Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies muuttui ilkeäksi vauvan syntymän jälkeen
Toivoton?
22.07.2022 |
Heippa
Mulle ja miehelle syntyi vauva n. 2kk sitten ja tämän jälkeen mies on minua kohtaan ilkeä ja vähättelevä. Olen siis jäänyt kokonaan kotiin enkä ole hetkeen menossa takaisin työelämään, joten olen hoitanut kotia oman jaksamiseni mukaan, mielestäni kokoajan enemmän ja enemmän kun jaksaminen paranee tässä uudessa elämäntilanteessa.
Itse asiaan, mies valittaa ihan kaikesta mitä teen tai mitä en tee. Kotona olen hoitanut ruuan, pyykit, siivouksen ja vauvan, ja tämä ei vaikuta olevan riittävästi. Mies hoitaa kotitöistä roskien viennin ja viikolla isommassa ruokakaupassa käynnin. Minä hoidan kaiken vauvaan liittyvän eli vaippojen vaihdon ja yöheräämiset. Mies vaihtaa hyvällä tuurilla 1 vaipan viikossa eikä halua herätä öisin vauvan kanssa, tai toisinsanoen esittää nukkuvaa joka kerta kun vauva herää. Ei siinä, ei mies voisikaan auttaa syöttämisessä tässä vaiheessa, kun vauvalle ei kelpaa tuttipullo, joten ei se itseäni haittaa.
Joka päivä saan kuulla, miten en tee mitään ja naureskelua päälle. Itsellä alkaa olla tosi paha olla, kun yritän tehdä kotona mahdollisimman paljon mutta se ei ole riittävästi. Mies puhuu siitä, kuinka minulla ei ole kotona mitään muuta kuin aikaa ja kuinka vähän teen päivittäin. Jos en joku päivä jaksa lähteä vaunulenkille, saan kuulla miten laiska olen ja että jääneet raskauskilot eivät lähde pois jos en tee mitään.
Onko mitään neuvoja mitä tehdä? Suutun miehelle jatkuvasti, kun hän valittaa siitä etten tee mitään vaikka itsestä tuntuu, että tämä kotiäitinä olo on paljon raskaampaa työtä kun ennen, kun olin palkkatyössä!
Kommentit (422)
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet tuore äiti. Sinä saat hoitaa vauvaa ja kotiasi kuinka haluat. Mies saa pitää päänsä kiinni.
Se on miehenkin lapsi ja koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi heti ollaan eroa suosittelemassa, 2 kk huonon jakson jälkeen? Ei ihme että näitä uusperheitä sikiää tuon tuosta. Parisuhdetta pitää hoitaa, myös sen lapsen tulon jälkeen. Jos ette pysty kaksistaan asioista keskustelemaan niin terapiaan. Joskus tarvitaan ulkopuolinen että asiat saadaan kuntoon. Monesti myös syyt on molemmissa osapuolissa.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet tuore äiti. Sinä saat hoitaa vauvaa ja kotiasi kuinka haluat. Mies saa pitää päänsä kiinni.
Siinä se tuli. Naisen lapsi, naisen koti, jne mies tyytyköön osaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet tuore äiti. Sinä saat hoitaa vauvaa ja kotiasi kuinka haluat. Mies saa pitää päänsä kiinni.
Se on miehenkin lapsi ja koti.
Sitten voi mies siivota itse, jos ei jälki miellytä. Ei minulla ole tullut kertaakaan mieleen valittaa vaimolleni, jos hän ei ole jaksanut esimerkiksi imuroida kun vauva on valvottanut yöllä.
Näin on moni muukin mies liittonsa tuhonnut. Minunkin exäni (jo kauan sitten) teki just tuota. Minä kuulemma sain vain kotona laiskotella sen varjolla, että oli vauva.
Miestä ärsytti se, että olin niin kiinni vauvassa, ja se, että "sain" jäädä kotiin, kun hän lähti töihin. Sitä, että vauvan kanssa oleminen ei todellakaan ole laiskottelua, hän ei hyväksynyt ollenkaan.
