Vertaistukea? Muita, joilla on ollut järkyttävän rankka vauvavuosi?

Ei neuvolasta saanut mitään apua vaikka itkin siellä väsymystäni, kun vauva ei nukkunut öisin enkä siis minäkään saanut nukkua. Sain vain neuvoja mennä hotelliin yöksi niin, että mies hoitaa vauvan kotona. Joopajoo, vaikka kerroin neuvolassa että mies ei suostu edes yhtä yöheräämistä hoitamaan ja meidän parisuhde vetelee viimeisiään kun mies ei suostu osallistumaan. Sitten sain neuvon viedä vauva mummolaan pariksi yöksi. Joopajoo siihenkin, meillä isovanhemmista on elossa enää kaksi ja hekin noin 75-vuotiaita, ja eivät jaksa hoitaa vauvaa edes päivällä tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuli suru nyt taas uuden painoserän synnyttyä kaveripiiriin siitä kaikesta vauvakupla- ja rakkauskuplahössötyksestä. En ole päässyt itse kokemaan mitään tuollaista autuasta olotilaa, ollaan oltu täysin selviytymismoodissa koko ajan. Lapsi lakkasi karjumasta ekan kerran kolmekuisena, ja siinä vaiheessa aloin olla jo todella hapoilla. Kyllähän mä lasta valtavasti rakastan, hän on ihan maailman paras, mutta sellaista ihme vaaleanpunaista mammahöpsähdystä en todellakaan koskaan saanut kokea. Lähinnä vain tappavaa uupumusta, kauhua ja paniikkia.

Täällä! Vauva nyt 6kk ja olen ihan valmis osastolle. Tein pojasta lasun että saisin apua, mutta jonot Helsingissä niin pitkät, etten päässyt edes jonoon. Sossut sanoivat vaan että vauvalla ei ole hätää ja päättivät asiakkuuden.

Mutta mulla on hätä!!

Perhetyöntekijä tosin ei auttaisi unettomuuteen muutenkaan.

Olen valvonut nyt 9kk putkeen, vauvan allergiat valvottivat ekat 3kk ja nyt muu kehitys herättää..

Kun googletan lapsiperheen uni, tulee vinkkejä vauvan nukutukseen!

Olen ihan valmis osastolle ja toivon usein kuolemaa tai vakavaa sairautta itselleni.

Vauva on ihana ja päivisin oikea aurinko, mutta juuri siksi olen niin masentunut, kun vauvavuodesta jää käteen vain uupumus tuskin muistan tästä mitään.

Mistä äidin unettomuuteen saa apua?

Mihin pääsee nukkumaan?

Mies ei yksinkertaisesti voi valvoa öisin vaarallisen työn takia, aiheuttaisi univeloissaan ihmisten kuolemia. Hän on pakottanut mut vapaapäivinään nukkumaan eri huoneeseen, mutta tilanne on jo niin paha, etten stressitasoiltani saa unta.

Vauvan kanssa jaksan vaan minimin, ei puhettakaan että jaksaisin aloittaa muskaria tai uintia

Neuvolasta lähete unikouluun, niin saa kolme yötä nukkua kotona putkeen ilman vauvaa.

Neuvolasta kotipalvelutyöntekijä auttamaan päiviin ja sinä torkuille.

Itse kun imetin, niin lastenlääkäri sanoi, että voi ottaa melatoniinia jos on joku muu sinä yönä huolehtimassa vauvasta. Kun miehellä on seuraava päivä vapaana, niin ota yöksi melatoniinia ja mies huolehtii yöheräilyt.

Hirveästi tsemppiä!

Ei saatu ketään auttamaan neuvolasta, kysyin tätä, ei ole sellaista palvelus.

Unikoulua ei voi pitää kun allergioita vielä selvitellään yksityisellä, nyt löytyi maito ja muna, mutta yhä joku aiheuttaa ihottumaa ja itkua/ummetusta.

Lastensuojelusta sanoivat, että jonot on niin pitkät, ettei akuuttinakaan saada apua. Akuuttijono on siis tukossa.

Saatiin joku lähete johonkin perheterapiaan, mutta 3kk päästäkään mitään ei ole kuulunut.

Neuvolasta hain psykologin apua jo raskausaikana, ikinä kukaan ei ottanut yhteyttä vaikka pyysin apua neljästi.

Neuvolasta pyysin tekemään lasun, ja terkkari teki, mutta ei se auttanut kun lapsella ei ole hätää.

Antoivat sossusta listan yksityisistä firmoista ja palvelusetelin, joka kattaa muutaman kympin satojen eurojen palvelusta, lisäksi sieltä pitäisi jaksaa etsiä ja karsia jokainen firma erikseen läpi että mistä saa univahdin.

Se tarkottas myös vauvan antamista yöksi ihan ventovieraalle, jolla ei välttämättä mitään kokemusta/koulutusta vauvan hoitamiseen, yksityisillä voi olla töissä kuka vaan.

Vauvalla on nyt vierastamisvaihe vielä, mikä tekisi ainakin omasta nukkumisesta mahdotonta viereisessä huoneessa.

Olen hyväksynyt sen ettei apua saa mistään, yhteiskunnasta vähiten ja kiroan sitä, että en tajunnut mitä vauva-arki on. Miksi lähdin tähän? Miksi olin niin idiootti, että kärsin lapsettomudesta ja kärsin ne pitkät ivf-hoidot, keskenmenon ja lamaannuttavan karmean raskauden, vain päästäkseni tähän pisteeseen, jossa ei ole mitään valoa.

Jos olisin tyytynyt lapsettomuuteen, olisin elossa.

Painotan, että koen olevani hyvä äiti ja rakastan vauvaani yli kaiken.

