Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko "kemiaan", jonka tuntee vaikka ei tunne toista?
24.07.2022 |
Muutamia ihmisiä ollut elämän varrella, että pelkästä toisen näkemisestä tulee vaan niin voimakas tunne, että siinä ei ole mitään järkeä.
Osa on jäänyt tuntemattomaksi, mutta muutamaan tällaiseen ihmiseen on ollut mahdollisuus tutustua sen verran, että näin, että olivat hyvin sen tyyppisiä ihmisiä, jonka kanssa voisi ollakin paljon yhteistä. Mutta muuten elämäntilanne ollut sellainen, että ei ollut mahdollisuutta sen syvemmin tutustua.
Tarkoitan, että tämän hyvin lyhyen otoksen perusteella sanoisin, että ei se tunne ainakaan ihan tyhjästä tule, että ei se toinen ainakaan ihan "vääränlainen" ole ollut.
Mitä kokemuksia teillä?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin kanssa on kemiaa miten tulee toimeen ja yhteenkuuluvuutta. Joidenkin kanssa ei. Seksuaalista vetovoimaa tuntee joihinkin. Seksuaalinen vetovoima ja kemia tavallaan eri asioita koska kemiaa voi olla myös ystävyyssuhteissa eikä se silti mitään seksuaalista.
Hyvä pointti tuo, koska nimenomaan se itse kokemani kemia ei ole ollut sitä, että himoitsisi äkkiä sänkyyn sen kanssa, vaan se on jonkinlainen kokonaisvaltaisempi ihan eri tason tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuota tapahtuu muussakin kuin romanttisessa mielessä. Että ei tätä millään pelkällä kiimalla voi todistaa ja silloinhan sitä tapahtuisi jokaisen omasta mielestä seksikkään näköisen kanssa, mutta näin ei kuitenkaan ole.
Joidenkin kohdalla vaan tulee heti sellainen tuttavallinen olo, kuin oltaisiin tunnettu aina. Vaikka ihan kaverimielessä. Ja alkaa juttu lentää, vaikka normaalisti olen alussa hiljainen ja varautunut.
Jotkuthab selittää näitä joillain auroilla ja entisillä elämillä, niistä en tiedä uskonko.
Monesti törmää sellaisiin naisiin, joihin jää todella koukkuun, mutta se johtuu lähinnä itselle mieluisasta ulkonäöstä. Eipä siinä mitään muuta kemiaa ole. Eikä mitään kemiaa ylipäätään ole olemassakaan, vaan ainoastaan ulkoisten piirteiden tuomaa mielihyvää. Naisilla ja miehillä, vaikka mitä sanottaisiin.
Minulla ja miehelläni on alusta asti ollut sellainen kemia, että en ole muutoin elämässäni kokenut. Ei sitä osaa edes selittää, mutta jotenkin toisen kanssa on vaan helppo ja hyvä olla ja toinen ymmärtää jo eleistä mitä tarkoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan. Jos puhutaan romanttisesta tai seksuaalista ihastuksesta, niin nuorena kun hormonit hyrräsivät, oli kaukoihastuksia, joista oli varma että ovat juuri minulle tarkoitettuja. Sit kun joihinkin tutustui ja huomasi, että ne ovatkin ihan tavallisia, ja niillä on ärsyttäviä tapoja, niin ihastus loppui.
Tietenkin toisten kanssa tulee helpommin juttuun kuin toisten. Olen itse aika varautunut, mutta on ihmisiä joiden kanssa on heti helppo rentoutua ja jutella. Mut en mä niitä ulkonäön perusteella tunnista. Sanoisin että kemian huomaa vasta kun vähän tutustuu. Ulkonäön perusteella ei kannata kuvitella kemioita.
Uskon. Joku vain toisessa vetää puoleensa kuin magneetti. Kaksi kertaa nyt käynyt elämän aikana niin. Katseet kohtaa ja wazuuum! Se on siinä. Tästä tulee joko todella ihanaa tai helvetisti ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon. Joku vain toisessa vetää puoleensa kuin magneetti. Kaksi kertaa nyt käynyt elämän aikana niin. Katseet kohtaa ja wazuuum! Se on siinä. Tästä tulee joko todella ihanaa tai helvetisti ongelmia.
Ja toisinaan kumpaakin. 😎
Kerran törmäsin töissä muuttofirman tms. työntekijään rappusissa. Päässä jysähti oikein kunnolla kun silmät kohtasivat, hyvä että en lentänyt rappusia alas. Käsittämätön tunne. Jokin tuttuus tai jokin muu yhteys siinä oli, en osaa selittää. Ei ole käynyt noin toistamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon. Joku vain toisessa vetää puoleensa kuin magneetti. Kaksi kertaa nyt käynyt elämän aikana niin. Katseet kohtaa ja wazuuum! Se on siinä. Tästä tulee joko todella ihanaa tai helvetisti ongelmia.
