Vertaistukea? Muita, joilla on ollut järkyttävän rankka vauvavuosi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan Espoossa ja vauva nukkui todella huonosti ja heräili paljon eikä meille kyllä mistään sairaalaunikouluista kerrottu. Googlailin asiaa itse ja vaikutti siltä, että jossain Tammisaaressa saattaisi olla sairaalaunikoulu, mutta sinne ei käytännössä pääse (oliko nyt niin, että on ruuhkautunut tai muuten kunnat ei vain halua tehdä lähetteitä). Ja me ollaan autoton perhe, en edes tiedä millä oltaisiin vauva sinne aina öisin kuskattu.

Se kestää tyyliin 2 yötä ja vanhemmat asuvat sen ajan hotellissa. Sairaalaunikoulu on Suomen ainoa, ja se on vain Hus-alueen asukkaille. Sinne käytännössä voi päästä, jos pyytää lähetteen, mutta jos ei pyydä, ei varmasti pääse.

Ok. Mutta tiedätkö mitä. Kun on itse niin väsymyksestä ja unenpuutteesta sekaisin, että ei enää edes ymmärrä lukemaansa, ei jaksa puhua kuin pakolliset lauseet ja nukahtelee seisaalleen, niin ei ole mitään voimia eikä kapasiteettia selvittää itse tällaista asiaa tai alkaa vaatimalla vaatimaan mitään neuvolassa. Lähinnä vain itkin neuvolassa. Ei voi olla niin, että äidin pitää älytä vaatia jotain mistä ei edes missään mitään kerrota.

Tiedän ihan täsmälleen.

Jatkan vielä, että olishan se kiva, että joku aina kantaisi ne palvelut sulle valmiina, mutta valitettavasti ei vaan toimi niin tämä yhteiskunta. Olisi parempi, jos toimisi, mutta ei se ole niin. On pakko ottaa itse selvää ja vaatia sitkeästi. Mä tein selvitykset jo ennen lapsen syntymää, koska arvelin, että jos se ei sitten nuku, en varmasti jaksa selvitellä. Mulla ei ole kumppania, joten oli pakko hoitaa itse.

Joo minä en tajunnut ennen vauvan saamista selvittää jotain sairaalaunikoulupalveluita. Ei tullut mieleenkään, että sellaisia olisi tai niille voisi olla tarvetta. Kaikki lähipiirin vauvat ovat nukkuneet vähintään kohtuullisesti. Tyhmä minä kun en tajunnut kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä selvittää itse ennen kuin lapsen sain.

Jep ja varmaan ihanaa lukea pään aukomista sen takia nyt naisten pitäs tukea toisiaan kuittailun sijasta.

No ei ollut tarkoitus aukoa päätä, mutta jos ei edes pyydä lähetettä sairaalaunikouluun, niin eihän sinne sitten tietenkään voi päästä. Ei kannata etukäteen päättää, ettei voi saada apua. On tosi raskasta jos tulee palveluissa ohitetuksi, mutta kyllä pitää itse osata myös sanoa mitä tarvitsee, ja aika lujastikin, koska kaikki palvelu on kortilla kuten tiedämme.

Miten voi pyytää lähetettä paikkaan josta ei tiedä?

Mä kysyin unikoulusta yleistasolla tietämättä onko Husissa,

mutta pojan allergian takia kuulemma ei päästä, eka poissuljetaan kuulemma heräämiset mahdollisesti aiheuttavat allergiat

Se 6kk äiti

Minuakin kiinnostaisi millä logiikalla terveyspalvelut voisivat perustua siihen, että pääsee vain niihin hoitoihin, joihin osaa itse pyytää lähetteen vaikka hoidoista ei kerrottaisi tai tiedotettaisi yhtään missään.

Tälleehän Kelankin etuudet toimii, ei niistä infoja jaella muille kuin muualta muuttaville. Mummonikin kuoli ja selvisi vasta vuosien päästä, ettei ollut ikinä saanut ansaitsemiaan etuuksia kun ei osannut pyytää.

Neuvolassa oli ohjeläpyskä: Maa ha n muu ttaja, näihin etuuksiin olet oikeutettu!

