Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko "kemiaan", jonka tuntee vaikka ei tunne toista?
24.07.2022 |
Muutamia ihmisiä ollut elämän varrella, että pelkästä toisen näkemisestä tulee vaan niin voimakas tunne, että siinä ei ole mitään järkeä.
Osa on jäänyt tuntemattomaksi, mutta muutamaan tällaiseen ihmiseen on ollut mahdollisuus tutustua sen verran, että näin, että olivat hyvin sen tyyppisiä ihmisiä, jonka kanssa voisi ollakin paljon yhteistä. Mutta muuten elämäntilanne ollut sellainen, että ei ollut mahdollisuutta sen syvemmin tutustua.
Tarkoitan, että tämän hyvin lyhyen otoksen perusteella sanoisin, että ei se tunne ainakaan ihan tyhjästä tule, että ei se toinen ainakaan ihan "vääränlainen" ole ollut.
Mitä kokemuksia teillä?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Muuten, te jotka uskotte johonkin selittämättömään kemiaan ensisilmäyksellä, niin onko tämän kemian kohde koskaan aivan eri ikäluokkaa tai elämäntyyliä edustava, tai ulkoisesti epäviehättävä? Vanhus, alkoholisti tms?
Ei tai en usko. Olen kokenut vain kerran ja vastapuoli on erittäin viehättävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan. Jos puhutaan romanttisesta tai seksuaalista ihastuksesta, niin nuorena kun hormonit hyrräsivät, oli kaukoihastuksia, joista oli varma että ovat juuri minulle tarkoitettuja. Sit kun joihinkin tutustui ja huomasi, että ne ovatkin ihan tavallisia, ja niillä on ärsyttäviä tapoja, niin ihastus loppui.
Tietenkin toisten kanssa tulee helpommin juttuun kuin toisten. Olen itse aika varautunut, mutta on ihmisiä joiden kanssa on heti helppo rentoutua ja jutella. Mut en mä niitä ulkonäön perusteella tunnista. Sanoisin että kemian huomaa vasta kun vähän tutustuu. Ulkonäön perusteella ei kannata kuvitella kemioita.
Minusta tässä on eri asia kyseessä. Nuorena ihminen on avoimempi ja ihastuu herkemmin ihan pikkujutuistakin. Voi olla ihan umpirakastunut vaikkapa jonkun bändin kitaristiin, jota ei ole koskaan edes tavannut.
Iän ja elämänkokemuksen myötä tulee varovaisemmaksi uusiin ihmisiin tutustumisessa kaikin tavoin. Mutta välillä vaan joku ihminen pääsee sen muurin läpi tuosta vain. Eikä ole tosiaan ulkonäöstä kyse, se voi olla sellainen ihminen joka ei ulkoisesti miellytä ollenkaan ja sen takia se on erityisen hämmentävä tilanne. Jopa kiusallinenkin tilanne, että mitä mä nyt TUOLLAISEEN mörköön tunnen jotain tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olen kokenut tuon. Uskon reinkarnaatioon ja tämän vuoksi luulen, että kyse on ihmisestä jonka tunnet entisistä elämistä ja sen vuoksi tulee se positiivinen tunne. Teidän ei ole tarkoitus muodostaa ihmissuhdetta tässä elämässä ja se estetään, mutta tiedät itse että hetken oli erikoinen yhteys. Jokaisella on oma elämänpolkunsa elettävä ja joskus kun "kuolet", tapaat taas tämän sielunystäväsi jonka tapasit tässä elämässä.
Tämä saa varmaan paljon miinuksia, mutta eipähän tuo haittaa :)
Tämä on mielestäni aivan yhtä hyvä selitys kuin mikä tahansa muukin.
Ei ole.
Mulla on tälläinen kummallinen tunne yhden ihmisen kanssa jota en ole edes koskaan oikeasti tavannut. Joku ihan käsittämätön sama aaltopituus, värähtely, yhteys mitä näitä nyt ikinä termejä onkaan Tiedän hyvin milloin hän ajattelee minua, tunnen se kehossasi väreilynä, ikään kuin toinen koskisi mua olkapäälle. Korvat alkaa soida tietyllä lailla ja siitä muutaman minuutin kuluttua yleensä saan häneltä viestin. Jos mulla on paha mieli tai surua tms, hän usein kysäisee mitä kuuluu, vaikka ei olis pariin päivään juteltu ts. hän ei edes tiedä mikä mun tilanne on.
tavattiin aikanaan yhdellä keskustelupalstalla, alettiin juttelemaan kahdestaan. Ollaan oltu kaksi vuotta tiiviisti yhteyksissä keskenämme, ei ihan päivittäin mutta viikottain kuitenkin. Puhutaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Jaetaan iloja ja suruja. Ja selvästi myös tykätään toisistamme molemminpuolisesti.
