vauva tuli, parisuhde meni
On aika purkaa sydäntä, jos sen täällä saa tehdä...Meille syntyi ensimmäinen lapsemme tänä kesänä ja nyt vauva-arkea elätty n.neljä kuukautta. Heti lapsen syntymän jälkeen parisuhde muuttui ja aluksi se oli ihan luontevaa, koska molemmat tutustuimme vauvaan ja koitimme tyydyttää hänen tarpeensa. Olimme ns.vauvan huoltojoukot, emmekä mikään parisuhdekaksikko.
Ajan myötä asia on alkanut vaivaamaan. Emme halaile, pussaile, harrasta seksiä, puhuttle toisiamme rakkaiksi ym. ym . jota ennen aina teimme. Vielä raskaanakin ollessa kävelimme aina käsikädessä, sohvalla olimme sylikkäin ja nukuimme yöt toistemme kainsalossa. Nykyään tästä ei ole mitään jäljellä.
Minulle kyllä riittää vauvan läheisyys ja olen vauvasta todella onnellinen, mutta minne katosi parisuhde? Jos meillä on vapaata-aikaa, niin mies menee " tuulettumaan" jonnekin ja minä ehkä pyydän jonkun kaverin meille. Tuntuu tosi tökeröltä enää ajatus romanttisesta illasta keskenämme, eikä se ole mahdollista, koska vauva ei nuku pitkiä pätkiä.
Tiedostan tämän ongelman, mutten itse pysty lähestymään miestäni, vaan odotan häntä tekevän aloitteen takaisin läheisyyteen. Onko parisuhteen fyysisyys ikuiseksi ajoiksi mennyttä vai toivoako on?
Meillä on häät ensi kesänä ja mua ei huvita niitä edes suunnitella. Tuntuu kuin suhteemme olisi vauvanhoitoa vaan ja yhä useammin äksyilemme ja tiuskimme toisillemme. :(Toisaalta jopa ajettelen, että ollaanko yhdessä enää ikuisesti. Kaipa tämä tästä, mutta jos suhteeseen ei palaa intohimo, niin aika pimeää on....
Kommentit (63)
Mitenkähän minä tämän selkeämmin sanoisin.. Tarkoitan tauolla sitä että puoliso saa jäädä täysin vauvan varjoon. Mies saa tehdä töitä, tuoda rahaa taloon, ja hoitaa lasta ja muita kotihommia. Mutta miehen on turha kuvitella että nainen uhraisi hänelle tai parisuhteelle minkäänlaista lämpöistä ajatusta. Miehen vain täytyy kiltisti odottaa milloin saa hyvän ystävänsä takaisin ja kestää talonsa vallannutta hormoonihirviötä vauvavuosi, ilman minkäänlaista valitusoikeutta.
Hups, tulipas karrikoitu ääriesimerkki, mutta ehkäpä selkeytti hieman sitä, mitä yritin tarkoitttaa myös aikaisemmissa viesteissä.
Olen myöskin ollut pahimman luokan hormoonihirviö, mutta siitä huolimatta yrittänyt kohtauksiensa jälkeen miettiä miltä toisesta tuntuu ja pyytänyt anteeksi. Hormoonipurkauksille ei mitään voi. Niiden jälkeiselle käytöksellleen voi. Tai ainakin minä kykenin jonkinnäköiseen ajatustyöhön jossain hormoonipurkauksieni välissä. ;-)
Eikait parisuhteen seksittömyys ole silloin ongelma, jollei se kumpaakaan asianomaista vaivaa. Ihmiset on erilaisia. Minulle se ettei mieheni haluaisi minua koko odotusaikana olisi jo iso ongelma. Ihmiset ja ihmisten tarpeet ovat niin erilaisia.
Lila75
Iluvatar, toivottavasti kaikki nyt meni hyvin. :-) Tseppiä jälkitarkastukseen!
Vanha ketju mutta todella mukavaa luettavaa, ja täältä saa sitä kuuluisaa ymmärrystä asioihin, moni ei tajua sitä miten iso asia on kyseessä kun puhuutaan raskausajasta ja synnytyksestä ja siitä seuraavasta vauva vuodesta. Se on kaikille raskasta lyön vaikka vetoja. Mutta se miten asioitaan hoitaa kaiken keskellä on tärkeää, turha kenenkään on sanoa sitä niin että ei pysty mihinkään muuhun kun vauva on. Kyllä pystyy, sitä kuuluisaa parisuhdetta ylläpitämään sen verran juuri että sen vuoden pärjää , sit tottakait kovemmin töitä tekemään parisuhteen eteen, tottakait jos kaiken antaa vain olla niin menee suhde ja menee kaikki siinä sivussa.
Mun mielestä vauvaa kuuluu miehenkin hoitaa.
Kyllä henkilökohtaisesti uskon että suurin osa siitä selviää hyvinkin mutta varmaan riippuu paljon minkä ikäisiä ovat kun lapsen tekevät. Veikkaan että nuoremmilla helpommin kariutuu, kun poikaystävä (lapsi itsekkin jos alle 25v ) jää yksin, koska se voi olla kova pala kun näkee kuinka aika menee itsestä yli ja kukaan ei anna huomiota. Yleensä noin saa lukea tapahtuneenkin.
Hän kirjoitti ettei kyennyt yhdyntään ennen kuin 9kk lapsen syntymän jälkeen. En tiedä tarkoittikohan hän, että mitään seksiä ei tuona aikana harrastettu. Mutta seksiähän on vaikka minkä muotoista muutakin kuin pelkästään yhdyntä. Ja se ei tarvitse olla kovinkaan erilaista tai ihmellistä eikä varsinkaan yhtään vähemmin läheisyyttä vaativaa vaikka harrastaa seksiä ilman yhdyntää. Luulen myös, että moni muu tapa on niin miehille kuin naisille jopa miellyttävämpää silloin tällöin kun pelkkä perinteinen " se" . Joten ehkä se on enemmänkin viitsimisestä, halusta ja mielikuvituksesta kiinni jos seksiä ei parisuhteessa lapsen jälkeen harrasteta. Tai eihän nykyään edes tarvitse mielikuvitusta kunhan vain ostaa esim. uusimman Kosmopolitanin tms. niin johan vinkkejä löytyy!=)