Lue keskustelun säännöt.
Vauvan hoito on ärsyttävää ja tylsää
24.07.2022 |
Joo, ite lapsen halusin ja haluaisin edelleenkin. Lapsi on ihana pieni ilopilleri, ikää nyt 11 kuukautta. Oon vaan niin väsynyt tähän perushoitoon ja 24/7 vahtimiseen. Vaipanvaihtoa, syöttämistä, leikkimistä - koko ajan pyörii sama rinki. Lapsi osaa jo kävellä ja taukoamaton vahtiminen on ärsyttävää. Oon lapsen kanssa kahdestaan vähintään 10 tuntia päivässä. Meillä on yksi kaveriperhe, jossa myös vauva, mutta en kehtaa heitä usein vaivata. On vaikeaa olla niin yksin.
Kommentit (37)
Onhan se. Nuo on niitä kiellettyjä tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis haluaisit nyt toisen lapsen?
Pian esikoinen saa kavereita, sitä myöden tutustut uusiin ihmisiin ja saat seuraa. Lapsesi kuulostaa todella aktiiviselta: kävelee, leikkii ja osoittaa voimakasta iloa (?), näitä asioita ei moni ihminen yleensä tee ennen kuin täyttänyt vuoden. Voi käydä niin, että pian unohdat tylsistymisen, kun juokset lapsen rinnalla!
Pidät ärsyttävänä vahtina olemista? Kokeile, miltä tuntuisi kokea maailmaa enemmän lapsen kanssa - ei se vaadi leikkimistä. Eivät vauvat jaksa paljon leikkimistä, suurin osa yhteisestä ajasta on sylissä olemista. Tee enemmän asioita kotona pitämällä vauva mukana ja juttele hänelle, mitä teet.
Ei ole toista lasta suunnitelmissa.
Voi, sun kommentista tuli vähän syyllinen olo :( olet ihan oikeassa kyllä, se on ihanaa kun vauva lähtee tutkimaan maailmaa. Kai se oma yksinäisyys tässä painaa ja kun kaikki omat jutut on olleet tauolla kohta vuoden. Keskittyminen mihinkään on täysin mahdotonta kun lapsi on niin aktiivinen tällä hetkellä. Minun vauvani todella jaksaa leikkiä ja haluaisi koko ajan seuraa. Sylissä hän ei ole viihtynyt ikinä, kiemurtelee heti pois. Ap
Oijoi, jatkuu vielä pari vuotta tuo pahin. Uhmaikä edessä.
Vierailija kirjoitti:
Anna mustalaisille
Hai, ei myö huolita!
Vierailija kirjoitti:
Voi, kun olisit malttanut kasvaa aikuiseksi ensin, ja sitten vasta ryhtynyt lasta hankkimaan.
Kyllä meillä aikuisillakin tulee tylsää, kun tarpeeksi paljon samoja rutiineja toistaa, ja samoin menee hermot, vaikka jotkut kuvittelee, että äiti-ihmiset on sille immuuneja ja että se tekisi jotenkin huonoksi äidiksi.
Minulla oli se tilanne, että kun esikoinen oli reilun vuoden ikäinen, olin jo tukevasti raskaana toista odottaessa. Voit kuvitella, miten kiva oli yrittää pysyä sen hulisijan perässä ison mahan kanssa. Silti jotenkin selvittiin ja selviän edelleen, kun nykyisen sen 1v 8kk hulisijan lisäksi on 4kk vauva. Samat rutiinit joka päivä: aamutoimet, aamupala, möllötetään, ulkoillaan, lounas, päiväunet. Jos vauva sattuu nukkumaan samaan aikaan kuin taapero, niin saan levätä. Yleensä ei nuku, mutta ei toisaalta valitakaan, niin voi ehkä jotain omaakin tehdä. Mies kun tulee kotiin, haluaa tietenkin tehdä omiaan ja minä jatkan lastenhoitoa. Sitten on ruoanlaitot sun muut.
Ja sitten mies ihmettelee, kun petyn, suutun ja huudan, kun on luvannut sen päivärumban päätteeksi viedä koko perheen jonnekin autolla (siis huom. ihan minne tahansa pois kotoa) ja kun viimein on sopiva aika, lapset ruokittu, vaipat vaihdettu, puettu, mies toteaakin, että ei jaksa ja jatkaa koneella istumista...
Jep, lapset minäkin halusin, mutta oisko se niin liikaa pyydetty, että saisi joskus vapaata niin, ettei tarvitse koko ajan kytätä kelloa ja pelätä, että lapset herää ennen kuin ehtii tehdä mitään -> joutuu tekemään kaiken oman kiireellä ja pahimmillaan ei uskalla mitään edes aloittaa, kun jää kuitenkin kesken. Sitten mies taas miettii, että miksi olen niin stressaantunut ja kiukkuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt varmaan ymmärrät, miksi kaikki toivottaa ONNEA kun vauva on syntynyt. Sitä nimittäin tarvitaan. Helpottaa kyllä, usko pois!
