Kadun sitä, että valitsin lapselleni huonon kummin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mä olisin kummina saanut valita haluanko pitää kaksi vuotiaseen yhteyttä kun äiti ei halua pitää muhun yhteyttä. Sehän yhteydenpito tosiaan onnistuu. Lakkasin vaan ilmeisesti olemasta tarpeeksi tyylikäs äidille jolla silloin nousi miehen Nokian työpaikka päähän. Tästä jo 20v. aikaa.

Juuri tämä! Miksi pitäisi lapseen yhteyttä, jos esimerkiksi äitinsä ei halua enää pitää ystävyyttä yllä. Miksi lähettää mitään synttäri- tai joululahjoja käytännössä vieraalle lapselle? Ei sellaiset kummit "hylkää", jotka ovat hyvää pataa kummilasten vanhempien kanssa ja ne on aikuisten välisiä asioita.[/quote

Kun valitsee kummin lapselle, valitsee myös sen kummin omaan elämäänsä. Ei vain kummilla voi olla velvollisuus pitää suhdetta yllä.

Nimenomaan. Siksi ihmettelenkin mihin ap:n ja tämän kummin suhde on kaatunut. Ap miettii vaan asiaa niin, että kummi on hylännyt kummilapsensa, mutta ei muiden lapset jaksa kiinnostaa, jos aikuiset eivät ole läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen kummi?

Älä esitä tyhmempää kuin olet. Kyllä sinäkin googlea osaat käyttää. 

Aikoinaan kummilapseni perhe muutti useampaan kertaan, eivätkä lähettäneet osoitteenmuutosta. Olivat loukkaantuneita, kun yhteydenpito lakkasi.

Olisin halunnut lapselleni paljon lahjoja. Nyt on vajaus kun kakkoskummi puuttuu.

Ap

Taitaa ihmisten ajatukset nykyään risteillä aika paljon sen suhteen, mitä kummilta odotetaan. Jotkut ei pidä mitään yhteyttä kastepäivän jälkeen. Jotkut kokevat valtavaa velvollisuudentunnetta.

Itse ehkä noihin jälkimmäisiin kuuluin, mutta kun koskaan ei mitään kiitosta kaikista lahjoista, korteista jne, ei kutsua synttäreille, niin lopetin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä ollut kummiin muuten yhteydessä kuin synttärikutsuin? Itse en ainakaan halua olla mikään lahja-automaatti, jonka kuulumiset ei kiinnosta kuin vain silloin, kun kutsutaan synttäreille lahjan toivossa.

Olen opiskelukaverin9 pojan kummi. Viimeksi nähnyt rippijuhlissaan noin 15 v sitten. Pojan isä valitteli lapsen ollessa noin vuoden ikäinen kiva kummi toisi lahjoja. Silloin ymmärsin että mitä ajetaan takaa. Enpä ole vanhempoaan muutenkaan nähnyt. Että jos ap:ta häiritsee että ei tule lahjoja, niin älä vaivaudu ottamaan yhteyttä.

M6q3

Muistan lapsena ajatelleeni, että kummi on kuin joulupukki. Tulee kerran vuodessa kylään pakettien kanssa. Kummilla tosin oli aina vain yksi paketti. Koskaan en häntä muualla ole tavannut kuin omilla lapsuuden synttärikutsuillani. Ne päättyivät kun olin 10 ja siihen päättyi kummin osallistuminenkin. Ei tullut rippijuhliinkaan, vaan isäni hoiti siunausosuuden. 

Kadun että suostuin yllättävään pyyntöön.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen kummi?

Kummit auttaa lasta osaksi kristillistä yhteisöä esim. opettamalla lukemaan katekismusta

Itse en tosin ole vielä kummipyyntöjä saanut jostain syystä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen kummi?

Älä esitä tyhmempää kuin olet. Kyllä sinäkin googlea osaat käyttää. 

Niin osaan. Enkä ole tyhmä. Tietääkseni se on jokin hengellinen virka. En vaan huomannut kenenkään kirjoittavan mitään hengellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen kummi?

Kummit auttaa lasta osaksi kristillistä yhteisöä esim. opettamalla lukemaan katekismusta

Itse en tosin ole vielä kummipyyntöjä saanut jostain syystä

Minä taasen en ole saanut pyyntöjä katekismusta lukemaan. En, vaikka vanhin kummilapseni on jo 25v :D

Eskari-ikäisellä pojallani on aivan loistava kummitäti. Hän osallistuu aktiivisesti hänen elämäänsä ja viettää kokonaisia viikonloppuja hänen kanssaan. Kun on menoja, mihin lasta ei voi ottaa mukaan, aina on paikka, jonne hän on tervetullut:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen kummi?

