Kelpaako kolmen pienen lapsen äiti enää kellekään?

Uskokaa vain, ei ne lapset häviä, vaikka aikuistuvat uusioperhekuvioissa. Ongelmat muuttuvat , pienistä voi kasvaa isoja jne.

Miksei eronneet pikkulasten isät koskaan tee tällaisia aloituksia, joissa ovat kovin huolissaan siitä, että kelpaavatko he naisille?

Vierailija kirjoitti:

Niin no vois kuvitella ettei kolmen pienen lapsen äidillä ole hirveästi aikaa parisuhteeseen ellei lapset asu esim. vuoro viikolla isän luona

Et ole ehkä paras diili parisuhdemarkkinoilla juuri nyt. Kannattako odottaa kunnes lapset ovat täys ikäisiä? En itse haluaisi kolme pienrä lasta asumaan kanssani jotka eivät olisi omia.

Hyvällä harkinnanarvoisella miehellä riittää kyllä rahat nannyyn ja au pairiin.

!

Vierailija kirjoitti:

Siis en todellakaan etsi nyt yhtään ketään. mutta yleisesti sitten muutaman vuoden päähän ajatellen tulevaisuus pelottaa. Ja en ole yksinhuoltaja, lapset asuvat viikko-viikko entisen miehen kanssa. Ap

Odota nyt vaikka viisi vuotta, että nuorimmainen on koulussa ja ala sitten tosissasi miettiä haluatko parisuhdetta/uusperhettä? Varmasti löydät jonkun samassa elämäntilanteessa olevan! Siihen asti kevyempää seuraa lapsettomille viikoille vaikka Tinderistä.

En oikein ymmärrä näitä perheellisten aloituksia siitä, että löytääkö enää ketään? Ketään mihin? Saamaan lisää lapsia? Sä olet vasta 28 ja ehdit löytämään vielä monta suhdetta elämäsi aikana, jos odotusikäsi on tuolla 80+ vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lapset ikuisesti pieniä ole :)

Joo, ja kun tuo 28v on saanut pienimmän lapsensa aikuisuuden kynnykselle on hän itse jo 43. No itse en ainakaan mummoa halua. M37v

Miksi AP olisi sinusta kiinnostunut, kun on 43? Hänelle löytyy varmasti vientiä oman ikäisten lapsensa kasvattaneiden miesten parissa. Sinä lapseton ikuista nuoruutta elävä poikanen et ole aikuisia naisia varten.

Vierailija kirjoitti:

Niistä 30-40-vuotiaista kilpailevat myös kauniit koulutetut hyvin tienaavat lapsettomat.

Harvempi sellainen, enemmän niissä sinkuissa lapsettomissa on niitä rumia, jotka eivät ole tähänkään asti löytäneet ketään. Kauniit ja koulutetut lapsettomat ovat parisuhteissa kaltaistensa kanssa. Osa kauniista ja koulutetuista on saanut lapsia ja 30-40-vuotiaana menossa toiselle kierrokselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis en todellakaan etsi nyt yhtään ketään. mutta yleisesti sitten muutaman vuoden päähän ajatellen tulevaisuus pelottaa. Ja en ole yksinhuoltaja, lapset asuvat viikko-viikko entisen miehen kanssa. Ap

Odota nyt vaikka viisi vuotta, että nuorimmainen on koulussa ja ala sitten tosissasi miettiä haluatko parisuhdetta/uusperhettä? Varmasti löydät jonkun samassa elämäntilanteessa olevan! Siihen asti kevyempää seuraa lapsettomille viikoille vaikka Tinderistä.

En oikein ymmärrä näitä perheellisten aloituksia siitä, että löytääkö enää ketään? Ketään mihin? Saamaan lisää lapsia? Sä olet vasta 28 ja ehdit löytämään vielä monta suhdetta elämäsi aikana, jos odotusikäsi on tuolla 80+ vuotta.

Jos kaipaa suhdetta, keneltä se on pois, että lapsivapailla viikoilla viettää parisuhde-elämää? Luulisi tyytyväisen äidin, joka ei myöskään tuo miesystäväänsä lasten elämää sotkemaan, olevan hyvä asia lapsille.

Turha odottaa vuosikymmeniä salliakseen itselle uuden suhteen.

Kyllä kelpas minun miehelle. Tosin se oli tämä nainen, joka lähti lätkimään.

Hämmentää, että ap:n kaltaisella naiselle, jolla on nuorena jo pitkä parisuhde takana ehdotellaan kaikenmaailman panosuhteita ja kevyitä seksisuhteita, vaikka ap vaikuttaa olevan enemmänkin parisuhdeihminen.