Niin, eli ihastutte toistenne ulkonäköön ja sitten kemiaa joko on tai ei ole
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olen kokenut tuon. Uskon reinkarnaatioon ja tämän vuoksi luulen, että kyse on ihmisestä jonka tunnet entisistä elämistä ja sen vuoksi tulee se positiivinen tunne. Teidän ei ole tarkoitus muodostaa ihmissuhdetta tässä elämässä ja se estetään, mutta tiedät itse että hetken oli erikoinen yhteys. Jokaisella on oma elämänpolkunsa elettävä ja joskus kun "kuolet", tapaat taas tämän sielunystäväsi jonka tapasit tässä elämässä.
Tämä saa varmaan paljon miinuksia, mutta eipähän tuo haittaa :)
Kaikesta näennäisestä "järjettömyydestä" huolimatta on tämä vaihtoehto todennäköisin.
- Juvan Shamaani-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olen kokenut tuon. Uskon reinkarnaatioon ja tämän vuoksi luulen, että kyse on ihmisestä jonka tunnet entisistä elämistä ja sen vuoksi tulee se positiivinen tunne. Teidän ei ole tarkoitus muodostaa ihmissuhdetta tässä elämässä ja se estetään, mutta tiedät itse että hetken oli erikoinen yhteys. Jokaisella on oma elämänpolkunsa elettävä ja joskus kun "kuolet", tapaat taas tämän sielunystäväsi jonka tapasit tässä elämässä.
Tämä saa varmaan paljon miinuksia, mutta eipähän tuo haittaa :)
Mäkin uskon reinkarnaatioon ja muuhun minkä monet luokittelevat huuhaaksi. Silti olen myös realisti. Täällä maan päällä me ollaan myös biologisia olentoja, joilla on omat tiedostamattomat, usein hyvin pinnalliset syymme miksi miellymme tietynlaisiin ihmisiin ensi silmäyksellä. Kaikkiin tuntemuksiin ei kannata uskoa.
En usko. Itse ihastuin todella voimakkaasti ihan vain netissä, juttelematta, tapaamatta.
Tyyppi tuntui vain niin sopivalta niiden asioiden perusteella mitä tiesin.
Kesti aikansa päästä yhteyksiin, ei häntä tuntunut kiinnostavan viestini ja kaveripyynnöt yms.
No, lopulta päästiin tapaamaan. Kaikki vaikutti aivan mahtavalta, naurettiin hulluna ja kaikki osui niin yksiin, historiasta ja mielenkiinnonkohteista lähtien.
Mutta sitten tulikin pommi yhteisen joulunvieton jälkeen, hän ei halua sitoutua, ja vaikutti että muut håntä lähestyneet houkuttivat...
Koskaan en kai totuutta saa tietää. Myöhemmin mies on halunnut sitoutua, minä loittonen kaiken kokemani paskan jälkeen, ja toivon että voin jossain vaiheessa päästä kokonaan irti.
Joten, yksipuolista se on, ei koskaan voi tietää lopulta toisen tunteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olen kokenut tuon. Uskon reinkarnaatioon ja tämän vuoksi luulen, että kyse on ihmisestä jonka tunnet entisistä elämistä ja sen vuoksi tulee se positiivinen tunne. Teidän ei ole tarkoitus muodostaa ihmissuhdetta tässä elämässä ja se estetään, mutta tiedät itse että hetken oli erikoinen yhteys. Jokaisella on oma elämänpolkunsa elettävä ja joskus kun "kuolet", tapaat taas tämän sielunystäväsi jonka tapasit tässä elämässä.
Tämä saa varmaan paljon miinuksia, mutta eipähän tuo haittaa :)
Mäkin uskon reinkarnaatioon ja moneen muuhun huuhaaksi luokiteltavaan asiaan. Silti olen myös realisti. Täällä maan päällä me ollaan biologisia olentoja, joilla on omat tiedostamattomat ja usein hyvinkin pinnalliset syyt, miksi miellymme johonkin ihmiseen. Usein meidän lähellämme olevat ihmiset ovat sellaisia joiden kanssa olemme olleet tekemisissä ennenkin. Mutta kaikkiin tuntemuksiin ei kannata uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olen kokenut tuon. Uskon reinkarnaatioon ja tämän vuoksi luulen, että kyse on ihmisestä jonka tunnet entisistä elämistä ja sen vuoksi tulee se positiivinen tunne. Teidän ei ole tarkoitus muodostaa ihmissuhdetta tässä elämässä ja se estetään, mutta tiedät itse että hetken oli erikoinen yhteys. Jokaisella on oma elämänpolkunsa elettävä ja joskus kun "kuolet", tapaat taas tämän sielunystäväsi jonka tapasit tässä elämässä.