Ap, tsemppiä! Ei se, että haluaa lapsen ja edelleen rakastaa häntä kovasti, sulje pois arjen rasittavuutta. Ei sitä väsymistä ja ärsytystä tarvitse peittää eikä hävetä. Arki on väsyttävää ja ärsyttävää joka tapauksessa, on lapsia tai ei :D Enkä yhtään epäile, ettet näkisi elämässäsi myös hyviä puolia. Turha padota "kielteisiä" tunteita sisäänsä, tuuleta pois, ja sitten taas eteenpäin. Keskity vaikka pieniin etappeihin, joita keksit. Kesän jälkeen käynnistyy erilaista toimintaa, ja lapsi kehittyy kovaa vauhtia, vaikka voi tuntua, että arki junnaa samaa kehää. Tuttu ja turvallinen rutiini tekee lapselle tosi hyvää, vaikka saa aikuisen kaipaamaan spontaaniutta ja omaa aikaa. Sekin on ikävän yleistä, että äidit voivat olla yksinäisiä kotona lapsen kanssa. Voitko etsiä äiti-lapsi -seuraa netistä? Joko ihan online-seuraa tai paikkakuntasi toimintaa. Et taatusti ole yksin olosi kanssa. Lähetän voimia ja kärsivällisyyttä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tahansa saa tehdä uusia ihmisiä tähän maailmaan traumatisoitumaan ilman mitään koulutusta, kokemusta tai lupia.
Minulla on ajokortti, mutta lapsia ei ole eikä tule. Jätän sen homman viitseliäämmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kommentoin asiaa, josta en tiedä mitään. Kysyn kuitenkin, etkö voi saada jotain päivähoitopaikkaa osaksi aikaa? Onko kunnassadi mitään kerhoja, jonne voisit mennä vsuvan kanssa? Olisi hyvä, jos voisit välillä pitää vapaata. Toivottavasti saat muilta äideiltä neuvoja.
Kuulostaa sillä tavalla mukavalta, että vauvasi on ilmeisesti kuitenkin aika helppohoitoinen.
Toivon että syksyllä alkaisi jotain kivoja kerhoja, nyt kesällä kaikki on tauolla. Ja kyllä, vauvani on onneksi terve ja ihana! Ap
Kuulostaa hyvältä!
Kohta on syksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain esikoiseni 34-vuotiaana ja toisen 2,5 vuotta myöhemmin ja kyllä, koin pikkulapsiajan yksitoikkoisena. Sitä samaaha se on päivästä toiseen, oma minuus katoaa siihen. Meillä tätä korosti se ettei mitään tukiverkkoja ollut. Koskan.. Ja tämä ei tarkoita ettenkö arvostsisi ja rakastaisi lapsiami tai etten olisi iloinnut heidän kehityksestään. Onneksi pikkuhiljaa kun lapset kasvaa elämään tulee muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältöä elämään vaikka itselle joku ihan uusi harrastus, mitä tehdessä on pakko keskittyä 100% eikä voi ajatella muuta. Kerran viikossa riittää ihan hyvin ja on kyllä meditatiivista. Sen jälkeen on kuin uudestisyntynyt vaik itse tunti kestää vaan 1h/viikko. Ja mies saa myös laatuaikaa tyttärensä kanssa :)
Sain esikoiseni 36-vuotiaana ja vauva-aika oli elämäni parasta aikaa. Tylsää? No se on ihan niin tylsää miksi sen tekee, itsellä ei ollut tylsää. Vauvan kanssa voi retkeillä, ulkoilla, käydä paikoissa jne. Väsyttävää? Välillä toki, mutta sitten elin vauvan tahtiin, eli nukuin kun vauva nukkui. Elettiin omassa kuplassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitähän se on. Vastaanväittäjille: Olisitteko hankkineet lapsia, jos he pysyisivät ikuisesti vauvoina?
Tämä. Lapsia hankitaan että kotiin saataisiin seksiä harrastava teini. Vauvat on niin out.
Ei se teininäkään ikuisesti pysy. Tai no, jotkut pysyvät, mutta jossain vaiheessa heidät on kuitenkin potkaistava ovesta pihalle.
Keskittykää vaan siihen vauvaan, mitä enemmän lapselle puhelette olette vuorovaikutuksessa sitä enemmän vauva oppii ja osaa puhua ja ymmärtää. Luin superpaljon lastenkirjoja ja lapset oppivat aikaisin puhumaan ja laaja sanavarasto. Lapsen kanssa voi tehdä vaikka mitä, jos on tylsää pitää kehittää uutta tekemistä. Lukekaa vaikka lapsen kehityksestä jos tylsää on. Kaikki mitä lapsen kanssa teet kantaa hedelmää myöhemmin. Vuorovaikutus ja juttelu lapselle kaikista tärkeintä, onhan sulla siinä vauvakaveri ja mitä parasta seuraa onkin. Asenteesta moni asia on kiinni.
Uusin sukupolvi on aina luonnon kannalta se tärkein. Olet olemassa enää vain hänen tarpeidensa tyydyttämistä varten, kunnes luonto korjaa lopullisesti pois.