Älä esitä tyhmempää kuin olet. Kyllä sinäkin googlea osaat käyttää. 

Niin osaan. Enkä ole tyhmä. Tietääkseni se on jokin hengellinen virka. En vaan huomannut kenenkään kirjoittavan mitään hengellistä.

Miksi et sitten käytä sitä? Sillähän sinä saisit selville, että kummi ei ole virka ja sekin selviäisi mitä se kummius tarkoittaa. 

Kunhan et isää kadu, kummeista ei niin väliä.

Vierailija kirjoitti:

Eskari-ikäisellä pojallani on aivan loistava kummitäti. Hän osallistuu aktiivisesti hänen elämäänsä ja viettää kokonaisia viikonloppuja hänen kanssaan. Kun on menoja, mihin lasta ei voi ottaa mukaan, aina on paikka, jonne hän on tervetullut:)

Tuossa on yksi syy, miksi en halua kummiksi. Koska itse olen lapseton, vanhemmat kuitenkin olettaisivat, että kummina ole automaattisesti ilmainen lapsenvahtipalvelu. Enkä kuitenkaan saisi oltua niin napakka, että tajuaisivat, ettei niin ole. 

Minut pyydettiin kummiksi. Sitten selvisikin että lapselle oli pyydetty viisi kummia. Meni vähän maku koko touhusta.

Minulla on yksi kummilapsi, jonka synttäreille ei kutsuttu enää 2-vuotissynttäreiden jälkeen. Noin vuoden jaksoin laittaa vielä joulu- ja synttärilahjat, sitten lopetin. 3-vuotissynttäreiden aikaan kyselin itse, että onko jotain kakkukahveja, mutta ei vastattu mitään. Tämä kummiksi pyytäminen tuli muutenkin ihan puskista ja mietin aluksi, että kieltäydyn, mutta suostuin kummemmin. Olen kuullut toisten ystävien kautta, että minua on haukuttu urakalla, kun en ole pitänyt kummilapseen mitään yhteyttä enkä muista mitenkään. Juu, kiitos ja hyvää loppuelämää.

Vierailija kirjoitti:

Minut pyydettiin kummiksi. Sitten selvisikin että lapselle oli pyydetty viisi kummia. Meni vähän maku koko touhusta.

Tuo on mautonta. Minusta kummeja pitäisi olla enintään kolme. Mieluiten vain kaksi. Tiedän oikeasti lapsen jolla on 7 (!!) kummia. Se on minusta liioittelua. 

Vierailija kirjoitti:

Eskari-ikäisellä pojallani on aivan loistava kummitäti. Hän osallistuu aktiivisesti hänen elämäänsä ja viettää kokonaisia viikonloppuja hänen kanssaan. Kun on menoja, mihin lasta ei voi ottaa mukaan, aina on paikka, jonne hän on tervetullut:)

Varmasti johtuu ihan vaan siitä, että teillä aikuisilla on läheiset välit. Siitä nämä kaikki johtuu.

Me keskusteltiin kahden ihmisen kanssa ennen kuin heidän tarvitsi vastata, mitä ajatuksia kullakin on kummiudesta ja sen oli tarkoitus olla vähän enemmän kuin kirkon perinteinen kummius, koska lapseni isä kuoli. Kumpikin suostui ja yhteisymmärrys vallitsi kummiuden sisällöstä, mutta niin vaan kävi, että etenkään toinen ei ole lainkaan sellainen kummi, mistä puhuttiin. Vuosikausia kutsuin meille kylään, järjestin kaikenlaisia kutsuja ja istujaisia jne. Aina kokkasin ja leivoin ja laitoin ja jossain vaiheessa aloin miettiä, että joku tässä nyt mättää. Meillä kyllä käytiin nimittäin aina syömässä ja juomassa maha täyteen, mutta tajusin, että lapseeni ei kontaktia juuri edes otettu. Ei ollut yhteydessä oma-aloitteisesti, ei mitään. En itsekään halua tollaista "ystävää", jonka jäljiltä jäi mulle vaan hyväkskäytetty olo ja lapselle olematon kummius. En edes ymmärrä miksi pitää edes suostua, jos ei aio pitää kiinni siitä, mistä hyvissä ajoin ja selkeästi keskusteltiin.

Joten ap, ymmärrän sua. Tosi inhottavaa tollainen.