Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita elämään ahdistuneita?
25.07.2022 |
En juurikaan juttele muiden ihmisten kanssa, tavattaessa aina kaikki sanoo että "hyvin menee juu".
Meneekö ihmisillä oikeesti hyvin? Eikö ketään ahdista tai lannista koskaan? Olenko jotenkin poikkeuksellisen pessimistinen?
Itseäni ahdistaa kokoajan, stressaa, vituttaa ja pelottaa. Elämä tuntuu epätoivoiselta paikallaanpolkemiselta ja toisinaan turhauttavalta.
Mutta omasta mielestäni olen vain realisti.
Ahdistaako muita koskaan? Ja jos niin onko se pitkäaikainen tunne vai on/off?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PTSD. Öisin olen kuin peura ajovaloissa. Valvon ja sydän hakkaa. Pelkään ihmisiä.
Voimia. Mulla kanssa nyt ihan h*lvetti irti tän p askan kanssa. Oon niin väsynyt tähän että aina tulee romahdus vähän paremman jakson jälkeen. V*ttu kun tuntuu että ei vaan tuu elämästä mitään vaikka mitä yrittäis
Täällä kolmas ptsd potilas. En jaksa kohta enää tätä. Elämäni on pilalla.
Selviämme tästä. Tulemme takaisin jotenkin. En tiedä. Haluan vielä nähdä auringon jossain toisessa maassa, haluan elää siellä ilman kenenkään huomiota. Selviämme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PTSD. Öisin olen kuin peura ajovaloissa. Valvon ja sydän hakkaa. Pelkään ihmisiä.
Voimia. Mulla kanssa nyt ihan h*lvetti irti tän p askan kanssa. Oon niin väsynyt tähän että aina tulee romahdus vähän paremman jakson jälkeen. V*ttu kun tuntuu että ei vaan tuu elämästä mitään vaikka mitä yrittäis
Täällä kolmas ptsd potilas. En jaksa kohta enää tätä. Elämäni on pilalla.
Selviämme tästä. Tulemme takaisin jotenkin. En tiedä. Haluan vielä nähdä auringon jossain toisessa maassa, haluan elää siellä ilman kenenkään huomiota. Selviämme!
Haluan uskoa tähän myös. Emme saa luovuttaa
Ahdistaa juuri tällähetkellä niin valtavasti ettei tiedä mitä tekis olen menettänyt täysin uskoni terveydenhuoltoon . Toteuttaisi naapuri tappouhkaukset kun kerran hän niitä saa huutaa et siihen kukaan puuttuu.minun vain pitää elää pelossa lopun ikää uskomatonta millaisen helvetin kodistani teki ei turvaa edes omassa kotonaan vain painajaiset ja pelko mikä tuon seuraava siirto on polttaako mökkini vai toteuttaako uhkaukset. Tästä on ite lähettävä oman käden kautta ei mun kasetti enää kauan toimi vaikka monessa liemes olen uinut joku raja se on minullakin .
Tätä ei kovin usein kuule, mutta OTTAKAA vastuu elämästänne ja tunteistanne. Ei olla enää lapsia vaan aikuisia, joilla on järki päässä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei kovin usein kuule, mutta OTTAKAA vastuu elämästänne ja tunteistanne. Ei olla enää lapsia vaan aikuisia, joilla on järki päässä.
Otetaan. Yritetään. Pitää vaan päästä tämän vaiheen yli. Tästä mennään yli niin, että heilahtaa vai mitä ystävät? Miten te jakselette nyt? Mä keitin perunoita ja makkarakastikkeen. Ehkä vähän parempi hetki.
Miten siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi mutsi ja en jaksa selosta miksi .
Ahdistukseen auttaa, että tekee pieniä asioita. Kun tuntuu, että ei saa mitään aikaiseksi. Tekee vähän, hyvin vähän. Jos ei jaksa siivota koko taloa, pyyhkii pölyt yhtenä päivänä yhdestä huoneesta.
Pienen pienin askelin eteenpäin. Mutta eteenpäin kuitenkin. Sitten pitää arvostaa noita minimaalisen pieniä askeleita.