Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä kukaan onnistunut laihduttamaan pysyvästi 10-20 kg?
27.07.2022 |
Painan tällä hetkellä yli 70 kg ja tavoitepainoni on joku 50 kg. Olen tähän asti laihduttanut, vaikka millä menetelmillä. Olen jopa ollut syömättä viikon useasti, mikä nyt kuulostaa ihan hullulta. Elokuussa aloitan elämäntapamuutoksen, kun syön vain 1500 kilokaloria päivässä. Tämä ei tule olemaan pysyvä ruokavalio vaan noudatan tätä, kunnes olen haluamassani painossa. Vaje ei siis ole kovin suuri, mutta puolessa vuodessa toivon pudottaneeni yli 10 kg. Tällä kertaa haluan sitä niin paljon, että tiedän pystyväni noudattamaan tuota rajaa, mutta pelkään, että paino ei silti putoa vaan tapahtuu joku hormoni juttu tai keho keksii pitää kiinni rasvavarastoista tai jmv.
Kommentit (79)
Ap, aloita se muutos tänään eikä elokuussa. Niillä jotka aloittaa heti on parempi mahdollisuus onnistua kuin "huomenna" aloittajilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen laihduttanut pysyvästi 45 kg.
Aluksi laihduin 50 kg, viitisen kiloa tuli vuodessa takaisin ja nyt olen 8 vuotta ollut tässä painossa.
BMI 23,5
Saako kysyä millainen oli sinun taipaleesi, elämäntaparemppa vai hiilihydraattien vähentäminen, kenties hikiliikunta, eli miten muutit systeemeitäsi? Vai pienensitkö vaan annoksia? Jätit makeat pois?
Ilman mitään laihdutusvalmistettako?
Olen mallia sohvaperuna, olin silloin ja olen yhä. Vihaan hikiliikuntaa/urheilua enemmän kuin Kauppatorin lokkilaumaa.
Vastaus: Aloitin 3 viikon VLCD:llä, jotta sain nesteet pois, hyvän startin ja vähän etäisyyttä entiseen syömiseen. Sen jälkeen ryhdyin noudattamaan selkeää ateriarytmiä: aamiainen (pikapuuro), lounas, päivällinen ja illalla ruisleipä. Mitään ylimääräistä en ostanut kotiin, siilä jos jotain kotona on, syön sen. Minun sortumiset tapahtuvat aina kaupassa. Elämäntaparemonttini alussa luotto itseeni oli todella alhainen, joten kävin kerran viikossa kaupassa ja ostin 7 valmiskeittoa (lounaat) ja 7 valmismikroateriaa (päivälliset) + puurot ja leivän. Tiedän, ettei tuo ole järjettömän terveellistä, mutta ongelmani on aina ollut myös annoskoot. Puolen vuoden kuluttua painoa oli pudonnut 22 kg ja uskalsin luottaa enemmän itseeni. Tällöin siirryin tekemään ruoat itse ja onnistuin pitämään annoskoot kohtuullisina. Vaihdoin tuossa vaiheessa työmatkojen kulkuvälineeksi pyörän bussin sijaan (matka 4,5 km). Tämä on ainoa liikkunta, jota harrastan.
1,5 vuotta meni ja 50 kg putosi. Myöhemmin tosiaan 5 kg tuli takaisin, mutta nyt olen 8 vuotta pysynyt tässä painossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen onnistunut.
Lihoin huomaamatta jonkun kymmenkunta kiloa, kun töissä aina tauoilla puputin "terveellisen" välipalapatukan. Lisäksi laiskuuttani rupesin tekemään aamulla puuroa, ja töistä tullessa söin muutaman leivän tai näkkärin, ja iltapalaksi näkkäriä tai riisikakkuja. Olin aikaisemmin ollut normaalipainoinen ja olin yhä siinä rajoilla, mutta pylly alkoi levitä ja maha oli kuin pullataikina.
