Mietittekö te, joilla on sisaruksia koskaan, miten ihanan rikkaaksi tulisitte, jos perisitte vanhempanne yksin?
Ou boi mä miettisin. Onneksi olin ainoa lapsi :)
Kommentit (49)
Voi kun olisikin sisarus perimässä satumaista perintöäni. Nyt joudun ihan yksin perimään ja huolehtimaan suvun aarteista ja hirsikehikkoisesta omakotitalosta ja kauniista puutarhasta. Perin siis järjettömän määrän edesmenneiden sukulaisten roinaa jotka isäni on haalinut, purkukuntoisen omakotitalon ja viidakoksi muuttuneen ison pihan (joka kyllä oli todella kaunis puutarha vielä äitini eläessä 20 vuotta sitten).
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan tarpeeksi omaa rahaa, joten en haikaile perintöjen perään. Olemme sisareni kanssa avoimesti sanoneet vanhemmillemme, että älkää missään nimessä meitä varten säästelkö vaan tehkää rahoillanne omasta elämästänne niin mukavaa kuin mahdollista. Niin minäkin aion omilla rahoillani tehdä enkä panttaa niitä perinnöksi.
Jos peritte esimerkiksi velattoman omistusasunnon kaupungin keskustasta, ei se tarkoita että vanhempasi olisivat eläneet mitenkään erityisen kitsaasti etenkin jos heillä on ollut hyvät eläkkeet.
Jospa vanhempasi ei kuole, vaan tuhlaavat rahansa, muuttuvat vanhoina taakaksi ja sinulla ei ole ketaan joka auttaisi tai valittaisi
Olen vanhempieni ainoa lapsi; perin aikanaan vanhempani. En todellakaan ole ajatellut ko asiaa; minulla on hyvä ammatti& toimeentulo itsellänikin.
Perin myös tätini (sinkku); hän on jo tehnyt testamentin ja näyttänyt sen myöskin minulle.
Haluan niin vanhempani kuin tätinikin elävän vielä pitkään; ovat minulle niin rakkaita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mieti, ei mun vanhemmilta jää perintöä.
Ei jää munkaan vanhemmilta. Ikänsä vuokralla asuneita pienituloisia, isä sairastelikin pitkään ennen kuolemaansa jo vuosia sitten. Äidillä oli reilut 15 000 euroa säästötilillä vielä puolitoista vuotta sitten kun siirtyi hoitokotiin, nyt nolla euroa kun hoivastahan maksetaan varallisuuden ja tulojen mukaan. Toimeentulotuella ja muilla tuilla ja pienellä eläkkeellä rahoitetaan äidin elämän loppusuora. Ei haittaa. Perintöä en kaipaa.
Tämän takiapa niiden mummojen ja pappojen kannattaisi jakaa omaisuutensa ennakkoperintönä hyvissä ajoin ennen laitoskuntoon joutumista!
en koska vanhempani ovat köyhiä ja veloissa kaulaansa myöten.
Enpä kauheasti. Nähnyt veljeni selkäänpuukotuksen että se siittä.
En laske perintöä mukaan laskelmiin, kun mietin elämääni. Jos jotain tulee, se on sitten iloinen yllätys.
En mieti koska ahneus on sairasta. En voi ymmärtää niitä joillekka ei riitä oma osuus vaan pitäisi vielä ahnehtia toistenkin osuudet. Siten tuhoten suhteetkin sukuunsa. Toinen ilmiö ovat vanhemmat joilla on suosikki asettaen muut vähäpätöisiksi. Joko ei jaeta kenellekkään tai jaetaan kaikille sama summa. Tekee vain yhden lapsen jos ei osaa, kykene olla tasapuolinen.