Lue keskustelun säännöt.
pää hajoaa
20.08.2008 |
3v ja 4v pojat riehuu, sotkee, kikattelevat hervottomasti ja puhuvat rumia ja en saa taas otetta tähän touhuun ollenkaan. Mun sanani ei paina täällä nyt ollenkaan. ennenkuin kunnolla hermostun ja kaikki itkee niin mitään väliä millään mitä teen tilanteen rauhoittamiseksi ei ole. sitten taas kun on äiti saatu itkemään niin tilanne rauhoittuu hetkeksi kunnes taas kaikki alkaa alusta. Leikkeihin olen yrittänyt johdattaa, olen sanonut nätisti, varoitellut, uhkaillut ja toteuttanut uhkaukseni. Mutta ei! täytyy näköjään huutaa kurkku suorana ja menettää hermo täydellisesti ennekuin pojat huomaavat että tämä ei nyt toimi näin... olen aivan henkisesti puhki tähän tilanteeseen. Olen kaiken kukkuraksi raskaana rv30+ ja kauhulla odotan miten ratkaisen tilanteet peinemmällä äänellä kun vauva on talossa...
Aina ei tietenkään ole tällaisia päiviä, joskus toista kiusataan aamusta alkaen (nyt pojat riehuvat yhdessä minua vastaan) ja joskus leikit menevät mitä parhaiten yhteen. Tuntuu että 4v on aivan mahdoton, liekö jotain uhmaa vai mitä mutta mitään tolkkua tuon pojan käytöksessä ei enää ole. lällättää päin naamaa ja tuntuu ettei kunnioita minua ollenkaan! lyö ohimenne pienempää jne...En jaksa tällaista, tämän siitä varmaan saa kiitokseksi kun yrittää hoitaa lapsensa kotona - hulluuden.
Kommentit (25)
Ei oo helppoa sullakaan. En ymmärrä miten ylipäätään jaksat, kaikki kunnia sulle ja vielä kun olet raskaana jo noinkin pitkällä! Pojat on poikia ja purkaa tuolla tavalla energiaansa mutta on tavattoman raskasta kyllä sulle. Oisko sun mahdollista saada heitä esim. 1 krt/vko seurakunnan kerhoon tai puistotädille että saisit hieman levätä? Auttaako sun puoliso sua riittävästi? Minusta sun pitäisi saada nyt hieman levätä ja miettiä myös masuasukasta. Varmasti jaksaisit poikien kanssa paremmin kun saisit hieman omaa aikaa välillä. Miten sujuu, jos lähdette esim. puistoon? Minusta ainakin siellä monesti pääsee helpoimmalla eikä tule riitaakaan niin helposti kuin neljän seinän sisällä.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo helppoa sullakaan. En ymmärrä miten ylipäätään jaksat, kaikki kunnia sulle ja vielä kun olet raskaana jo noinkin pitkällä! Pojat on poikia ja purkaa tuolla tavalla energiaansa mutta on tavattoman raskasta kyllä sulle. Oisko sun mahdollista saada heitä esim. 1 krt/vko seurakunnan kerhoon tai puistotädille että saisit hieman levätä? Auttaako sun puoliso sua riittävästi? Minusta sun pitäisi saada nyt hieman levätä ja miettiä myös masuasukasta. Varmasti jaksaisit poikien kanssa paremmin kun saisit hieman omaa aikaa välillä. Miten sujuu, jos lähdette esim. puistoon? Minusta ainakin siellä monesti pääsee helpoimmalla eikä tule riitaakaan niin helposti kuin neljän seinän sisällä.
Voimia!
Seurakunnan kerhoja on kaksi tai kolme kertaa viikossa. Ne ovat kyllä jo alkaneet, mutta aina kannattaa kysyä ja kertoa myös tilanteesi ja väsymyksesi. Meillä ainakin kolme ja neljävuotiailla on eri kerhoryhmät - pieni erossaolo voisi sekin tehdä pojillesi hyvää.
Ja sitten lisäksi tai vaihtoehdoksi perustat oman kerhon, jos vain tunnet jotakuinkin samanikäisiä lapsia. Sovitte vaikka tietyn päivän tai päivät, jolloin aina kokoonnutte puistoon tai jonkun kotiin ja siellä voisi tehdä joitain kerhomaisia aloitus- ja lopetusjuttuja. Se innostaisi lapsia odottamaan noita kertoja.
Toivon sinulle pitkiä yöunia, niitä kaivataan tuossa tilanteessa!
mun mielestä kahden pienen kanssa (ja sulla vielä poikia, ne on asia erikseen) onkin ollut kaikista raskain aika. Laita niille vaikka videot pyörimään, soita jollekin kaverille sillä aikaa...tai menkää pihalle vaikka satais. Ja sitten soitat miehelle, että voisko se tänä iltana olla poikien kanssa ja päästää sut vaikka kahville tai kirjastoon istumaan yksin.
