Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erovanhemmuus ja lasten huonovointisuus, isä kieltää ongelmat
29.07.2022 |
Olen ollut eronnut exmiehestäni 3v ajan. Alkuun erovanhemmuus sujui jotenkuten, tosin ex laittoi niin paljon asiattomia viestejä että aloin saamaan ahdistusoireita aina kun näin, että olin saanut tekstiviestin. Hän käytti vielä jonkin aikaa emailia kanavana, kun olin blokannut viestit. Sain useimmiten viestejä minun psyykkisten ongelmien tasosta ja väärästä toiminnasta häntä kohtaan. Kun uhkasin viedä asian poliisille, hän lopetti mutta alkoi käyttää välineenä lasten asioiden hoitamisen vaikuttamista.
Tällä hetkellä, 3v myöhemmin, minulla on kaksi lastenpsykiatrian asiakasta huollettavana ja vuoroviikkovanhemmuus. Isommalla lapsella on ilmeisesti ADHD, mutta isä kieltää jyrkästi ja asiassa ei päästä eteenpäin. Nuorempi lapsi oireilee väkivallalla minua kohtaan. Olen hakenut apua perhetyöstä, jotta asioita saataisiin kuntoon. Isä suostuu perhetyöhön sillä verukkeella, että "äiti tarvitsee tukea vanhemmuuteen". Hänellä itsellään ei ole lasten kanssa "mitään ongelmia" ja "vanhemmuus on tosi mahtavaa". Hän ei myöskään suostu mihinkään muutoksiin tapaamisten suhteen, koska "hän ei luovu oikeuksistaan". Nuorempi lapsi tarvitsisi stabiilimman kasvuympäristön ja vuoroviikkoelämä on hänelle kohtuuttoman raskasta: lapsi itse toivoo että hän saisi asua enemmän luonani, myös siitä syystä että vuoroviikoin hänen kanssaan kulkeva isoveli on kovin agressiivinen nuorempaa kohtaan fyysisesti ja verbaalisesti.
Tuntuu, että olen ihan umpikujassa. Kummatkin lapset oireilevat voimakkaasti, mutta enää avun saamiseksi ei ole muuta keinoa kuin käräjät. Apu tulisi lastenpsykiatrialla isommalle, mikäli isä ei kieltäisi sinne ongelmia ja pitkittäisi prosessia (ongelma on jo tunnistettu, kontakti jatkuu, ammattilaisten näkemys poikkeaa räikeästi isän näkemyksestä). Nuoremman tapaamisia ei saa muutettua ilman käräjiä lapsen voinnille paremmaksi, sillä isä pitää oikeuksistaan tiukasti kiinni ja vetoaa aina niihin. Olen lähettänyt kymmeniä aneluviestejä isälle lasten asioiden hoitamisesta, mutta hän ei vastaa niihin. Saattaa kyllä tulla joku uusi asiaan liittymätön viesti, jossa hän vaatii asioita katseltavan hänen vision mukaan (vaikka lääkärit ovat nämä visiot suoraan tyrmännyt).
Elän jatkuvassa hädässä lasteni voinnin suhteen, toivon maailmassa ainoastaan sitä, että lapseni saisivat apua ja elää rauhassa lapsina.
Onko kenelläkään vastaavasta kokemusta? Olen palkannut asianajajan, mutta uskon että isä syyttää minua sen vuoksi vieraannuttamisesta ja huoltokiusaamisesta, sillä minulla on kuulemma paljon sairaita ja patologisia piirteitä.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin ex esittää uhria, lähdin kuulemma väkivaltaisesti ja yllättävästi parisuhteesta. Mitkään selitykset eivät hänelle kelvanneet. Yritin empaattisesti selittää kantaani lukuisia kertoja. Pakoon siis aivan loppuun ja olin henkisesti alistettu vain kodin piiriin, exäni seuraneidiksi. Kaikki muu tekeminen sai hänet voimaan niin huonosti ja hän syytti minua hänen laiminlyönnistä. Olen ymmärtänyt vuosien saatossa, että mies on todella häiriintynyt. Pelottaa tuleva oikeustaistelu, mutta onneksi minulla on satoja viestejä joissa yritän tuoda huolta lapsista ilmi eksäni ohittaessa ne täysin ja syytellessä milloin mistäkin manipuloinnista ja henkisestä väkivallasta. En enää edes välitä omasta elämästäni ja voinnistani, elän kuin kone saadakseni meille elantoa ja hoitaakseni lasteni asioita minkä ehdin ja kykenen. Ap
Muista tallentaa ss koneella tai muualle jos viestit vain puhelimessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin ex esittää uhria, lähdin kuulemma väkivaltaisesti ja yllättävästi parisuhteesta. Mitkään selitykset eivät hänelle kelvanneet. Yritin empaattisesti selittää kantaani lukuisia kertoja. Pakoon siis aivan loppuun ja olin henkisesti alistettu vain kodin piiriin, exäni seuraneidiksi. Kaikki muu tekeminen sai hänet voimaan niin huonosti ja hän syytti minua hänen laiminlyönnistä. Olen ymmärtänyt vuosien saatossa, että mies on todella häiriintynyt. Pelottaa tuleva oikeustaistelu, mutta onneksi minulla on satoja viestejä joissa yritän tuoda huolta lapsista ilmi eksäni ohittaessa ne täysin ja syytellessä milloin mistäkin manipuloinnista ja henkisestä väkivallasta. En enää edes välitä omasta elämästäni ja voinnistani, elän kuin kone saadakseni meille elantoa ja hoitaakseni lasteni asioita minkä ehdin ja kykenen. Ap
Muista tallentaa ss koneella tai muualle jos viestit vain puhelimessa.
