vauva tuli, parisuhde meni
On aika purkaa sydäntä, jos sen täällä saa tehdä...Meille syntyi ensimmäinen lapsemme tänä kesänä ja nyt vauva-arkea elätty n.neljä kuukautta. Heti lapsen syntymän jälkeen parisuhde muuttui ja aluksi se oli ihan luontevaa, koska molemmat tutustuimme vauvaan ja koitimme tyydyttää hänen tarpeensa. Olimme ns.vauvan huoltojoukot, emmekä mikään parisuhdekaksikko.
Ajan myötä asia on alkanut vaivaamaan. Emme halaile, pussaile, harrasta seksiä, puhuttle toisiamme rakkaiksi ym. ym . jota ennen aina teimme. Vielä raskaanakin ollessa kävelimme aina käsikädessä, sohvalla olimme sylikkäin ja nukuimme yöt toistemme kainsalossa. Nykyään tästä ei ole mitään jäljellä.
Minulle kyllä riittää vauvan läheisyys ja olen vauvasta todella onnellinen, mutta minne katosi parisuhde? Jos meillä on vapaata-aikaa, niin mies menee " tuulettumaan" jonnekin ja minä ehkä pyydän jonkun kaverin meille. Tuntuu tosi tökeröltä enää ajatus romanttisesta illasta keskenämme, eikä se ole mahdollista, koska vauva ei nuku pitkiä pätkiä.
Tiedostan tämän ongelman, mutten itse pysty lähestymään miestäni, vaan odotan häntä tekevän aloitteen takaisin läheisyyteen. Onko parisuhteen fyysisyys ikuiseksi ajoiksi mennyttä vai toivoako on?
Meillä on häät ensi kesänä ja mua ei huvita niitä edes suunnitella. Tuntuu kuin suhteemme olisi vauvanhoitoa vaan ja yhä useammin äksyilemme ja tiuskimme toisillemme. :(Toisaalta jopa ajettelen, että ollaanko yhdessä enää ikuisesti. Kaipa tämä tästä, mutta jos suhteeseen ei palaa intohimo, niin aika pimeää on....
Kommentit (63)
Varmaan monella miehellä sen 4kk aikana tulee sen tyhjentämisen tarve, heh.. riippuu kyllä miehestäkin, saattaahan joku mieskin olla niin lumoutuneena vauvaan että pärjää ilman tyhjentämisiäkin.. Se sun poskeenotto-kommentti kuulosti vaan sellaiselta, etenkin kun sanoit ettet saa siitä mitään fyysistä lämpöä.. no mutta hyvä jos et tunne " joutuvasi" tyydyttämään miestä (onhan hänellä kätensäkin)..
Ei se vaan harvinaista tunnu olevan, että naiset ns. antavat vaikkeivat siitä mitään saisi, edes hyvää mieltä.. no mutta tää menee jo ihan uuden aiheen puolelle :D
Emilynille vielä sen verran, että en ole kyllä ennen kuullut, että lumoutuminen vauvaan voi lopettaa siittiöiden muodostumisen..Ja on varmaan aika harvinainen mies, jos sillä ei 4 kk aikana kivekset täyty kertaakaan..Tai jos se sitten onkin sellainen ihmemies, että sen kassit eivät täyty turhasta tavarasta silloin, kun nainen ei halua.
No joo, tässäkin taitaa olla ne kaksi eri koulukuntaa taas vastakkain..Kyllä munkin mies tekee mulle juttuja,joista ei varsinaisesti nauti itse tekemisen vuoksi, mutta tekee sen sen vuoksi, että itse saan siitä nautintoa. Niin kuin muutenkin elämässä, joistain asioista ei välttämättä nauti sen itsensä takia, mutta tekee sen toisen vuoksi.
kaikella rauhalla ja rakkaudella maitohappo
En nyt ehdi lukea koko ketjua,mutta halusin vaan sanoa että juuri keskusteltiin kaverini kanssa siitä kuinka vauvan ollessa pieni,miehen tekemiset ja sanomiset tuntuu ärsyttävän ihan tuplasti.Meilläkin mies sanoi vauvan ollessa pieni,ettei uskalla puhua minulle mitään kun olin niin kiukkunen.Samaa kommenttia oli saanut kaverini. Jotta vaikea kuvitella,ettei vauvan tulo vaikuttaisi parisuhteeseen mitenkään.
