Kadun sitä, että valitsin lapselleni huonon kummin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eskari-ikäisellä pojallani on aivan loistava kummitäti. Hän osallistuu aktiivisesti hänen elämäänsä ja viettää kokonaisia viikonloppuja hänen kanssaan. Kun on menoja, mihin lasta ei voi ottaa mukaan, aina on paikka, jonne hän on tervetullut:)

Varmasti johtuu ihan vaan siitä, että teillä aikuisilla on läheiset välit. Siitä nämä kaikki johtuu.

Ei aina. Ei minulla ole yhden kummilapseni vanhempiin mitenkään erityisen läheiset välit. Toimeen tullaan, mutta varmasti emme viettäisi aikaa yhdessä enää, jos lasta ei olisi. Tapaankin lasta lähinnä niin, että haen hänet kotonaan esim. leikkipuistoon tai jäätelölle kanssani. Lähinnä synttäreillä olen hänen kotonaan. Silloinkin sen lapsen takia, ei vanhempien. Olen sukua lapsen isälle, mutta en koskaan ole ollut läheinen hänelle ja vaimolleen. Hieman ihmetytti miten edes päätyivät minua kummiksi pyytämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eskari-ikäisellä pojallani on aivan loistava kummitäti. Hän osallistuu aktiivisesti hänen elämäänsä ja viettää kokonaisia viikonloppuja hänen kanssaan. Kun on menoja, mihin lasta ei voi ottaa mukaan, aina on paikka, jonne hän on tervetullut:)

Tuossa on yksi syy, miksi en halua kummiksi. Koska itse olen lapseton, vanhemmat kuitenkin olettaisivat, että kummina ole automaattisesti ilmainen lapsenvahtipalvelu. Enkä kuitenkaan saisi oltua niin napakka, että tajuaisivat, ettei niin ole. 

No tässä tapauksessa lapseni kummitäti sanoi jo etukäteen, että tahtoo olla mahdollisimman osallistuva kummi. Ja se on kyllä pitänyt paikkaansa:) On opettanut pojan mm. uimaan ja luistelemaan.

Joillekin nykyvanhemmista on tullut tästä kummiudesta aivan hirveä päähän pinttymä! Puhutaan ja mietitään, että kuka nyt olisi paras mahdollinen kummi, ja odotetaan kummilta aivan valtavasti kaikenlaista osallistumista ja muistamista niiden tavallisten joulu- ja synttärilahjojen lisäksi.

Kaipaan aikoja, kun kummeiksi valittiin joku mukava sukulaispari, jotka muistivat ehkä synttäreillä, rippijuhlissa ja valmistujaisissa. Kukaan ei olettanut, että kummit kutsuvat yökylään, vievät eläintarhaan, lähettelevät postikortteja ja kivoja pikkulahjoja muuten vain ylläreinä...

Yleensä tällaisessa kuviossa on taustalla jotakin muuta, minkä takia kummi ei enää pidä yhteyttä. Mikäli kummi kiinnostaa vain silloin, kun lapsella on synttärit tai muut juhlat, joulu on tulossa ja odotetaan lahjoja jne. Muina aikoina kummiin ei sitten pidetä mitään yhteyttä. Tai kummi ja kummilapsen vanhempien välit menevät syystä tai toisesta.

Itse jättäydyin kummin tehtävästä, kun entinen kaverini, jonka lapsen kummi olin alkoi käyttää kaikenlaisia keinoja saadakseen minut huonoon/outoon valoon. Olimme siis entisiä työkavereita ja hän alkoi töissä keksiä juttuja, miten olin muka toiminut väärin missäkin työtehtävässä. Olin ja olen edelleenkin ihan hyvä työssäni ja olen siitä saanut myös ko. työpaikalla myös hyvää palautetta, tulen yleisesti hyvin kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Loppuviimein tämä "ystävä" sitten keksi tarinan, miten minä olin muka puhunut meidän työporukan tiiviimmästä yhteisestä kaveriporukasta pahaa ja punoi oikein viimeisen päälle tarinan tähän liittyen. En ollut todellakaan puhunut kenestäkään pahaa ja kaikki, jotka minut lähemmin tunsivat tiesivätkin, ettei juttu pitänyt paikkansa. Homma alkoi mennä liian likaiseksi, oli kai kateellinen/katkera, kun olin pidetty ihminen ja töissäkin menestyin. Arvaattekin varmaan, etten ole hirveästi katunut valintaani olla pitämättä yhteyttä tähän entiseen kaveriini, tai toimia kummina enää hänen lapselleen...