Kannattaisi keskittyä lasten asioihin eikä kerätä arkistoa vanhoista viesteistä. Oikeustaistelu on vihoviimeistä mitä voit lapsillesi tehdä.
Ei kukaan tervejärkinen toimi niinkuin nyt teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin ex esittää uhria, lähdin kuulemma väkivaltaisesti ja yllättävästi parisuhteesta. Mitkään selitykset eivät hänelle kelvanneet. Yritin empaattisesti selittää kantaani lukuisia kertoja. Pakoon siis aivan loppuun ja olin henkisesti alistettu vain kodin piiriin, exäni seuraneidiksi. Kaikki muu tekeminen sai hänet voimaan niin huonosti ja hän syytti minua hänen laiminlyönnistä. Olen ymmärtänyt vuosien saatossa, että mies on todella häiriintynyt. Pelottaa tuleva oikeustaistelu, mutta onneksi minulla on satoja viestejä joissa yritän tuoda huolta lapsista ilmi eksäni ohittaessa ne täysin ja syytellessä milloin mistäkin manipuloinnista ja henkisestä väkivallasta. En enää edes välitä omasta elämästäni ja voinnistani, elän kuin kone saadakseni meille elantoa ja hoitaakseni lasteni asioita minkä ehdin ja kykenen. Ap
Muista tallentaa ss koneella tai muualle jos viestit vain puhelimessa.
Kannattaisi keskittyä lasten asioihin eikä kerätä arkistoa vanhoista viesteistä. Oikeustaistelu on vihoviimeistä mitä voit lapsillesi tehdä.
Ei kukaan tervejärkinen toimi niinkuin nyt teet.
Käräjäoikeus perustaa harkintansa ihan muihin faktoihin kuin johonkin kuvakaappauksiin viesteistä. Ei niitä kukaan ala lukemaan. Ihmetystä herää kyllä miten moni iskee mielellään jonkun valtavan pumaskan käteen ikään kuin sillä olisi viranomaiselle minkäänlaista arvoa. Silppuriin ne teidän viestit päätyvät ellei niitä saa tyrkittyä teille itsellenne takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin ex esittää uhria, lähdin kuulemma väkivaltaisesti ja yllättävästi parisuhteesta. Mitkään selitykset eivät hänelle kelvanneet. Yritin empaattisesti selittää kantaani lukuisia kertoja. Pakoon siis aivan loppuun ja olin henkisesti alistettu vain kodin piiriin, exäni seuraneidiksi. Kaikki muu tekeminen sai hänet voimaan niin huonosti ja hän syytti minua hänen laiminlyönnistä. Olen ymmärtänyt vuosien saatossa, että mies on todella häiriintynyt. Pelottaa tuleva oikeustaistelu, mutta onneksi minulla on satoja viestejä joissa yritän tuoda huolta lapsista ilmi eksäni ohittaessa ne täysin ja syytellessä milloin mistäkin manipuloinnista ja henkisestä väkivallasta. En enää edes välitä omasta elämästäni ja voinnistani, elän kuin kone saadakseni meille elantoa ja hoitaakseni lasteni asioita minkä ehdin ja kykenen. Ap
Muista tallentaa ss koneella tai muualle jos viestit vain puhelimessa.
Kannattaisi keskittyä lasten asioihin eikä kerätä arkistoa vanhoista viesteistä. Oikeustaistelu on vihoviimeistä mitä voit lapsillesi tehdä.