Nyt kun meidän tyttö on 10kk,niin aika normaalitilaan on parisuhdekkin palautunut.Kun ei vauva valvota öisin ym.ja arkikin on palannut uomiinsa.
Tietysti sitä hellyyttä ym.olisi kiva saada silloin kun sita kaipaa,mutta josko nyt vaan jaksat odotella että pääsette pikkuvauva vaiheen ohitse.
Lilayn kirjoitukset sieltä eniten iski silmiini,voi kun noita ohjeita osaisinkin noudattaa,olet niin oikeassa!
Jaksamisia kaikille vauva-arjen keskellä!
Hedelmällistä keskustelua ollut ja taas osaa katsoa asioita laajemmasta näkökulmasta. :-) Pakko tulla kommentoimaan kunhan saan muksut unten maille.. ;-)
..tarvinnut ottaa hernettä nenään turhasta :) ..mutta nyt alkaa salkkarit, käynpä itsekin vielä myöhemmin kurkkaamassa.. muistakaa katsoa Täydelliset naiset, hömppää pään tyhjentämisviihdettä ;)
Teksteissä on usein vilahdellut, että nainen kantaa huolta synnytyksen jälkeen miehen kassien purkamisesta. Tuli mieleen että jos nainen on synnytyksen jälkeen pitkään kykenemätön yhdyntään, niin moniko mies huolehtii naisensa tyydyttämisestä käsi/kielimenetelmin????? En ole muuten koskaan nähnyt yhtään keskustelua tästä aiheesta.. Ihan tabu.
Ymmärrän kyllä että jotkut naiset ovat ihan tyytyväisiä selibaattiinsa, mutta eiköhän sitä poikkeuksiakin löydy.
Lila75
Ajattelin vastata vielä kerran, kun taisin itse laittaa koko seksi-keskustelun alulle..Totta kai seksuaaliset tarpeet on erilaisia ja niitä tyydytetään suhteissa erilailla. Mun ja mieheni suhde on ollut seksin suhteen estoton ja mitä olen nyt tehnyt hänelle, niin olen tehnyt sitä koko suhteen ajan. Ja tuli tuosta lila75:n pointista mieleen, että mieheni on kyllä kysynyt, jos haluaisin jotain muita palveluksia.
Mutta mun oman kirjoitukseni perusajatus oli se, että mulle ei läheisyydeksi riitä joku sormileikki tai vastaava, joka taas mieheltä vie pois sen biologisen taakan, jota naisella ei ole. Itse olen valmis tyydyttämään miestäni nytkin, eihän se nyt vastenmielistä ole. Tosin voisin ensikerralla pyytää vastapalvelukseksi arjen keskelle kymmenen halia ja suudelmaa.