Vierailija kirjoitti:

Joillekin nykyvanhemmista on tullut tästä kummiudesta aivan hirveä päähän pinttymä! Puhutaan ja mietitään, että kuka nyt olisi paras mahdollinen kummi, ja odotetaan kummilta aivan valtavasti kaikenlaista osallistumista ja muistamista niiden tavallisten joulu- ja synttärilahjojen lisäksi.

Kaipaan aikoja, kun kummeiksi valittiin joku mukava sukulaispari, jotka muistivat ehkä synttäreillä, rippijuhlissa ja valmistujaisissa. Kukaan ei olettanut, että kummit kutsuvat yökylään, vievät eläintarhaan, lähettelevät postikortteja ja kivoja pikkulahjoja muuten vain ylläreinä...

Minulla on 4 kummilasta eikä kukaan ole minulta koskaan odottanut yhtään mitään osallistumista. Ihan itse olen saanut valita, miten paljon osallistun ja missä muodossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eskari-ikäisellä pojallani on aivan loistava kummitäti. Hän osallistuu aktiivisesti hänen elämäänsä ja viettää kokonaisia viikonloppuja hänen kanssaan. Kun on menoja, mihin lasta ei voi ottaa mukaan, aina on paikka, jonne hän on tervetullut:)

Varmasti johtuu ihan vaan siitä, että teillä aikuisilla on läheiset välit. Siitä nämä kaikki johtuu.

Ei aina. Ei minulla ole yhden kummilapseni vanhempiin mitenkään erityisen läheiset välit. Toimeen tullaan, mutta varmasti emme viettäisi aikaa yhdessä enää, jos lasta ei olisi. Tapaankin lasta lähinnä niin, että haen hänet kotonaan esim. leikkipuistoon tai jäätelölle kanssani. Lähinnä synttäreillä olen hänen kotonaan. Silloinkin sen lapsen takia, ei vanhempien. Olen sukua lapsen isälle, mutta en koskaan ole ollut läheinen hänelle ja vaimolleen. Hieman ihmetytti miten edes päätyivät minua kummiksi pyytämään. 

Minä sitten taas en ole yhtään niin lapsirakas, että jaksaisin leikittää etäiseksi jääneiden tuttavien lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eskari-ikäisellä pojallani on aivan loistava kummitäti. Hän osallistuu aktiivisesti hänen elämäänsä ja viettää kokonaisia viikonloppuja hänen kanssaan. Kun on menoja, mihin lasta ei voi ottaa mukaan, aina on paikka, jonne hän on tervetullut:)

Varmasti johtuu ihan vaan siitä, että teillä aikuisilla on läheiset välit. Siitä nämä kaikki johtuu.

Ei aina. Ei minulla ole yhden kummilapseni vanhempiin mitenkään erityisen läheiset välit. Toimeen tullaan, mutta varmasti emme viettäisi aikaa yhdessä enää, jos lasta ei olisi. Tapaankin lasta lähinnä niin, että haen hänet kotonaan esim. leikkipuistoon tai jäätelölle kanssani. Lähinnä synttäreillä olen hänen kotonaan. Silloinkin sen lapsen takia, ei vanhempien. Olen sukua lapsen isälle, mutta en koskaan ole ollut läheinen hänelle ja vaimolleen. Hieman ihmetytti miten edes päätyivät minua kummiksi pyytämään. 