Mutta ikinä en olisi voinut kuvitella, miten kauheaa valvominen sen kaiken menneen päälle on.ja mitä se psyykeelle tekee

Koita vielä soittaa ensikotiin ja kertoa rehellisesti tää tilanne. Toi on todella raskasta!

Yksi vaihtoehto voisi myös olla kertakaikkiaan marssia psykiatrian päivystykseen ja sanoa että nyt loppui jaksaminen tähän paikkaan. Kokeilisin ensikotia ekana.

Myös musta on ollut aika järkyttävää, miten yksin sitä jää unipulmien kanssa. Ei ole oikein mitään apua missään. Paitsi ensikodissa.

Miksei ne lastensuojelussa neuvonu tätä? Kysyin onko mitään paikkaa mihin mennä nukkumaan, niin sano et hotelli ja palvelusetelillä yksityinen hoitaja💩

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Se kunnollisten unien puute teki minusta ihan sekopäisen. Vauva oli superallerginen ja huusi, huusi ja huusi. Näin jälkikäteen ajatellen olisi vaan pitänyt pystyä itse nukkua silloin tällöin. Oli vaikka laittaa kiljuva vauva miehelle tai anopille vietäväksi ulos pariksi tunniksi ja nukkua se aika. Anoppi varmasti olisi suostunut, mutta itseä hävetti.

Tästä kiljukaulasta tuli aivan ihana ja helppo taapero, koululainen ja teini. Aivan upea tyyppi! Nyt jo aikuinen.

Halusimme toisen lapsen ja pelkäsin, että taas on yhtä vaikeaa. Ei ollut. Vauvavuosi oli ihana ja helppo. Myös se, että kun pelkäsi pahinta, se todellisuus tuntui luksukselta. Esim. parhaan ystäväni kanssa juteltiin samanikäisten vauvojemme unista. Hän valitteli, että ihan kamalaa kun vauva heräilee yöllä. Mä ajattelin (esikoisen perusteella), että juu, ihan kamalaa ja olin onnellinen, kun oma vauva nukkui tosi hyvin, eli heräsi vain 2-3 kertaa yössä syömään. Myöhemmin kävi ilmi, että meidän vauva oli heräillyt enemmän. Heillä vauva siis söi kerran yössä ja nukkui muuten pitkät yöunet.

Tsemppiä ap:lle!

Mä komppaa tätä. Meillä ekalla lapsella oli myös koliikki ja vauvavuosi oli tosi rankka. Nyt hän on siis oikeesti maailman hurmaavin kolmevuotias. Saimme toisen lapsen esikoisemme ollessa vähän alle 2-vuotias ja viimeisin vuosi onkin tuntunut aivan lomailulta. Ikinä en ole ollut näin onnellinen ja nimenomaan molempien lapsieni ansioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuli suru nyt taas uuden painoserän synnyttyä kaveripiiriin siitä kaikesta vauvakupla- ja rakkauskuplahössötyksestä. En ole päässyt itse kokemaan mitään tuollaista autuasta olotilaa, ollaan oltu täysin selviytymismoodissa koko ajan. Lapsi lakkasi karjumasta ekan kerran kolmekuisena, ja siinä vaiheessa aloin olla jo todella hapoilla. Kyllähän mä lasta valtavasti rakastan, hän on ihan maailman paras, mutta sellaista ihme vaaleanpunaista mammahöpsähdystä en todellakaan koskaan saanut kokea. Lähinnä vain tappavaa uupumusta, kauhua ja paniikkia.

Täällä! Vauva nyt 6kk ja olen ihan valmis osastolle. Tein pojasta lasun että saisin apua, mutta jonot Helsingissä niin pitkät, etten päässyt edes jonoon. Sossut sanoivat vaan että vauvalla ei ole hätää ja päättivät asiakkuuden.

Mutta mulla on hätä!!

Perhetyöntekijä tosin ei auttaisi unettomuuteen muutenkaan.

Olen valvonut nyt 9kk putkeen, vauvan allergiat valvottivat ekat 3kk ja nyt muu kehitys herättää..

Kun googletan lapsiperheen uni, tulee vinkkejä vauvan nukutukseen!

Olen ihan valmis osastolle ja toivon usein kuolemaa tai vakavaa sairautta itselleni.

Vauva on ihana ja päivisin oikea aurinko, mutta juuri siksi olen niin masentunut, kun vauvavuodesta jää käteen vain uupumus tuskin muistan tästä mitään.

Mistä äidin unettomuuteen saa apua?

Mihin pääsee nukkumaan?

Mies ei yksinkertaisesti voi valvoa öisin vaarallisen työn takia, aiheuttaisi univeloissaan ihmisten kuolemia. Hän on pakottanut mut vapaapäivinään nukkumaan eri huoneeseen, mutta tilanne on jo niin paha, etten stressitasoiltani saa unta.

Vauvan kanssa jaksan vaan minimin, ei puhettakaan että jaksaisin aloittaa muskaria tai uintia

Neuvolasta lähete unikouluun, niin saa kolme yötä nukkua kotona putkeen ilman vauvaa.

Neuvolasta kotipalvelutyöntekijä auttamaan päiviin ja sinä torkuille.

Itse kun imetin, niin lastenlääkäri sanoi, että voi ottaa melatoniinia jos on joku muu sinä yönä huolehtimassa vauvasta. Kun miehellä on seuraava päivä vapaana, niin ota yöksi melatoniinia ja mies huolehtii yöheräilyt.

Hirveästi tsemppiä!

Ei saatu ketään auttamaan neuvolasta, kysyin tätä, ei ole sellaista palvelus.

