista oman tahtonsa.

Ei osaa silloin kun tapaamista haluaa estää se lapsen lähivanhempi jonka armoilla lapsi on. Tämä 12v on ihan syystä, juuri siksi että nuorempaa on helpompi lähivanhemman manipuloida. 

Äidit tuppaavat sekoittamaan lapsen edun omaansa, ja lapsen tahot ja oma tahto menevät iloisesti sekaisin niin, että äiti saattaa jopa ihan oikeastikin kuvitella että hän tietää lapsensa puolesta paremmin.

Entä tilanteet, joissa etävanhempi on täysin kyvytön vanhemmuuteen, mutta omasta mielestään aivan loistava vanhempi? Sinustako on ihan ok, pakottaa sinne etävanhemma luo kauhuissaan itkevä 7-vuotias viikonlopuksi, milloin lapsi joutuu koko ajan pelkäämään oman turvallisuutensa puolesta?

Miksi tällainen tapaamissopimus on tehty? Olisiko ollut parempi hakea yksinhuoltajuutta?

Milloin ihmiset ymmärtävät, että huoltajuudella ei ole mitään tekemistä tapaamisoikeuden kanssa? Yksinhuoltajuus ei tarkoita tapaamisoikeuden poistamista toiselta vanhemmalta. Lähtökohtaisesti jonkinlainen sopimus tehdään aina, oli yhteis- tai yksinhuoltajuus. Minä olen ollut yksinhuoltaja 8 vuotta ja koko sen ajan on ollut jonkinlainen tapaamissopimus - siitä huolimatta, että isä on alkoholisti ja laiminlyönyt tapaamisia ajoittain hyvinkin paljon. Lastenvalvojalla olen aina puhunut asiasta, ei ole kiinnostanut ketään eikä yksikään lastenvalvoja ole mitenkään tarttunut tähän alkoholiasiaan. Vaikka olen siis sanonut, että isä laiminlyö tapaamisia ryyppäämisen takia (isä on ollut läsnä eikä ole kieltänyt asiaa).

En väitä ettei vieraannuttamista tapahdu lainkaan, mutta kyllä suurin osa näistä lastensa toista vanhempaa vieraannuttamisesta syyttävät on itse vanhempina aika reppanoita, jotka on usein vasta eron jälkeen kiinnostuneet vanhemmuudesta.

Ennen eroa vastuu lapsista on usein ollut sillä toisella vanhemmalla, joka on usein käytännössä ihan yksin hoitanut lapset ja lasten asiat. Samalla sillä toisella on ollut omasta mielestään paljon tärkeämpää elämää ja tekemistä kuin ne lapset. On pidetty sitä kaikkea ihan itsestäänselvyytenä, kunnes eron jälkeen on huomattu että mihin hei ne valmiiksi hoidetut lapset katosi ja aletaan vaatia tiheämpiä tapaamisia tai vuoroviikkoasumista. Sitten ihmetellään, kun ne lapset ei olekaan aina valmiiksi hoidettuja, puettuja, pestyjä, ruokittuja ja tyytyväisiä kaikkeen. Ihmetellään että miksi lapset ei olekaan aina vaan kilttejä ja helppoja.