En ihmettele että nuoret aikuiset lykkäävät lapsentekoa - Kirjoitetaanko mediassa mitään positiivista nuorista vanhemmista?
Mediassa nuoren lapsen saaneista kirjoitetaan lähinnä lähinnä teiniäiteinä ja tuodaan esiin juttuja, joissa äiti lähtenyt baariin ja jättänyt lapset kotiin.
Mitään positiivisia juttuja nuorista vanhemmista ei kirjoiteta.
Samalla moni saa vakituisen työsuhteen vasta lähemmäs 30-vuotiaana.
Onko ihme että haluttuja lapsentekotalkoita ei tule?
Kommentit (106)
Maahan muuttajat pois ensin kouluista, niin voisi harkita.
Viesti tuntuu olevan että tehkää nyt paljon lapsia mutta ei kuitenkaan ennen kuin on vakityö, asunto, ammatti, vakiintunut pitkä parisuhde, rahaa säästössä ja elämyksiä riittävästi koettuna ja ehkä 30+ ikää mittarissa.
Kyllä se sitä lapsilukua vähentää monilla.
No aika paska teoria. Sen lapsi- ja ydinperheonnen hehkutus ja pakkopullainen perinne nyt vaan on tulossa tiensä päähän. On sallivampi ilmapiiri omannäköisen elämän elämiseen, ja ympäristön paine vaikuttaa aina vain vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
No aika paska teoria. Sen lapsi- ja ydinperheonnen hehkutus ja pakkopullainen perinne nyt vaan on tulossa tiensä päähän. On sallivampi ilmapiiri omannäköisen elämän elämiseen, ja ympäristön paine vaikuttaa aina vain vähemmän.
Se omannäköinen elämäntapa jää vain kovin lyhyeksi vaiheeksi historiassa, kun ei ole seuraavaa sukupolvea sitä jatkamassa.
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden tuhlaamista perhe-elämään ei pidetä arvostettavana. Ajatellaan, että täytyy elää ja kokea mahdollisimman paljon, ennenkuin tylsä aikuisen arki alkaa valittamisineen. Nuoren naisen täytyy luoda uraa ja oppia tuntemaan itsensä lukuisten eri miesten avulla ja mies on taas epäonnistunut kokonaisuudessaan, jos ei ole ollut paljon eri naisten kanssa ennen sitoutumista yhteen ja perhe-elämään.
Mä olen tuota ihmetellyt, tuota nuoruuden hukkaamista jos perheellistyy. Olen nuori äiti ja mulle on siis useinkin mylväisty, että eikö minua haittaa hukata nuoruuttani. Lapsemme ovat ihania ja musta on ihanaa tehdä asioita heidän kanssaan. Ainoa, mitä en oikeasti voi tehdä on villi biletys (tai toki voisin jos veisin lapset hoitoon ja moni minua tuntematon on olettanutkin, että tietenkin biletän koska tottakai se on nuorille äideille tärkeää). Kaikki muu on mahdollista lasten kanssakin. Monet ihmiset, valitettavasti etenkin muut äidit, tuntuvat usein lähtevän oletuksesta, että olen huono äiti ja joskus todisteita huonommuudesta oikein kytätään. Ajatus, että nuoret vanhemmat ovat huonoja vanhempia on aika suosittu. Siitä varmaan tule hyvä olo jollekin, jolla itsellään on asiat erinomaisesti...
Oma elämä kiinnostaa, ei historia ja seuraavat sukupolvet. Ei haittaa vaikka maailma loppuisi kun kuolen.
Miehet uhosi tilaavansa synnyttäjiä Euroescortista ja Rosebridesta. Mikä maksaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aika paska teoria. Sen lapsi- ja ydinperheonnen hehkutus ja pakkopullainen perinne nyt vaan on tulossa tiensä päähän. On sallivampi ilmapiiri omannäköisen elämän elämiseen, ja ympäristön paine vaikuttaa aina vain vähemmän.
Se omannäköinen elämäntapa jää vain kovin lyhyeksi vaiheeksi historiassa, kun ei ole seuraavaa sukupolvea sitä jatkamassa.
Voi hellanlettas. Älä nyt maalaa piruja seinille ja irvistele noin dramaattisesti, aina niitä muutama on jotka haksahtaa tekemään sinappikoneita yhteiskunnan rattaita pyörittämään.
Mutta paljon tulee niitä jotka valitsee toisin ja se on hyvä asia, ihmisiä on liikaa.
Jep, vela toimittajat kirjoittavat lähinnä reppureissuistaan ja voimaantumisesta onlyfans tilin kautta ja hei p^ostituutio on myös ihan ok ja hieno uravalinta.
Joo ihmettelen.
Pitää osata liikaa temppuja ennen kuin saa lisääntyä. Vanha ihmisapina ei ehkä raskaudu, vaikka osaa vetää teams-palaverin.
Vierailija kirjoitti:
Oma elämä kiinnostaa, ei historia ja seuraavat sukupolvet. Ei haittaa vaikka maailma loppuisi kun kuolen.
Suomen tyhjeneminen suomalaisista saa vyörymäiset mittasuhteet.
On erittäin järkevää hankkia lapsia vasta sitten, kun on oma talous vakaalla pohjalla. Nuorena lapsia hankkivat ovat myöhemminkin köyhiä, tämä on tilastollinen fakta. Eikä tämän hyvinvointivaltion tulevaisuudestakaan takeita ole.