Lopetin leivän ja välipalapatukoiden mussuttamisen ja palasin edelliseen ruokavalioon, jolla olin voinut hyvin ja paino pysyi kurissa: vähähiilariseen. Aamiaiseksi munakas ja toisinaan pekonia ja raejuustoa, ei välipaloja. Päiväruuaksi jotain pientä, ehkä valmiskeitto tai leipäjuustonpala, koska nälkä ei välttämättä tullut ennen iltaa. Iltaruuaksi jotain missä on paljon rasvaa ja proteiinia ja vain vähän hiilareita, esim. paistettua kanaa kermassa ja höyrytettyjä vihanneksia. Perunaa, pastaa, riisiä tms. vain kerran, pari viikossa.
Paino tippui parissa kuukaudessa sieltä noin 70 kg --> 60 kg.
Sama tapahtui aikoinaan, kun odotin ensimmäistä lastani, ja halusin syödä niin "terveellisesti" kuin mahdollista: vähärasvaisesti ja suolattomasti, kasviksia ja viljaa ja vain vähän lihaa, sekin kanaa. Ikinä en ole ollut niin turvoksissa, voinut niin huonosti, verenpaineet huiteli pilvissä ja keikuin raskausmyrkytyksen rajoilla. Toisen raskauden aikana söin juuri päinvastoin ja voin todella hyvin, raskaus ja synnytyskin meni tosi helposti.
Hiilihydraatit nostavat verensokeria, ja verensokeri nostaa insuliinia, ja niin kauan kuin insuliini on koholla, elimistöön kertyy rasvaa. Rasva EI lihota, vaan ne hiilarit. Eli jos haluat laihtua, jätät kaiken "helpon" ruuan kauppaan: leivät, pastat, perunat, valmisruuat, karkit, sipsit, mehut ja limpparit jne. Teet ruuan itse. Kunnon ruokaa. Lihaa, kalaa, kananmunia, vihanneksia, kasviksia, marjoja, kermaa, juustoa. Joku maitohappobakteerivalmiste ei myöskään tee pahaa, esim. Boris-juoma, joka auttaa suolistoa pilkkomaan ruokaa, ettei vatsa turpoile.
Kommentin 26 kirjoittaja kirjoittaa: Nyt koin jonkun oivalluksen. Itse nimittäin syön surutta hiilareita, jopa sokerisia herkkuja, tosin niitä harvakseltaan. Ja olen siis laihtunut sen noin 25 kg parissa vuodessa. En ole koskaan ostanut tuota vähähiilarisuutta vaan aina syönyt pastaa, perunaa ja riisiä, tosin pastan ja riisin yleensä täysjyväisenä enkä valkoisena. Leipää syön päivittäin (pienen leipomon ruisleipää, joka pelkkää ruista).
Oivallus on se, että vähähiilihydraattinen ruokavalio saattaakin olla ihan pätevä ja hyvä ja kannatettava, jos ei halua harrastaa liikuntaa. Jos sen sijaan kuntoilee paljon, on pakkokin syödä hiilihydraatteja, jotta jaksaa. Oikein tosissaan urheileva, esimerkiksi kestävyyslajeissa kilpaurheilua harrastava, tarvitsee paljon hiilareita.
Liikunta lisää lihasten insuliiniherkkyyttä ja ehkäisee insuliiniresistenssiä. Se vaikuttaa rasva-aineenvaihduntaan. Liikunnalla on paljon terveysvaikutuksia, eikä sen merkitystä pidä typistää pelkästään liikunnan aikana kulutettuihin kilokaloreihin.
Jos haluaa vain laihtua "tekemättä mitään", voi vähähiilarisuus olla vastaus. Mutta jos haluaa laihtua ja lisäksi parantaa terveyttään, on liikunta aivan välttämätön osa elämää. Ja kun liikkuu paljon, voi ja pitää syödä myös niitä hiilareita.
Tietoa aiheesta kannattaa etsiä esimerkiksi hakusanoilla "liikunta ja insuliiniherkkyys", "liikunta ja rasva-aineenvaihdunta", "liikunta ja metabolinen oireyhtymä" jne. Hakutuloksista kannattaa suodattaa pois selvästi epäluotettavat ja epämääräiset sivustot. Kirjasto on myös hyvä paikka.