vaikka olenkin täällä taustalla vain mielenkiinnolla lukenut viestejä. Tuo mitä Maitohappo kirjoitta edellisessä viestissä " miehen biologisesta taakasta" on kyllä mielestäni aika liioittelua. Ei miestä ole niin luotu ettei hän voisi olla muutamaa kuukautta täysin selibaatissa. Monessa viestissä on puhuttu " kassien täyttymisestä" , tottakai ne tavallaan täyttyvät, mutteivät sentään loputtomasti. Ei ole tainnut kenenkään kassit räjähtää siihen jos ei ole niitä tyhjentänyt. Ja vaikka naisen ja miehen biologia on tietenkin erilaista ei mielestäni ole eroa sillä kumpaa sukupuolta oleva henkilö on selibaatissa. Kyllä väitän että ihan yhtä kovat tarpeet naisellakin voi olla ilman että mitään täyttyy. Muutenhan on tietenkin miehestä kiinni miten hän kestää, sillä kyllähän useampi kuukausi on pitkä aika. Itse en varmaan kykenisi täysin seksittömyyteen niin kauaksi. Ja eikö se paineiden purun päävastuun luulisi olevan miehellä itsellään jos nainen ei vielä ole kunnossa synnytyksen jälkeen eikä seksielämä ole vielä palautunut. Ei kai naisen tarvitse kantaa huolta siitä ettei miehen kassit vain täyty, kyllä kai mies osaa hommat hoitaa. Tietenkään se ei ole sit läheisyyttä yms, mutta sitten voi varmaan olla lähelläkin ilman niin kovaa tarvetta seksiin.
Toivottavasti joku tajusi pointtini
Tipy
Näyttää siltä, että osalta ihmisistä on biologia pahasti unohtunut. Tipylle piti vastatata, että kylle ne kivekset räjähtävät, jos niitä ei tyhjennetä, ainakin viimeiseksi yöllä unessa siemensyöksyssä. Luonto kyllä pitää huolen, etteivät ne täyty liikaa, eli tavallaan kyllä siinä olit oikeassa. Haluan nyt vetää oman pointtini koko keskustelusta pois ja jatkaa vaan yleisellä tasolla.
En missään ole tarkoittanut, että muiden naisten pitäisi huomiodia miestensä seksuaalisia tarpeita pitkän selibaatin aikana, tämä oli vain oma tapani. Jos omalla miehelläni olisi joku fyysinen syy olla selibaatissa monta kuukautta, niin kyllä olisi mukavaa, jos mies hoitelisi sitten muuten. Ja vielä tuohon biologiaan, niin kyllä miesten ja naisten selibaatit ovat erilaisia, muttei silti kummallekaan mahdottomia.
En ehtinyt vielä lukea kaikkia viestejä, ja ajatus itselläkin katkoilee pahasti... mut ihan pakko kirjoittaa tähän väliin kun täällä kirjoitellaan, että miehelle on rankkaa kun joutuu selibaatissa elämään.
Jäin tässä vain miettimään, että eikö teidän miehet, jotka selibaatissa joutuvat elämään osaa tai halua käyttää " oman käden oikeutta" ?
Oma mieheni on ollut ilman seksiä kanssani lähes koko raskausajan (omasta tahdostaan), hän kun pelkäsi satuttavansa lasta (kaikesta päinvastaisesta tiedosta huolimatta). Ensi viikolla esikoisemme syntymisestä on kulunut 6 kuukautta eli puoli vuotta ja yhdyntää ei ole meillä harrastettu tai edes yritetty pieleen menneen ompelun ja vasta kuukaus sitten tehdyn korjausleikkauksen takia, josta edelleen toivun.
Olenkin kysynyt häneltä, et kuinka hän pärjää kun ei seksiä harjoiteta... joka kerta hän on vastannut, et kyllä hän pärjää, onhan hänellä oma käsi olemassa ja et tärkeintä on että minä toivun ensin.
Muistaako kukaan lukeneensa kun Hesarissa joskus pari vuotta sitten oli juttu Pietarilaisesta Geisha-koulusta. Ideana oli opettaa naisia miten aviopuolisoita tyydytetään ja hemmotellaan. Ennen tämä oli Venäjällä kuulemma opetettu jo kotona mutta kulttuurin eurooppalaistumisen myötä on kyseinen perinne hävinnyt. Jutussa eräs businesslady
(koulu oli todella kallis) kertoi miten " koulutus" oli muuttanut hänen avioliittonsa täysin. Ennen mies oli pettänyt vaimoaan säännöllisesti ja käyttäytynyt muutenkin karkeasti ja epäkunnioittavasti. Koulun jälkeen kun nainen oli soveltanut oppejaan kotona oli miehestä tullut huomioiva ja kohtelias puoliso joka suutelee maata vaimonsa jalkojen alla. Pettämiset olivat jääneet eikä mies edes kotonaan enää käytä karkeaa tai epäsopivaa kieltä.
