En ansaitse rakkautta tämmöisenä kun olen, eikä kukaan minua pysty rakastamaan, kun en itseänikään pysty
Mietin jatkuvasti miltä tuntuisi, jos olisi normaalin näköinen iho, ei tämmöinen läpikuultava, vaan normaali nuorelle ihmiselle kuuluva. Itken koko ajan sitä, koko ajan, enkä pysty muualle kuin tänne tulla sitä asiaa jankuttamaan, kun nuualta ei ainakaan vielä saa apua. En osaa olla edes kateellinen, mutta surullinen ja hieman katkera kaikesta. Sairaus kai tämäkin on.
Kommentit (5)
Itsestä pitäminen on vaativa laji. Eletty elämä ja ympäröineet ihmiset vaikuttavat minäkuvaan. Toivottavasti tähän aloitukseen vastaa joku asiasta oikeasti ymmärtävä.
Hyvä arvostettu ammatti, hyvät työkaverit, elämä monilla mittareilla hyvin. Kuitenkin samaa asiaa pohtiva.
M56
Vierailija kirjoitti:
Itsestä pitäminen on vaativa laji. Eletty elämä ja ympäröineet ihmiset vaikuttavat minäkuvaan. Toivottavasti tähän aloitukseen vastaa joku asiasta oikeasti ymmärtävä.
Hyvä arvostettu ammatti, hyvät työkaverit, elämä monilla mittareilla hyvin. Kuitenkin samaa asiaa pohtiva.M56
Niin, harmi että itselleen on monesti hyvinkin ankara, oikeastaan niin ankara, että jo surettaa. Minulla on kehonkuvanvääristymä, ja masennus siihen päälle. Ei oikein luista elämä. Olen 20.
Toivottavasti sinäkin opit pitämään itsestäsi niin kuin muutkin sinusta pitävät.
-ap
Eijumalauta, siis läpikuultava iho tässä ongelmana vai?
Vierailija kirjoitti:
Eijumalauta, siis läpikuultava iho tässä ongelmana vai?
On. Vai onko. En osaa sanoa.
-ap
Onko kellään kokemusta miten on oppinut aidosti pitämään itsestään?
Ap