Kyllähän ne koettelee rajoja tuon ikäiset ja se on hirmu rankkaa. Sit kun on vielä ison mahan kanssa väsynyt ja tarttis lepoa.
Tommosista asioista voi hyvin puhua neuvolassa. On olemassa esim. perhetyöntekijöitä jotka on nimenomaan sitä varten että auttaa vaikka kasvatuspulmissa tai jos äiti on uupunut. Ainakin täällä meilläpäin sellainen on mahdollista. Vaikka et nyt sit kaipaiskaan mitään muuta kuin saada puhua jonkun kanssa.
Iloa ja voimia päivääs!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kai jokainen äiti ja isä pystyy itsekin keksimään lapsilleen viihdykettä, ei sen tarvitse sen kummempaa aktiviteettia olla. Ymmärrän, että ap:tä väsyttää kun on raskaana, mutta onko teillä tapana esim ulkoilla päivittäin tai onko teillä muita päivärutiineja vai ihanko vaan vellotte valtoimenaan päivästä toiseen? Meillä ainakin kaatuu seinät päälle jos ei ole muuta tekemistä kuin kotona oleminen (=riehuminen, tytöt 2 ja 4v) mutta kummasti helopptta kun ainakin kerran päiväsä käy ulkona ja lisäksi jotain pientä muutakin tekemistä.
kun meillä on subjektiivinen päivähoito-oikeus. Järki käteen nyt, ei sikiönkään etu ole alati itkevä ja voimiensa äärirajoilla horjuva äiti.
Et selvästi jaksa järjestää isommille heidän vaatimaansa toimintaa. Miksi heillä ei kuitenkin olisi oikeus saada mielekästä tekemistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmalla alkoi kerho 2 kertaa viikossa, mutta on niin tavattoman ujo sitten kun on outoja ihmisiä ympärillä että en sanoisi varmaksi että kerhoilu jatkuu kunnialla. nuorempaa ei vielä mihinkään saa ilman vanhemman seuraa. puistotätejä ei paikkakunalla ole. toiset isovanhemmat toki samalla paikkakunnalla, mutta ei heitäkään nyt jatkuvasti voi pyytää apuun...
Aamuisin aina yritän tehdä päivästä kivan, jaksan tunnin verran yrittää ja yrittää saada asiat raiteilleen, mutta kun jo aamupalapöydässä alkaa toisen kiusaus tai vain se ihmeellinen kätkätys ja riehuminen, ihan kuin he kävisivät ylikierroksilla... en jaksa enää yrittä ja kaikki varmaan arvaa miten siinä sitten käy.
kavereita jos meille kutsuu niin pojat joko riehuvat tai jättävät kaverit huomiotta ja leikkivät omia leikkejään kaksin. Yhtä kaveri lukuun ottamatta... en ymmärrä... ollaankin tavallisesti tosi paljon pihalla, mutta kun on näitä sadepäiviäkin... Olisi niin kivaa kun olisi kivaa :) mutta ilmapiiri täällä ja eteenkin mun pääsi sisällä on aika negatiivinen. Mitähän vauva tuumaa kun on jatkuva stressi päällä...
-ap
kaikista ohjeista, nythän sulla on siellä akuutti tilanne päällä ja ennen kaikkea tarttet voimia saada sen poikki siellä. Ehdotan just jotain videota tai ihan mitä tahansa vaikka jäätelöä... joskus tein lapsille tuossa tilanteessa suolataikinan ja saivat sitä leipoa ja viihtyivät aika hyvin. (ohje: yhtä paljon suolaa ja jauhoja tai vähempikin suola riittää ja sen verran vettä että muuttuu taikinaksi)Raskaana ollessa on erityisen herkillä ja sit ku koko kämppä on täynnä mekastusta ja tappelua, niin eihän siinä pysty edes ajattelemaan.
Huomenna tai illalla kun on rauhallinen hetki, niin mietit miten jaksasit tästä eteenpäin. Älä epäröi hankkia apua, kuule ei ole mikään huono idea miettiä päivähoitoakaan varsinkin jos satut asumaan sillä tavalla, että on vaikea järjestää pojille tarpeeksi kavereita ja virikkeitä. Ja kerhot myös oikein hyvä idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
johtopäätöksiä?
moni 3 ja 4 vuotias lapsi, etenkin poika, tarvitsee valtavan määrän fyysistä toimintaa päivässä. Jos on viimeisillään raskaana tai juuri synnyttänyt, niin ei taatusti kykene järjestämään sellaista lapsilleen, ellei ota itsekin aivan turhia riskejä.