Vauvan imettäminenkin oli hänestä vain laiskana makaamista.
Vähitellen (aika nopeastikin) se muuttui selkeäksi ilkeilyksi ja kiusanteoksi. En saanut missään vaiheessa yrittää levätä, vaikka olin joutunut valvomaan koliikkivauvan kanssa koko yön. Ja vaikka hänellä olisi olut vapaapäivä, ei hän suostunut tekemään mitään. Mitään apua en saanut.
Hän teki tahallaan sitä, että tavalla tai toisella herätti vauvan, jos se sattumalta nukkuikin oikein hyvin. Esim. yöllä lähti vessaan ja ohi mennessään tönäisi muka vahingossa vauvan sänkyä oikein kunnolla, niin että vauva varmasti heräsi. Sitten hän vain sanoi, että kakaras huutaa, nouse ylös. Kerran vauva oli ulkona vaunuissa nukkumassa, kun mies tuli töistä kotiin. Näin ikkunasta, kuinka hän tarttui vaunuihin ja keikutti niitä niin, että vauva heräsi. Televisiota katsoessaan hän piti sitä niin kovalla, että vauva varmasti häiriintyi. Minun piti sitä koko ajan rauhoitella.
Minun tehtäväni oli sitten hänen mielestään pitää vauva täysin hiljaisena, että HÄN sai nukkua rauhassa eikä vauva saanut häiritä hänen elämäänsä millään lailla.
Se oli raskasta, mutta raskainta oli juuri tuo hänen harjoittamansa ilkeily, loukkaaminen ja tahallinen kiusanteko. Minulla meni rakkaus ja luottamus häneen kokonaan. En olisi uskonut, ellen olisi itse joutunut kokemaan.
Ero siitä tuli, vaikka ei hän siihen uskonut. Luuli minun olevan vain täysin hänen vallassaan varsinkin sitten, kun oli saatu lapsi. Mutta eipä näin ollut. Lapsi ei minua häneen kiinni sitonut. Elämä helpottui toden teolla, kun sain olla lapsen kanssa kahden. Mies kiukutteli aikansa ja häiritsi monin tavoin. Kovasti oli olevinaan huolissaan, siitä, miten minä yksin ilman hänen apuaan pystyisin lasta hoitamaan ja kasvattamaan ja kuinka tein kauhean karhunpalveluksen sekä hänelle että lapselle. Just joo.
Kunnes löysi uuden kiusattavan, ja huolet haihtuivat samantien.
Neuvon sinua, se mies ei tule muuttumaan. Joko kestät tai lähdet. Surullista, mutta niin se vain on, että on miehiä, joiden kanssa ei pitäisi kenenkään tehdä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi heti ollaan eroa suosittelemassa, 2 kk huonon jakson jälkeen? Ei ihme että näitä uusperheitä sikiää tuon tuosta. Parisuhdetta pitää hoitaa, myös sen lapsen tulon jälkeen. Jos ette pysty kaksistaan asioista keskustelemaan niin terapiaan. Joskus tarvitaan ulkopuolinen että asiat saadaan kuntoon. Monesti myös syyt on molemmissa osapuolissa.
Perheessä on kahden kuukauden ikäinen vauva. Nainen on hädin tuskin toipunut vielä synnytyksestä. Se on miehen vastuulla parisuhteen hoitaminen ja tietenkin vauvan. Aloittajan kannattaa otta vauva mukaan ja lähteä jonnekin muutamaksi viikoksi.
Meillä ei ainakaan ollut taloudellisesti mahdollista, että molemmat olisivat vaikka kolme vuotta lapsen synnyttyä kotona. Toisen oli pakko olla töissä. Miten lapsen hoitaminen on mahdollista jakaa tasan jos toinen on töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin jätät miehen, lähde pois pariksi päiväksi ja anna miehen hoitaa koti ja vauva.