Voisi tietysti tälläinen koulutus olla hyväksi puolin ja toisin monessakin parisuhteessa mutta luulen, että hyvä alku on riitelyn minimointi ja toisen kunnioittaminen.
Luulen, että jos seksissä tulee kovin pitkä tauko niin sitten ei välttämättä enää " osatakaan" palata enää siihen entiseen. Ehkä molemmillä on jo niin monta torjumista ja pettymistä takana, ettei enää edes uskalleta tehdä aloitetta vaikka haluttaisikin tai kaikki vain tuntuu teennäiseltä ja vieraalta. Myös jos ajatellaan miehen tai naisen tyydyttämistä niin luulen, että se toimii silloin hyvin kun muutenkin on keskenään hyvät välit eikävätkä puolisot ole koko aikaa riidoissa.
Henkilökohtaisesti en ainakaan näe " pelkässä" tyydyttämisessä mitään ihmeellistä ja kun ajattelen mitä kohtelua itse saan niin olen kyllä tehnyt sen aina ilolla. Meillä mies hoitaa vauvaa, siivoaa, tuo rahan kotiin ja saan vielä milloin haluan hierontaa tai muuta paijaamista yms.
Taisitkin huomata kun koko ketjun sait luettua ettei täällä minun ymmärtääkseni niinkään keskusteltu miesten täysien kassien kantamistaakasta. Vaan enimmäkseen keskustelu on minun mielestäni koskenut toisen huomioimista ja parisuhdetta muuten. Off topic, muistan sinut synnytyspalstalta, useastakin keskustelusta, joten tässä samalla kysäisen, että kauanko sinulla on nyt kulunut korjausleikkauksesta ja miten olet mielestäsi lähtenyt paranemaan? Toivon sinulle nopeata paranemisprosessia! :-)
Useampikin on tuonut esiin että parisuhteen täytyy kestää esim. tauollaoloa vauvavuosi. Ehkäpä jos lapsia on yksi tai kaksi se onnistuakin, mutta entäpä jos lapsia ja samaten vauvavuosia on enemmän, niin mitenköhän sen parisuhteen tauolla käy. Esim. 5 lasta ja parisuhde/puoliso on tauolla/ 5 vuotta???
Minä en jaksaisi pitää suhdetta tauolla. Kukas se sanoikaan aikaisemmista kirjoittajista että parisuhde on voimavara. olen täysin samaa mieltä.
Tämä lapsiprojekti on minun ja mieheni yhteinen yritys ja elinikäinen sellainen. Työkaveria on mielestäni silloin kunnioitettava ja arvostettava, että yhdessä jaksetaan tätä projektia hyvillä mielin tehdä.
Tuntuu että esim. ihan ystäväpiirissänikin moni pariskunta vetää yhtä köyttä, mutta eri suuntiin. :-/
Lila75
tullut tässä keskustelussa esiin. Mun täytyy nyt omalta kannalta kommentoida edellistä.. eli eipä niitä vauvavuosia ja siis lapsia enempää tule, jos parisuhde on kokonaan tauolla eikä " hommiin" kykene. Ja kyllä se parisuhde mun mielestä pitäis saada toimimaan ennenkuin lisää lapsia hankkii. Ja tietysti keskustella jo etukäteen mitä siitä voi seurata.