Ei kaikille lapsille riitä pöydänääreen järjestetty ohjelma, vaan tarvitaan mahdollisimman suurta fyysistä rasitusta
Kyllä meillä rytmit on ja ulkona ollaan hyvillä keleillä oikeastaan koko päivä. Ei tosiaankaan vaan notkuta sisällä päivästä toiseen. Kuten ekassa vietissä sanoinkin aina ei ole tällaisia päiviä, mutta kun on, niin onkin kunnolla.
vanhempi aloitti juuri seurakunnan kerhossa, nuoremmalle ei ole tarjolla ryhmiä mihin pääsisi ilman vanhempia. kaikki tuethan siinä menee jos lapset ovat päiväkodissa joskus ja minä vauvan kanssa kotona. Vaihtoehto on kyllä käynyt mielessä.
Olisi ihanaa jos olisi kaveriperheitä missä saman ikäisä lapsia ja vielä kotihoidossa, mutta kun ei ole...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että vauva ei vahingoitu siitä vaikka olet stressaantunut mutta jotenkin varmasti olisi hyvä saada tuota tilannetta vähän rauhoitettua. Ei tietenkään isovanhemmat voi aina auttaa mutta ota apu vastaan kiitoksella silloin kun sitä tarjotaan. Kunnan kotipalveluun voisit myös ottaa yhteyttä ja kertoa reilusti omasta jaksamisestasi sekä neuvolassa myös. Kotipalvelusta on mahdollista saada, ainakin joillain paikkakunnilla, hoitaja joka esim. kerran viikossa lähtee poikien kanssa puistoon jotta sinä ja masuvauva saatte hetken lepotauon ja sinä jaksat taas sen jälkeen paremmin. Eikä minusta olisi huono ajatus vaikka pojat menisivät päiväkotiin vaikka muutamana päivänä viikossa, saisivat ikäistään seuraa ja suurimmat energiat purettua! Tärkeintä on nyt kuitenkin sinun jaksaminen. Se se vasta yhteiskunnalle kalliiksi tuleekin jos sinä uuvut aivan totaalisesti ja tarvitaan suurempia kuntouttamiskeinoja.
Lähde reippaasti pyytämään apua ulkopuoliselta taholta :)
älkää nyt viitsikö, ettekö voi armahtaa väsynyttä äitiparkaa ja jättää tollaset kommentit lähettämättä... lastensuojelu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerro ne heille selvästi ja palkitse hyvästä käytöksestä ja rankaise huonosta.
Nyt varmaan ajattelet, että juuri niin sinä teetkin.
Mutta olen varma, että jossakin on epäjohdonmukaisuutta. Ole valmis tarkastelemaan omaa tapaasi rehellisen brutaalisti.
Missään nimessä en tuossa tilanteessa antaisi lapsille jäätelöä, kuten joku ehdotti. Sehän olisi palkitsemista ja pitkällä tähtäimellä aiheuttaisi vielä rankempaa elämää. Kun on väsynyt, on vaikea ajatella pitkällä tähtäimellä, mutta se on ainoa tapa saada tilanne haltuun.
Sinä tarvitset nyt tukea ja lepoa. Stressi vaikuttaa sikiönkehitykseen negatiivisesti. Siksi sinun pitäisi saada olla mahdollisimman hyvällä mielellä.
Myöskään se, että itket usein lastesi nähden, ei ole hyvä asia. Minkä sille voi, en tiedä. Joka tapauksessa se saa lapset näkemään sinut heikkona ja vie heiltä turvallisuudentunnetta pois.
Tämä on ehkä tyly viesti, mutta tarkoitus on hyvä. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista.
äiti on finaalissa, lapset pyörittää kuviota, riski väkivaltaiseen käyttäytymiseen on syntynyt
Tiedän vaihtoehdot mistä apua saan pääsääntöisesti täällä toimin kyllä ihan täysjärkisenä (pelkoa lasten fysiiseen vahingoittamiseen ei sentään vielä ole) Mutta tuota henkistä puolta olen kyllä kerran jos toisenkin miettinyt. Neuvolassa olenkin omasta jaksamisestani puhunut kyllä avoimesti, ja th:n mielestä lapsilta ei itkua tarvitse peittää, oppivat empatiaa...tiedä sitten,kai liika on kuitenkin liikaa ja huomaan kyllä lapsistani että nämä itkuiset hetket eivät heille kyllä hyvääkään tee... Yleensä jaksan kyllä puida lasten kanssa tilanteet kun olemme kaikki sitten rauhoittuneet, ja yritän siitä pitää kiinni ettei lapsille jäisi mitään epäselvää tilanteista. Kuitenkin lasten hyvinvointi on pääasia (ja kuin myös omani) mutta silloin kun on pohjalla, ainakin tällä temperamentillä siellä ollaan sitten ja syvällä. Samoin kyllä ihanista hetkistä nauttiminen tapahtuu täysillä. Eli vielä ei ole kaikkea mentetty kun elämästä voi myös nauttia. ;)
Mutta kiitos vielä kannustuksesta. Nyt uudella tarmolla taas eteenpäin!
