Sinä joka erosit ilman suurta syytä. Kaduttiko jälkeenpäin?
Tilanteeni on se, että mietin avioeroa, vaikka mitään alko-ongelmaa, pettämistä, peliongelmaa tms ei kummallakaan ole, ei edes mitään mustasukkaisuusdraamaa tyhjästä. Jokin epämääräinen silti tuntuu olevan parisuhteessamme pahasti pielessä, en vain osaa tarkkaan sanoa mikä. Se on tunne takaraivossani, joka ei jätä minua rauhaan. Lapsia meillä on kaksi päiväkoti-ikäistä, joten eroon on aika iso kynnys. Mutta en pääse tästä tunteesta eroon, että jokin epämääräinen on pahasti pielessä. Vaikea siitä on puhuakaan, kun ei osaa tarkkaan sanoa mikä. Joten sinä joka erosit ilman selkeää ja ilmeistä syytä, kaduttiko myöhemmin?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä tämän epämääräisen fiiliksen aiheuttaa? Onko rakkautesi loppunut vai epäiletkö, että puolisosi salaa jotain sinulta tai ei enää rakasta sinua?
Kannattaa pohdiskella asiaa kuitenkin huolellisesti ja monelta kantilta ennen kuin rikkoo kodin lapsiltaan.
En epäile että salaa mitään. Enemmän asia liittyy puolisoni käytökseen, josta joku ei ehkä huomaisi mitään pahaa, en tiedä huomaisiko kukaan vaikka meillä viikon asuisi. Silti jokin hänen käytöksessä ahdistaa ja väsyttää minua kovin.
ApNo mitä jos koettaisit muuttaa omaa käytöstäsi?
Itse huomaan usein olevani varuillani jos mies touhuaa kotona. En osaa alkaa esim ompelemaan vaatetta tai isompaan siivoushommaan ym koska koko ajan olen varuillani jos mies tarvii jotain. Mies siis usein pyytää apua pitämään jotain tavaraa, siirtämään autoa, jne. Olen kuitenkin tajunnut että ongelma on minun joka jään varalle sen sijaan että tekisin vain omiani ja auttaisin miestä tarvittaessa jos tekemisiltäni pystyisin. Ja tarkoitan miehen touhuamisella esim auton renkaiden vaihtamista, rännin puhdistamista ym.
Osaatko yhtään tarkentaa mikä käytöksessä ahdistaa? Onko jatkuvasti lähellä, kontroloiko tekemisiäsi, puhuuko sinulle epäkunnioittavasti? Mieti voitko itse muuttaa tilannetta.
En osaa kovin hyvin tarkentaa. Muuten kuin, että kun mies on kotona ja itsekin olen niin olen ahdistunut, väsynyt enkä millään tavalla onnellinen tai iloinen. Kun taas mies on jossain niin olen ihan eri ihminen, onnellinen ja rauhallinen. Tai jos olen ilman miestä itse jossain. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä tämän epämääräisen fiiliksen aiheuttaa? Onko rakkautesi loppunut vai epäiletkö, että puolisosi salaa jotain sinulta tai ei enää rakasta sinua?
Kannattaa pohdiskella asiaa kuitenkin huolellisesti ja monelta kantilta ennen kuin rikkoo kodin lapsiltaan.
En epäile että salaa mitään. Enemmän asia liittyy puolisoni käytökseen, josta joku ei ehkä huomaisi mitään pahaa, en tiedä huomaisiko kukaan vaikka meillä viikon asuisi. Silti jokin hänen käytöksessä ahdistaa ja väsyttää minua kovin.
ApNo mitä jos koettaisit muuttaa omaa käytöstäsi?
Itse huomaan usein olevani varuillani jos mies touhuaa kotona. En osaa alkaa esim ompelemaan vaatetta tai isompaan siivoushommaan ym koska koko ajan olen varuillani jos mies tarvii jotain. Mies siis usein pyytää apua pitämään jotain tavaraa, siirtämään autoa, jne. Olen kuitenkin tajunnut että ongelma on minun joka jään varalle sen sijaan että tekisin vain omiani ja auttaisin miestä tarvittaessa jos tekemisiltäni pystyisin. Ja tarkoitan miehen touhuamisella esim auton renkaiden vaihtamista, rännin puhdistamista ym.
Osaatko yhtään tarkentaa mikä käytöksessä ahdistaa? Onko jatkuvasti lähellä, kontroloiko tekemisiäsi, puhuuko sinulle epäkunnioittavasti? Mieti voitko itse muuttaa tilannetta.
En osaa kovin hyvin tarkentaa. Muuten kuin, että kun mies on kotona ja itsekin olen niin olen ahdistunut, väsynyt enkä millään tavalla onnellinen tai iloinen. Kun taas mies on jossain niin olen ihan eri ihminen, onnellinen ja rauhallinen. Tai jos olen ilman miestä itse jossain. Ap
Onko mies iloinen ja onnellinen kun olette molemmat kotona?