Ei välttämättä. Björn Ferry on voittanut ampumahiihdossa kultaa, vaikka vaihtoi rasvavetoiselle dieetille kesken kauden. Elimistö sopeutuu uskomattomalla tavalla.
Olen liikkunut aina, mutta ilman hiilareitten selvää vähentämistä suositusruokavalion määristä näillä diabetes-geeneillä lihoo ja sairastuu aina takaisin. Sopeutumisessa rasvapolttoisuuteen fyysisissä harjoituksissa menee muutamia viikkoja, mutta loppujen lopuksi se yleensä onnistuu.
Areenassa on juuri hyvä dokkari Australian diabetesongelmasta, lääkäri Michael Mosley juontaa sen, hän on itsekin ollut diabeetikko ja peruuttanut taudin vähähiilarisella ruokavaliolla.
Joo. Suolistotulehduksen takia laihduin lähes 80 kilosta 60 kiloon. En vaan syönyt juuri mitään puoleen vuoteen. Onnistunee ilman tulehduksiakin. Nyt syön taas normaalisti ja paino seilaa 60-64 välillä. Niin ja pätkäpaastoan, se tuntuu paremmalta suolistolleni. Syön yleensä päivän ekan aterian klo 15-16 välillä. Illalla syön niin myöhään kuin huvittaa.
Laita kalorit aika minimiin ja jatka sitä ainakin 3 kuukautta. Painoa pitäisi pudota 15-20 kiloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihdutin 40kg. Normaalipainoisena jo 25-vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen onnistunut.
Lihoin huomaamatta jonkun kymmenkunta kiloa, kun töissä aina tauoilla puputin "terveellisen" välipalapatukan. Lisäksi laiskuuttani rupesin tekemään aamulla puuroa, ja töistä tullessa söin muutaman leivän tai näkkärin, ja iltapalaksi näkkäriä tai riisikakkuja. Olin aikaisemmin ollut normaalipainoinen ja olin yhä siinä rajoilla, mutta pylly alkoi levitä ja maha oli kuin pullataikina.
Lopetin leivän ja välipalapatukoiden mussuttamisen ja palasin edelliseen ruokavalioon, jolla olin voinut hyvin ja paino pysyi kurissa: vähähiilariseen. Aamiaiseksi munakas ja toisinaan pekonia ja raejuustoa, ei välipaloja. Päiväruuaksi jotain pientä, ehkä valmiskeitto tai leipäjuustonpala, koska nälkä ei välttämättä tullut ennen iltaa. Iltaruuaksi jotain missä on paljon rasvaa ja proteiinia ja vain vähän hiilareita, esim. paistettua kanaa kermassa ja höyrytettyjä vihanneksia. Perunaa, pastaa, riisiä tms. vain kerran, pari viikossa.
Paino tippui parissa kuukaudessa sieltä noin 70 kg --> 60 kg.
Sama tapahtui aikoinaan, kun odotin ensimmäistä lastani, ja halusin syödä niin "terveellisesti" kuin mahdollista: vähärasvaisesti ja suolattomasti, kasviksia ja viljaa ja vain vähän lihaa, sekin kanaa. Ikinä en ole ollut niin turvoksissa, voinut niin huonosti, verenpaineet huiteli pilvissä ja keikuin raskausmyrkytyksen rajoilla. Toisen raskauden aikana söin juuri päinvastoin ja voin todella hyvin, raskaus ja synnytyskin meni tosi helposti.
Hiilihydraatit nostavat verensokeria, ja verensokeri nostaa insuliinia, ja niin kauan kuin insuliini on koholla, elimistöön kertyy rasvaa. Rasva EI lihota, vaan ne hiilarit. Eli jos haluat laihtua, jätät kaiken "helpon" ruuan kauppaan: leivät, pastat, perunat, valmisruuat, karkit, sipsit, mehut ja limpparit jne. Teet ruuan itse. Kunnon ruokaa. Lihaa, kalaa, kananmunia, vihanneksia, kasviksia, marjoja, kermaa, juustoa. Joku maitohappobakteerivalmiste ei myöskään tee pahaa, esim. Boris-juoma, joka auttaa suolistoa pilkkomaan ruokaa, ettei vatsa turpoile.