Vai tarkoititko sittenkin kasia?
Kuten moni jo sanoi, ap ON väsynyt ja tilanne on vähintäänkin ryöstäytymässä käsistä. Tärkeintä olisi nyt puhaltaa peli poikki, pistää poikien riehumiselle rajat ja saada perhe-elämä taas järjestykseen ja iloiseksi. Voisitteko miehesi kanssa yhdessä tuumin istua alas ja miettiä mitä voisit(te) nyt tehdä toisin? Suunnitella päivittäistä ohjelmaa, johon mahdollisuuksien mukaan kuuluisi myös lepoa, vähintäänkin äidille. Tiedän kyllä tunteen kun homma ns. lähtee lapasesta ja kierre on valmis:( Silloin kaikista tärkeintä on pysähtyä, miettiä ja analysoida tilannetta ja pohtia mitä voisi tehdä toisin. Ulkopuolisen avun pyytäminenkin voi olla ihan järkevää, niin että saatte tilanteen rauhoittumaan ja itse kukin ladattua akkuja.
Älä salli lällättelyä. Äläkä lyömistä. Ja pidä kiinni kielletyistä asioista.
Kiellä, mutta muista myös sanoa mitä toivot lapsen tekevän.
Jos ei tottele, varoita jäähyllä/arestilla/tuhmien nurkassa. Jos kolmannen kerran tekee saman törttöilyn, niin sitten jäähy.
Jäähylle laittaessa kerro miksi joutui jäähylle, ja kerro mitä haluat hänen tekevän: Pysy tällä rappusella istumassa, et saa nousta seisomaan tai lähteä mihinkään. Istut ja mietit kunnes äiti hakee sinut pois.
Ja kun haet, niin kerrot miksi joutui rappuselle, ja miten haluat lapsen toimivan.
Toimii, kun jaksaa joka kerta pysyä tiukkana. Jos lipsuu, lapset huomaavat heti ettei homma päde joka kerta, ja testaavat sitten oikein urakalla että milloin joutuvat jäähylle ja milloin eivät.
"Ei saa lyödä pikkuveljeä! Nyt pyydät anteeksi. Veljeä voi taputtaa ja silittää, mutta lyödä ei saa, se sattuu. "
Yksi vaihtoehto on myös osapäivähoito tai kokopäivähoito. Siitä tosin on apua vain siksi ajaksi kun lapset ovat poissa, etkä pärjää heidän kanssaan kun ovat kotona.
Oikeasti todella paljon jaksamista. Pidä aina vähintään yksi levy suklaata kaapissa kaiken varalta. :)
Eli, huutaa ei kannata. Eikä korottaa ääntään.
Jos lapsi tekee jotain mikä ei ole sallittua tai sopivaa, mene lapsen luo ja ota napakka ote poskista tai korvista.
Katso lasta silmiin ja sano normaalilla, ehkä jopa normaalia hiljaisemmalla äänellä: "nyt tämä saa riittää".
Kun olet saanut lapsen huomion, voit esittää hänelle sen varsinaisen asian kuten: toista ei saa lyödä, tai lopeta huutaminen tai mikä se asia nyt sillä kertaa onkin.
Olen itse huomannut että huutaminen ja äänen korottaminen saa meillä vain entistä pahemman härdellin aikaan, kun lapset huomaa että nyt on mammalta homma ihan hukassa. Tuolla saa aina huomion itselleen ja pysäytettyä lapsen.
Muuten sulle voimia, tiedän miltä toi tuntuu, olin itse vasta 7 kuukautta sitten tuossa jamassa...
Meillä ajauduin liian syvälle umpikujaan lasten ja vauvan kanssa, olin valmis jättämään miehen ja lapset, mennäkseni edes tunniksi RAUHAAN vauvan kanssa. Tämän jälkeen vasta alkoi mies järjestämään tosissaan apua. Luuli varmaan, että joutavia höpisen. Hän oli se, joka halusi lapset kotona hoidattaa. Lopulta vanhemmat lapset meni osapäivähoitoon ja minä sain nukkua vauvan kanssa päiväunet ja tehtyä ruokia valmiiksi, siivoilla rauhassa jne. Minulle ei ollut sitä ennen IKINÄ aikaa olla hetkeäkään rauhassa, edes vessaan ei päässyt yksin.