Unikoulua ei voi pitää kun allergioita vielä selvitellään yksityisellä, nyt löytyi maito ja muna, mutta yhä joku aiheuttaa ihottumaa ja itkua/ummetusta.

Lastensuojelusta sanoivat, että jonot on niin pitkät, ettei akuuttinakaan saada apua. Akuuttijono on siis tukossa.

Saatiin joku lähete johonkin perheterapiaan, mutta 3kk päästäkään mitään ei ole kuulunut.

Neuvolasta hain psykologin apua jo raskausaikana, ikinä kukaan ei ottanut yhteyttä vaikka pyysin apua neljästi.

Neuvolasta pyysin tekemään lasun, ja terkkari teki, mutta ei se auttanut kun lapsella ei ole hätää.

Antoivat sossusta listan yksityisistä firmoista ja palvelusetelin, joka kattaa muutaman kympin satojen eurojen palvelusta, lisäksi sieltä pitäisi jaksaa etsiä ja karsia jokainen firma erikseen läpi että mistä saa univahdin.

Se tarkottas myös vauvan antamista yöksi ihan ventovieraalle, jolla ei välttämättä mitään kokemusta/koulutusta vauvan hoitamiseen, yksityisillä voi olla töissä kuka vaan.

Vauvalla on nyt vierastamisvaihe vielä, mikä tekisi ainakin omasta nukkumisesta mahdotonta viereisessä huoneessa.

Olen hyväksynyt sen ettei apua saa mistään, yhteiskunnasta vähiten ja kiroan sitä, että en tajunnut mitä vauva-arki on. Miksi lähdin tähän? Miksi olin niin idiootti, että kärsin lapsettomudesta ja kärsin ne pitkät ivf-hoidot, keskenmenon ja lamaannuttavan karmean raskauden, vain päästäkseni tähän pisteeseen, jossa ei ole mitään valoa.

Jos olisin tyytynyt lapsettomuuteen, olisin elossa.

Painotan, että koen olevani hyvä äiti ja rakastan vauvaani yli kaiken.

Mutta ikinä en olisi voinut kuvitella, miten kauheaa valvominen sen kaiken menneen päälle on.ja mitä se psyykeelle tekee

Koita vielä soittaa ensikotiin ja kertoa rehellisesti tää tilanne. Toi on todella raskasta!

Yksi vaihtoehto voisi myös olla kertakaikkiaan marssia psykiatrian päivystykseen ja sanoa että nyt loppui jaksaminen tähän paikkaan. Kokeilisin ensikotia ekana.

Myös musta on ollut aika järkyttävää, miten yksin sitä jää unipulmien kanssa. Ei ole oikein mitään apua missään. Paitsi ensikodissa.

Miksei ne lastensuojelussa neuvonu tätä? Kysyin onko mitään paikkaa mihin mennä nukkumaan, niin sano et hotelli ja palvelusetelillä yksityinen hoitaja💩

No ei se varmasti automaattisesti olekaan sellainen paikka, johon voi mennä nukkumaan, ja maksusitoumuksen sinnekin tarvitsee. Mutta veikkaan, että niillä voisi olla vähän toinen tulokulma tuohon tilanteeseen ja osasisivat neuvoa. Kun eihän tuossa auta yhtään mikään muu, on saatava unta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan Espoossa ja vauva nukkui todella huonosti ja heräili paljon eikä meille kyllä mistään sairaalaunikouluista kerrottu. Googlailin asiaa itse ja vaikutti siltä, että jossain Tammisaaressa saattaisi olla sairaalaunikoulu, mutta sinne ei käytännössä pääse (oliko nyt niin, että on ruuhkautunut tai muuten kunnat ei vain halua tehdä lähetteitä). Ja me ollaan autoton perhe, en edes tiedä millä oltaisiin vauva sinne aina öisin kuskattu.

Se kestää tyyliin 2 yötä ja vanhemmat asuvat sen ajan hotellissa. Sairaalaunikoulu on Suomen ainoa, ja se on vain Hus-alueen asukkaille. Sinne käytännössä voi päästä, jos pyytää lähetteen, mutta jos ei pyydä, ei varmasti pääse.

Ok. Mutta tiedätkö mitä. Kun on itse niin väsymyksestä ja unenpuutteesta sekaisin, että ei enää edes ymmärrä lukemaansa, ei jaksa puhua kuin pakolliset lauseet ja nukahtelee seisaalleen, niin ei ole mitään voimia eikä kapasiteettia selvittää itse tällaista asiaa tai alkaa vaatimalla vaatimaan mitään neuvolassa. Lähinnä vain itkin neuvolassa. Ei voi olla niin, että äidin pitää älytä vaatia jotain mistä ei edes missään mitään kerrota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan Espoossa ja vauva nukkui todella huonosti ja heräili paljon eikä meille kyllä mistään sairaalaunikouluista kerrottu. Googlailin asiaa itse ja vaikutti siltä, että jossain Tammisaaressa saattaisi olla sairaalaunikoulu, mutta sinne ei käytännössä pääse (oliko nyt niin, että on ruuhkautunut tai muuten kunnat ei vain halua tehdä lähetteitä). Ja me ollaan autoton perhe, en edes tiedä millä oltaisiin vauva sinne aina öisin kuskattu.

Se kestää tyyliin 2 yötä ja vanhemmat asuvat sen ajan hotellissa. Sairaalaunikoulu on Suomen ainoa, ja se on vain Hus-alueen asukkaille. Sinne käytännössä voi päästä, jos pyytää lähetteen, mutta jos ei pyydä, ei varmasti pääse.