Kyseessä on ihan suomalainen ihminen, ihan olemassa oleva ja löydettävä henkilö.
Elämäntilanne ei nyt salli sen suurempaa läheisyyttä tai läsnäoloa toisen elämässä kummankaan puolelta. Toivomme silti molemmat että joskus vielä sekin olisi mahdollista.
On tuota elävän elämän kemiaakin toki tullut vastaan, mutta ne on kaikki olleet sellaisten ihmisten kautta jotka tunnen tavalla tai toisella
Vierailija kirjoitti:
Muuten, te jotka uskotte johonkin selittämättömään kemiaan ensisilmäyksellä, niin onko tämän kemian kohde koskaan aivan eri ikäluokkaa tai elämäntyyliä edustava, tai ulkoisesti epäviehättävä? Vanhus, alkoholisti tms?
Eihän se kemia tai miksi sitä sitten kutsuukin tarkoita elinikäistä suhdetta, mutta onhan noita tullut vastaan ja hukattukin. Joskus ensisilmäys on riittänyt, joskus juttua on riittänyt niin että simahdettu kesken keskustelun. Ikä ei ole minulle enää mikään kynnys, elämänkokemus voi joskus vähän ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon. Ei kovin usein ole omalla kohdalla käynyt mutta äskettäin oli/on edellinen tapaus.
En tiedä, vain joku sanoinkuvaamaton veto toista ihmistä kohtaan ja samalla sellainen "helppous", se sama vanha klisee: "kuin oltaisiin aina tunnettu" kun on tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa.
Ajattelen tätä ihmistä aivan liikaa vieläkin, en edes tunne häntä henkilökohtaisella tasolla, mutta hän silti pyörii pääkopassa.
Mitä se kemia sitten on? "Rakkautta ensisilmäyksellä"? Sekoitus feromoneja ja muita tekijöitä jotka vaikuttavat alitajunnassa tjsp? Jaa'a.
Olin kerran aviopuolisoni kanssa ihan tavallisessa ruokakaupassa. Pakkasin ostoksia hihnan päässä. Jossain kohtaa vain nostin katseeni, kuten ihminen tekee. Ja katseeni osui kassajonossa seisovaan mieheen. Hän katsoi jo minuun, kun minä huomasin hänet.
Se oli kemiaa. Mikään muu ei sitä voi selittää. Hän katsoi minuun ja hymyili, ja minä hymyilin takaisin. Hän oli yhtä aikaa täysin vieras ja todella tuttu.
Kuljin puolisoni perässä kaupasta pois, ja vielä katsoin taakseni. Siellä hän katsoi perääni. Siitä on varmaan jo 10 vuotta, mutta hänen kasvonsa on terävästi muistissani. Joskus näen hänestä unta. Niissä unissa hän tuntuu rakkaammalta kuin kukaan koskaan, ja ihanammalta kuin kukaan. Haluan häntä niin, että en meinaa kestää sitä edes unessa. Ja s**** hänen kanssaan on uskomatonta.
Joskus mietin, että ei olisi pitänyt jäädä tähän suhteeseen missä olen ollut jo kohta kaksi vuosikymmentä. Mutta toisaalta mietin, että ei se vaihtamalla voi parantuakaan. Sellainen upea suhde joka joillain on, ei kai ole tarkoitettu minulle.
Minulle kävi noin nykyisen mieheni kanssa; tiesin välittömästi tavattuamme, että tässä on ihminen, joka on minun. Mies koki täsmälleen samoin. Se sanoinkuvaamaton tuttuuden tunne ja samoilla sielun aalloilla surffaaminen... Sitä ei oikeastaan pysty selittämään sellaiselle, joka ei ole kokenut vastaavaa.
Ollaan oltu tässä kierrossa yhdessä 24 vuotta.
Uskon siis erittäin vahvasti reinkarnaatioon.