Minä sitten taas en ole yhtään niin lapsirakas, että jaksaisin leikittää etäiseksi jääneiden tuttavien lapsia.

Ok. Tuskin kukaan sinulta on sellaista vaatimassakaan. 

Vierailija kirjoitti:

No jos lapsella on kaksi hyvää kummia, niin unohda koko juttu. Monella ei ole kuin se kaksi kummia.

Monella ei ole kummia laisinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi kummilapsi, jonka synttäreille ei kutsuttu enää 2-vuotissynttäreiden jälkeen. Noin vuoden jaksoin laittaa vielä joulu- ja synttärilahjat, sitten lopetin. 3-vuotissynttäreiden aikaan kyselin itse, että onko jotain kakkukahveja, mutta ei vastattu mitään. Tämä kummiksi pyytäminen tuli muutenkin ihan puskista ja mietin aluksi, että kieltäydyn, mutta suostuin kummemmin. Olen kuullut toisten ystävien kautta, että minua on haukuttu urakalla, kun en ole pitänyt kummilapseen mitään yhteyttä enkä muista mitenkään. Juu, kiitos ja hyvää loppuelämää.

Minulla on samanlaisia kokemuksia. Ikävää, että jotkut vanhemmat eivät arvosta kummeja.

En lukenut aloitusta, mutta musta kummijutut olivat liian sitovia ajatuksena, joten meidän lapselle en huolinut ketään kummiksi. Välttääkseni kiusallisia tilanteita. Ihan saa lahjoa ja viedä paikkoihin vaikkei olisi kummin velvollisuuttakaan. 

Mä en ymmärrä vouhotusta kummiuden ympärillä. En tosin olekaan kovin uskonnollinen. Meillä ei ole suvussa pidetty kummilta minäkään kovin erikoisena asiana. Minulla on eräs tuttava, jonka lapsella on valehtelematta varmaan 10 kummia. Tässä varmaan odotetaan, että saadaan sitten oikein kymmenkertaisesti jotain kalliita lahjoja. Epäilen ainakin, että tuskin he ainakaan uskonnollisesta kasvatuksesta ovat huolissaan.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut aloitusta, mutta musta kummijutut olivat liian sitovia ajatuksena, joten meidän lapselle en huolinut ketään kummiksi. Välttääkseni kiusallisia tilanteita. Ihan saa lahjoa ja viedä paikkoihin vaikkei olisi kummin velvollisuuttakaan. 

Mihin kummius mielestäsi sitoo ja ketä?

Vierailija kirjoitti:

Joillekin nykyvanhemmista on tullut tästä kummiudesta aivan hirveä päähän pinttymä! Puhutaan ja mietitään, että kuka nyt olisi paras mahdollinen kummi, ja odotetaan kummilta aivan valtavasti kaikenlaista osallistumista ja muistamista niiden tavallisten joulu- ja synttärilahjojen lisäksi.

Kaipaan aikoja, kun kummeiksi valittiin joku mukava sukulaispari, jotka muistivat ehkä synttäreillä, rippijuhlissa ja valmistujaisissa. Kukaan ei olettanut, että kummit kutsuvat yökylään, vievät eläintarhaan, lähettelevät postikortteja ja kivoja pikkulahjoja muuten vain ylläreinä...

Ymmärtävätkö ihmiset enää, mikä kummiuden alkuperäinen tarkoitus oli? Minäpä kerron. Se on se, että kummi ohjaa lasta Jeesuksen ja Jumalan tuntemiseen, auttavat häntä elämän harmillisissa käänteissä, on tukena ja turvana jos vaikka vanhemmat menehtyvät tai eivät ole läsnä. Mitään helkutin lahjoja tai rahaa en toivo lapseni kummilta, vaan läsnäoloa ja turvallisen aikuisen rooliin asettumista aika-ajoin. Mikä siinä on monille niin vaikeaa?

Minä huomion kummilastani 11 v. saakka useamman kerran vuodessa. Kun kiitosta ei kuulunut viimeisen vuoden aikana, lakkasin huomioimasta.