Ho ho ho! Se kiikuttaa sen samantien omalle äidilleen. Ja siitä alkaa sitten rumba, kuinka kauhea nainen jätti lapsensa! Siitä pitää tehdä ilmoitus! Tuolla lailla lähtee ja jättää lapsen, ei se paljon tunnu lapsestaan välittävän!
Vierailija kirjoitti:
Maksaa vauvalle hoitajan ja menet takaisin töihin.
Töihin kahden kuukauden kuluttua synnytyksestä? Niinkö ajattelit? Onko realistista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ainakaan ollut taloudellisesti mahdollista, että molemmat olisivat vaikka kolme vuotta lapsen synnyttyä kotona. Toisen oli pakko olla töissä. Miten lapsen hoitaminen on mahdollista jakaa tasan jos toinen on töissä?
Voi sen työaikojen ulkopuolella varsin hyvin jakaa tasan, miksi saivartelet?
Mitä töitä sitten teit jos ei ollut raskasta? Tienaatteko miehen kanssa kuitenkin saman verran?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli naisten pitäisi vain saada maata kotona? Sinähän siellä päivisin sotket, eikö sinun kuulu siivota omia sotkujasi? Paljonkos tuot rahaa talouteen?
Vai että maata kotona? Ihan itse itsensäkö se vauva hoitaa, kun äiti makaa sohvalla emmerdalea katsoen?
Eikös ne nuku valtaosan aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Näin on moni muukin mies liittonsa tuhonnut. Minunkin exäni (jo kauan sitten) teki just tuota. Minä kuulemma sain vain kotona laiskotella sen varjolla, että oli vauva.
Miestä ärsytti se, että olin niin kiinni vauvassa, ja se, että "sain" jäädä kotiin, kun hän lähti töihin. Sitä, että vauvan kanssa oleminen ei todellakaan ole laiskottelua, hän ei hyväksynyt ollenkaan.
Vauvan imettäminenkin oli hänestä vain laiskana makaamista.
Vähitellen (aika nopeastikin) se muuttui selkeäksi ilkeilyksi ja kiusanteoksi. En saanut missään vaiheessa yrittää levätä, vaikka olin joutunut valvomaan koliikkivauvan kanssa koko yön. Ja vaikka hänellä olisi olut vapaapäivä, ei hän suostunut tekemään mitään. Mitään apua en saanut.
Hän teki tahallaan sitä, että tavalla tai toisella herätti vauvan, jos se sattumalta nukkuikin oikein hyvin. Esim. yöllä lähti vessaan ja ohi mennessään tönäisi muka vahingossa vauvan sänkyä oikein kunnolla, niin että vauva varmasti heräsi. Sitten hän vain sanoi, että kakaras huutaa, nouse ylös. Kerran vauva oli ulkona vaunuissa nukkumassa, kun mies tuli töistä kotiin. Näin ikkunasta, kuinka hän tarttui vaunuihin ja keikutti niitä niin, että vauva heräsi. Televisiota katsoessaan hän piti sitä niin kovalla, että vauva varmasti häiriintyi. Minun piti sitä koko ajan rauhoitella.
Minun tehtäväni oli sitten hänen mielestään pitää vauva täysin hiljaisena, että HÄN sai nukkua rauhassa eikä vauva saanut häiritä hänen elämäänsä millään lailla.
Se oli raskasta, mutta raskainta oli juuri tuo hänen harjoittamansa ilkeily, loukkaaminen ja tahallinen kiusanteko. Minulla meni rakkaus ja luottamus häneen kokonaan. En olisi uskonut, ellen olisi itse joutunut kokemaan.
