Lisääntyisitkö jos kotileikkiosa jäisi pois

Teinit on just parhaita. Pikkuvauvavaihe oli ihan hanurista.

En tajua, mikä minuun meni, kun tein vielä toiset 3 lasta juuri silloin, kun vanhimmat lapseni olivat parhaassa iässä.

Vierailija kirjoitti:

Teinit on just parhaita. Pikkuvauvavaihe oli ihan hanurista.

En tajua, mikä minuun meni, kun tein vielä toiset 3 lasta juuri silloin, kun vanhimmat lapseni olivat parhaassa iässä.

Mällinen-Jortikka?

Kotielämää aina haukutaan, vaikak työelämä on sitä oikeaa leikkimistä.

Tää ois niinku tämmönen account manager ja tää olis niinku hirveen tärkee henkilö tässä yrityksessä.

En. Lisäännyin yli 20v sitten, ja silloin siinä oli vielä joku järki. Enää en lisääntyisi vaikka mikä olisi.

Kyllä varmaan.

Tekisin lapsia vaikka heti jos niitä ei tarvitsisi kasvattaa itse, en ole ollenkaan äidillinen enkä osaa samaistua vaikkapa työkavereiden vauvahössötyksiin yhtään. Harkitsin munasolujen luovuttamistakin sellaisena oikotienä lisääntymiseen ilman lastenkasvatusta, mutta selvisi että en voikaan luovuttaa munasoluja. Harmi.

Todellakin! Jo joku 4-5vkin riittäisi. Inhoan vauvoja. Ne ei tee muuta ku rääkyy ja kakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kotielämää aina haukutaan, vaikak työelämä on sitä oikeaa leikkimistä.

Tämä. Liian moni ihminen osaa suunnitella lentokoneita ja ydinvoimaloita, mutta lisääntyminen on monimutkaista.

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lapsia vaikka heti jos niitä ei tarvitsisi kasvattaa itse, en ole ollenkaan äidillinen enkä osaa samaistua vaikkapa työkavereiden vauvahössötyksiin yhtään. Harkitsin munasolujen luovuttamistakin sellaisena oikotienä lisääntymiseen ilman lastenkasvatusta, mutta selvisi että en voikaan luovuttaa munasoluja. Harmi.

Et taida kuulua kohderyhmään jolle kysymys esitettiin. Vain viidesosa naisista jää lapsettomiksi ja siihen on laskettu mukaan lapsia haluavat lapsettomat. Velat ovat siis erittäin harvinaisia, mutta sellaiset ryntäävät tähän kysymykseen vastaamaan.

Mikä leikki? Kyllä se lapsen hoitaminen ja kasvattaminen kodinhoitoineen on ihan oikeaa elämää eikä leikkiä. Kyllä, halusin perhe-elämää ja lapsia, en vaihtaisi siihen, että saisin teinin (huh!).

Nukkeleikki on se koko idea. Eihän lapsenakaan kotileikeissä leikitä että perheen lapset ovat teinejä vaan niitä syötetään.

Lapsuus oli hirveää toisten vallan alla. Se tunne kun tuli täysi-ikäiseksi <3

Vanhemmat vieläkin yrittivät hallita mutta olinkin jo aikuinen. Tuli vauvakuume ja teki mieli tehdä sama jollekin toiselle ja synnyttää se valtani alle, mutta enpäs tehnytkään.

Kuvittelin noin parikymppisenä. Kun eka lapsi syntyi, rakastuin kerrasta. Ihmisen kehitystä on myös tosi kiinnostavaa seurata, ja jo vauvaikäisen kanssa on monipuolista kommunikointia. Lapset ovat ihania etenkin kun ovat vielä aitoja ja vilpittömiä. Itsekin muutuin vähemmän kyyniseksi.

Nyt kun lapset ovat teinejä, kaipaan sitä elämäniloa ja intoa, joka heillä oli pienempänä. Voi kun tuo teiniraivarivaihe menisi pian ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lapsia vaikka heti jos niitä ei tarvitsisi kasvattaa itse, en ole ollenkaan äidillinen enkä osaa samaistua vaikkapa työkavereiden vauvahössötyksiin yhtään. Harkitsin munasolujen luovuttamistakin sellaisena oikotienä lisääntymiseen ilman lastenkasvatusta, mutta selvisi että en voikaan luovuttaa munasoluja. Harmi.

Et taida kuulua kohderyhmään jolle kysymys esitettiin. Vain viidesosa naisista jää lapsettomiksi ja siihen on laskettu mukaan lapsia haluavat lapsettomat. Velat ovat siis erittäin harvinaisia, mutta sellaiset ryntäävät tähän kysymykseen vastaamaan.

Jaa, en kyllä ole mikään "vela", olen ihan viimeaikoina vasta tullut siihen ikään että lasten hankkiminen alkaa olla jo realistista ja samanikäiset tututkin lisääntyvät. Siksi olen alkanut miettimäänkin asiaa, ennen koin haluavani lapsia mutta nyt kun niitä voisi oikeasti tehdäkin en tiedä haluanko niitä sittenkään. Odotin että se kuuluisa biologinen kello heräilisi, mutta se loistaa poissaolollaan. Ehkä sitten joskus. -tuo aikaisempi

Ei meillä mitään kotia leikitty. Ihan todellista elämää se oli ja on. Ja ei,en missään nimessä hankkisi lapsia jos ei saisi vauva-,ja pikkulapsiaikaa. Se oli parasta. Eihän se silloin aina siltä tuntunut,mutta teinin kanssa eläminen on yhtä perkelettä.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelin noin parikymppisenä. Kun eka lapsi syntyi, rakastuin kerrasta. Ihmisen kehitystä on myös tosi kiinnostavaa seurata, ja jo vauvaikäisen kanssa on monipuolista kommunikointia. Lapset ovat ihania etenkin kun ovat vielä aitoja ja vilpittömiä. Itsekin muutuin vähemmän kyyniseksi.

Nyt kun lapset ovat teinejä, kaipaan sitä elämäniloa ja intoa, joka heillä oli pienempänä. Voi kun tuo teiniraivarivaihe menisi pian ohi.

Niin onko sitä kehitystä kiinnostava seurata vai ei? 

En ikinä sillä minulla on ollut järki päässä nuoresta lähtien kun katselin sisaruksen perhettä läheltä kuinka kamalaa se oli. Ensin perhettä perustettiin kamalalla kiireellä ja sitten kiireemmällä erottiin ja vielä kiireemmällä perustettiin uusperhettä ja kiireellä siitäkin eroon ja ihan älyttömässä oravanpyörässä pyörien kumppaneja vaihdellen kunnes ikä tuli vastaan että oli vanha ämmä eikä enää haluttava ja jäi yksinäiseksi. 

Nyt vaan hän rehvastelee lapsen lapsilla kuinka on hauskaa ja ihanaa lapset eikä ole aikuista elämän kumppania. Toitottaa kuinka onni ja elämän sisältö on lapsenlapset kun miehiä ei enää kiinnosta vanha ämmä niin että saa elää yksin loppu elämänsä. Se on elämänsä suhteet sörssinyt niin että ei saa enää ketään ja rehvastelee lapsenlapsilla kun muutakaan ei ole eikä saa ketään miestä. Rehvastelee vaan lapsenlapsilla eikä nekään ole kiinnostuneita. 

En koska sitten ei olisi mitään syytä tehdä lapsia.

Työpaikalla kamalimpia ihmisiä olivat lapsenlapsilla rehvastelevat.