Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikani tekeytyi hulluksi "läpällä" ja ei hemmetti mikä sotku siitä seurasi
29.07.2022 |
12-vuotias poikani keksi viime keväänä että sekavat puheet, tyhjälle naureskelu, sekavien asioiden puhuminen ja holtiton käytös ovat ihan tosi hassu juttu. Hän on erityisluokalla ja epäilen että ainakin osittain kavereilla on saattanut olla vaikutusta tähän, poika on ehkä halunnut vähän esittää jotta olisi hauska jätkä.
Hän on impulsiivinen, ei osaa ajatella kovinkaan pitkälle eikä aina ihan hahmota mitä omista teoista voi seurata.
Mutta ei hän silti hullu ole!
Kotona poika on ollut ihan normaalisti, joten olin todella puulla päähän lyöty kun hänen opettajansa soitti maaliskuussa ja ilmaisi huolensa. Seurasi lastensuojeluilmoitus, huolipalavereja oppilashuollon kanssa, psykologikäyntejä, tutkimuksia, sossujen kotikäynti ja lastenpsykiatrin tapaamisia. Jopa tutkimusjakso osastolla tuli puheeksi mutta onneksi se ei toteutunut.
Poika vain pelleilee ja naureskelee ammattilaisille eikä selvästikään tajua miten vakavasta asiasta on kyse.
Nyt tilanne on se, että hänelle on määrätty lääkitys oireisiinsa ja tilannetta seuraillaan sairaanhoitajan vastaanotolla. En haluaisi antaa lääkettä pojalle kun hän ei sitä oikeasti tarvitse eikä itsekään halua, mutta pelkään että jos en antaisi sitä niin hänet voitaisiin ottaa huostaan.
Tässä alkaa oma jaksaminen olla vähissä. Sanokaa nyt joku että emme ole ainoa perhe tässä tilanteessa? Pelottaa ihan jo pojan tulevaisuuden puolesta.
Kommentit (443)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa kyllä lähinnä siltä, että vanhemman on vaikea hyväksyä lapsen ongelmia.
Samaa mieltä kanssasi.
Nyt netistä etsimään yksityisen lääkäriaseman lastenpsykiatri.
Hinnatkin löytyy netistä.
Ja pyydätte diagnoosin kirjallisena.Tässä sellainen juttu, että kukaan itseään kunnioittava yksityinen psykiatri ei noin kinkkiseen keissiin voi yhdellä tai kahdellakaan tapaamiskerralla heittää mitään diagnoosia. TAI sitten saa jonkun epämääräisen työdiagnoosin, joka ei selitä mitään, tyyliin "muu lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö", joka on ns. työdiagnoosi paremman diagnoosin löytämiselle.
Lastenpsykiatriseen diagnostiikkaan vaaditaan siis paljon muutakin kuin lapsen ja vanhemman tapaaminen. Mm. kehityshistoria ja kouluhistoria selvitetään ja nykytilanne koulussa. Siksi lastenpsykalta aina otetaan yhteys myös lapsen kouluun, päivähoitoon, sosiaalitoimeen (jos kontakti), aiempiin hoitotahoihin kuten neuvola, perheneuvola, koulupsykologi, koulukuraattori jne. Lisäksi täytellään valtavat määrät kyselyitä niin kotoa kuin koulustakin. Erityisen epäselvissä tapauksissa psykiatri lähettää lapsen psykologin tutkimukseen tai arvioon ennen lopullista diagnostiikkaan. Toisinaan taas tarvitaan sosiaalityöntekijän selvitys, neuropsykologin tutkimukset tai puheterapeutin tutkimukset. AP:n kuvaamassa tapauksessa en ihmettelisi yhtään, jos juurikin psykologin tutkimukseen tulisi lähete, koska on kerrassaan omituinen juttu (mikäli totta).
Summa summarum: turha kuvitella, että kukaan ammattitaitoinen lastenpsykiatri yhdellä tapaamisella kirjoittaisi lapselle sellaisen diagnoosin, mikä ap:n kotia miellyttäisi.
terveisin lastenpsykiatrialla itsekin työskennellyt
Väittikö joku että tämä tai mikään vastaava tapaus saataisiin yhdellä käynnillä pakettiin? Ihan selvästi jotain ongelmaahan on. Vähintään koulussa homma ei toimi kun lapsi on siellä heittänyt lekkeriksi ja apinaksi.
