Huoli aikuisesta lapsesta, olen uupunut

Tuttu teema. En tiedä onko mitään hyviä neuvoja joita et olisi jo kuullut, mutta myötätuntoa ja lämpimiä ajatuksia sinulle.

Ihmettelen suuresti miksi vanhemmat hyysäävät päihdeongelmaisia aikuisia lapsia. Ei se auta mitään! Ja rahaa annetaan, joo varmasti osa menee ruokaan mutta suurinosa menee päihteisiin. Sitten äidin luokse muutamaksi päiväksi toipumaan kun ensin oltu 2 viikkoa radalla vetämässä viinaa ja huumeita. Ja on omaa kokemusta veljestä, jolle isämme antoi satoja euroja kuussa mitkä veli käytti päihteisiin. Ja ystävästä jonka äiti antaa tuhansia euroja kuussa eli vanhemmat kustantavat aikuisten lastensa päihteiden käytön. Ja tämän ystävän äiti on vielä psykologi, että luulisi jotain järkeä löytyvän tohon touhuun, mutta ei. Hoitoonhan ystävä ois saatava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan täysin ilman sarvia ja hampaita nyt: Onko sinulla itselläsi elämänhallinta ja mielenterveys sillä tolalla, että olet osannut näyttää lapsellesi elämisen esimerkkiä ja opettaa häntä huolehtimaan omasta mielenterveydestään? Keinoja, millä selvitä eteenpäin elämän haasteiden ja pettymystenkin aikana? 

Parhaani olen ainakin tehnyt. Kaksi muuta lasta ovat ihan normaaliraiteilla, sanoin kuin perheemme elämä muutenkin, ihan tavallinen työssäkäyvä ydinperhe olemme olleet. Tähän asti on oma pää ollut mielestäni ihan kunnossa, mutta nyt huomaan uupumuksen merkkejä. Varmasti selviän tästäkin jotenkin, mutta kaikki keinot siihen otetaan kiitollisuudella vastaan.

Tämä on hyvä kuulla :) Ja sillä kysyin, että aina jos haluaa toista tukea on oman jaksamisen oltava kunnossa. Toiseksi sillä, että jos lapsellasi on elämänhallinnan perustaidot käsissään, hän voi halutessaan niitä myös käyttää. Kaikilla näin ei ole ja silloin pitää aloittaa ihan sellaisesten taitojen opettelusta.

Äitinä sinun ei tarvitse päästää irti, vaan rakastaa ja antaa lapsellesi sen tilan mitä hän tarvitsee. Kuuntele ja tue empaattisesti, mutta älä yritä ratkaista hänen ongelmiaan, sillä siihen ei toisen puolesta pysty. Päihdeongelmaista voi auttaa, kuin pientä lasta. Tekemällä asioita yhdessä hänen kanssaan: Voitte siivota, käydä kaupassa, olla mukana asioilla, suunnitella tulevaa ym..., mutta älä anna rahaa, tai tee asioita hänen puolestaan. Silloin hän pääsee vain lipumaan kauemmas normaalista arjesta. Päihde- ja mielenterveysongelmat ovat monisyisiä asioita ja niistä voi olla vaikea selvitä ilman ammattiapua. Vielä vaikeampaa, jos ei ole valmis ottamaan apua vastaan niin kuin kirjoitat. Ehkä se päivä tulee.

Konkreettinen auttaminen auttaa myös sinua jaksamaa, sillä koet tekeväsi jotain tilanteelle. Murehtimisesta sen sijaan ei ole kuin haittaa. Tee jotain sellaista, mistä itse nautit ja mistä saat voimia. Vietä mukavaa aikaa muiden perheenjäsenten kanssa, jottei yhden ongelmat mustaa kaikkien välejä. Jos sinusta tuntuu, ettet pääse ahdistavista ajatuksista ja murheista muuten eroon, niin hae ainakin itsellesi ammattiapua. Siinä vaiheessa, kun tulee tuo ajatus, että on uupunut -on juuri oikea aika. Ei tarvitse sinnitellä enää yhtään pidemmälle. 

Rahan antamisella monet yrittää varmistaa että lapsella on varaa asua ja maksaa laskunsa mutta siitä seuraa, että on varaa myös käyttää päihteitä. Jos ei anna, moni vanhempi pelkää lapsen joutuvan laskujen kanssa vaikeuksiin (luottotietojen meno, häädöt) tai jopa rikos- ja vankilakierteisiin. Tai että satuttaa itseään, ylipäätään että liukuu yhä syvempiin vesiin eikä saa asioitaan kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen suuresti miksi vanhemmat hyysäävät päihdeongelmaisia aikuisia lapsia. Ei se auta mitään! Ja rahaa annetaan, joo varmasti osa menee ruokaan mutta suurinosa menee päihteisiin. Sitten äidin luokse muutamaksi päiväksi toipumaan kun ensin oltu 2 viikkoa radalla vetämässä viinaa ja huumeita. Ja on omaa kokemusta veljestä, jolle isämme antoi satoja euroja kuussa mitkä veli käytti päihteisiin. Ja ystävästä jonka äiti antaa tuhansia euroja kuussa eli vanhemmat kustantavat aikuisten lastensa päihteiden käytön. Ja tämän ystävän äiti on vielä psykologi, että luulisi jotain järkeä löytyvän tohon touhuun, mutta ei. Hoitoonhan ystävä ois saatava.