Tämä saa varmaan paljon miinuksia, mutta eipähän tuo haittaa :)
Mäkin uskon reinkarnaatioon ja muuhun minkä monet luokittelevat huuhaaksi. Silti olen myös realisti. Täällä maan päällä me ollaan myös biologisia olentoja, joilla on omat tiedostamattomat, usein hyvin pinnalliset syymme miksi miellymme tietynlaisiin ihmisiin ensi silmäyksellä. Kaikkiin tuntemuksiin ei kannata uskoa.
Miten te selitätte sielunvaelluksen kun ihmisiä on joskus ollut muutama kymmenen tuhatta ja nyt miljardeja? Ihmislajeja on ollut useita, siirtyykö ne elämät lajeista toisiin? P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olen kokenut tuon. Uskon reinkarnaatioon ja tämän vuoksi luulen, että kyse on ihmisestä jonka tunnet entisistä elämistä ja sen vuoksi tulee se positiivinen tunne. Teidän ei ole tarkoitus muodostaa ihmissuhdetta tässä elämässä ja se estetään, mutta tiedät itse että hetken oli erikoinen yhteys. Jokaisella on oma elämänpolkunsa elettävä ja joskus kun "kuolet", tapaat taas tämän sielunystäväsi jonka tapasit tässä elämässä.
Tämä saa varmaan paljon miinuksia, mutta eipähän tuo haittaa :)
Mäkin uskon reinkarnaatioon ja moneen muuhun huuhaaksi luokiteltavaan asiaan. Silti olen myös realisti. Täällä maan päällä me ollaan biologisia olentoja, joilla on omat tiedostamattomat ja usein hyvinkin pinnalliset syyt, miksi miellymme johonkin ihmiseen. Usein meidän lähellämme olevat ihmiset ovat sellaisia joiden kanssa olemme olleet tekemisissä ennenkin. Mutta kaikkiin tuntemuksiin ei kannata uskoa.
Pahoittelen, kirjoitin uudestaan koska ensimmäinen kirjoitukseni ei tullut tänne heti. Siinä oli kai jotain kiellettyjä sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olen kokenut tuon. Uskon reinkarnaatioon ja tämän vuoksi luulen, että kyse on ihmisestä jonka tunnet entisistä elämistä ja sen vuoksi tulee se positiivinen tunne. Teidän ei ole tarkoitus muodostaa ihmissuhdetta tässä elämässä ja se estetään, mutta tiedät itse että hetken oli erikoinen yhteys. Jokaisella on oma elämänpolkunsa elettävä ja joskus kun "kuolet", tapaat taas tämän sielunystäväsi jonka tapasit tässä elämässä.
Tämä saa varmaan paljon miinuksia, mutta eipähän tuo haittaa :)
Mäkin uskon reinkarnaatioon ja muuhun minkä monet luokittelevat huuhaaksi. Silti olen myös realisti. Täällä maan päällä me ollaan myös biologisia olentoja, joilla on omat tiedostamattomat, usein hyvin pinnalliset syymme miksi miellymme tietynlaisiin ihmisiin ensi silmäyksellä. Kaikkiin tuntemuksiin ei kannata uskoa.
Miten te selitätte sielunvaelluksen kun ihmisiä on joskus ollut muutama kymmenen tuhatta ja nyt miljardeja? Ihmislajeja on ollut useita, siirtyykö ne elämät lajeista toisiin? P
Siten että maapallo ei todellakaan ole ainoa paikka jossa on elämää.
Muuten, te jotka uskotte johonkin selittämättömään kemiaan ensisilmäyksellä, niin onko tämän kemian kohde koskaan aivan eri ikäluokkaa tai elämäntyyliä edustava, tai ulkoisesti epäviehättävä? Vanhus, alkoholisti tms?
Koska me useimmiten ihastumme toisessa ihmisessä juurikin siihen omaan mielikuvaamme hänestä niin vastaan kyllä, uskon vetovoimaan. Siitä ihastutaan johonkin haaveeseen ja mielikuvaan toisesta.
Totuus usein vaaleanpunaisten silmälasien tipahdettua paljastaa toisesta ihmisestä parhaimmillaan aidoimmillaan hänen luonteensa. Sitten tuleekin se, että kuvittelee tuntevansa toisen, vaikka hän kokee elämää ja luo omia mielipiteitään ja ajatuksiaan päivittäin.
Itsestäänselvyys toisesta ihmisestä on pitkän parisuhteen hiljaa näännyttävä voima.
Omasta kokemuksesta, on kahdenlaisia hyviä tyyppejä. Niitä, joiden kanssa ei ole hiljaista hetkeä, ja niitä, joiden kanssa hiljaisuus ei vaivaannuta. Näiden ääripäiden välissä on aika paljon ihmisiä, joitten seuraa kestää kyllä hetken, muttei tuntikaupalla.
Kai tuon tunnistamisen hetken voi kemiaksi sanoa.