Nyt vaan lapsivapaille viikoille mukavaa miestä etsimään. Moni vuoroviikkoisä unelmoi juuri kaltaisestasi naisesta, jonka kanssa voi lapsivapailla keskittyä parisuhteeseen ja lapsiviikoilla keskittyä täysillä lapsiin ilman mustasukkaista kitinää.

Siis luuletko ettet kelpaa koska sinulla on kolme pientä lasta vai että sinä et itsenäsi kelpaa ? Uusperheitä jossa molemmilla lapsia on vaikka millä mitalla joten ei se siitä pitäisi olla kiinni. Kannattaa ehkä kuitenkin ensin totutella uuteen arkeen eikä ensimmäisenä miettiä löytyykö uutta partneria. Tämä viimeinen lause oli vain ajatus, ei neuvo. Kaikki tekee asiat omassa tärkeysjärjestyksessään.

Etsi joku kolmen lapden isukki niin sittenhän olette niinkuin Brady Buch

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis en todellakaan etsi nyt yhtään ketään. mutta yleisesti sitten muutaman vuoden päähän ajatellen tulevaisuus pelottaa. Ja en ole yksinhuoltaja, lapset asuvat viikko-viikko entisen miehen kanssa. Ap

Odota nyt vaikka viisi vuotta, että nuorimmainen on koulussa ja ala sitten tosissasi miettiä haluatko parisuhdetta/uusperhettä? Varmasti löydät jonkun samassa elämäntilanteessa olevan! Siihen asti kevyempää seuraa lapsettomille viikoille vaikka Tinderistä.

En oikein ymmärrä näitä perheellisten aloituksia siitä, että löytääkö enää ketään? Ketään mihin? Saamaan lisää lapsia? Sä olet vasta 28 ja ehdit löytämään vielä monta suhdetta elämäsi aikana, jos odotusikäsi on tuolla 80+ vuotta.

En tiedä, mitä itse suhteilta haet, mutta useimmiten ihmiset haluavat suhteilta muutakin kuin seksiä ja mahdollisesti lapsia. Näitä vartenhan ei tarvitse parisuhdetta edes. Se nyt vaan on monen mielestä hieno ja elämään hyvää tuova asia, että on kumppani, jonka kanssa voi jakaa elämänsä ja jonka kanssa kokee kuuluvansa yhteen. Omituista, että joku ei tätäkään tajua vaan ihmettelee, miksi kolmekymppinen toivoo löytävänsä jonkun.

Liittyykö pelkosi, ettet kelpaisi, tuohon ikääsi? Itse saanut suunnilleen samanikäisenä lapsia ja suhtautuminen lähi- ja kaveripiirissä ollut enimmäkseen pahantahtoista ja töykeää. On ajateltu, että nuorena naisena heitän elämäni hukkaan ja alan "synnytyskoneeksi" ja sellaisena jotkut minut tahtovat nähdä edelleen. Ettei ole mitään mielikuvitusta eikä myöskään älyä kun näin päin olen alkanut rakentaa elämää, lapset ensin, muuta ei elämääni sitten koskaan tule kuulumaan. Meillä oli myös miehen kanssa vajaan vuoden asumusero, uutinen joka ei yllättänyt ketään koska meihin ei ollut uskonut kukaan. Kävin veljeni kanssa sitten enemmän ulkona lapsivapailla ja kyllä moniakin kiinnosti mikä statukseni oli ja saattoi vajaan vartin keskustelun jälkeen joku jätkä ilmoittaa, että hän tahtoisi muuten seurustella kanssani, mutta mulla on liian monta lasta :D upeaa... koko sen ajan kun lapset olivat pieniä, olin todella yksin. Kellään omanikäisessä tuttavapiirissä ei ollut lapsia, ei edes vauvakuumetta. Enkä ollut vain yksin vaan moni ilmaisi enemmän tai vähemmän suoraan, että olen tehnyt peruuttamattoman typerästi eikä lasten saamisessa nuorena ole heidän mielestään mitään hyviä puolia. Olihan se masentavaa osaltaan, mutta siltikin, tekisin saman uudestaan välittämättä siitä mitä muut ajattelevat ja kelpaanko kellekään. Joissain piireissähän nuoriin äiteihin suhtaudutaan paljon terveemmällä tavalla ja sellaisten ihmisten seuraan kannattaa hakeutua. Älä välitä niistä, jotka tahtovat vain loukata. Eivät ne tiedä mitään.