Kommentin 26 kirjoittaja kirjoittaa: Nyt koin jonkun oivalluksen. Itse nimittäin syön surutta hiilareita, jopa sokerisia herkkuja, tosin niitä harvakseltaan. Ja olen siis laihtunut sen noin 25 kg parissa vuodessa. En ole koskaan ostanut tuota vähähiilarisuutta vaan aina syönyt pastaa, perunaa ja riisiä, tosin pastan ja riisin yleensä täysjyväisenä enkä valkoisena. Leipää syön päivittäin (pienen leipomon ruisleipää, joka pelkkää ruista).
Oivallus on se, että vähähiilihydraattinen ruokavalio saattaakin olla ihan pätevä ja hyvä ja kannatettava, jos ei halua harrastaa liikuntaa. Jos sen sijaan kuntoilee paljon, on pakkokin syödä hiilihydraatteja, jotta jaksaa. Oikein tosissaan urheileva, esimerkiksi kestävyyslajeissa kilpaurheilua harrastava, tarvitsee paljon hiilareita.
Liikunta lisää lihasten insuliiniherkkyyttä ja ehkäisee insuliiniresistenssiä. Se vaikuttaa rasva-aineenvaihduntaan. Liikunnalla on paljon terveysvaikutuksia, eikä sen merkitystä pidä typistää pelkästään liikunnan aikana kulutettuihin kilokaloreihin.
Jos haluaa vain laihtua "tekemättä mitään", voi vähähiilarisuus olla vastaus. Mutta jos haluaa laihtua ja lisäksi parantaa terveyttään, on liikunta aivan välttämätön osa elämää. Ja kun liikkuu paljon, voi ja pitää syödä myös niitä hiilareita.
Tietoa aiheesta kannattaa etsiä esimerkiksi hakusanoilla "liikunta ja insuliiniherkkyys", "liikunta ja rasva-aineenvaihdunta", "liikunta ja metabolinen oireyhtymä" jne. Hakutuloksista kannattaa suodattaa pois selvästi epäluotettavat ja epämääräiset sivustot. Kirjasto on myös hyvä paikka.
Ei välttämättä. Björn Ferry on voittanut ampumahiihdossa kultaa, vaikka vaihtoi rasvavetoiselle dieetille kesken kauden. Elimistö sopeutuu uskomattomalla tavalla.
Olen liikkunut aina, mutta ilman hiilareitten selvää vähentämistä suositusruokavalion määristä näillä diabetes-geeneillä lihoo ja sairastuu aina takaisin. Sopeutumisessa rasvapolttoisuuteen fyysisissä harjoituksissa menee muutamia viikkoja, mutta loppujen lopuksi se yleensä onnistuu.
Areenassa on juuri hyvä dokkari Australian diabetesongelmasta, lääkäri Michael Mosley juontaa sen, hän on itsekin ollut diabeetikko ja peruuttanut taudin vähähiilarisella ruokavaliolla.
Enpä tuota dokkaria olekaan katsonut, kiitos vinkistä! Itselläni ei ollut viitteitä diabeteksesta tai edes esisellaisesta, vaikka suvussa sitä onkin. Tietysti oikein "pahat diabetesgeenit" voivat olla hankalia tässä suhteessa, niin ettei liikuntakaan auta, vaikka se insuliiniherkkyyttä lisääkin ja ehkäisee insuliiniresistenssiä. Tässäkin nähdään, miten yksilöllistä taipumus lihomiseen ja sairauksiin on.
Voi siis hyvin olla, että joillekuille se vähähiilarinen ruokavalio on hyödyllisempi kuin toisille. Yleispätevänä, saati kaikille parhaana vaihtoehtona en sitä lähtisi silti vieläkään rummuttamaan. On meitä, joiden elimistö hyvin sietää hiilihydraatteja, ja aktiiviurheilija yleensä saa energiansa hiilareista. Kannattaa kokeilla, mitä runsas liikunta itselle ja omalle korpalle tekee, samoin omille veriarvoille. Pahasta se ei ole kenellekään, toisille ehkä vielä hyödyllisempää kuin toisille.