Ei kukaan tervejärkinen toimi niinkuin nyt teet.
Tervejärkinen pyrkii auttamaan lapsiaan.
Minua auttoivat vastaavassa tilanteessa koulukuraattori ja -psykologi. He juttelivat lapseni kanssa, ja asia eteni lastensuojeluun. Tämä oli ehdottomasti lapsen etu, eikä isä sen jälkeen ollut yhtä hankala.
Lapsiasi on kuultava ja heti. Jos nuorempi haluaa olla enemmän äidillä, se on otettava huomioon. Jos isä haukkuu, anna haukkua. Kerro tilanteesta lastenvalvojalle, hänen hommansa on auttaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa biologiselta isältäni.
Paitsi että hän purki omia tunteitaan, kiukkua, raivoa ja mitä milloinkin meihin lapsiin. Ei ollut mitenkään harvinaista että pari vuotta nuorempi veljeni oli minua koulun pihalla vastassa ikuisena, kun ei uskaltanut mennä takaisin kotiin kun isä oli raivona.
Ja ne sen raivokohtaukset oli oikeasti ihan pitelemättömiä, uhkasti vaikka ja mitä, paiskoi tavaroita ja ovia, uhkasi itsarilla ja haukkui meitä lapsia ja joskus huusi hakevansa haulikon. Tosi kivaa kuunneltavaa lapselle siis. Muistan äitini joskus itkeneen ja sanoneen että pelkää että tapahtuu jotain pahaa.
Kun olin 11v. me vaan muutettiin. Huoltajuus säilyi sellaisenaan, mutta tapaamisista ei tehty mitään sopimusta. Kumpikaan meistä lapsista ei halunnut tavata. Pikkuveli kävi jonain kesänä isänsä kanssa kalassa, kun tällä isällä sattui olemaan hyvä päivä. Muuten eron jälkeen tämä isänkuvatus ei lähtenyt hakemaan oikeuksiaan mitenkään. Haukkui vaan äitiä ja meitä kaikille tutuille ja sepitti oman versionsa. Sitten jotkut ihmetteli, että kylläpä on itsekäs perhe, kamalaa jättää ja viedä lapset. Meiltä lapsilta kyseltiin etyä miksi emme halua nähdä isää, onhan se senrään meidän isä. Ja kaikki isäthän ne välillä huutaa, ei se nyt niin paha ole. Eivät siis ymmärtäneet totuutta. Joillekin kerroin kaiken millaista sen kanssa asuminen oli ollut, usein minua ei uskottu.
Että aina se isän mukanaolo lapsen elämässä ei tosiaankaan ole lapsen paras.
Ikäraja siihen että lapsi saa kieltäytyä tapaamasta toista vanhempaa pitäisi olla paljon nuorempi. Kyllä jos 7v. osaa ilmaista omaa tahtoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vastaava tilanne ja ex mies diagnosoitu narsisti.
Yritän välttää viimeiseen asti oikeudenkäyntejä, asianajajia ja lastenvalvojia, koska exäni narsisteille tyypilliseen tapaan saa nautintoa riitelemisestä ja osaa tarvittaessa esittää uhria todella uskottavasti. Ex soittelee jatkuvasti lastenvalvojalle ja haukkuu minua, mutta olen hiljaa koska en halua ruokkia exän touhua. Ex uhkailee oikeuskäsittelyillä, mutta sanahelinää näyttää olevan. Tosin on niin hullu että ei kannata lähteä hakemaan yksinhuoltajuutta. Eihän siitä hirveästi ole apua, koska exän tapaamisoikeus kuitenkin säilyy.
Teinit on aivan rikki, mutta pidän stabiilin kodin minun luona ja tuen sen minkä pystyn enkä sorru haukkumaan heidän isää.
Mä en ole kuin äärimmäisestä pakosta exän kanssa yhteydessä. Ja se on tosi vähän. Ehkä kerran kuukaudessa ja sekin sähköpostilla.
Mun suositus on että hoidat itse lasten asiat ja vain silloin otat exän mukaan kun lakisääteinen pakko (esim pankkitilin avaaminen, passin hakeminen). Blokkaa ex puhelimesta ja whapista. Sallit exän ainoaksi yhteydenottovälineeksi sähköpostin, jolloin sulle jää kaikki kirjallisena.
Sinä olet itse hänet diagnosoinut. Ei narsisti mene diagnosoitavaksi :D
Sitten kun sinäkin kasvat ja keräät elämänkokemusta ymmärrät, että narsisti voi saada diagnoosinsa muiden ongelmiensa kautta.