Ok. Mutta tiedätkö mitä. Kun on itse niin väsymyksestä ja unenpuutteesta sekaisin, että ei enää edes ymmärrä lukemaansa, ei jaksa puhua kuin pakolliset lauseet ja nukahtelee seisaalleen, niin ei ole mitään voimia eikä kapasiteettia selvittää itse tällaista asiaa tai alkaa vaatimalla vaatimaan mitään neuvolassa. Lähinnä vain itkin neuvolassa. Ei voi olla niin, että äidin pitää älytä vaatia jotain mistä ei edes missään mitään kerrota.

Tiedän ihan täsmälleen.

Sinä, joka kerroit vauvavuoden olevan tosi raskas vauvan unettomuuden takia:

Oletko kysynyt apua seurakunnasta? Seurakunnassa on perhetyöntekijöitä ja esim. korona-aikana ovat joissakin seurakunnissa vieneet lapsia vaunulenkille, jotta äiti on saanut levätä. Ei maksa mitään. Ei päiväunet tietenkään univelkoja kuittaa, mutta saisit taukoja päiviisi.

Meillä vauvan allergioiden ja refluksin takia unet oli tosi rikkonaiset. Aika onneksi auttoi, mutta muistan, miten pitkältä nuo valvotut yöt ja päivät tuntui. Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan Espoossa ja vauva nukkui todella huonosti ja heräili paljon eikä meille kyllä mistään sairaalaunikouluista kerrottu. Googlailin asiaa itse ja vaikutti siltä, että jossain Tammisaaressa saattaisi olla sairaalaunikoulu, mutta sinne ei käytännössä pääse (oliko nyt niin, että on ruuhkautunut tai muuten kunnat ei vain halua tehdä lähetteitä). Ja me ollaan autoton perhe, en edes tiedä millä oltaisiin vauva sinne aina öisin kuskattu.

Se kestää tyyliin 2 yötä ja vanhemmat asuvat sen ajan hotellissa. Sairaalaunikoulu on Suomen ainoa, ja se on vain Hus-alueen asukkaille. Sinne käytännössä voi päästä, jos pyytää lähetteen, mutta jos ei pyydä, ei varmasti pääse.

Ok. Mutta tiedätkö mitä. Kun on itse niin väsymyksestä ja unenpuutteesta sekaisin, että ei enää edes ymmärrä lukemaansa, ei jaksa puhua kuin pakolliset lauseet ja nukahtelee seisaalleen, niin ei ole mitään voimia eikä kapasiteettia selvittää itse tällaista asiaa tai alkaa vaatimalla vaatimaan mitään neuvolassa. Lähinnä vain itkin neuvolassa. Ei voi olla niin, että äidin pitää älytä vaatia jotain mistä ei edes missään mitään kerrota.

Tiedän ihan täsmälleen.

Jatkan vielä, että olishan se kiva, että joku aina kantaisi ne palvelut sulle valmiina, mutta valitettavasti ei vaan toimi niin tämä yhteiskunta. Olisi parempi, jos toimisi, mutta ei se ole niin. On pakko ottaa itse selvää ja vaatia sitkeästi. Mä tein selvitykset jo ennen lapsen syntymää, koska arvelin, että jos se ei sitten nuku, en varmasti jaksa selvitellä. Mulla ei ole kumppania, joten oli pakko hoitaa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan Espoossa ja vauva nukkui todella huonosti ja heräili paljon eikä meille kyllä mistään sairaalaunikouluista kerrottu. Googlailin asiaa itse ja vaikutti siltä, että jossain Tammisaaressa saattaisi olla sairaalaunikoulu, mutta sinne ei käytännössä pääse (oliko nyt niin, että on ruuhkautunut tai muuten kunnat ei vain halua tehdä lähetteitä). Ja me ollaan autoton perhe, en edes tiedä millä oltaisiin vauva sinne aina öisin kuskattu.

Se kestää tyyliin 2 yötä ja vanhemmat asuvat sen ajan hotellissa. Sairaalaunikoulu on Suomen ainoa, ja se on vain Hus-alueen asukkaille. Sinne käytännössä voi päästä, jos pyytää lähetteen, mutta jos ei pyydä, ei varmasti pääse.

Ok. Mutta tiedätkö mitä. Kun on itse niin väsymyksestä ja unenpuutteesta sekaisin, että ei enää edes ymmärrä lukemaansa, ei jaksa puhua kuin pakolliset lauseet ja nukahtelee seisaalleen, niin ei ole mitään voimia eikä kapasiteettia selvittää itse tällaista asiaa tai alkaa vaatimalla vaatimaan mitään neuvolassa. Lähinnä vain itkin neuvolassa. Ei voi olla niin, että äidin pitää älytä vaatia jotain mistä ei edes missään mitään kerrota.

Mä itkin neuvolassa väsymystä ja kerran olen soittanut jopa itkupäissäni häkeen, että tekevät lasun. Lasu on tehty kolmesti: Neuvolasta pyydettäessä, häkestä ja itse tein.

Mutta koska vauva voi hyvin ja jaksan hoitaa hänet, apua ei saa.

Sossut sanoivat ettei asiakkuutta aloiteta vauvan voidessa hyvin, äidin uupumus ei ole peruste.

Ilmeisesti Suomessa täytyisi vahingoittaa omaa lastaan että saa apua?!

No, siitä ei ole pelkoa, että lapselleni mitään tekisin, mutta oman fysiikan puolesta pelottaa

Se 6kk allergikon äiti

Ps laitoin lapsen allergialääkärille viestiä lähetteestä unikouluun, kiitos vinkistä täällä

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka kerroit vauvavuoden olevan tosi raskas vauvan unettomuuden takia:

Oletko kysynyt apua seurakunnasta? Seurakunnassa on perhetyöntekijöitä ja esim. korona-aikana ovat joissakin seurakunnissa vieneet lapsia vaunulenkille, jotta äiti on saanut levätä. Ei maksa mitään. Ei päiväunet tietenkään univelkoja kuittaa, mutta saisit taukoja päiviisi.