Itse luulin olevani vapaaehtoisesti lapseton. Ihmettelin vaan sitä kun aina on olo että jotakin puuttuu. Ei kiinnostanut tehdä enemmän töitä, nykyinen määräkin jo stressaa tällaista yksin viihtyvää. Ei ole toiveissa edetä uralla tai vaihtaa ammattia. Matkustelu on hauskaa muutaman kerran vuodessa, mutta 2 yötä kerrallaan riittää. Ei ole kavereita eikä isompia harrastuksia. Miehellä melko sama tilanne, tosin pari kaveria löytyy.
Nyt onkin menossa aikamoinen kriisi kun mies yllättäen otti lapset puheeksi. Ajatus innostaa mutta sitten iskee ne pelot. Ajatteleeko kaikki että olen tyhmä kun pilasin vartaloni ja elämäni? Katsooko joku vihaisesti kun lapseni itkee kaupassa? Kohottaako se jonkun itsetuntoa kun näkee minun pilalle menneen vartaloni? Kauheaa mutta en mahda ajatuksille mitään.
Vierailija kirjoitti:
On erittäin järkevää hankkia lapsia vasta sitten, kun on oma talous vakaalla pohjalla. Nuorena lapsia hankkivat ovat myöhemminkin köyhiä, tämä on tilastollinen fakta. Eikä tämän hyvinvointivaltion tulevaisuudestakaan takeita ole.
Kaikkien nuorten vanhempien talous ei ole epävakaalla pohjalla ja jos ovat köyhiä, eivät kaikki heistä ole myöhemminkin köyhiä. Tämä on tilastollinen fakta. Myöskään kaikki, jotka hankkivat lapsia vasta myöhemmin, eivät olisi köyhiä jos olisivat tehneet lapsia nuorempina. Epävarmoihin hedelmöityshoitoihin ei tarvitsisi turvautua yhtä usein eikä tahattomasti lapsettomia olisi yhtä paljon jos nuorena lasten samminen ei olisi näin väheksyttyä kuin on.
Jos tavoitellaan sitä että lapset saadaan juuri 32-34-vuoden iässä ja siihen kohtaan sattuukin hankala elämäntilanne tai ero tai parisuhteen kriisikohta niin mitä lapsen saamiselle käy?
Totta kai osa saa lapsia vaikka 45-vuotiaaksi, mutta ei moni saa lähempänä neljää kymppiä enää kuinka montaa lasta tahansa.
Eikö olisi helpompaa, jos yhteiskunnassa lastensaannin voisi ajoittaa joustavammin?
Vierailija kirjoitti:
On erittäin järkevää hankkia lapsia vasta sitten, kun on oma talous vakaalla pohjalla. Nuorena lapsia hankkivat ovat myöhemminkin köyhiä, tämä on tilastollinen fakta. Eikä tämän hyvinvointivaltion tulevaisuudestakaan takeita ole.
Esim asuntolainaa on paljon hankalampi saada siinä vaiheessa kun edes yksi lapsi. Pankit laskevat sen aiheuttavan niin suuret menot.
Joten jos omasta haaveilee kannattaa se olla jo työnalla ennen lasten tekoa.
Mistä tulee edes suomalainen ajatus siitä, että elämä on ohi sitten kun hankkii lapsia?
Suhtaudutaanko lapsen kasvattamiseen tai lapsiperhe-elämään liian ahtaasti ja odotetaan että kaiken pitää mennä lapsi edellä jonkun tietyn tarkan kaavan mukaan?
Ei lapsi lopeta vanhempien elämää vaikka se erilaista on.
Vierailija kirjoitti:
Itse luulin olevani vapaaehtoisesti lapseton. Ihmettelin vaan sitä kun aina on olo että jotakin puuttuu. Ei kiinnostanut tehdä enemmän töitä, nykyinen määräkin jo stressaa tällaista yksin viihtyvää. Ei ole toiveissa edetä uralla tai vaihtaa ammattia. Matkustelu on hauskaa muutaman kerran vuodessa, mutta 2 yötä kerrallaan riittää. Ei ole kavereita eikä isompia harrastuksia. Miehellä melko sama tilanne, tosin pari kaveria löytyy.
Nyt onkin menossa aikamoinen kriisi kun mies yllättäen otti lapset puheeksi. Ajatus innostaa mutta sitten iskee ne pelot. Ajatteleeko kaikki että olen tyhmä kun pilasin vartaloni ja elämäni? Katsooko joku vihaisesti kun lapseni itkee kaupassa? Kohottaako se jonkun itsetuntoa kun näkee minun pilalle menneen vartaloni? Kauheaa mutta en mahda ajatuksille mitään.
Palstavelan ei kannata lisääntyä, se on totta.
Nuoruuden tuhlaamista perhe-elämään ei pidetä arvostettavana. Ajatellaan, että täytyy elää ja kokea mahdollisimman paljon, ennenkuin tylsä aikuisen arki alkaa valittamisineen. Nuoren naisen täytyy luoda uraa ja oppia tuntemaan itsensä lukuisten eri miesten avulla ja mies on taas epäonnistunut kokonaisuudessaan, jos ei ole ollut paljon eri naisten kanssa ennen sitoutumista yhteen ja perhe-elämään.