Onko muilla nelikymppisillä paljon ystäviä?

Nelikymppinen? 40? 41? 

Ei. Lähinnä työkavereita joiden kanssa joskus näen kyllä vapaallakin. 

1 ystävä, tosin sekin laimentunut, tai ainakaan seurani ei kiinnosta vapaalla.

Mulla on tosi paljon tuttavia, keksin heti liudan ihmisiä, joille voisin ehdottaa kävelyä, kahvittelua, yhteistä tekemistä. Mutta ystäviä on kyllä harvassa, olen itse ollut aika huono ystävä viimeiset kymmenen vuotta.

On monia ystäviä, joiden kanssa olemme tutustuneet eri elämänvaiheissa. Pisin ystävyys lapsuudesta ja viimeisimmät työyhteisöistä löytyneitä helmiä. Yhteydenpito välillä tiiviimpää ja välillä väljempää. 

Minulla on kolme sellaista ystävää joille voin kertoa hyvin yksityisiä asioita. Näen heitä harvoin.

Minulla on hyviä ystäviä 6, lisäksi hyviä kavereita joiden kanssa paljon yhteyksissä on n 10 ja sitten erilaisia porukoita lukuisten harrastusten/ entisten opiskelukavereiden/ entisten työkavereiden kautta. Nautin kyllä yksinäisyydestäkin ja olen melkein onnellinen jos sattuu olemaan viikonloppu ilman menoja.

Olen 45 -v

Minulla on kaksi ystävää - Jari ja Danny.

Eipä juuri ole. Puoliso on semmoinen kaveri, jonka kanssa jaan osan asioista ja tehdään asioita yhdessä. Entiset ystävät on jääneet tai haalenneet ystävyydestä joksikin muuksi, kun luottamukseni on rikottu. Uusia läheisiä ystäviä en ole aikuisena löytänyt.

No sain kyllä joitakin vuosia sitten uuden ystävän, mutta nähdään tosi harvoin. Hänelle voin laittaa viestiä milloin vain ja hän laittaa välillä minulle. Se on mutkatonta. 

Kaikki muut on vähän sellaisia, että pitää olla jotain asiaa tai keksiä tikusta asiaa, ja se sitten jää, mutta kun joskus kohdataan, niin ollaan ihan ystäviä. Se vaan, että jos ei pidetä yhteyttä eikä vuosiin nähdä, niin sitten on usein vaikea jutella oikein mitään, vaikka haluaisi. 

Olisi kiva, jos olisi kaveriporukka, mutta jään niissä aina jotenkin ulkopuolelle. Jos haluaisin kysyä kaveria mukaan jonnekin, niin ei oikein sellaisia enää ole. 

Ystäviä on kaksi, nähdään harvoin. Tuttavia joille ehdotella tapaamisia ehkä 10. 

Olen kärsinyt yksinäisyydestä. Hankin aktiivisesti tuttavia ja se kannatti . Ei ole enää niin yksinäinen olo.

Nuorelle itselleni antaisin vinkin. Älä huolehdi reiluudesta ketään ei saa jättää ulkopuolelle ja toisaalta valkkaa kavereita ja pohdi ketkä heistä ovat pitkässä juoksussa kaiken sen ystävyyden kehittämisen arvoista. Nimittäin ne kivat tyypit, jotka esim palaa kotikonnuille toiselle puolelle suomea opiskelujen päätyttyä ei ehkä oo sulle paras kohderyhmä saada ystävä. Ja tytöillä/naisilla on aina se bestis ja porukalla yhdessä oleminen ei vaan onnistu.

 

Kolme ystävää jotka olen tuntenut yli 30 vuotta . Piiri on pienentynyt. En jaksa mitään väkinäistä. Välillä on ollut ns elämäntilanneystäviä opiskeluihin, lasten harrastuksiin yms liittyen. Niistä kasvaa ohi, kun elämäntilanne muuttuu. Siihen ei liity mitään draamaa, mutta ei ole tarpeeksi yhteistä tilanteen muuttuessa. Olen enemmän kuin onnellinen nykyiseen tilanteeseen. Kun on ns vanha ystävyys, niin kaikki on tosi vaivatonta.

Facebookissa 400 ja linkedinissä joku 600

Somen kaverimäärät ei muuten kerro mitään ihmisen todellisista kavereista. Jos on verkostoituvaa tyyppiä ja ollut monessa mukana, niin niitä on kyllä nelikymppiselle ehtinyt kertyä. On sukulaisia, puolison sukulaisia, exän sukulaisia, naapureita, entisiä naapureita, lapsuuden kavereita, opiskelukavereita, työkavereita, entisiä työkavereita, asiakkaita, entisiä asiakkaita, harrastustuttuja, entisiä harrastustuttuja, lasten kavereiden vanhempia, siellä ja täällä eri tilaisuuksissa tavattuja ihmisiä, kavereiden puolisoita ja jopa entisiä puolisoita, saattaa olla jotain somevaikuttajia, jotain randomeita tutuntuttuja joilta on tullut kaveripyyntö ehkä vahingossa... Näitä on ihan joka lähtöön. Silti joukossa ei välttämättä ole yhtään tosiystävää. 

Minulla on 6 mielikuvitusystävää. 3 kanssa olen riidoissa.

Mitä on ystävyys,millainen on ystävä? Tästä on hyvä lähteä liikkeelle ja voin sanoa,että niin paljon selkäänpuukottamista kuin olen "ystävieni"(jotkut jopa parikymmentä vuotta vanhoja ystävyyksiä)taholta kokenut elämäni aikana, en enää kaipaa yhtään ystävää-lapset lemmikit luonto kirkko ja henkisyys riittävät. Onhan sanontakin: Jos ystävät ovat tuollaisia,kuka kaipaa vihamiehiä?

Miten kukaan ehtii työelämän ja omaan perheen lisäksi pitää yhteyttä säännöllisesti vaikkapa 20 ihmiseen? 

Ei, ei ole yhtään ystävää. Ei ole aikuisiällä koskaan ollut, enkä oikeastaan semmoisia kaipaakaan. Mun introvertin ihmissuhdekiintiö on aika lailla täynnä, kun on puoliso, lapset ja vanhempiin ja muihin sukulaisiinkin täytyy pitää yhteyttä.

Nolla ystävää. Olen jättänyt hyväksikäyttäjät.

Tällä viikolla oli, ehkä kevätauringon sekoittamana, sellainen olo että olisi kiva tavata joku. No, päädyin kahvilassa ja harrastuksessa vain pakenemaan muita kun kaikki tuntuivat ärsyttäviltä jo etäältä. Kuuntelin äänikirjaa mieluummin.

Ei yhtään. Vanhemmat ovat, mutta en jaksa olla heidänkään kanssa juurikaan tekemissä. 

Eipä juurikaan. Lähinnä puoliso, pari sukulaista, muutama lapsen kaverin vanhempi, pari naapuria. Siinäpä ne ja noistakin aidosti yksityisiä asioita voin kertoa oikeastaan vain puolisolle ja yhdelle sukulaiselle.

Monet muutot paikkakunnilta toisille ja asuntojen vaihdot ovat varmistaneet, ettei pysyviä kaverisuhteita ole oikein missään vaiheessa pystynyt syntymään.

Ihmettelen totisesti niitä multi-verkostoitujia, joilla somen mukaan on paljon ystäviä ja tuttavia. Ilmeisesti eivät ole ainakaan muuttaneet kauas alkuperäisestä asuinpaikastaan.