Vierailija kirjoitti:

Minä huomion kummilastani 11 v. saakka useamman kerran vuodessa. Kun kiitosta ei kuulunut viimeisen vuoden aikana, lakkasin huomioimasta.

Ehkä se lapsi olisi arvostanut muuta kuin materiaalista huomiointia. 

Pienet on onneksi ap:n murheet. Lapset pärjää vallan mainiosti ilman kummejakin. Jos kristillinen kasvatus meinaa jäädä vajaaksi kummin puutteen takia niin seurakunnasta löytynee apua ja merkityksellisiä aikuisia voi olla lapsen elämässä myös ilman kummiutta.

Kummius on turha instituutio, eli höpö höpö koko juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eskari-ikäisellä pojallani on aivan loistava kummitäti. Hän osallistuu aktiivisesti hänen elämäänsä ja viettää kokonaisia viikonloppuja hänen kanssaan. Kun on menoja, mihin lasta ei voi ottaa mukaan, aina on paikka, jonne hän on tervetullut:)

Varmasti johtuu ihan vaan siitä, että teillä aikuisilla on läheiset välit. Siitä nämä kaikki johtuu.

Ei aina. Ei minulla ole yhden kummilapseni vanhempiin mitenkään erityisen läheiset välit. Toimeen tullaan, mutta varmasti emme viettäisi aikaa yhdessä enää, jos lasta ei olisi. Tapaankin lasta lähinnä niin, että haen hänet kotonaan esim. leikkipuistoon tai jäätelölle kanssani. Lähinnä synttäreillä olen hänen kotonaan. Silloinkin sen lapsen takia, ei vanhempien. Olen sukua lapsen isälle, mutta en koskaan ole ollut läheinen hänelle ja vaimolleen. Hieman ihmetytti miten edes päätyivät minua kummiksi pyytämään. 

Minä sitten taas en ole yhtään niin lapsirakas, että jaksaisin leikittää etäiseksi jääneiden tuttavien lapsia.

Ok. Tuskin kukaan sinulta on sellaista vaatimassakaan. 

Ei minulta, mutta näemmä tässäkin keskustelussa on tullut niitä, että se kummi kelpaa vaan lahja-automaatiksi eikä ole enää ystävyyttä, mutta kuvitellaan, että se lahja-automaatin täytyisi toimia edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut aloitusta, mutta musta kummijutut olivat liian sitovia ajatuksena, joten meidän lapselle en huolinut ketään kummiksi. Välttääkseni kiusallisia tilanteita. Ihan saa lahjoa ja viedä paikkoihin vaikkei olisi kummin velvollisuuttakaan. 

Mihin kummius mielestäsi sitoo ja ketä?

Aiheuttaa ailahtelevien ihmisten kesken kiusallisia tilanteita kun ei osata tai muisteta etikettejä tai olle niistä yhtä mieltä tai löydetään itsestä uusia piirteitä ja sitten pitäisi kummiuden kautta olla tekemisissä lapsen kanssa, mutta missä määrin ja kenen mielestä jne. En halunnut kellekään paineita siitä, saa olla kummi vaikka epävirallisesti mielessään jos tahtoo. Sitten kun joillain on vielä useita kummilapsia, myöhemmin mahdollisesti omia. Ketä muistaa ja miten ja onhan lapsetkin erilaisia, mikä on reilua... Vaikeeksi menee hetkessä, liikaa ajateltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kummius on turha instituutio, eli höpö höpö koko juttu.

Ei se kyllä mikään instituutio ole. Mutta onneksi täysin vapaaehtoinen rooli, josta voi myös kieltäytyä, jos ei kiinnosta. Ihmetyttää, miksi osalla on tarve lytätä kummina oleminen vain siksi, ettei itseä kiinnosta. Joillekin lapsille (kuten minä aikanani), kummi voi olla yksi elämän tärkeimmistä aikuisista. Minulle jopa tärkeämpi kuin oma äitini, joka ei oikein osannut olla äiti.