26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein uransa loppupäässä oleva sisätautien erikoislääkäri sanoi minulle kun
mietin että miten ihmeessä saan ylimääräiset kilot pois?
Hän sainoi: syö vain silloin kun sinulla on oikea nälkä ja kaikkea sitä mitä olet
syönyt aiemminkin, elimistö ei sotkeennu minkään dieetin vuoksi vaan
aineenvaihdunta ym. toimii.
Ja ei tietenkään mitään massiviista ruokalautasta, sen verran vaan kun on nälkä.
Katsoin henkilökunnan ruokalassa kun hän keräsi itselleen ruokaa lautaselle
ja siinä oli kaikkea mitä oli tarjolla sopivassa määrin. Hän itse pudotti painoa 10 kg.
Kun vain muistaisi että malttaa odotaa nälän tunnetta eikä mässätä mitään kahvin ym.
kanssa poistaakseen nälkää..
Marenka maa kirjoitti:
Melkein uransa loppupäässä oleva sisätautien erikoislääkäri sanoi minulle kun
mietin että miten ihmeessä saan ylimääräiset kilot pois?
Hän sainoi: syö vain silloin kun sinulla on oikea nälkä ja kaikkea sitä mitä olet
syönyt aiemminkin, elimistö ei sotkeennu minkään dieetin vuoksi vaan
aineenvaihdunta ym. toimii.
Ja ei tietenkään mitään massiviista ruokalautasta, sen verran vaan kun on nälkä.
Katsoin henkilökunnan ruokalassa kun hän keräsi itselleen ruokaa lautaselle
ja siinä oli kaikkea mitä oli tarjolla sopivassa määrin. Hän itse pudotti painoa 10 kg.
Kun vain muistaisi että malttaa odotaa nälän tunnetta eikä mässätä mitään kahvin ym.
kanssa poistaakseen nälkää..
No eihän lihavat edes erota mitään normaalinälkää,niillä on kuulemma aina nälkä.Se rasvakerros sotkee nälkähormonit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fasting ei voi epäonnistua.
Vain kahvia aamuisin ja ruoka vasta 13 jälkeen.
Ihan sopivaa tahtia lähtee, vaikka välillä söisi epäterveellisemminkin.
Mä soin nöin silloin kun painoin yli 100 kg. Aamupala klo 13, lounas klo 17 ja päivällinen klo 20, ei välipaloja. Eipä auttanut pitkä paasto kun kaloreita meni suusta sisään liikaa.
Tätä ei vieläkään moni hyväksy, että syödyt kalorit vs. kulutetut kalorit on se, millä painoa säädellään. Syöt vähemmän kuin kulutat: laihdut. Syöt enemmän kuin kulutat: lihot riippumatta siitä, vedätkö ne kalorit yhdellä aterialla vai kuudella.
En ymmärrä näitä laihdutuskeskusteluja. Puhutaan päivittäisistä kaloreista.
Mulla ei ole mitään käsitystä syömistäni kaloreista. Varmasti vaihtelee päivästä riippuen rajustikin. Paino aina suunnilleen samoiss +/- 2 kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16/8 ja 14/10 ja 12/12 kautta, niin on helpompi aloitus.
Illan viimeisen aterian ei kannata olla mitään hiilarimättöä vaan terveellinen ateria. Hiilarimättö vaikeuttaa aamua, varsinkin alussa.
Sairastuin influenssaan 2006 ja reilussa kuukaudessa painoni putosi yli 10 kg. Oli kyllä voimatkin kateissa ja pysyvä väsymys päällä, kun kotiuduin sairaalasta. Olin siis sairaalassa influenssan toisesta viikosta eteenpäin.
Makuaisti (ja hajuaisti) eivät palautuneet ja siksi tarpeeton syöminen jäi pois. Painoni putosi aikojen saatossa toiset 10 kg.
Vaikka sainkin influenssasta keuhkovamman, olen nykyään paremmassa kunnossa kuin ennen.