Sanoisin kuitenkin että jos löytää asiantuntijan joka ihan oikeasti perehtyy lapseen eikä vain nyökyttele muiden hymisijöiden kanssa ja plärää paperia loputtomissa kokouksissa, niin sellaiseen hoitosuhteeseen kannattaa mennä.
Oman lapsen kohdalta muistan loputtomat selvitykset ja palaverit, puhuttiin huolestuneen näköisenä ja nyökyteltiin, "moniammatillisilla" ajatus, logiikka ja paperit hukassa.
Oli kuin linkoon olisi päässyt. Lapsi ihmeissään ja itsetunto alhaalla, kun jatkuvasti jotenkin nähdään puutteellisena. Oli kaikenlaisia askeleita ja lisäselvityksiä, kun oli päässyt systeemin leukoihin. Leuat jauhoivat, aina kerrottiin mitä seuraavaksi, mutta kukaan ei osannut vastata kun kysyimme että mitä pitää tehdä jotta tästä ruljanssista pääsee pois.
Ilmeisesti ajattelivat että "hoidetuksi" tuleminen on jotenkin lapsen etu. Ja paradoksaalisesti enemmän oli palaveria ja pyörittelyä kuin mitään "hoitamista".
Onneksi oli hyvä erityisluokan opettaja joka sanoi että tämä lapsi ei kuulu tänne, ja hänet on saatava täältä mahdollisimman pian pois tavalliselle luokalle ettei ala omaksua vääriä tapoja.
Joskus on ihmisen onni hyvin pienestä kiinni.
Ylemmäksi kirjoitin juuri kommentin, joka kuitenkin sai enimmäkseen torjuvan vastaanoton. Toistan sen vielä selkeämmin: kaikki asiantuntijat alasta riippumatta näkevät asioissa hyvin mielellään sellaisia piirteitä, jotka vaativat heidän erityisosaamistaan. Todella pätevä ja vilpittömästi toimiva asiantuntija kuitenkin erottaa ap:n kuvaamassa tapauksessa jossain vaiheessa teeskentelyn. Kaikki asiantuntijoina esiintyvät eivät kuitenkaan ole päteviä tai eivät toimi vilpittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän pelkkä adhd jo altistaa sellaiselle, että on helpompi muiden yllyttää tekemään hölmöyksiä, vastustamaan auktoriteettejä ja jopa jäämään jotenkin koukkun siihen tunteeseen, kun tekee jotain älytöntä jos saa siitä muilta jonkinlaisia suosionosoituksia tai huomiota. Adhd ja turhautuminen varmaan taustalla. Olin itsekin yläasteella ihan pelle kun se oli jotenkin keino handlata tylsä koulumaailma ja kodin hankaluudet kans.
Otsikko on väärin.
Poikani heittäytyi "hulluksi" läpällä.
Muutama viikko suljetulla, niin oppii olemaan pelleilemättä.
Tekee vaan hyvää, ja jää potilastietokantoihin ikuiset merkinnät hulluudesta.
Sulkeutuu moni hyvä työpaikka lopullisesti, kun käy "hulluttelemaan" liikaa!
Heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen tämä teksti, kun poika eilen illalla hölmöili kotona, kun minun olisi pitänyt mennä nukkumaan töiden takia. Iso poika jo, lähes 13. Availi makkarin ovea, huhuili ja nauroi. Ei meinannut millään lopettaa. Pojalla ADHD, emmekä ole loma-ajalla antaneet lääkettä. Nyt sitten ihan väsyneenä töissä, kun puoleen yöhön kuuntelin mölyä. Kun yritin kieltää, nauroi vaan entistä kovemmin.
Kyllä se taitaa ihan oikeasti olla hullu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen tämä teksti, kun poika eilen illalla hölmöili kotona, kun minun olisi pitänyt mennä nukkumaan töiden takia. Iso poika jo, lähes 13. Availi makkarin ovea, huhuili ja nauroi. Ei meinannut millään lopettaa. Pojalla ADHD, emmekä ole loma-ajalla antaneet lääkettä. Nyt sitten ihan väsyneenä töissä, kun puoleen yöhön kuuntelin mölyä. Kun yritin kieltää, nauroi vaan entistä kovemmin.
Adhd-lapsien kanssa pitää olla tiukka. Tarvittaessa vähän korottaa ääntä ja ohjata fyysisesti takaisin huoneeseensa. T. Itsekin adhd
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laaja-alaiset oppimisvaikeudet eivät ole ICD eikä DSM diagnooseissa, siinä olet oikeassa. Kyseessä korrekti tapa ilmaista, että henkilön älykkyysosamäärä psykologin tai neuropsykologin tutkimana jää tietyn katkaisupistemäärän alle.