Christiiina kirjoitti:

Miksei täällä koskaan ole aloituksia, että "Kelpaako kolmen pienen lapsen isä enää kellekään?"

Olisi kiva tietää, että ovatko eronneet pikkulasten isät yhtä huolissaan mahdollisuuksistaan seurustella tulevaisuudessa?

On niitä ollut. Mutta ei sellaista tarvitse edes alottaa, kun vastaus siihen lukee täällä noin puolessa kaikista parisuhdekeskusteluista. Ja kyllähän sitä on huolissaan, mutta minkäs teet. Parisuhdepelissä ainoat voittajat ovat pelurit ja osalla miehistä käy

hyvä tuuri puolison valinnassa. Odotusarvo perhekeskeiselle miehelle on ei ainakaan hohdokas.

Vierailija kirjoitti:

Mihin itsenäinen, rohkea ja vahva nykynainen miestä tarvii? Avaamaan oven, auttamaan takin päälle ja tuolin alle, maksaan ravintolalaskun ja ojentamaan sateenvarjon, jos sattuu satamaan?

Jos ei halua sooloilla niin onhan se mies hyvä apu naidessa.

Eipä varmaankaan ainakaan kenellekään itseään kunnioittavalle itsetunnon omaavalle miehelle kelpaa. Onnea voi toki yrittää. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

The_Purge kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mä ihmettelen, miten pikkulasten vanhemmat eroavat niin usein.

Tinderissäkin usein tulee vastaan pikkulasten eronneita isiä.

Käytännössä kaikki eroavat nykyään... se kannattaa ottaa huomioon kun perustaa perheen... se vain on faktaa nykyään... sitä voi puhua ikuisesta rakkaudesta ja suhteesta mutta käytännössä kaikille tulee ero muutamassa vuodessa...

Joka neljäs ensimmäinen avioliitto päättyy eroon. Myöhempien avioliittojen kohdalla todennäköisyys on suurempi. Uusperheitä on lapsiperheistä yhdeksän prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus.

Uusperheiden määrä on yllättävän pieni. Onko tuossa kriteerinä yhdessä asuminen, että lasketaan uusperheeksi? Vai pitääkö olla jopa avioliitossa? Monethan asuu erillään kunnes lapset on omillaan, ja elävät kuitenkin vakavassa parisuhteessa ja lasten aikuistuttua saattavat muuttaa yhteen. Nämä suhteet ei tuossa luvussa oletettavasti näy.

Vierailija kirjoitti:

Aisurilompakkoa kyselee yh. Miksi sinkkumies kiinnittäisi itsensä tuohon, ei mitään omaa jää. Kaikki lasten ehdoilla. Kuskaaminen ja lompakko on miehen tehtävä tuossa yhteisössä. Juu ei.

Jaa, itse olen yh ja tienaan n. 100keur vuodessa. Sen lisäksi saan elarit ja lapsilisät. Aika harvassa on ne miehet, jotka pystyisi meitä elättämään sillä elintasolla, mihin on totuttu. Ei mua kyllä haittaa, vaikka mies tienaisi paljonkin vähemmän, jos tekee jotain arvostettavaa. Ja kestäisin senkin, jos se mies söisi joskus mun lasten vanukkaat, jos mies muuten olisi ihana ja toisi positiivista virettä.

Pidän kyllä aika epätodennäköisenä, että mitään hyvää miestä löytyisi. En edes etsi tällä hetkellä. Lapset on vielä tosi pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aisurilompakkoa kyselee yh. Miksi sinkkumies kiinnittäisi itsensä tuohon, ei mitään omaa jää. Kaikki lasten ehdoilla. Kuskaaminen ja lompakko on miehen tehtävä tuossa yhteisössä. Juu ei.

Jaa, itse olen yh ja tienaan n. 100keur vuodessa. Sen lisäksi saan elarit ja lapsilisät. Aika harvassa on ne miehet, jotka pystyisi meitä elättämään sillä elintasolla, mihin on totuttu. Ei mua kyllä haittaa, vaikka mies tienaisi paljonkin vähemmän, jos tekee jotain arvostettavaa. Ja kestäisin senkin, jos se mies söisi joskus mun lasten vanukkaat, jos mies muuten olisi ihana ja toisi positiivista virettä.

Pidän kyllä aika epätodennäköisenä, että mitään hyvää miestä löytyisi. En edes etsi tällä hetkellä. Lapset on vielä tosi pieniä.

Sulle kävis sellanen toyboy-tyyppinen iloinen ja positiivinen nuorempi mies.