Ja menee ja kertoo sen ympäristölleen? Niin varmaan :D Kyllä tässä nyt on taas kyse siitä että kun narskua on ruvettu käyttämään silloinkin kun ei vain tule toimeen toisen kanssa, ja varsinkin eroissa sitä heitellään helposti puolin ja toisin, niin sitä yritetään pönkittää sanomalla että DIANGOSOITU narsisti. Ei hän ole sen enemmän narsisti vaikka käyttäisit tuota etuliitettä.
Sitten kun sinä tuosta kasvat, ja keräät elämänkokemusta, niin ymmärrät että muut ovat vain nauraneet tuolle sinun etuliitteellesi, eikä kukaan ole uskonut missään vaiheessa että exäsi olisi oikeasti dg:n itselleen hakenut, tai ainakaan siitä kenellekään kertonut.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa biologiselta isältäni.
Paitsi että hän purki omia tunteitaan, kiukkua, raivoa ja mitä milloinkin meihin lapsiin. Ei ollut mitenkään harvinaista että pari vuotta nuorempi veljeni oli minua koulun pihalla vastassa ikuisena, kun ei uskaltanut mennä takaisin kotiin kun isä oli raivona.
Ja ne sen raivokohtaukset oli oikeasti ihan pitelemättömiä, uhkasti vaikka ja mitä, paiskoi tavaroita ja ovia, uhkasi itsarilla ja haukkui meitä lapsia ja joskus huusi hakevansa haulikon. Tosi kivaa kuunneltavaa lapselle siis. Muistan äitini joskus itkeneen ja sanoneen että pelkää että tapahtuu jotain pahaa.
Kun olin 11v. me vaan muutettiin. Huoltajuus säilyi sellaisenaan, mutta tapaamisista ei tehty mitään sopimusta. Kumpikaan meistä lapsista ei halunnut tavata. Pikkuveli kävi jonain kesänä isänsä kanssa kalassa, kun tällä isällä sattui olemaan hyvä päivä. Muuten eron jälkeen tämä isänkuvatus ei lähtenyt hakemaan oikeuksiaan mitenkään. Haukkui vaan äitiä ja meitä kaikille tutuille ja sepitti oman versionsa. Sitten jotkut ihmetteli, että kylläpä on itsekäs perhe, kamalaa jättää ja viedä lapset. Meiltä lapsilta kyseltiin etyä miksi emme halua nähdä isää, onhan se senrään meidän isä. Ja kaikki isäthän ne välillä huutaa, ei se nyt niin paha ole. Eivät siis ymmärtäneet totuutta. Joillekin kerroin kaiken millaista sen kanssa asuminen oli ollut, usein minua ei uskottu.
Että aina se isän mukanaolo lapsen elämässä ei tosiaankaan ole lapsen paras.
Ei se ole äidinkään mukana olo lapsen elämässä tosiaankaan aina se lapsen paras. Käyhän vaikka lukemassa 70-luvun äidit -ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin ex esittää uhriauni, lähdin kuulemma väkivaltaisesti ja yllättävästi parisuhteesta. Mitkään selitykset eivät hänelle kelvanneet. Yritin empaattisesti selittää kantaani lukuisia kertoja. Pakoon siis aivan loppuun ja olin henkisesti alistettu vain kodin piiriin, exäni seuraneidiksi. Kaikki muu tekeminen sai hänet voimaan niin huonosti ja hän syytti minua hänen laiminlyönnistä. Olen ymmärtänyt vuosien saatossa, että mies on todella häiriintynyt. Pelottaa tuleva oikeustaistelu, mutta onneksi minulla on satoja viestejä joissa yritän tuoda huolta lapsista ilmi eksäni ohittaessa ne täysin ja syytellessä milloin mistäkin manipuloinnista ja henkisestä väkivallasta. En enää edes välitä omasta elämästäni ja voinnistani, elän kuin kone saadakseni meille elantoa ja hoitaakseni lasteni asioita minkä ehdin ja kykenen. Ap
Eli lähdit väkivaltaisesti ja yllättäen. Olisiko tuo pitänyt hoitaa hieman paremmin? Kuka vaan osaa olla v-mäinen halutessaan ja tuommoisen jälkeen voi hyvinkin haluta. Sitten vaan diagnosoimaan toista, puolin ja toisin.