Meillä vauvan allergioiden ja refluksin takia unet oli tosi rikkonaiset. Aika onneksi auttoi, mutta muistan, miten pitkältä nuo valvotut yöt ja päivät tuntui. Voimia!

Kiitos! Seurakunta ei ole meille vaihtoehto, eivät hyväksy meidän perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka kerroit vauvavuoden olevan tosi raskas vauvan unettomuuden takia:

Oletko kysynyt apua seurakunnasta? Seurakunnassa on perhetyöntekijöitä ja esim. korona-aikana ovat joissakin seurakunnissa vieneet lapsia vaunulenkille, jotta äiti on saanut levätä. Ei maksa mitään. Ei päiväunet tietenkään univelkoja kuittaa, mutta saisit taukoja päiviisi.

Meillä vauvan allergioiden ja refluksin takia unet oli tosi rikkonaiset. Aika onneksi auttoi, mutta muistan, miten pitkältä nuo valvotut yöt ja päivät tuntui. Voimia!

Kiitos! Seurakunta ei ole meille vaihtoehto, eivät hyväksy meidän perhettä.

Ei kannata sulkea seurakuntaa pois, meille kaikki ovat tervetulleita. Ei perheeltä kysytä, kuuluuko perhe kirkkoon tai ketä perheeseen kuuluu. Ei siis kannata stressata, kysy rohkeasti apua. :)

T. Tuo aiempi kommentoija, joka on kirkolla töissä

Kun riittävän pitkään joutuu öisin heräilemään ns. sata kertaa yössä, niin omat unet menee sillä tavalla rikki, että ei pysty enää päivälläkään nukkumaan, vaikka saisi lastenhoitajan ja pääsisi itse päiväunille. Eikä yöllä saa enää nukahdettua itse niiden vauvan aiheuttamisen yöheräämisten jälkeen eli jäätävästä univajeesta huolimatta itse makaa yöt hereillä nukahtamatta sängyssä. Elimistö menee jotenkin niin ylikierroksille ja sellaiseen ihmeelliseen tilaan, että uni ei vain tule. Tätä voidaan hoitaa unilääkkeillä niin, että tainnutetaan lääkkeelliseen uneen viikon ajan joka yöksi. Mutta kuka silloin hoitaa vauvan ja äiti nukkuu lääkepöllyssä? Älkää vastatko että mies, mummi tai kummi, koska niillä, joilla on käynyt näin ei tuo ole realismia. Koko tilanne oltaisiin voitu alunperinkin välttää, jos olisi olemassa sellainen mies, mummi tai kummi, joka osallistuisi vauvan öihin niin, että äiti saa nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan Espoossa ja vauva nukkui todella huonosti ja heräili paljon eikä meille kyllä mistään sairaalaunikouluista kerrottu. Googlailin asiaa itse ja vaikutti siltä, että jossain Tammisaaressa saattaisi olla sairaalaunikoulu, mutta sinne ei käytännössä pääse (oliko nyt niin, että on ruuhkautunut tai muuten kunnat ei vain halua tehdä lähetteitä). Ja me ollaan autoton perhe, en edes tiedä millä oltaisiin vauva sinne aina öisin kuskattu.

Se kestää tyyliin 2 yötä ja vanhemmat asuvat sen ajan hotellissa. Sairaalaunikoulu on Suomen ainoa, ja se on vain Hus-alueen asukkaille. Sinne käytännössä voi päästä, jos pyytää lähetteen, mutta jos ei pyydä, ei varmasti pääse.

Ok. Mutta tiedätkö mitä. Kun on itse niin väsymyksestä ja unenpuutteesta sekaisin, että ei enää edes ymmärrä lukemaansa, ei jaksa puhua kuin pakolliset lauseet ja nukahtelee seisaalleen, niin ei ole mitään voimia eikä kapasiteettia selvittää itse tällaista asiaa tai alkaa vaatimalla vaatimaan mitään neuvolassa. Lähinnä vain itkin neuvolassa. Ei voi olla niin, että äidin pitää älytä vaatia jotain mistä ei edes missään mitään kerrota.

Tiedän ihan täsmälleen.

Jatkan vielä, että olishan se kiva, että joku aina kantaisi ne palvelut sulle valmiina, mutta valitettavasti ei vaan toimi niin tämä yhteiskunta. Olisi parempi, jos toimisi, mutta ei se ole niin. On pakko ottaa itse selvää ja vaatia sitkeästi. Mä tein selvitykset jo ennen lapsen syntymää, koska arvelin, että jos se ei sitten nuku, en varmasti jaksa selvitellä. Mulla ei ole kumppania, joten oli pakko hoitaa itse.

Miten ois empatiaa tarjota?🙄

kyllä minäkin selvitin etukäteen ja toi lasun tekeminen omasta lapsesta oli vika oljenkorsi.

Mutta muutettiinkin Helsinkiin ja karu totuus paljastui: täällä ei ole ennaltaehkäisevää lapsiperheen palvelua kuten aiemmassa kaupungis, jäävuoren huiput hoidetaan ja ei enää niitäkään.

Meillä on vakuutus, mutta se ei kata yhtään mitään vanhemman väsymystä tms.