Miksei tällaista ole suomalaisillekin? Joka vuosi miljoonia jää saamatta tukia, kun ei ymmärretä hakea.

Helsingissä sekä lapsettomuusklinikka että tiettyjen paikkojen sh-piirit ja lastensuojelu ovat ylibuukattuja, eivätkä veroja maksavat kan tikset pääse palveluiden piiriin.

Perhetyöntekijät ovat kiinni ma mu perheissä. Lasussa töissä oleva ystäväni kertoi, että ma mut kuormittavat heitä hirveästi.

Vuosaaressa opettaja-ystäväni joutuu oikeuteen pahoinpitelystä, kun otti lippiksen ma mun päästä. Kuulemma opettajia ei saada sinne saati lääkäreitä, 9 virkaa auki Vuosaaressa!

Tämä tilanne idässä ja pohjois/koillisessa.

Malmillekaan ei saada lääkäreitä eikä hoitajia, syy siihen selviää vierailemalla päivystyksessä.

Seurasin siellä kun eräs ma mu vaati saada koronarokotteen PÄIVYSTYKSESTÄ.

Hoitaja tappeli puoli tuntia saadakseen tuon ulos.

Aulassa ma mu perhe puolestaan ruuhkautti sairaanhoitajan vaatimalla palveluita; tuolia, vettä, ja yksi vaati hoitajaa vahtimaan lastaan lääkärissä käynnin ajaksi!

Google tran s lator lauloi vaan.

En ollut ma mu vastainen ennen kuin muutin Helsinkiin. Nyt todellakin olen.

Jos yhtään tietäisit asioista, lääkäreitä ei saa mihinkään, kaikkein vähiten niille paikkakunnille, joissa on kaikkein vähiten ma muja. Syy on lääkäripula.

Mitä tulee mummoosi, missä olivat omaiset kun mummo olisi tarvinnut apua? Viranomainenko nykyään hoitaa omaisten asiat?

Jos yhtään tietäisit asioista, niin Helsingissä on kylläkin terveysasemia, joissa on hyvin lääkäreitä ja lääkärit hakeutuu niihin töihin. Ei siis mitään lääkäripulaa. Sitten on alueita, joissa terveysasemille on mahdoton saada lääkäriä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan Espoossa ja vauva nukkui todella huonosti ja heräili paljon eikä meille kyllä mistään sairaalaunikouluista kerrottu. Googlailin asiaa itse ja vaikutti siltä, että jossain Tammisaaressa saattaisi olla sairaalaunikoulu, mutta sinne ei käytännössä pääse (oliko nyt niin, että on ruuhkautunut tai muuten kunnat ei vain halua tehdä lähetteitä). Ja me ollaan autoton perhe, en edes tiedä millä oltaisiin vauva sinne aina öisin kuskattu.

Se kestää tyyliin 2 yötä ja vanhemmat asuvat sen ajan hotellissa. Sairaalaunikoulu on Suomen ainoa, ja se on vain Hus-alueen asukkaille. Sinne käytännössä voi päästä, jos pyytää lähetteen, mutta jos ei pyydä, ei varmasti pääse.

Ok. Mutta tiedätkö mitä. Kun on itse niin väsymyksestä ja unenpuutteesta sekaisin, että ei enää edes ymmärrä lukemaansa, ei jaksa puhua kuin pakolliset lauseet ja nukahtelee seisaalleen, niin ei ole mitään voimia eikä kapasiteettia selvittää itse tällaista asiaa tai alkaa vaatimalla vaatimaan mitään neuvolassa. Lähinnä vain itkin neuvolassa. Ei voi olla niin, että äidin pitää älytä vaatia jotain mistä ei edes missään mitään kerrota.

Tiedän ihan täsmälleen.

Jatkan vielä, että olishan se kiva, että joku aina kantaisi ne palvelut sulle valmiina, mutta valitettavasti ei vaan toimi niin tämä yhteiskunta. Olisi parempi, jos toimisi, mutta ei se ole niin. On pakko ottaa itse selvää ja vaatia sitkeästi. Mä tein selvitykset jo ennen lapsen syntymää, koska arvelin, että jos se ei sitten nuku, en varmasti jaksa selvitellä. Mulla ei ole kumppania, joten oli pakko hoitaa itse.