Onko miehesi negatiivinen luonne? Helposti ärtyvä ja arvosteleva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä tämän epämääräisen fiiliksen aiheuttaa? Onko rakkautesi loppunut vai epäiletkö, että puolisosi salaa jotain sinulta tai ei enää rakasta sinua?
Kannattaa pohdiskella asiaa kuitenkin huolellisesti ja monelta kantilta ennen kuin rikkoo kodin lapsiltaan.
En epäile että salaa mitään. Enemmän asia liittyy puolisoni käytökseen, josta joku ei ehkä huomaisi mitään pahaa, en tiedä huomaisiko kukaan vaikka meillä viikon asuisi. Silti jokin hänen käytöksessä ahdistaa ja väsyttää minua kovin.
ApNo mitä jos koettaisit muuttaa omaa käytöstäsi?
Itse huomaan usein olevani varuillani jos mies touhuaa kotona. En osaa alkaa esim ompelemaan vaatetta tai isompaan siivoushommaan ym koska koko ajan olen varuillani jos mies tarvii jotain. Mies siis usein pyytää apua pitämään jotain tavaraa, siirtämään autoa, jne. Olen kuitenkin tajunnut että ongelma on minun joka jään varalle sen sijaan että tekisin vain omiani ja auttaisin miestä tarvittaessa jos tekemisiltäni pystyisin. Ja tarkoitan miehen touhuamisella esim auton renkaiden vaihtamista, rännin puhdistamista ym.
Osaatko yhtään tarkentaa mikä käytöksessä ahdistaa? Onko jatkuvasti lähellä, kontroloiko tekemisiäsi, puhuuko sinulle epäkunnioittavasti? Mieti voitko itse muuttaa tilannetta.
En osaa kovin hyvin tarkentaa. Muuten kuin, että kun mies on kotona ja itsekin olen niin olen ahdistunut, väsynyt enkä millään tavalla onnellinen tai iloinen. Kun taas mies on jossain niin olen ihan eri ihminen, onnellinen ja rauhallinen. Tai jos olen ilman miestä itse jossain. Ap
Onko mies iloinen ja onnellinen kun olette molemmat kotona?
Onko miehesi negatiivinen luonne? Helposti ärtyvä ja arvosteleva?
Mies on tuollainen kuin kysyit aika negatiivinen ja helposti ärtyvä. En muista koska olisi ollut iloinen. Mutta en voi tietää millainen hän on kun en ole paikalla toisaalta.
Itse taas olen sellainen rauhallinen ja peruspositiivinen joka ärsyyntyy hyvin harvoin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä tämän epämääräisen fiiliksen aiheuttaa? Onko rakkautesi loppunut vai epäiletkö, että puolisosi salaa jotain sinulta tai ei enää rakasta sinua?
Kannattaa pohdiskella asiaa kuitenkin huolellisesti ja monelta kantilta ennen kuin rikkoo kodin lapsiltaan.
En epäile että salaa mitään. Enemmän asia liittyy puolisoni käytökseen, josta joku ei ehkä huomaisi mitään pahaa, en tiedä huomaisiko kukaan vaikka meillä viikon asuisi. Silti jokin hänen käytöksessä ahdistaa ja väsyttää minua kovin.
ApNo mitä jos koettaisit muuttaa omaa käytöstäsi?
Itse huomaan usein olevani varuillani jos mies touhuaa kotona. En osaa alkaa esim ompelemaan vaatetta tai isompaan siivoushommaan ym koska koko ajan olen varuillani jos mies tarvii jotain. Mies siis usein pyytää apua pitämään jotain tavaraa, siirtämään autoa, jne. Olen kuitenkin tajunnut että ongelma on minun joka jään varalle sen sijaan että tekisin vain omiani ja auttaisin miestä tarvittaessa jos tekemisiltäni pystyisin. Ja tarkoitan miehen touhuamisella esim auton renkaiden vaihtamista, rännin puhdistamista ym.
Osaatko yhtään tarkentaa mikä käytöksessä ahdistaa? Onko jatkuvasti lähellä, kontroloiko tekemisiäsi, puhuuko sinulle epäkunnioittavasti? Mieti voitko itse muuttaa tilannetta.
En osaa kovin hyvin tarkentaa. Muuten kuin, että kun mies on kotona ja itsekin olen niin olen ahdistunut, väsynyt enkä millään tavalla onnellinen tai iloinen. Kun taas mies on jossain niin olen ihan eri ihminen, onnellinen ja rauhallinen. Tai jos olen ilman miestä itse jossain. Ap
Onko mies iloinen ja onnellinen kun olette molemmat kotona?
Onko miehesi negatiivinen luonne? Helposti ärtyvä ja arvosteleva?
Mies on tuollainen kuin kysyit aika negatiivinen ja helposti ärtyvä. En muista koska olisi ollut iloinen. Mutta en voi tietää millainen hän on kun en ole paikalla toisaalta.