Kirjoitinki tänne jo pitkälti omat taustat, mutten taho enempää kaapata ap:n ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuli suru nyt taas uuden painoserän synnyttyä kaveripiiriin siitä kaikesta vauvakupla- ja rakkauskuplahössötyksestä. En ole päässyt itse kokemaan mitään tuollaista autuasta olotilaa, ollaan oltu täysin selviytymismoodissa koko ajan. Lapsi lakkasi karjumasta ekan kerran kolmekuisena, ja siinä vaiheessa aloin olla jo todella hapoilla. Kyllähän mä lasta valtavasti rakastan, hän on ihan maailman paras, mutta sellaista ihme vaaleanpunaista mammahöpsähdystä en todellakaan koskaan saanut kokea. Lähinnä vain tappavaa uupumusta, kauhua ja paniikkia.

Täällä! Vauva nyt 6kk ja olen ihan valmis osastolle. Tein pojasta lasun että saisin apua, mutta jonot Helsingissä niin pitkät, etten päässyt edes jonoon. Sossut sanoivat vaan että vauvalla ei ole hätää ja päättivät asiakkuuden.

Mutta mulla on hätä!!

Perhetyöntekijä tosin ei auttaisi unettomuuteen muutenkaan.

Olen valvonut nyt 9kk putkeen, vauvan allergiat valvottivat ekat 3kk ja nyt muu kehitys herättää..

Kun googletan lapsiperheen uni, tulee vinkkejä vauvan nukutukseen!

Olen ihan valmis osastolle ja toivon usein kuolemaa tai vakavaa sairautta itselleni.

Vauva on ihana ja päivisin oikea aurinko, mutta juuri siksi olen niin masentunut, kun vauvavuodesta jää käteen vain uupumus tuskin muistan tästä mitään.

Mistä äidin unettomuuteen saa apua?

Mihin pääsee nukkumaan?

Mies ei yksinkertaisesti voi valvoa öisin vaarallisen työn takia, aiheuttaisi univeloissaan ihmisten kuolemia. Hän on pakottanut mut vapaapäivinään nukkumaan eri huoneeseen, mutta tilanne on jo niin paha, etten stressitasoiltani saa unta.

Vauvan kanssa jaksan vaan minimin, ei puhettakaan että jaksaisin aloittaa muskaria tai uintia

Neuvolasta lähete unikouluun, niin saa kolme yötä nukkua kotona putkeen ilman vauvaa.

Neuvolasta kotipalvelutyöntekijä auttamaan päiviin ja sinä torkuille.

Itse kun imetin, niin lastenlääkäri sanoi, että voi ottaa melatoniinia jos on joku muu sinä yönä huolehtimassa vauvasta. Kun miehellä on seuraava päivä vapaana, niin ota yöksi melatoniinia ja mies huolehtii yöheräilyt.

Hirveästi tsemppiä!

Nää palvelut vaihtelee kunnittain, ei ole mitään kolmen yön unikouluja joka paikassa.

Unikouluun mennään sairaalaan ja käsittääkseni ne ovat joka sairaanhoitopiirissä kolmen yön pituisia. Jokainen sairaanhoitopiiri sairaalaunikouluja järjestää, koska niissä myös tutkitaan onko jotain elimellistä vikaa, joka vaikuttaisi nukkumiseen heikentävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka kerroit vauvavuoden olevan tosi raskas vauvan unettomuuden takia:

Oletko kysynyt apua seurakunnasta? Seurakunnassa on perhetyöntekijöitä ja esim. korona-aikana ovat joissakin seurakunnissa vieneet lapsia vaunulenkille, jotta äiti on saanut levätä. Ei maksa mitään. Ei päiväunet tietenkään univelkoja kuittaa, mutta saisit taukoja päiviisi.

Meillä vauvan allergioiden ja refluksin takia unet oli tosi rikkonaiset. Aika onneksi auttoi, mutta muistan, miten pitkältä nuo valvotut yöt ja päivät tuntui. Voimia!

Kiitos! Seurakunta ei ole meille vaihtoehto, eivät hyväksy meidän perhettä.

Ei kannata sulkea seurakuntaa pois, meille kaikki ovat tervetulleita. Ei perheeltä kysytä, kuuluuko perhe kirkkoon tai ketä perheeseen kuuluu. Ei siis kannata stressata, kysy rohkeasti apua. :)

T. Tuo aiempi kommentoija, joka on kirkolla töissä

Joo, en hetkeäkään epäilekään, että sieltä tulisi työntekijä, jonka kanssa olisi jotain ongelmia. En mä silti tilaa mitään palvelua lafkalta, jonka mielestä lähtökohtaisesti meidän perhe on väärin.

Vertautuu vähän siihen, että tilaisin motoristikerholta lapsenvahdin, koska se on kuitenkin ihan hyvä tyyppi, eikä sen kanssa ole mitään ongelmia.

Lapseni lähelle ei tule sellaisten tahojen edustajia, joiden taustavaikuttimet eivät ole ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuli suru nyt taas uuden painoserän synnyttyä kaveripiiriin siitä kaikesta vauvakupla- ja rakkauskuplahössötyksestä. En ole päässyt itse kokemaan mitään tuollaista autuasta olotilaa, ollaan oltu täysin selviytymismoodissa koko ajan. Lapsi lakkasi karjumasta ekan kerran kolmekuisena, ja siinä vaiheessa aloin olla jo todella hapoilla. Kyllähän mä lasta valtavasti rakastan, hän on ihan maailman paras, mutta sellaista ihme vaaleanpunaista mammahöpsähdystä en todellakaan koskaan saanut kokea. Lähinnä vain tappavaa uupumusta, kauhua ja paniikkia.

Täällä! Vauva nyt 6kk ja olen ihan valmis osastolle. Tein pojasta lasun että saisin apua, mutta jonot Helsingissä niin pitkät, etten päässyt edes jonoon. Sossut sanoivat vaan että vauvalla ei ole hätää ja päättivät asiakkuuden.

Mutta mulla on hätä!!