Tässä yksi hengenvaarallinen, mutta tehokas keino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä42413 kirjoitti:
Aloitin elämäntapa muutoksen viime vuoden marraskuussa ja olen laihtunut nyt 14kg. Vielä tavoitteena 4 kg pudotus. Tämä ei olisi onnistunut ilman suolisto hormonia, Ozempic. Sain lääkäriltä reseptin ja alussa pistettävä liuos oli 0.25mg ,sitten 0.50 mg ja lopuksi 1mg ,kerran viikossa. Koska olen terve en saa Kelan tukea mutta esim. diabeetikot saavat 40% hinnasta pois. Hinta lääkkeelle on 125 eur. Alussa oli paha olo noin 2-3 kk mutta sitten helpotti. Nyt aloitin 0.50mg annoksilla. Puolitan tuon 1mg annoksen ja näin ollen lääke kestää 6 viikkoa , 4 viikon sijaan. Minulla on kuulemma liian vähän suolistohormoneja. Aivot on kuin toisella ihmisellä. Enää ei tee mieli jäätelöä,karkkeja ,pullaa yms. Ruoka annokset on puolittuneet koska en jaksa syödä ylimääräistä. Kun paino alkoi tippumaan mieliala alkoi nousta ja ilokseni vaatteet mahtuvat päälle ja on ollut kiva ostaa uusia. Kaiken kaikkiaan tämä on ollut mieletön matka ja voin todella hyvin. Saan syödä välillä herkkujakin suklaata tai mansikka kermakakkua..... Suosittelen lämmöllä kokeilemaan. Ps.Liikun noin tunnin päivässä ulkoillen ja 1-2 krt viikossa uimahallissa vesijuoksemassa jotteivat lihakset ihan surkastu.
Samanlainen tarina, mutta lääkkeenä Saxenda. Tuo tosiaan, että aivot ihan eri asennossa ja tulen oikeasti kylläiseksi. Syön ihan kuten ennenkin, vain vähemmän. Nyt -10,3kg maaliskuusta, rauhallinen tahti ja tämä on hyvä. Vika ei koskaan siis ollutkaan missään itsekurin puutteessa vaan kylläisyyshormoneissa. Mutta kun tämä tieto leviää, niin laihdutusliiketoiminta menee nurin.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42413 kirjoitti:
Aloitin elämäntapa muutoksen viime vuoden marraskuussa ja olen laihtunut nyt 14kg. Vielä tavoitteena 4 kg pudotus. Tämä ei olisi onnistunut ilman suolisto hormonia, Ozempic. Sain lääkäriltä reseptin ja alussa pistettävä liuos oli 0.25mg ,sitten 0.50 mg ja lopuksi 1mg ,kerran viikossa. Koska olen terve en saa Kelan tukea mutta esim. diabeetikot saavat 40% hinnasta pois. Hinta lääkkeelle on 125 eur. Alussa oli paha olo noin 2-3 kk mutta sitten helpotti. Nyt aloitin 0.50mg annoksilla. Puolitan tuon 1mg annoksen ja näin ollen lääke kestää 6 viikkoa , 4 viikon sijaan. Minulla on kuulemma liian vähän suolistohormoneja. Aivot on kuin toisella ihmisellä. Enää ei tee mieli jäätelöä,karkkeja ,pullaa yms. Ruoka annokset on puolittuneet koska en jaksa syödä ylimääräistä. Kun paino alkoi tippumaan mieliala alkoi nousta ja ilokseni vaatteet mahtuvat päälle ja on ollut kiva ostaa uusia. Kaiken kaikkiaan tämä on ollut mieletön matka ja voin todella hyvin. Saan syödä välillä herkkujakin suklaata tai mansikka kermakakkua..... Suosittelen lämmöllä kokeilemaan. Ps.Liikun noin tunnin päivässä ulkoillen ja 1-2 krt viikossa uimahallissa vesijuoksemassa jotteivat lihakset ihan surkastu.
