Perheemme sanoo hyvästit Suomelle
Lähdemme maahan, jossa ansaitsemme enemmän sekä bruttona että nettona. Jossa monikulttuurisuus on luonnollista ja sitä vaalitaan. Jossa ilmasto on tuhat kertaa parempi. Jossa kaikki muut asiat ovat miljoona kertaa parempia
Suomi saa vain haaveilla meistä. Emme palaa.
Kommentit (127)
Ok. Minä olen ulkosuomalainen, joka juuri pohtii, muuttaisinko takaisin Suomeen vai jäisinkö tänne. Kaikissa maissa omat hyvät ja huonot puolensa.
Oi, me jäämme tänne teitä kaipaamaan ja itkien odotamme paluutanne. Kertokaa, voi, kertokaa, mitä voisimme tehdä, että Suomi olisi vielä joskus valintanne. Emme pärjää ilman perhettänne. Emme mitenkään.
Niin keitäs olette, kun teistä pitäisi haaveilla?
Kannattaa hankkia ammatti, joka on kansainvälinen. Poikani asuu jo kolmannessa maassa ja tekee työtä kv. yhtiölle. On merenkulkualalla. Verotus nykyisessä maassa huomattavasti pienempi kuin Suomessa. Sijoittaa rahojaan kiinteistöihin.
"Jossa kaikki muut asiat ovat miljoona kertaa parempia"
🤣🤣
Sopii käydä tutustumassa.
Varmasti maailmankuva avartuu.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hankkia ammatti, joka on kansainvälinen. Poikani asuu jo kolmannessa maassa ja tekee työtä kv. yhtiölle. On merenkulkualalla. Verotus nykyisessä maassa huomattavasti pienempi kuin Suomessa. Sijoittaa rahojaan kiinteistöihin.
Upea poika ja hänen ihmeellinen elämänsä! Rahaa! Sijoituksia! Pienempi verotus! Mitä enempää voi elämässään toivoa!
Miksi siitä pitää tehdä suuri numero, jos aikoo muuttaa Suomesta pois? Ymmärrettävää, jos kertoo asiasta lähisukulaisille ja kavereille. Kehujako tai katkeria kommentteja kaipaat? Älkää antako muiden olla onnenne edessä.
Sama täällä. Tosin lähdemme mieheni kanssa kahden. Vuosikausia täällä Suomessa työttömänä lapsen takia kituuteltiin ja nyt kun hän pärjää omillaan, päätettiin lähteä. Molemmat ollaan saatu työpaikat, itse aloitan syyskuussa ja mies jo elokuun puolessa välissä. Asunto saatiin miehen työpaikan puolesta. Ei jää ikävä. Lapsi aikoo seurata perässä kunhan saa opinnot suoritettua loppuun. Tsemppiä ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Ok. Minä olen ulkosuomalainen, joka juuri pohtii, muuttaisinko takaisin Suomeen vai jäisinkö tänne. Kaikissa maissa omat hyvät ja huonot puolensa.
Älä missään nimessä muuta takaisin tänne, jos olet jo kerran päässyt pois. Suomi menee enemmän ja enemmän alaspäin, mm. työllisyys ja sote. Tämä maa ei ole enää lintukoto.
On laiva valmiina lähtöön
Se kaukomaille käy
Missä taivaalla illan tullen
Ei pohjantähteä näy
Kun nousee purjeet purren
Ja köydet irrotetaan
Tänne ystävä armas surren
Sua jäämme me kaipailemaan
Ja ellet sä luoksemme tulla
Vois milloinkaan uudestaan
Niin kuitenkin sydämissämme
Sua vain aina muistellaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hankkia ammatti, joka on kansainvälinen. Poikani asuu jo kolmannessa maassa ja tekee työtä kv. yhtiölle. On merenkulkualalla. Verotus nykyisessä maassa huomattavasti pienempi kuin Suomessa. Sijoittaa rahojaan kiinteistöihin.
Upea poika ja hänen ihmeellinen elämänsä! Rahaa! Sijoituksia! Pienempi verotus! Mitä enempää voi elämässään toivoa!
Vähemmän qusta päässä?
Nämä Kokoomus- ja persumainokset poistettakoon. Ei näihin kukaan usko mutta ilmaiseksi eivät mainosta.
Kokemuksesta voin kertoa, että kyllä se kuherruskuukausi vieraalla maallakin loppuu aikanaan.
Suomi on kuin Pohjois-Korea. Uskottelee kovasti olevansa paras paikka elää mutta kun pääsee pois tajuaa miten Surkea on Totuus! Jopa täälä E-Euroopassa on kaikki asiat 100x paremmin kuin siellä!
Olen asunut useita vuosia ulkomailla aikoinaan ja tykkäsin, mutta arkea se oli sielläkin, ihan tavallista tylsää mälsää arkea. Toisessa paikassa arjen tylsyyttä lisäsivät myös mm. useat maastopalot, maanjäristykset, vesipula ja rikollisuus. Toisessa maassa taas pimeää ja harmaata syksyä kesti puoli vuotta.
Kaikessa on puolensa, mutta kannattaa lähteä täältä polttamatta lapsekkaasti siltoja takanaan. Sen jälkeen on ikävämpi könytä takaisin.
Onnea matkaan ja muistakaa ulkomaille muuttajan tyypilliset vaiheet. Ne tulevat jollakin tavalla kaikille, eli "sopeutuminen voidaan jakaa vaiheisiin: kuherruskuukauteen, kulttuurishokkiin, hyväksymiseen ja varsinaiseen sopeutumiseen". Kuherruskuukausi on se ihanin, jolloin uusi paikka ja maa näyttää parhaansa ja kotimaa näyttää karsealta. Sitten totuus iskee, eli huomataan, että perkele, eihän täällä toimi tämäkään asia ja tuo asia taas on aivan päin perhettä, ihmisetkin ovat ihan kusipäisiä. Sen jälkeen alkaa hyväksymisen vaihe, eli ok, täällä nyt toimitaan näin ja siihen pitää tottua. Tekisin itse toisin ja Suomessa tällainen ei tulisi kuuloonkaan, mutta kai se näinkin sitten menee. Sopeutuminen voi ottaa myös takapakkia ja joskus se ei onnistu.
Usa?