Mietittekö te, joilla on sisaruksia koskaan, miten ihanan rikkaaksi tulisitte, jos perisitte vanhempanne yksin?

En ole koskaan havitellut kenenkään toisen rahoja. Kaikki mitä saa, on tietysti plussaa. En viitsi alkaa miettiä tuollaisia.

Minulla on ihan tarpeeksi omaa rahaa, joten en haikaile perintöjen perään. Olemme sisareni kanssa avoimesti sanoneet vanhemmillemme, että älkää missään nimessä meitä varten säästelkö vaan tehkää rahoillanne omasta elämästänne niin mukavaa kuin mahdollista. Niin minäkin aion omilla rahoillani tehdä enkä panttaa niitä perinnöksi. 

Minä olen ainut lapsi. Tulen varmaan perimään ihan kivan summan mutta ennemmin toivoisin että vanhempani nauttisivat rahoistaan eivätkä koittaisi säästää minulle.

Lapsena toivoin hartaasti että minulla olisi sisarus. Olisin varmasti mieleltäni rikkaampi jos olisin saanut veljen tai siskon. Eipä se perintö tule sisarusta korvaamaan.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä mieti. Perimme ehkä jonkun purkukuntoisen kiinteistön jonain päivänä ja on mukavaa jos purku hommiin on useampi ihminen ettei yksin tarvitse. Mutta ou boi nyt aloin miettiä kasvaako kaikista yksittäislapsista noin itsekkäitä.

Kuvitteletko ihan tosissaan, että joku sisarukseton toivoisi saavansa jakaa perinnön joidenkin muiden kanssa? On eri asia toivoa sisaruksia, kuin toivoa ensin mainittua. Sisarukseton ei katsos niitä sisaruksia saa, vaikka haluaisi.

Ap

Joo, mäkin olen ainoa lapsi. Molemmat vanhemmat kuolleet. En rikastunut.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan tarpeeksi omaa rahaa, joten en haikaile perintöjen perään. Olemme sisareni kanssa avoimesti sanoneet vanhemmillemme, että älkää missään nimessä meitä varten säästelkö vaan tehkää rahoillanne omasta elämästänne niin mukavaa kuin mahdollista. Niin minäkin aion omilla rahoillani tehdä enkä panttaa niitä perinnöksi. 

Minulla ei ollut tarpeeksi omaa rahaa tai tuloja. Osin siksikin, että koin rahan keruun perinnön takia ihan turhaksi ja valitsin nauttia elämästä muilla tavoilla. En siis sano, etteikö monilta onnistuisi molemmat (hyvät tulot ja nauttia elämästä), mutta itselleni se olisi ollut valinta niiden väliltä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoana lapsena mietin välillä kuinka onnekas olen.

Tarkoitat kai itsekäs. Jos siis sinulle onni=iso perintö. 

Miten voin olla itsekäs jos iloitsen asiasta mikä ei ole päätettävissäni?

En. Pikemminkin tämän asian osalta mietin, että on onni, että minulla on sisaruksia sillä voin siten helposti kieltäytyä perinnöstä (olen lapseton eli osuuteni siirtyisi sisaruksilleni). Se työmaa vain ei houkuttele kun en edes asu Suomessa. Ja toisaalta jos en ole mukana, sisarukseni saavat vähän enemmän mikä ehkä korvaa paremmin sitä työmäärää, joka vanhempieni perimiseen liittyy.

Kyllä mietin. Nyt menee neljään osaan ja tarvii tyytyä reiluun sataantuhanteen.

Äitihulluko taas yrittää päteä rahoillaan. Meillä on riittävästi omaa omaisuutta. Ja perinnötkin on aikanaan riittävän isoja, vaikka ne jaetaan. Joten en todellakaan harmittele sisaruksia.

En ota perintöä edes vastaan, meillä on iso metsä hiekkaranta ja 3mökkiä keskisuomessa, en ole edes käynyt siellä 10vuoteen ku ei kiinosta mökkeily. Siitä ei olisi muutakuin kuluja ja haittaa. Ei sitä voi myydäkkään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli yksi sisar, joka kuoli. Nyt olen vanhempieni ainut perijä. Olisin valmis luopumaan koko perinnöstä saadakseni sisareni takaisin.

Olen pahoillani. Tuo on varmasti hirveä asetelma asiaan liittyen. Joo, ei tuntuisi itsestäkään mukavalta takuulla.

Ap

En mieti. Olen jopa miettinyt, että kieltäydyn perinnöstä kun sen aika tulee. Vanhemmilla on kyllä varallisuutta, mutta myös homeisia mökkejä yms riippakivinä.

Vierailija kirjoitti:

En mieti, ei mun vanhemmilta jää perintöä.

Ei jää munkaan vanhemmilta. Ikänsä vuokralla asuneita pienituloisia, isä sairastelikin pitkään ennen kuolemaansa jo vuosia sitten. Äidillä oli reilut 15 000 euroa säästötilillä vielä puolitoista vuotta sitten kun siirtyi hoitokotiin, nyt nolla euroa kun hoivastahan maksetaan varallisuuden ja tulojen mukaan. Toimeentulotuella ja muilla tuilla ja pienellä eläkkeellä rahoitetaan äidin elämän loppusuora. Ei haittaa. Perintöä en kaipaa.

Oon 52v enkä ole vieläkään perinyt, vanhemmat hyvissä voimassa (mikä on ihanaa). Kannattaa yrittää rikastua muilla keinoilla kuin perimällä, siinä nimittäin saattaa kestää. Anoppi jäi lopulta orvoksi 65-vuotiaana.

Mä en antaisi sisaruksiani pois mistään hinnasta. He ovat rikkaus.

Vanhempien rahoja käytetään vielä elossa olevan isän hoitoon ja hänen edukseen kaikessa missä vain pystyy parempaa rahalla saamaan.

Raha ei voi koskaan korvata rakkaita. En ikinä ole noin typeriä miettinyt.

Siis perijät ovat keskimäärin 60v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Perin varmaan joskus 50-vuotiaana eikä silloin rahalla ole enää väliä.

Saat hyvän eläkerahaston eikä tarvitse tappaa itsellään liialla työllä yli 50-vuotiaana.

Mitä muutakaan tekemistä kuin töitä silloin olisi?

Jostain syystä sukulaiset luulivat, se ratkaisevaa.  En olisi ikinä voinut syrjiä sisartani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Perin varmaan joskus 50-vuotiaana eikä silloin rahalla ole enää väliä.

Saat hyvän eläkerahaston eikä tarvitse tappaa itsellään liialla työllä yli 50-vuotiaana.

Mitä muutakaan tekemistä kuin töitä silloin olisi?

Monet ihmiset arvostavat harrastuksiaan ja vapaa-aikaa. Kun on velaton ja talous tukevasti plussan puolella, ei ole mitään välttämätöntä tarvetta haalia ylitöitä vaan tekee sen verran hommia kun tuntuu mukavalta.