Joo minä en tajunnut ennen vauvan saamista selvittää jotain sairaalaunikoulupalveluita. Ei tullut mieleenkään, että sellaisia olisi tai niille voisi olla tarvetta. Kaikki lähipiirin vauvat ovat nukkuneet vähintään kohtuullisesti. Tyhmä minä kun en tajunnut kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä selvittää itse ennen kuin lapsen sain.

Jep ja varmaan ihanaa lukea pään aukomista sen takia nyt naisten pitäs tukea toisiaan kuittailun sijasta.

No ei ollut tarkoitus aukoa päätä, mutta jos ei edes pyydä lähetettä sairaalaunikouluun, niin eihän sinne sitten tietenkään voi päästä. Ei kannata etukäteen päättää, ettei voi saada apua. On tosi raskasta jos tulee palveluissa ohitetuksi, mutta kyllä pitää itse osata myös sanoa mitä tarvitsee, ja aika lujastikin, koska kaikki palvelu on kortilla kuten tiedämme.

Miten voi pyytää lähetettä paikkaan josta ei tiedä?

Mä kysyin unikoulusta yleistasolla tietämättä onko Husissa,

mutta pojan allergian takia kuulemma ei päästä, eka poissuljetaan kuulemma heräämiset mahdollisesti aiheuttavat allergiat

Se 6kk äiti

Eikö tämä ole hyvä asia? Ensin tutkitaan allergiat, jotka sitä valvomista aiheuttaa. On hyödytöntä pitää unikoulua, jos huonojen unien syy on allergiat.

Sinänsä noin joo. Mutta sen pitäisi olla sellainen putki, että eka steppi on selvittää allergiat ja muut sairaudet ja jos ei löydy niin suoraan pyytämättä lähete unikoiluun.

Ainakin minun kokemuksen mukaan jo pääsy allergiaselvittelyihin neuvolan kautta on käytännössä mahdotonta.

Ei sitä neuvolan kautta tarvitsekaan järjestyä. Menee yksityiselle tai varaa terveyskeskuslääkärille ajan, joka kirjoittaa lähetteen erikoislääkärille.

Miten ajattelit unikoulun auttavan uniongelmiin, joiden syynä on allergian aiheuttamat vatsa- ja suolisto-oireet? Kuinka hyvin itse nukkuisit, jos vatsaan koskee?

Miksi sä epäempatiatykki tulet tänne ketjuun julistamaan? Ymmärrätkö yhtään miten tuollainen määräilevä soturiasenne satuttaa jo ennestään väsyneitä äitejä?

Todellakin neuvolan kautta nämä PITÄISI mennä, vai miksi koko neuvolajärjestelmä edes on olemassa?

Meillä on vakuutus nyt, mutta esikoisen kohdalla ei älytty vielä ottaa, kun ei tajuttu julkisen terveydenhuollon olevan niin luokatonta ja neuvolalääkärien palvelevan vain systeemiä.

Apua sieltä ei saa.

Kaksi neuvolalääkäriä tutki kuopuksen ja totesivat terveeksi.

Lasten allergologi Pihlajalinnassa otti hoitoon heti ja jo vilkaistessa totesi, että iho viittaa allergiaan.

Neuvolassa vauvan hengityksen rohina, ihottuma, vatsan pallomainen muoto ja oksentelu ja ummetus oli NORMAALIA.

Ja sano nyt vielä, että vakuutuskin täytyy älytä itse ottaa? Lähes 600e vuodessa maksava vakuutus saatetaan jättää ottamatta ihan vaan siksi, kun luotetaan meidän maailman parhaaseen terveydenhuoltojärjestelmään.

Harmi vaan, että se hoitaa vaan sieltä loppupäästä jäävuoren huippuja, ei ennaltaehkäise.