Perhetyöntekijä tosin ei auttaisi unettomuuteen muutenkaan.

Olen valvonut nyt 9kk putkeen, vauvan allergiat valvottivat ekat 3kk ja nyt muu kehitys herättää..

Kun googletan lapsiperheen uni, tulee vinkkejä vauvan nukutukseen!

Olen ihan valmis osastolle ja toivon usein kuolemaa tai vakavaa sairautta itselleni.

Vauva on ihana ja päivisin oikea aurinko, mutta juuri siksi olen niin masentunut, kun vauvavuodesta jää käteen vain uupumus tuskin muistan tästä mitään.

Mistä äidin unettomuuteen saa apua?

Mihin pääsee nukkumaan?

Mies ei yksinkertaisesti voi valvoa öisin vaarallisen työn takia, aiheuttaisi univeloissaan ihmisten kuolemia. Hän on pakottanut mut vapaapäivinään nukkumaan eri huoneeseen, mutta tilanne on jo niin paha, etten stressitasoiltani saa unta.

Vauvan kanssa jaksan vaan minimin, ei puhettakaan että jaksaisin aloittaa muskaria tai uintia

Neuvolasta lähete unikouluun, niin saa kolme yötä nukkua kotona putkeen ilman vauvaa.

Neuvolasta kotipalvelutyöntekijä auttamaan päiviin ja sinä torkuille.

Itse kun imetin, niin lastenlääkäri sanoi, että voi ottaa melatoniinia jos on joku muu sinä yönä huolehtimassa vauvasta. Kun miehellä on seuraava päivä vapaana, niin ota yöksi melatoniinia ja mies huolehtii yöheräilyt.

Hirveästi tsemppiä!

Nää palvelut vaihtelee kunnittain, ei ole mitään kolmen yön unikouluja joka paikassa.

Unikouluun mennään sairaalaan ja käsittääkseni ne ovat joka sairaanhoitopiirissä kolmen yön pituisia. Jokainen sairaanhoitopiiri sairaalaunikouluja järjestää, koska niissä myös tutkitaan onko jotain elimellistä vikaa, joka vaikuttaisi nukkumiseen heikentävästi.

Suomessa on tasan yksi sairaalaunikoulu ja se on Hus-alueen asukkaille. Ei ole mikään automaattinen palvelu. Muualla Suomessa asuvat eivät sellaiseen pääse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan Espoossa ja vauva nukkui todella huonosti ja heräili paljon eikä meille kyllä mistään sairaalaunikouluista kerrottu. Googlailin asiaa itse ja vaikutti siltä, että jossain Tammisaaressa saattaisi olla sairaalaunikoulu, mutta sinne ei käytännössä pääse (oliko nyt niin, että on ruuhkautunut tai muuten kunnat ei vain halua tehdä lähetteitä). Ja me ollaan autoton perhe, en edes tiedä millä oltaisiin vauva sinne aina öisin kuskattu.

Se kestää tyyliin 2 yötä ja vanhemmat asuvat sen ajan hotellissa. Sairaalaunikoulu on Suomen ainoa, ja se on vain Hus-alueen asukkaille. Sinne käytännössä voi päästä, jos pyytää lähetteen, mutta jos ei pyydä, ei varmasti pääse.

Ok. Mutta tiedätkö mitä. Kun on itse niin väsymyksestä ja unenpuutteesta sekaisin, että ei enää edes ymmärrä lukemaansa, ei jaksa puhua kuin pakolliset lauseet ja nukahtelee seisaalleen, niin ei ole mitään voimia eikä kapasiteettia selvittää itse tällaista asiaa tai alkaa vaatimalla vaatimaan mitään neuvolassa. Lähinnä vain itkin neuvolassa. Ei voi olla niin, että äidin pitää älytä vaatia jotain mistä ei edes missään mitään kerrota.

Tiedän ihan täsmälleen.

Jatkan vielä, että olishan se kiva, että joku aina kantaisi ne palvelut sulle valmiina, mutta valitettavasti ei vaan toimi niin tämä yhteiskunta. Olisi parempi, jos toimisi, mutta ei se ole niin. On pakko ottaa itse selvää ja vaatia sitkeästi. Mä tein selvitykset jo ennen lapsen syntymää, koska arvelin, että jos se ei sitten nuku, en varmasti jaksa selvitellä. Mulla ei ole kumppania, joten oli pakko hoitaa itse.

Joo minä en tajunnut ennen vauvan saamista selvittää jotain sairaalaunikoulupalveluita. Ei tullut mieleenkään, että sellaisia olisi tai niille voisi olla tarvetta. Kaikki lähipiirin vauvat ovat nukkuneet vähintään kohtuullisesti. Tyhmä minä kun en tajunnut kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä selvittää itse ennen kuin lapsen sain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan Espoossa ja vauva nukkui todella huonosti ja heräili paljon eikä meille kyllä mistään sairaalaunikouluista kerrottu. Googlailin asiaa itse ja vaikutti siltä, että jossain Tammisaaressa saattaisi olla sairaalaunikoulu, mutta sinne ei käytännössä pääse (oliko nyt niin, että on ruuhkautunut tai muuten kunnat ei vain halua tehdä lähetteitä). Ja me ollaan autoton perhe, en edes tiedä millä oltaisiin vauva sinne aina öisin kuskattu.

Se kestää tyyliin 2 yötä ja vanhemmat asuvat sen ajan hotellissa. Sairaalaunikoulu on Suomen ainoa, ja se on vain Hus-alueen asukkaille. Sinne käytännössä voi päästä, jos pyytää lähetteen, mutta jos ei pyydä, ei varmasti pääse.