Mulle ei etukäteen tullu mieleenkään, etten pystyis harrastamaan seksiä synnytyksen jälkeen. Olin ajatellu, että paikat on varmaan vaan liian tilavat, mutta päinvastoin kävi =/
Olen puhunut miehelleni tilanteesta ja hän vakuuttaa ymmärtävänsä, mutta kun illalla väsyneenä haluaisin vain käpertyä kainaloon, on se hänen mielestään aloite seksiin jossain muodossa... Lähes päivittäin yritän kertoa, miten tärkeä mies on sekä minulle että lapselle (ja joskus harvoin hoitelen tuon fyysisen tyydytyksenkin..) mutta jotenkin tuntuu ettei se hänelle riitä. Mua myös alkaa ärsyttämään ihan pienetkin jutut ja sitten on riita valmis =( Olipas taas sekavaa juttua, kun rakas vauvani tossa samalla venkuroi =)
Minusta on hyvä asia, että olet kuitenkin huomioinut miestäsi fyysisesti, vaikka suhteesta on ollut muu läheisyys katkolla. Kerää kasaan kaikki voimasi ja kerro miehellesi, että sinä tarvitse vastaavasti syliä ja haleja ja kädestä pitelemistä. Allekirjoitan samalla monia hyviä näkökulmia, joita keskusteluissa on tullut esiin. Tsemppiä kaikille vauva-arkeen!
Kysyit kauanko on kulunut korjausleikkauksesta... siitä on kulunut nyt neljä viikkoa ja 3 päivää. Lääkäri sanoi, että kipuja voi olla neljäkin viikkoa... Kipuja oli sit kolmisen viikkoa ja muutama päivä päälle. Olo ei kuitenkaan vielä ole täysin normaali - epämiellyttäviä tuntemuksia tulee ajoittain, enkä kovalla tuolilla istumisen jälkeen varsinkin. Mut kuitenkin olo on paljon parempi kuin ennen korjausleikkausta. Tosin vähän on pieni pelko, ettei se leikkaus onnistunut aivan täydellisesti sillä osa ilmoista edelleen karkaa väärästä paikasta, jos istuessa paukautan, mutta ei kuitenkaan niin pahasti kuin ennen korjausleikkausta. Mut toisaalta siellä taitaa olla vielä tikkejä, joten toivon, että asia korjaantuu ajan kanssa. Viikon kuluttua on lopputarkastus, joten sitten tiedän ainakin lääkärin mielipiteen.
Mitä tulee muuten tähän varsinaiseen keskusteluun, niin mielestäni ei parisuhdetta saisi missään nimessä laittaa " tauolle" vaikka vauva tuleekin taloon.
Se että näyttää hellyyttä esim. ohimenevä paijaus, pusu, kaunis sana ym. puolin ja toisin pitää sitä parisuhteen liekkiä hengissä.
Jos nuo asiat unohtuvat niin sitten sitä parisuhdetta voi olla todella vaikeaa elvyyttää.
Ja keskustelu yhteyttä ei saisi missään nimessä katkaista. Joku täällä totesikin että miehille pitää kertoa mitä haluaa. Olen aivan samaa mieltä... eli jos ei ole tyytyväinen johonkin niin siitä pitää sanoa, mutta hyvin tarkka pitää olla mielessäni siinä milloin asiasta huomauttaa ja millä sanoilla ja äänensävyllä.
En ole ihan kaikkia vastauksia lukenut, mutta pakko kommentoida siitä, että mielestäni " uhrautumisellakin" on rajansa. Kun meillä esikoinen syntyi, yritimme muistaakseni seksiä ensimmäisen kerran muutaman kuukauden päästä. Ei onnistunut. Käytettiin liukastevoidettakin, mutta minuun sattui aivan järkyttävästi (kipukynnykseni on vielä korkea). Silloin tällöin aina testattiin uudestaan ja samoin tuloksin.