Ero siitä tuli, vaikka ei hän siihen uskonut. Luuli minun olevan vain täysin hänen vallassaan varsinkin sitten, kun oli saatu lapsi. Mutta eipä näin ollut. Lapsi ei minua häneen kiinni sitonut. Elämä helpottui toden teolla, kun sain olla lapsen kanssa kahden. Mies kiukutteli aikansa ja häiritsi monin tavoin. Kovasti oli olevinaan huolissaan, siitä, miten minä yksin ilman hänen apuaan pystyisin lasta hoitamaan ja kasvattamaan ja kuinka tein kauhean karhunpalveluksen sekä hänelle että lapselle. Just joo.
Kunnes löysi uuden kiusattavan, ja huolet haihtuivat samantien.
Neuvon sinua, se mies ei tule muuttumaan. Joko kestät tai lähdet. Surullista, mutta niin se vain on, että on miehiä, joiden kanssa ei pitäisi kenenkään tehdä lasta.
Tämä oli kuin suoraan omalta näppikseltäni. Onneksi on muitakin jotka ovat tajunneet ja lähteneet tuollaisesta liitosta. Itse olisin voinut tajuta jo aiemminkin, mutta uskoin tosiaan, että miehellä oli vaan jotain omia ongelmia ja että se menisi ohi. Eron jälkeen oli valtava helpotus kun yksi (se vaikein) lapsi oli pois elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa katkeralta. Oliko liikakansoitus yhteinen päätös?
- istuta alas ja kerro miltä sinusta tuntuu, keskustelkaa keskustelkaa keskustelkaa
- kerro asiasta neuvolassa
- hae tukea ja apua esim. omilta vanhemmilta ja ystäviltä
Miten mies suhtautuu muuten vauvaan?
Onko sinulla tunne että olette vaarassa vauvan kanssa? Jos, äkkiä yhteyttä johonkin ulkopuoliseen ja lähtekää pois.
Mene töihin ja mies jää kotiin. Vaihtakaa osia. Kyllä mies oppii vaihtamaan vaipat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ainakaan ollut taloudellisesti mahdollista, että molemmat olisivat vaikka kolme vuotta lapsen synnyttyä kotona. Toisen oli pakko olla töissä. Miten lapsen hoitaminen on mahdollista jakaa tasan jos toinen on töissä?
Molemmat voi pitää vuorotellen perhevapaata. Vähän epäilen, ettei ap:n mies halua pitää perhevapaata ja jos pitääkin, kotityöt jää naisen vastuulle silloinkin.
Christiiina kirjoitti:
Päivittäin on näitä aloituksia, missä vauvan äiti valittaa, kun mies ei osallistu vauvan hoitoon. Miksi mies on sitten halunnut lapsen, jos ei kuitenkaan halua hoitaa sitä?
No siinäpä kysymys!
Vastaus on, että eihän se mies mitenkään ole voinut käsittää, että hänenkin pitäisi jotain tehdä. Äitienhän ne vauvat kuuluu hoitaa. Ei miehet ole kiinnostuneita vauvojen hoidosta, se on naisten asia. Mukavaahan se vain on ajatella, että minusta tulee isä, ja vauvaa on mukava katsella sivusta, mutta äitihän se vauvan hoitaja kumminkin on. Näin ne ajattelee.
Ja voihan siinä olla sekin taustalla, että sillä lailla kuvittelevat pitävänsä sen naisen handussaan, pysyypähän kotona eikä lähde mihinkään siitä, kun on vauva pitämässä kiinni. Itse voi vaikka jossain hurvitellakin, mutta ei pääse vaimo etsimään eikä näkemään mitään, kun se on vaan siellä kotona. Kesät raskaana ja talvet ilman kenkiä, niinhän sitä ennen sanottiin. Pysyy nainen kotona.
Äkillinen käytöksen muutos elämän taitekohdassa kielii persoonallisuushäiriöstä miehellä. Persoonallisuyshäiriötä ei voi parantaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei, älä missään nimessä jätä suojatonta vauvaa noin tunnevammaisen ja epäempaattisen miehen kanssa! Edesvastuuton neuvo. Ties mitkä traumat mies saisi aiheutettua lapselle.