Aloituksen perusteella psykologit ja psykiatrit astuivat kuvaan mukaan vasta viime kevään sekoilun jälkeen.
Millä koulutuksella tuo erityisluokalle siirron taustalla oleva maininta on siis tehty?
Luultavasti koulu- tai neuvolapsykologin tutkimus tehty aiemmin. Tai ei pelkästään luultavasti, vaan hyvin todennäköisesti. Ei erityisluokalle nykyään edes päästä ilman psykologin, puheterapeutin tms. tutkimusta.
Jos ADHD:n diagnosointi saattaa psykiatrin koulutuksellakin tuottaa vaikeuksia,, miten lie koulu- tai neuvolapsykologin laita? Virhediagnoosi, virhetoimenpiteet, entistä enemmän ongelmia, joita yritetään korjata uudella virhediagnoosilla. Näinkin on joskus maailmanhistoriassa päässyt käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se nyt ole millään tapaa normaalia esittää tollasta. Sanoit itsekin ettei ymmärrä seurauksia tekemisilleen, kyllähän tossa isässä syy-seuraussuhteet pitäisi käsittää, jos ei itse suoraan ymmärrä niin vähintään ohjattuna. Tässä ymmärrys ei näemmä toimi ohjauksessakaan ja jos naureskelee ammattilaisille, se antaa oikeasti syytä epäillä psyykkeen sairautta.
Sä voit äitinä kuvitella ettei sinun lapsessa ole mitään vikaa ja se on juuri nyt esteenä sille, ettei hän saa asianmukaista apua.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen tämä teksti, kun poika eilen illalla hölmöili kotona, kun minun olisi pitänyt mennä nukkumaan töiden takia. Iso poika jo, lähes 13. Availi makkarin ovea, huhuili ja nauroi. Ei meinannut millään lopettaa. Pojalla ADHD, emmekä ole loma-ajalla antaneet lääkettä. Nyt sitten ihan väsyneenä töissä, kun puoleen yöhön kuuntelin mölyä. Kun yritin kieltää, nauroi vaan entistä kovemmin.
Mikä helvata teitä ihmisiä vaivaa!? Teillä lapsella on sairaus, mikä vaikuttaa hänen käyttäytymiseen ja impulsseihin, ettekä te edes viitti lomalla antaa lääkettä mikä järki! Ihan saat itse syyttää itseäsi väsymyksestä kun laiminlyöt lapsesi hoidon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen tämä teksti, kun poika eilen illalla hölmöili kotona, kun minun olisi pitänyt mennä nukkumaan töiden takia. Iso poika jo, lähes 13. Availi makkarin ovea, huhuili ja nauroi. Ei meinannut millään lopettaa. Pojalla ADHD, emmekä ole loma-ajalla antaneet lääkettä. Nyt sitten ihan väsyneenä töissä, kun puoleen yöhön kuuntelin mölyä. Kun yritin kieltää, nauroi vaan entistä kovemmin.
Mikä helvata teitä ihmisiä vaivaa!? Teillä lapsella on sairaus, mikä vaikuttaa hänen käyttäytymiseen ja impulsseihin, ettekä te edes viitti lomalla antaa lääkettä mikä järki! Ihan saat itse syyttää itseäsi väsymyksestä kun laiminlyöt lapsesi hoidon!
ADHD-lääkkeitä on ihan tavallista käyttää vain tarkkaavuutta enemmän vaativina päivinä, esim. työ- ja koulupäivinä, ja tauottaa viikonloppuisin ja lomilla. Tarvittaessa niitä voi käyttää jatkuvasti, mutta yksittäinen överiksi mennyt ilta ei tarkoita että kyseessä olisi laiminlyönti. ADHD-lääkkeellä voi olla sellaisia haittoja että tauottaminen on kokonaishyvinvoinnin kannalta tarpeen.
Poika ei pelleile on vaan sitä mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poika ei pelleile on vaan sitä mitä on.
psykopaatti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen tämä teksti, kun poika eilen illalla hölmöili kotona, kun minun olisi pitänyt mennä nukkumaan töiden takia. Iso poika jo, lähes 13. Availi makkarin ovea, huhuili ja nauroi. Ei meinannut millään lopettaa. Pojalla ADHD, emmekä ole loma-ajalla antaneet lääkettä. Nyt sitten ihan väsyneenä töissä, kun puoleen yöhön kuuntelin mölyä. Kun yritin kieltää, nauroi vaan entistä kovemmin.
