Tiedätkö mitä on loppujen lopuksi rakkaus? Luuletko edes tietäväsi?

Tottakai tiedän,mulla on lapsia.

Alkuun panetusta, lopulta tottumista.

Tiedän. Ihmisrakkaus ylipäätään on pelkkää egoa. Pyrkikää agapeen.

Selkis,niin provoojalla ei ole lapsia! Ei se rakkaudesta tiedä.

En tiedä. En ole koskaan rakastanut ketään enkä usko että kukaan on rakastanut minua. Vähän epäilen koko asian olemassa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai tiedän,mulla on lapsia.

Hahaha! Ei takaa mitään. Psyko ei opi.

Ne tietää, jotka tietää. Se on synnynnäistä ja jotkut ehkä oivaltaa sen ajan myötä. Kaikilla se myös syvenee iän myötä ja saa uusia ulottuvuuksia. Psykolla nekin vähät tunteet laimenee.

Ihmiset eivät koe asioita samalla tavalla. Rakkautta voidaan mitata nykyään aivokuvantamalla, mutta se on vain yksi osa. On platoonista rakkautta, rakkautta eläimiä, ystäviä, perhettä, lapsia ja omaa kumppania kohtaan. Rakkaus on sidoksissa myös muihin tuntemuksiin, jotka voi myös kokea erillisinä tunteina. Rakkaus on joillekin pinnallista ja joillekin vähemmän pinnallista. Joku mies itkee silmät päästään, kun saa kaunin illkeän vaimon, koska rakastaa kauneutta niin paljon, muulla ei ole väliä. Joku rakastuu toisen sisäiseen olemukseen ja luonteeseen, yhteisiin kokemuksiin jne. Rakkaus ikään kuin syntyy siitä kokonaisuudesta. Kukin rakastuu eri syistä ja kokee sen omalla tavallaan. Jotkut kuulemma päättävät rakastaa ja en itse voi kuvitella tyhmempää. Rakkaus voi myös loppua toisen halventamiseen, väkivaltaan tms. Sanoisin, että rakkaus on nykyään todella harvinaista. Sellainen rakkaus, jossa oikeasti käyttäydytään toista rakastavasti, palvomisen arvoisesti molemminpuolin. Sellaista paska-arkirakkautta kyllä on, jossa mät i-s äkki ja juoppo eivät vaan jaksa erota, mutta näpsivät toisiaan koko ajan ja ovat ydessä lähinnä seksin ja lasten takia. Rakkaus on tunne, tunne, joka johtaa vain hyviin tekoihin. Sinulle se voi olla mitä haluat itsellesi siitä valehdella. Se ei ole sitä, että siedetään gittumaista ihmistä, koska "rakastetaan".