Tuohon vielä uudet kumppanit ja uusperheen ihanuudet, niin avot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin ex esittää uhriauni, lähdin kuulemma väkivaltaisesti ja yllättävästi parisuhteesta. Mitkään selitykset eivät hänelle kelvanneet. Yritin empaattisesti selittää kantaani lukuisia kertoja. Pakoon siis aivan loppuun ja olin henkisesti alistettu vain kodin piiriin, exäni seuraneidiksi. Kaikki muu tekeminen sai hänet voimaan niin huonosti ja hän syytti minua hänen laiminlyönnistä. Olen ymmärtänyt vuosien saatossa, että mies on todella häiriintynyt. Pelottaa tuleva oikeustaistelu, mutta onneksi minulla on satoja viestejä joissa yritän tuoda huolta lapsista ilmi eksäni ohittaessa ne täysin ja syytellessä milloin mistäkin manipuloinnista ja henkisestä väkivallasta. En enää edes välitä omasta elämästäni ja voinnistani, elän kuin kone saadakseni meille elantoa ja hoitaakseni lasteni asioita minkä ehdin ja kykenen. Ap
Eli lähdit väkivaltaisesti ja yllättäen. Olisiko tuo pitänyt hoitaa hieman paremmin? Kuka vaan osaa olla v-mäinen halutessaan ja tuommoisen jälkeen voi hyvinkin haluta. Sitten vaan diagnosoimaan toista, puolin ja toisin.
Tuohon vielä uudet kumppanit ja uusperheen ihanuudet, niin avot.
Tämä oli vain miehen näkemys, olin puhunut erosta jo kuukausia, mutta mies kielsi eroamisen. Lähdin kaverin kodin kautta, turvakoti olisi ollut oikea osoite. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsella diagnosoitiin ADHD. Missään vaiheessa ei tarvittu molempien vanhempien lupaa diagnosointiin. Ihan perus ydinperhe.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsella diagnosoitiin ADHD. Missään vaiheessa ei tarvittu molempien vanhempien lupaa diagnosointiin. Ihan perus ydinperhe.
Meillä tarvitaan siksi, että isä kovaäänisesti vastustaa ja tunkeutuu kaikkiin palavereihin kieltämään asiaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Univaikeudet muuten liittyvät ADHD-piirteisiin. Tuo pitäisi ottaa huomioon.
Psykologi pyysi vastaavassa tilanteessa minua tekemään lasun.
Siis voi v#ttu mikä stoori taas.
Ap keksii kommentteja ketjuun ja vastailee itse itselleen.
Asialla on jälleen se samainen satu-täti, oikea tarinoiden kuningatar.
Ei ole jutuissa oikein päätä eikä sitä häntääkään.
Mikähän tuota tyyppiä loppujen lopuksi oikein vaivaa, kun noiden valealotusten tekeminen on näinkin laajaa?
Vierailija kirjoitti:
Siis voi v#ttu mikä stoori taas.
Ap keksii kommentteja ketjuun ja vastailee itse itselleen.
Asialla on jälleen se samainen satu-täti, oikea tarinoiden kuningatar.
Ei ole jutuissa oikein päätä eikä sitä häntääkään.
Mikähän tuota tyyppiä loppujen lopuksi oikein vaivaa, kun noiden valealotusten tekeminen on näinkin laajaa?
Mikä sinun ongelmasi on?
Normaali ihminen ei kyseenalaista muiden kokemuksia.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä anele. Älä puhu mitään muuta kuin asiaa. Älä puhu tunteista.
Sitäkin on kokeiltu. Myös lääkärit ovat pitäneet isälle pitkiä lääketieteellisiä "käännytysmonologeja". Ei auta. Ap
Heh heh, vai ovat oikein lääkärit pitäneet käännytyshoitoja isälle.
Olet pahimman luokan trolli, ap.
Älä ap välitä tästä yhdestä mt-ongelmaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten ongelmat missään köräjäoikeudessa ratkea. Nyt vaan lusikka kauniiseen käteen ja isän kanssa yhteistyöhön
20 vuotta olin Diagnosoidun narsistin kanssa ja voin vakuuttaa että narsistin kanssa ei voi tehdä yhteistyötä. Mikään ei käy, olet syyllinen kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan. Itse asiasta ei voi keskustella j sopia , keskustelut ovat ex-vaimon haukkumista.
Siksi sen tervepäisen täytyy hoitaa lasten asiat vaikka yhteishuolto.
Älä puhu paskaa ap
Narsistille ei ole diagnoosia Suomessa, eikä muuallakaan.
Sellaista duagnoosia ei ole olemassa kuin: Narsisti.
Alue: Aihe vapaa
Sitten kun sinäkin kasvat ja keräät elämänkokemusta ymmärrät, että narsisti voi saada diagnoosinsa muiden ongelmiensa kautta.