Samanlainen tarina, mutta lääkkeenä Saxenda. Tuo tosiaan, että aivot ihan eri asennossa ja tulen oikeasti kylläiseksi. Syön ihan kuten ennenkin, vain vähemmän. Nyt -10,3kg maaliskuusta, rauhallinen tahti ja tämä on hyvä. Vika ei koskaan siis ollutkaan missään itsekurin puutteessa vaan kylläisyyshormoneissa. Mutta kun tämä tieto leviää, niin laihdutusliiketoiminta menee nurin.
eli olet loppuiän riippuvainen lääkkeestä, tai lopetat ja palaat ahmimaan.
Itsekuri kylläkin määrää milloin lopetat syömiset ja mieliteot. Kyllä se lihavuus silläkin ois korjaantunut,jos olisi itsekuria siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42413 kirjoitti:
Aloitin elämäntapa muutoksen viime vuoden marraskuussa ja olen laihtunut nyt 14kg. Vielä tavoitteena 4 kg pudotus. Tämä ei olisi onnistunut ilman suolisto hormonia, Ozempic. Sain lääkäriltä reseptin ja alussa pistettävä liuos oli 0.25mg ,sitten 0.50 mg ja lopuksi 1mg ,kerran viikossa. Koska olen terve en saa Kelan tukea mutta esim. diabeetikot saavat 40% hinnasta pois. Hinta lääkkeelle on 125 eur. Alussa oli paha olo noin 2-3 kk mutta sitten helpotti. Nyt aloitin 0.50mg annoksilla. Puolitan tuon 1mg annoksen ja näin ollen lääke kestää 6 viikkoa , 4 viikon sijaan. Minulla on kuulemma liian vähän suolistohormoneja. Aivot on kuin toisella ihmisellä. Enää ei tee mieli jäätelöä,karkkeja ,pullaa yms. Ruoka annokset on puolittuneet koska en jaksa syödä ylimääräistä. Kun paino alkoi tippumaan mieliala alkoi nousta ja ilokseni vaatteet mahtuvat päälle ja on ollut kiva ostaa uusia. Kaiken kaikkiaan tämä on ollut mieletön matka ja voin todella hyvin. Saan syödä välillä herkkujakin suklaata tai mansikka kermakakkua..... Suosittelen lämmöllä kokeilemaan. Ps.Liikun noin tunnin päivässä ulkoillen ja 1-2 krt viikossa uimahallissa vesijuoksemassa jotteivat lihakset ihan surkastu.
Samanlainen tarina, mutta lääkkeenä Saxenda. Tuo tosiaan, että aivot ihan eri asennossa ja tulen oikeasti kylläiseksi. Syön ihan kuten ennenkin, vain vähemmän. Nyt -10,3kg maaliskuusta, rauhallinen tahti ja tämä on hyvä. Vika ei koskaan siis ollutkaan missään itsekurin puutteessa vaan kylläisyyshormoneissa. Mutta kun tämä tieto leviää, niin laihdutusliiketoiminta menee nurin.
eli olet loppuiän riippuvainen lääkkeestä, tai lopetat ja palaat ahmimaan.
Itsekuri kylläkin määrää milloin lopetat syömiset ja mieliteot. Kyllä se lihavuus silläkin ois korjaantunut,jos olisi itsekuria siis.
Ei, vaan kylläisyyshormoni määrää. Onko siellä joku PT nyt kauhuissaan? LOL.
Vierailija kirjoitti:
Mun painohistoria: ikävuosina 30-42 laihduttelin koko ajan mutta onnistuin lihomaan 76 kilosta 110 kiloon. Eli klassinen jojoilu: kova kuuri, ahminta ja lihominen, uusi kuuri, taas takaisin lihominen korkojen kera jne. Koitin kaappaukset ja Cambridget ja South Beach Dietit ja Painonvartijat ja jutan nettivalmennuksen ja muitakin nettivalmennuksia, PT:n neuvoman ruoka- ja kuntokuurin tänä aikana.