Kotikaupunkini tarjosi ikäisilleni naisille ilmaisen papan ja sinne marssin, kun synnytyksestä oli kulunut 5 kk. Terveydenhoitaja sanoi heti, että kyllä huomaa, että olen juuri synnyttänyt: emättimen sisäpinnat olivat kirkkaanpunaiset ja lähes " vereslihalla" . Varasin heti ajan omalle gynekologilleni. Hän totesi, ettei mitään tulehdusta tai vastaavaa ole, palautuminen on hyvin yksilöllistät riippuen ihmisestä ja synnytyksestä. Hän määräsi minulle kosteuttavia emätinpuikkoja ja vaikka niitä käytin, pystyin nauttimaan seksistä fyysisesti kunnolla vasta imetyksen (9 kk) päätyttyä. Vaikka hammasta purren muutamia kertoja suostuinkin " miehen mieliksi" , se tuntui täysin järjettömältä. Mies oli onneksi samaa mieltä ja jaksoi odottaa, vaikka oli loppuraskaudenkin ollut lähes ilman seksiä.
Toisen lapsen synnytyksen jälkeen tilanne oli aivan toinen. Imetin häntä yhtä pitkään, mutta seksiä pystyin harrastamaan heti jälkivuodon loppumisen jälkeen ilman mitään kipuja. Myös halut palasivat paljon nopeammin kuin esikoisesta.
Tottakai parisuhdetta on hoidettava ja tehtävä toiselle välillä mieliksi, vaikkei itseä huvittaisi, mutta mielestäni rajansa kaikella. Joissakin viesteissä oli kommenttia, että on väärin ottaa mieheltä " saavutettu etu" yhtäkkiä pois. Itse voisin todeta, että kyllä lapsen syntymä ottaa äidiltäkin monen monta etua pois ja on aivan naurettavaa, että äidin pitäisi kaiken touhun keskellä palvella vauvan lisäksi myös miestänsä, vaikka ei ollenkaan huvittaisi. Olen varmaan huono vaimo, mutta en muista kyllä montaakaan kertaa kuin olisin aviollisia velvollisuuksiani pelkästä velvollisuudentunnosta hoitanut. Kyllä miehellä on keinonsa hoitaa paineensa sinä aikana, kun nainen ei ole vielä seksiin valmis. Näin itsekkäästi minä ajattelen.
En kyllä muista, että yksikään keskustelussa olisi kirjoittanut mistään tauosta parisuhteessa. Se taas on herättänyt keskustelua, kuinka paljon parisuhde saa lapsen myötä muuttua. Saako mies odottaa naiselta muuttumatonta palvelua vai saako nainen " itsekkäästi" keskittyä enemmän vauvaan ja vähemmän mieheen ja tuhoaako tämä itsekkyys koko suhteen.
Tauko parisuhteessa on muuttamista eri osoitteisiin. Jos yhdessä ollaan, parisuhdekin on olemassa yhteisestä sopimuksesta, mutta se voi olla erilaista kuin aiemmin. Itse varmaankin " hoidan" parisuhdetta nykyään paremmin kuin ennen lapsia, koska keskusteluyhteys mieheeni on parempi ja arjessa jaetut kokemukset ovat meidät hitsanneet paremmin yhteen, vaikka hellyys ja seksi ovat aina lasten pikkuvauva-aikoina jääneet taka-alalle. Niiden laatu on kyllä parantunut. Onneksi olemme pystyneet mieheni kanssa asioista keskustelemaan ja molemmilla on halu jatkaa ja joustaa jos tarvis. Yhteistä aikaa on nyt takana seitsemisen vuotta.
Yhden lapsen jälkeen olisin vielä voinut mainostaa täällä muuttumatonta parisuhdetta, mutta meille tuli tämä kriisi toisen lapsen jälkeen. En todellakaan tiedä mitä 5n lapsen äidit tekevät, mutta varmaankin jotain oikein, jos ovat 5 lasta saaneet parisuhteen katkeamatta.