Itse taas olen sellainen rauhallinen ja peruspositiivinen joka ärsyyntyy hyvin harvoin.
Ap
No siinähän se tuli. Miehesi on seurassasi myrtsi ilonpilaaja. Ketä hyvänsä tuo ahdistaisi pitemmän päälle. Oletko tullut ajatelleksi että mies on seurassasi myrtynyt koska hänkään ei enää halua olla kanssasi eikä rakasta mutta ei erotakaan osaa kun ei ole "hyvää syytä".
Ehkä teidän pitäisi ottaa asia puheeksi. Voit vaikka sanoa miehellesi että minusta tuntuu että ärsytän sinua, oletko huomannut? Katso miten reagoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä tämän epämääräisen fiiliksen aiheuttaa? Onko rakkautesi loppunut vai epäiletkö, että puolisosi salaa jotain sinulta tai ei enää rakasta sinua?
Kannattaa pohdiskella asiaa kuitenkin huolellisesti ja monelta kantilta ennen kuin rikkoo kodin lapsiltaan.
En epäile että salaa mitään. Enemmän asia liittyy puolisoni käytökseen, josta joku ei ehkä huomaisi mitään pahaa, en tiedä huomaisiko kukaan vaikka meillä viikon asuisi. Silti jokin hänen käytöksessä ahdistaa ja väsyttää minua kovin.
ApNo mitä jos koettaisit muuttaa omaa käytöstäsi?
Itse huomaan usein olevani varuillani jos mies touhuaa kotona. En osaa alkaa esim ompelemaan vaatetta tai isompaan siivoushommaan ym koska koko ajan olen varuillani jos mies tarvii jotain. Mies siis usein pyytää apua pitämään jotain tavaraa, siirtämään autoa, jne. Olen kuitenkin tajunnut että ongelma on minun joka jään varalle sen sijaan että tekisin vain omiani ja auttaisin miestä tarvittaessa jos tekemisiltäni pystyisin. Ja tarkoitan miehen touhuamisella esim auton renkaiden vaihtamista, rännin puhdistamista ym.
Osaatko yhtään tarkentaa mikä käytöksessä ahdistaa? Onko jatkuvasti lähellä, kontroloiko tekemisiäsi, puhuuko sinulle epäkunnioittavasti? Mieti voitko itse muuttaa tilannetta.
En osaa kovin hyvin tarkentaa. Muuten kuin, että kun mies on kotona ja itsekin olen niin olen ahdistunut, väsynyt enkä millään tavalla onnellinen tai iloinen. Kun taas mies on jossain niin olen ihan eri ihminen, onnellinen ja rauhallinen. Tai jos olen ilman miestä itse jossain. Ap
Onko mies iloinen ja onnellinen kun olette molemmat kotona?
Onko miehesi negatiivinen luonne? Helposti ärtyvä ja arvosteleva?
Mies on tuollainen kuin kysyit aika negatiivinen ja helposti ärtyvä. En muista koska olisi ollut iloinen. Mutta en voi tietää millainen hän on kun en ole paikalla toisaalta.
Itse taas olen sellainen rauhallinen ja peruspositiivinen joka ärsyyntyy hyvin harvoin.
Ap
Eli sulla on kotona klassinen negatiivinen ankeuttaja, jonka lähellä pitää koko ajan varoa ja olla varpaillaan, ettei mies vaan kiukustu. Ihan hyvä syy erita, josmies ei keskustekemalla tai parisuhdeterapialla muutu.
Toisen ihmisen negatiivisuus on henkistä väkivaltaa ja aika suuri syy eroihin.
Ei koskaan! Mitä enemmän aikaa kului sen paremmin ymmärsin tehneeni oikein itseni ja myös lasten takia.
Erosin perushyvästä liitosta 14v jälkeen. Osallistuva hyvä isä, kovasti teki töitä, ei alko-ongelmaa, ei väkivaltaa muttei myöskään isompaa rakkautta tai arvostusta. Olin vain vaimo ja äiti. Tajusin että haluan elämältä enemmän ja lähdin kun lapset olivat 4-13v.
Myöhemmin selvisi että tämä superkunnollinen isä oli pettänyt minua jo pitkään vaikka kotona oli aina seksiä saatavilla
No, löysimme uuden elämän lasten kanssa ja he ovat saaneet myös mallin rakastavasta ja arvostavasta parisuhteesta omaan elämäänsä nykyisestä avioliitostani.
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen negatiivisuus on henkistä väkivaltaa ja aika suuri syy eroihin.
Tästä ei vain juuri puhuta.
Itsekkö pystyt elämäsi täysin ennustamaan ja tekemään täydelliset valinnat? Jospa ex-vaimo ei vain halunnut lähteä etsimään vikoja sen enempää, ehkä ei osannut puhua sinulle, ehkä et osannut kuunnella häntä. Elämä menee eteenpäin.