Mutta minä onnistuin lopulta ja olen jo useamman vuoden painanut 65 kg mikä on ihan ok ottaen huomioon lähtöpaino 110 kg. Mulla salaisuus oli vaan lopettaa kokonaan se kuuriajattelu, oikeastaan koko laihdutusajattelu. Eli tavallaan hyväksyin itseni 110 kiloisena, enkä enää vihannut kroppaani, mutta samalla aloin terveys eikä ulkonäkö edellä tehdä pieniä säätöjä ruokavaliooni, yksi kerrallaan. Mitään dieettiä en noudattanut, mitään en ole jättänyt ruokavaliosta kokonaan pois. Laihtuminen näin oli toki hidasta mutta helppoa ja miellyttävää. Ja koska jo hyväksyin kehoni, ei ollut sitä painetta: hyi yök läski akka, nyt kyllä laitan sinut ruotuun ja lähtee läski palamaan kuten ennen. Nyt asenne oli enemmänkin: kiitos hieno keho, että jaksat toimia vaikka onkin liikaa painoa. Yritän tässä tehdä muutoksia että taakaksi vähitellen pienenisi, mutta en aio stressata sinua rajuilla muutoksilla.
Tämä on juuri se mitä pitää tehdä. Ja jos tästä lihavana kenellekään mainitsee, saa vain silmien pyörittelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42413 kirjoitti:
Aloitin elämäntapa muutoksen viime vuoden marraskuussa ja olen laihtunut nyt 14kg. Vielä tavoitteena 4 kg pudotus. Tämä ei olisi onnistunut ilman suolisto hormonia, Ozempic. Sain lääkäriltä reseptin ja alussa pistettävä liuos oli 0.25mg ,sitten 0.50 mg ja lopuksi 1mg ,kerran viikossa. Koska olen terve en saa Kelan tukea mutta esim. diabeetikot saavat 40% hinnasta pois. Hinta lääkkeelle on 125 eur. Alussa oli paha olo noin 2-3 kk mutta sitten helpotti. Nyt aloitin 0.50mg annoksilla. Puolitan tuon 1mg annoksen ja näin ollen lääke kestää 6 viikkoa , 4 viikon sijaan. Minulla on kuulemma liian vähän suolistohormoneja. Aivot on kuin toisella ihmisellä. Enää ei tee mieli jäätelöä,karkkeja ,pullaa yms. Ruoka annokset on puolittuneet koska en jaksa syödä ylimääräistä. Kun paino alkoi tippumaan mieliala alkoi nousta ja ilokseni vaatteet mahtuvat päälle ja on ollut kiva ostaa uusia. Kaiken kaikkiaan tämä on ollut mieletön matka ja voin todella hyvin. Saan syödä välillä herkkujakin suklaata tai mansikka kermakakkua..... Suosittelen lämmöllä kokeilemaan. Ps.Liikun noin tunnin päivässä ulkoillen ja 1-2 krt viikossa uimahallissa vesijuoksemassa jotteivat lihakset ihan surkastu.
Samanlainen tarina, mutta lääkkeenä Saxenda. Tuo tosiaan, että aivot ihan eri asennossa ja tulen oikeasti kylläiseksi. Syön ihan kuten ennenkin, vain vähemmän. Nyt -10,3kg maaliskuusta, rauhallinen tahti ja tämä on hyvä. Vika ei koskaan siis ollutkaan missään itsekurin puutteessa vaan kylläisyyshormoneissa. Mutta kun tämä tieto leviää, niin laihdutusliiketoiminta menee nurin.
eli olet loppuiän riippuvainen lääkkeestä, tai lopetat ja palaat ahmimaan.
Itsekuri kylläkin määrää milloin lopetat syömiset ja mieliteot. Kyllä se lihavuus silläkin ois korjaantunut,jos olisi itsekuria siis.
Ei, vaan kylläisyyshormoni määrää. Onko siellä joku PT nyt kauhuissaan? LOL.
Sillä hormonillahan sitä "itsekuria" säädellään. Ihan älytön ajatus, että kukaan söisi liikaa vaikka olisi aivan täynnä.
Tämä oli mulle tosi iso oivallus aikoinaan! Kolmen tai neljän suupalan jälkeen ei se paraskaan korvapuusti maistu yhtä hyvältä. Aiemmin tuli myös syötyä herkkuja nälkään, mikä on tosi typerää.