Mikä helvata teitä ihmisiä vaivaa!? Teillä lapsella on sairaus, mikä vaikuttaa hänen käyttäytymiseen ja impulsseihin, ettekä te edes viitti lomalla antaa lääkettä mikä järki! Ihan saat itse syyttää itseäsi väsymyksestä kun laiminlyöt lapsesi hoidon!
Adhd lääkitykseen kuuluu tauottaminen, ja se on suositeltavaa toteuttaa lomilla tai viikonloppuisin.
Meillä myös adhdpoika lääkkeettömänä kohta 2 kk eikä ongelmaa kun voi loma-aikana itse säädellä milloin ja miten paljon viettää aikaa muiden ihmisten kanssa ja miten paljon yksin. Koulumaailmasta ei selviä lääkkeettä. Kuudennella nyt. Viisi vuotta koulun alkaessa sitten luulin itsekin että se kaikki on vaan "läppää" ja liian kauan luomuilin lääkityksettä. Kolmannella luokalla alkoi lääkitys, tarve aiemmin jo vahva. Ei ole helppo koulumaailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi on käytöksellään tarjonnut joukolle ihmisiä tilaisuuden hyvesignalointiin ja pätemiseen jalkoväli höyryten. Kiperä tilanne, toden totta. En osaa neuvoa.
Ei vaan kuluttanut turhaan valmiiksi rajallisia ammattilaisresursseja.
Surkea on ammattitaito jos eivät erota pelleilijää oikeasti sairaasta.
Kuulostaa äipän copelta vaan, eihän oma mussukka voi olla hullu, sehän tarkoittaisi että kasvatuksessa olisi ollut jotain vikaa.
Mitäpä jos viet vaan testeihin niin saat varmuuden asiasta, turhaan mutuilet täällä
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen tämä teksti, kun poika eilen illalla hölmöili kotona, kun minun olisi pitänyt mennä nukkumaan töiden takia. Iso poika jo, lähes 13. Availi makkarin ovea, huhuili ja nauroi. Ei meinannut millään lopettaa. Pojalla ADHD, emmekä ole loma-ajalla antaneet lääkettä. Nyt sitten ihan väsyneenä töissä, kun puoleen yöhön kuuntelin mölyä. Kun yritin kieltää, nauroi vaan entistä kovemmin.
Karmeeta olis tollanen.
Lapsi seisoo ovan suussa ja hohottaa hullun kiilto silmissään.
Kunnon kauhuleffa matskua.
Alue: Aihe vapaa
On selvää, että jokaisen on se huomio jollakin tavalla saatava. Poikasi tuntee itsensä näkymättömäksi syystä tai toisesta. Tämä on nyt se paras keino hänen nykyisessä ympäristössään, jonka hän on löytänyt saadakseen huomiota. Ja todella nerokas keino siinä mielessä, että sitä hän nyt todellakin saa. Tällainen huomio ei vaan kuitenkaan pidemmän päälle muuta tilannetta paremmaksi. Voisiko pojalla olla jokin trauma, kun käyttäytyy noin? Trauman ydinhän on juuri se, että on jäänyt näkymättömäksi, ja menettänyt yhteyden omaan sisimpäänsä ja tunteisiinsa. Hermosto on ylikuormittunut stressistä ja negatiivisesta energiasta. Suosittelisin pojallesi jotain kehollista lähestymistapaa, kuten vaikka TRE-stressinpurkuliikkeitä. Siinä käynnistetään kehon luonnollinen tärinämekanismi, joka purkaa kehosta stressiä. Jos poikasi saisi purattua patoumiaan, voisi tilanne helpottaa. Näin hän tulisi myös näkyväksi ennen kaikkea itselleen, eikä enää tarvitsisi huomiota toisilta. Jos kyse on siitä ettei poika ole saanut huomiota riittävästi, voi olla ettet sinä itsekään ole saanut etkä siksi huomaa myöskään poikaasi, jolloin hän oireilee. Tällaiset näkymättömyysongelmat on siirtyvät todella helposti sukupolvelta toiselle, kun ihmiset eivät osaa katkaista niitä parantamalla haavojaan. Ehkä patoumien purkaminen kehoistanne voisi auttaa teitä kumpaakin?