Höpö! Sairaalaunikouluja järjestetään ihan tavallisilla lastenosastoilla. Meidän vauva esimerkiksi kävi sairaalaunikoulun Satasairaalassa Porissa. Lähetteen sairaalaunikouluun saa neuvolasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan Espoossa ja vauva nukkui todella huonosti ja heräili paljon eikä meille kyllä mistään sairaalaunikouluista kerrottu. Googlailin asiaa itse ja vaikutti siltä, että jossain Tammisaaressa saattaisi olla sairaalaunikoulu, mutta sinne ei käytännössä pääse (oliko nyt niin, että on ruuhkautunut tai muuten kunnat ei vain halua tehdä lähetteitä). Ja me ollaan autoton perhe, en edes tiedä millä oltaisiin vauva sinne aina öisin kuskattu.

Se kestää tyyliin 2 yötä ja vanhemmat asuvat sen ajan hotellissa. Sairaalaunikoulu on Suomen ainoa, ja se on vain Hus-alueen asukkaille. Sinne käytännössä voi päästä, jos pyytää lähetteen, mutta jos ei pyydä, ei varmasti pääse.

Ok. Mutta tiedätkö mitä. Kun on itse niin väsymyksestä ja unenpuutteesta sekaisin, että ei enää edes ymmärrä lukemaansa, ei jaksa puhua kuin pakolliset lauseet ja nukahtelee seisaalleen, niin ei ole mitään voimia eikä kapasiteettia selvittää itse tällaista asiaa tai alkaa vaatimalla vaatimaan mitään neuvolassa. Lähinnä vain itkin neuvolassa. Ei voi olla niin, että äidin pitää älytä vaatia jotain mistä ei edes missään mitään kerrota.

Tiedän ihan täsmälleen.

Jatkan vielä, että olishan se kiva, että joku aina kantaisi ne palvelut sulle valmiina, mutta valitettavasti ei vaan toimi niin tämä yhteiskunta. Olisi parempi, jos toimisi, mutta ei se ole niin. On pakko ottaa itse selvää ja vaatia sitkeästi. Mä tein selvitykset jo ennen lapsen syntymää, koska arvelin, että jos se ei sitten nuku, en varmasti jaksa selvitellä. Mulla ei ole kumppania, joten oli pakko hoitaa itse.

Miten ois empatiaa tarjota?🙄

kyllä minäkin selvitin etukäteen ja toi lasun tekeminen omasta lapsesta oli vika oljenkorsi.

Mutta muutettiinkin Helsinkiin ja karu totuus paljastui: täällä ei ole ennaltaehkäisevää lapsiperheen palvelua kuten aiemmassa kaupungis, jäävuoren huiput hoidetaan ja ei enää niitäkään.

Meillä on vakuutus, mutta se ei kata yhtään mitään vanhemman väsymystä tms.

Kirjoitinki tänne jo pitkälti omat taustat, mutten taho enempää kaapata ap:n ketjua.

Täh, mä asun Helsingissä ja meillä käy mm. lapsiperheiden kotipalvelu. Lisäksi oon käynyt neuvolan uniryhmissä. Ja sit on tosiaan saatavilla se Suomen ainoa sairaalaunikoulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan Espoossa ja vauva nukkui todella huonosti ja heräili paljon eikä meille kyllä mistään sairaalaunikouluista kerrottu. Googlailin asiaa itse ja vaikutti siltä, että jossain Tammisaaressa saattaisi olla sairaalaunikoulu, mutta sinne ei käytännössä pääse (oliko nyt niin, että on ruuhkautunut tai muuten kunnat ei vain halua tehdä lähetteitä). Ja me ollaan autoton perhe, en edes tiedä millä oltaisiin vauva sinne aina öisin kuskattu.

Se kestää tyyliin 2 yötä ja vanhemmat asuvat sen ajan hotellissa. Sairaalaunikoulu on Suomen ainoa, ja se on vain Hus-alueen asukkaille. Sinne käytännössä voi päästä, jos pyytää lähetteen, mutta jos ei pyydä, ei varmasti pääse.

Ok. Mutta tiedätkö mitä. Kun on itse niin väsymyksestä ja unenpuutteesta sekaisin, että ei enää edes ymmärrä lukemaansa, ei jaksa puhua kuin pakolliset lauseet ja nukahtelee seisaalleen, niin ei ole mitään voimia eikä kapasiteettia selvittää itse tällaista asiaa tai alkaa vaatimalla vaatimaan mitään neuvolassa. Lähinnä vain itkin neuvolassa. Ei voi olla niin, että äidin pitää älytä vaatia jotain mistä ei edes missään mitään kerrota.

Tiedän ihan täsmälleen.

Jatkan vielä, että olishan se kiva, että joku aina kantaisi ne palvelut sulle valmiina, mutta valitettavasti ei vaan toimi niin tämä yhteiskunta. Olisi parempi, jos toimisi, mutta ei se ole niin. On pakko ottaa itse selvää ja vaatia sitkeästi. Mä tein selvitykset jo ennen lapsen syntymää, koska arvelin, että jos se ei sitten nuku, en varmasti jaksa selvitellä. Mulla ei ole kumppania, joten oli pakko hoitaa itse.

Joo minä en tajunnut ennen vauvan saamista selvittää jotain sairaalaunikoulupalveluita. Ei tullut mieleenkään, että sellaisia olisi tai niille voisi olla tarvetta. Kaikki lähipiirin vauvat ovat nukkuneet vähintään kohtuullisesti. Tyhmä minä kun en tajunnut kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä selvittää itse ennen kuin lapsen sain.

Jep ja varmaan ihanaa lukea pään aukomista sen takia nyt naisten pitäs tukea toisiaan kuittailun sijasta.