Töihin vai ei?

Mielipiteitä?

En

Menisin enintään lyhyeen 1-3 kk työsuhteeseen ja hoitaisin sen kunnialla loppuun asti.

Siis niin hankala tilanne. Ikää kun on jo lähemmäs 50v ja työttömyys pitkittyy niin alkaa olla vaikea työllistyä. Mutta työ mihin nyt pääsisin ei tunnu yhtään oikealle ja en löydä siitä mitään hyviä puolia. Palkkakin on huonompi mitä aikaisemmassa työssäni oli. Olen yrittänyt järkeillä, että olisihan siinä nyt työpaikka ja saisi taas kokemusta, mutta kaikki aistit nyt sanoo, että ei, älä ota vastaan tätä työtä. Eikä tuo huonompi palkkakaan ole se este vaan se työn kuva itsessään. En näe itseäni siinä. Mutta järjellä ajateltuna kyllä olisi hyvä kun työllistyisi mutta tunne sanoo että ei.

Menisin, jos työ on siedettävää. Vuoden työttömyyden jälkeen on vaikea työllistyä ja vaikeammaksi tulee koko ajan.

Kyllä jos  palkalla pärjää.

Ota työpaikka vastaan ja jatka kuitenkin sopivan työpaikan etsimistä. Jättämällä tilaisuuden käyttämättä voit olla loppuiån työtön.

Kyseessä olisi pitempi määräaikaisuus. Koeaika tietenkin olisi, että sillä aikaa jos löytäisi muuta työtä. Mutta ikävää se on mennä töihin ja etsiä samalla uutt a työpaikkaa. Että jos ei ole aikomustakaan jäädä sinne niin onko hieman turhauttavaa niin työntekijälle kun työnantajalle. En tiedä. On vaikea valinta.

Menisin. Riippuisi tietenkin aika monesta tekijästä, mutta useimmat niistä puoltaisivat työhön menoa, jos taloudellinen tulos olisi edes jokseenkin positiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä olisi pitempi määräaikaisuus. Koeaika tietenkin olisi, että sillä aikaa jos löytäisi muuta työtä. Mutta ikävää se on mennä töihin ja etsiä samalla uutt a työpaikkaa. Että jos ei ole aikomustakaan jäädä sinne niin onko hieman turhauttavaa niin työntekijälle kun työnantajalle. En tiedä. On vaikea valinta.

Tiedäthän, että toinen työ ei ole hyväksytty syy koeaikapurulle? Kannattaisi sen sijaan pyytää työsopimukseen irtisanomisehto.

Tottakai menisin, koska minähän se olen hakenut kyseistä työpaikkaa. En minä hae niitä töitä, joihin en halua. 

No itselleni kävi niin, että olisin saanut paikan, jossa työn sisältö ei miellyttänyt, omistaja oli tympeä, mutta palkka ihan ok. Hyväksyin ensin paikan, mutta pari päivää mietittyäni minun oli pakko ilmoittaa etten voi aloittaa heillä. Siitä tuli niin kova tunne vastaan että en voinut mennä sinne. Kuukautta myöhemmin sain uuden paikan, joka sisällöltään on hiukan parempi, ihmiset mukavan oloisia, mutta palkka paljon pienempi, liian pieni. Mutta aloitan siellä kohta työt paremmilla fiiliksillä. Ikää liki 50v ja ajattelen että joku siedettävältä tuntuva työ on nyt saatava, sillä kohta en pääse mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Siis niin hankala tilanne. Ikää kun on jo lähemmäs 50v ja työttömyys pitkittyy niin alkaa olla vaikea työllistyä. Mutta työ mihin nyt pääsisin ei tunnu yhtään oikealle ja en löydä siitä mitään hyviä puolia. Palkkakin on huonompi mitä aikaisemmassa työssäni oli. Olen yrittänyt järkeillä, että olisihan siinä nyt työpaikka ja saisi taas kokemusta, mutta kaikki aistit nyt sanoo, että ei, älä ota vastaan tätä työtä. Eikä tuo huonompi palkkakaan ole se este vaan se työn kuva itsessään. En näe itseäni siinä. Mutta järjellä ajateltuna kyllä olisi hyvä kun työllistyisi mutta tunne sanoo että ei.

Miten sinulle on tarjottu tuota työtä, jos et ole edes hakenu sitä? 

Ottaisin vastaan ja kattelisin uutta duunia samalla.

Noin mulle kävikin: sain paremman duunin kuin hain töitä kun työpaikka jo oli.

Kiinnostus työttömään työnhakijaan on nolla.

Menisin, jos työstä saisi enemmän rahaa kuin työttömänä olosta ja siinä olisi koeaika.

Töissä ollessa on helpompi saada muita töitä.

Jos en saisi muita töitä, niin 10kk kohdalla lopettaisin ja menisin ansiosidonnaiselle. Oletuksena tässä, että työstä saa 100k aikana säästettyä siihen 3kk karenssiin tarvittavat rahat.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai menisin, koska minähän se olen hakenut kyseistä työpaikkaa. En minä hae niitä töitä, joihin en halua. 

Kyllä minä olen haastattelun jälkeen ilmoittanut muutamaan paikkaan, että en ole enää kiinnostunut kyseisestä työstä, vaikka olen työtä hakenut omasta halustani. Haastattelussahan ne tarkemmat yksityiskohdat ja muut asia vasta selviää. Eihän pelkkä työpaikkailmoitus juuri mitään kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai menisin, koska minähän se olen hakenut kyseistä työpaikkaa. En minä hae niitä töitä, joihin en halua. 

Kyllä minä olen haastattelun jälkeen ilmoittanut muutamaan paikkaan, että en ole enää kiinnostunut kyseisestä työstä, vaikka olen työtä hakenut omasta halustani. Haastattelussahan ne tarkemmat yksityiskohdat ja muut asia vasta selviää. Eihän pelkkä työpaikkailmoitus juuri mitään kerro.

Kyllä haastettulussa on myös tarkoitus selvittää sopiiko työ sinulle, eli ei ole mikään pakko mennä töihin, jos vaikka työilmapiiri tai työtehtävät kuulostaakin haastattelussa ikävältä. Missään nimessä ei kannata vaihtaa ihan kivaa työtä sellaiseen josta jäi huono fiilis.

Aloittajan tapauksessa hänen kannattaa miettiä kannattaako, raha vs aika vs miten ikävää työpaikka on. Uusi työ löytyy aina helpommin, jos on jo työ.

Ei. Työttömän tulot nousee tällä hetkellä noin 4-5% vuodessa.

Kolmessakymmenessä vuodessä tienaa työtön yhtähyvin kuin lääkäri.

Mietin sitä että kun on 10.000€ ulosotossa ja työttömänä ollut pitkään,

Niin palkka saisi olla hyvä että jäisi käteen jotain kun ulosotto vie kolmasosan palkasta.

Tällä hetkellä parempi elää näin.

Mutta haluan töitä, jotta maksaisin velan pois ja eläisin niin että rahaa on muuhunkin.

Onko mitään mahdollisuutta?

Kertokaa vinkkejä rakkaat palsta-tyypit.

Menisin töihin mutta ei ole koulutusta miltään alalta ja ikää on nyt 30vuotta.

Nuorempana olin aina kesätöissä, mutta aikusena en ole päässyt mihinkään työhön.

Onko liian myöhäistä tehdä uraa ja menestyä tämän ikäisenä.