Lue keskustelun säännöt.
Oliko äitinne iloinen silloin, kun olitte lapsia?
Kommentit (29)
Kyllä. Jälkeläisten on kannateltava hänen henkistä hyvinvointiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aina. Oli myös poissaoleva, väsynyt ja stressaantunut. Yrittäjänä ollessaan (pari vuotta) oli iloinen hyvin harvoin. Nykyään iloisempi ja katuu menneitä valintojaan. Isäni oli iloisempi, mutta huomattavasti huonompi vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli todella iloinen ja onnellinen meistä lapsista :)
Millä vuosikymmenellä olet syntynyt? Tosi ihana kuulla, että äitisi on pystynyt välittämään tuollaisen onnentunteen teistä lapsista. Uskon, että useimmat äidit ovat onnellisia lapsistaan, mutta erilaiset huolet, kiireet ja elämän vastoinkäymiset vievät niin ison siivun yleisestä jaksamisesta, että sen osoittaminen voi jäädä puutteelliseksi omia lapsia kohtaan. Todella sääli kyllä.
Lisäkysymys: Te, joiden äidit eivät olleet iloisia, oletteko vihaisia siitä äidillenne? ap
Eksistentiaalinen kriisi tulee lähes kaikille, ja useimmat siirtävät sen kylmästi seuraavalle lisääntymällä ja saavat siinä itse helpotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäkysymys: Te, joiden äidit eivät olleet iloisia, oletteko vihaisia siitä äidillenne? ap
Vihasin äitiäni pitkään, mutta en enää. Nyt ymmärrän mistä kaikki johtui, ja miten raskasta taakkaa äitini kantoi. Tunnen enää vain myötätuntoa häntä kohtaan.
T. Se, joka kertoi perineensä äitinsä mt-ongelmat
Meillä ihan kunnolla revittiin päästä/hiuksista, kerrottiin että syntymäämme kadutaan, heitettiin korkokengällä päähän, pelkistä hiuksista repimällä siirrettiin huoneesta toiseen, yritettiin eksyttää puolijuoksemalla pois niin ettei pieni lapsi pysynyt mukana, yritettiin nukuttaa väsymyskiukkuista lasta nostamalla ylösalaisin jaloista ja ravistelemalla niin että pään löi sänkyyn, kerrottiin että tulevaisuudessa minut tullaan raiskaamaan ja että olen vam mainen.
Sitten väliin hihittelivät ruokapöydässä käsi toistensa housuissa olisiko kiva saada pikkusisarus, vaikkei edellisiinkään ollut mitään henkisiä tai taloudellisia resursseja. Hetken päästä kaikuikin jo pienessä kämpässä kova AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut iloinen vaan vihainen siitä että olimme syntyneet hänen vaivoikseen. Äidin irvikuva. Mieluummin olisin ollut äiditön.
Sinä sitten olet niin iloinen. Mistä teitä riittää?
No ei ollut. En edes muista millainen oli, koska en häntä juurikaan nähnyt. Hän viihtyi omissa oloissaan ja minä olin kuulemma erityisen itsenäinen lapsi. En muista äidistäni juuri mitään koko lapsuudestani. Sen kuitenkin muistan, että ei ollut iloinen. Epäilen vähän, että tuo minun itsenäisyyteni voi olla osittain myös välttelevää kiintymystä, koska niin yksin olin aina.