Ja äiti.

Jos vaikka omaa lastasi et enää tällä ehtisi auttaa, niin ehkä se tuo lohtua, että muita jäljessään tulevia voit.

Meillä on Suomessa Euroopan korkein nuorten huumekuolleisuus. Meillä on sosiaali- ja terveysministeri, jonka mielestä käyttöhuoneita ei kannata edes harkita "koska se on niin vaivalloista". Meillä on eduskunta, joka ei uskalla uudistaa huumelainsäädäntöä, koska pelkäävät äänestäjien tulkitsevan kaikenlaisen järkevöittämisen huumemyönteisyydeksi.

Tutustu, miten maailmalla on asiaa taklattu, esim. Portugalissa aiemmin vankiloihin upotetut rahat on suunnattu uudelleen ennaltaehkäisevään työhön hyvin tuloksin.

Tutustu ja avaa suusi, vaadi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko hieman valottaa asiaa?

Tällaista kaikenlaista, mikä liittyy yleiseen elämänhallintaan, mielenterveyteen ja päihteisiin. En nyt jaksa tarkemmin avata, mutta kyllä ehkä saatte kiinni.

Olisi helpompi auttaa, jos kuvaisit tilanteita vähän tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan täysin ilman sarvia ja hampaita nyt: Onko sinulla itselläsi elämänhallinta ja mielenterveys sillä tolalla, että olet osannut näyttää lapsellesi elämisen esimerkkiä ja opettaa häntä huolehtimaan omasta mielenterveydestään? Keinoja, millä selvitä eteenpäin elämän haasteiden ja pettymystenkin aikana? 

Parhaani olen ainakin tehnyt. Kaksi muuta lasta ovat ihan normaaliraiteilla, sanoin kuin perheemme elämä muutenkin, ihan tavallinen työssäkäyvä ydinperhe olemme olleet. Tähän asti on oma pää ollut mielestäni ihan kunnossa, mutta nyt huomaan uupumuksen merkkejä. Varmasti selviän tästäkin jotenkin, mutta kaikki keinot siihen otetaan kiitollisuudella vastaan.

Tämä on hyvä kuulla :) Ja sillä kysyin, että aina jos haluaa toista tukea on oman jaksamisen oltava kunnossa. Toiseksi sillä, että jos lapsellasi on elämänhallinnan perustaidot käsissään, hän voi halutessaan niitä myös käyttää. Kaikilla näin ei ole ja silloin pitää aloittaa ihan sellaisesten taitojen opettelusta.

Äitinä sinun ei tarvitse päästää irti, vaan rakastaa ja antaa lapsellesi sen tilan mitä hän tarvitsee. Kuuntele ja tue empaattisesti, mutta älä yritä ratkaista hänen ongelmiaan, sillä siihen ei toisen puolesta pysty. Päihdeongelmaista voi auttaa, kuin pientä lasta. Tekemällä asioita yhdessä hänen kanssaan: Voitte siivota, käydä kaupassa, olla mukana asioilla, suunnitella tulevaa ym..., mutta älä anna rahaa, tai tee asioita hänen puolestaan. Silloin hän pääsee vain lipumaan kauemmas normaalista arjesta. Päihde- ja mielenterveysongelmat ovat monisyisiä asioita ja niistä voi olla vaikea selvitä ilman ammattiapua. Vielä vaikeampaa, jos ei ole valmis ottamaan apua vastaan niin kuin kirjoitat. Ehkä se päivä tulee.

Konkreettinen auttaminen auttaa myös sinua jaksamaa, sillä koet tekeväsi jotain tilanteelle. Murehtimisesta sen sijaan ei ole kuin haittaa. Tee jotain sellaista, mistä itse nautit ja mistä saat voimia. Vietä mukavaa aikaa muiden perheenjäsenten kanssa, jottei yhden ongelmat mustaa kaikkien välejä. Jos sinusta tuntuu, ettet pääse ahdistavista ajatuksista ja murheista muuten eroon, niin hae ainakin itsellesi ammattiapua. Siinä vaiheessa, kun tulee tuo ajatus, että on uupunut -on juuri oikea aika. Ei tarvitse sinnitellä enää yhtään pidemmälle. 

Lässyti lää. Se narkki ei kaipaa mitään muuta kuin potkun perseelle hyklkämisen ojanpohjalle. Kun on viikon ollu syömättä ja asun siltojen alla pari vuotta niin voi löytyä nöyryys raitistumiselle.

T: ex-alkoholisti

Vie poika kirkkoon. Papit auttaa

Jos jätät uskonnon pois elämästänne kun lapset on pieniä, huumeet kyllä ottaa lapsesi isona.

Vierailija kirjoitti:

Jos jätät uskonnon pois elämästänne kun lapset on pieniä, huumeet kyllä ottaa lapsesi isona.

Jännä, että tilastoissa juuri uskonnollinen tausta on se toinen selkeä riskitekijä laiminlyönnin ohella.