Yhden lapsen jälkeen olisin vielä voinut mainostaa täällä muuttumatonta parisuhdetta, mutta meille tuli tämä kriisi toisen lapsen jälkeen. En todellakaan tiedä mitä 5n lapsen äidit tekevät, mutta varmaankin jotain oikein, jos ovat 5 lasta saaneet parisuhteen katkeamatta.
[/quote]
Näyttää siltä että keskusteluyhteys on säilynyt koko ajan. Ja mikä tärkeintä, heillä on aina kivaa keskenään. Pientä kiusoittelua ja leikin laskua. Ilmeisesti pitävät sitä niin tärkenänä että eivät anna edes vauva-arjen lopettaa naurua perheessä.
Ekana vauvan kanssa on rankempaa kuin 5.vauvan kanssa, ainakin mun kokemuksen mukaan. Siinä vaiheessa ei enää turhia hermoilla vauvan hoidosta, siitä miten vauva nukkuu tai ei nuku, milloin syö tai miksi se ei juuri nyt syö. Vauvaa hellitään kilpaa vanhempien ja isompien sisarusten kesken. Ja siskoni sanoin:" työn määrä ei ole viisinkertaistunut vaikka lapsia onkin viisi." Toki hommaa on koko ajan mutta ei ihan samassa suhteessa kuin voisi kuvitella.
Kaiken kaikkiaan olen itse siskoltani saanut mallin siitä, miten vauva syntyy perheeseen. Elämä saa muuttua vauvan myötä, ja useilla se muuttuukin. Puolisoa pitää silti rakastaa!
Ihan lyhyesti vaan kommentoisin neljän lapsen äitinä, että aihe on todellakin tärkeä, kuten ketjun pituudesta huomaa. Meillä ollaan nyt ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa, että ei oikein nuo sänkyhommat minua kiinnosta, vauva on 2,5 kk. Silti olemme muutamia kertoja seksiä harrastaneet, mies on jaksanut minua lämmitellä. Mitään fyysistä estettä seksille meillä ei ole. Olemme olleet yhdessä kohta kymmenen vuotta, suhteessa on huumoria ja rakastamme toisiamme syvästi. Tämän rakkauden voimalla voin " uhrautua" joskus seksiin, kun tiedän mieheni sitä haluavan, vaikkei hän siitä erikoisemmin puhukkaan. Olemme puhuneet nämä asiat jo valmiiksi aina ennen lasten syntymää, mitä siis tuleva voi tuoda tullessaan. Nyt meillä on kaksi pientä lasta ja välillä väsyttää. Olen hyvällä omallatunnolla vetänyt miehelleni välillä väsyneenä itkuraivareita ja kiukutellut. Hän kestää ne hyvin ja pystymme myös keskustelemaan asiat halki. Puhuimme etukäteen, ennen nuorimman syntymää, kuinka rankka syksy tulee olemaan ja milläkeinoin siitä selviäisimme.
Tällä sekavalla kirjoituksella halusin vain sanoa, että asioista kannattaa puhua ja parempi vielä jos etukäteen, ennen ongelmia. Tsemppiä kaikille " parisuhdekahlaajille" ja hyvää syksyn jatkoa!
Tässä vielä toiseksi nuorimman, innokkaan tietokoneen käyttäjän terveiset:--hhggffdddddgggghjlöä'
Mietin vain, että joko teillä divaani ja emilyn on erilaiset miehet tai eri tilanne, mutta jos ei ole neljään kuukauteen seksiä (eikä jatkosta tietoA) niin ihan varmasti jokaisella miehellä on biologisesta syystä kassit täynnä ja joko ne on tyhjennettävä itse mies tai sitten nainen.
Mies ei mua pakota mihinkään tyhjennykseen, vaan itse olen sen tehnyt, vaikkei se vastaa parasta läheisyyttä, jota halusiin. Näähän on kyllä jokaisen parisuhteen henk.koht.seksijuttuja ja tottumuksia, joten turha niistä sen enempää vatvoa..