Jep. Ja minä muuten tunnen useamman lääkärin, jotka eivät ole ottaneet vauvalleen/lapselleen terveysvakuutusta, koska ovat olleet sitä mieltä, että Suomessa on laadukas julkinen terveydenhuolto. Tämä Pk-seudulla siis. Eli jos lääkäritkin jättää tietoisesti ottamatta vakuutuksen vauvalle, niin on törkeää syyllistää tavallista ihmistä siitä, että ei ottanut vakuutusta.

Joo vakuutusta ei tarvita jos satut asumaan Munkassa muitten lääkäreitten ja juristien kanssa 😂

Me kun ostettiin asunto niin välteltiin vaan itää! Muttei älytty varoa pohjois-helsinkiä🤦🏻

Ei tullut mieleenkään, että tilanne voi olla näin paha julkisella.

Kävin muuten Kampin neuvolassa jälkitarkastuksessa, oli ihan kuin ois eri maahan muuttanut😩Ts. takas siihen Suomeen, jossa tunsi asuvansa Suomessa myös odotustilassa.

Lapsi voi olla hankala. Minulla oli sellainen poikavauva. Tuntui että ei nuku koskaan. Ei illalla, heräsi yöllä tunnin kuluttua, aamulla neljältä vaatimassa ruokaa eikä nukkunut kuin pieniä, hauraita pätkiä. Kun poika täytti viisi vuotta, hän alkoi nukkua yöt. Sain silloin toisen lapsen, joka oli tyttö. Hän oli ihana. Alkoi nukkua illalla klo 21. Seuraavan kerran heräsi viiden maissa aamulla. Syötin hänet ja hän nukkui sen jälkeen aamu yhdeksään. Lapset voivat olla erilaisia. Tsemppiä ap. Onneksi lapset kasvavat.

Tästäkin keskustelusta näkee miksi on sanonta, että nainen on naiselle susi.

En voi inhota mitään muita kommentteja kuin tyytyväinen vauva, helppo vauva jne. Ärsyttävää lässyttämistä. Mitä se edes tarkoittaa? Samat äitylit kuitenkin ovat myös valittaneet lapsistaan, mutta aina pitää mainostaa sellaisella ärsyttävällä lässytysäänellä "Pirkko-Petteri oli niin helppo vauva".

Kamalia kokemuksia teillä, paljon voimia jaksamiseen!

Näitä lukiessa melkein hävettää, että itse koen vauva-ajan olevan raskasta vaikka meilläkin on varmasti monia muita vaativampi kullanmuru.

Vauva on nyt vasta 3kk, joten jaksan välillä parempina päivinä elätellä toiveita siitä, että tämä vielä helpottuisi. Ihan ensimmäiset pari viikkoa nukkui normaalin verran ja heräsi tosiaan sen 3h välein käytännössä vain syömään ja nukkui lisää. Sitten yhtäkkiä nukkuminen loppui. Ainut poikkeus on ihan alkuyöstä, kun ottaa putkeen 3-4h unta, mutta kaikki unipätkät tuota lukuunottamatta kestävät 5-15 minuuttia ja muun ajan itkee. On koliikkia ja refluksia päivittäin. Vaunuissa ei viihdy ollenkaa, ei edes liikkuvissa eli olemme jumissa kotona kaiket päivät.

Mies nukkuu päivät, eli haastetta tuo myös se, että yritän pitää vauvan hiljaisena, että mies saisi nukutuksi. Mutta poiskaan emme tosiaan voi lähteä kun vauva ei viihdy.

Harmittaa kun minäkin olisin halunnut useamman lapsen, mutta mieskin on todennut jo ääneen että ei tiedä miten aika kultaisi tästä muistot. Olemme myös sen ikäisiä, ettei ole aikaa odotella vuosia.

Onneksi lapsi on kuitenkin valtavan rakas - ei tätä varmaan muuten jaksaisi.

Mulla ei mielestäni ollut mitään odotuksia vauvavuoden suhteen, tiesin kyllä, että voi olla tosi rankkaakin. Nyt kuitenkin alkaa pikku hiljaa näköjään purkautua tässä joku trauma, kun kuuntelee kavereiden onnellisia vauvajuttuja. Tuntuu tosi surulliselta, että meidän vauvavuosi meni näin. Tajuan kyllä järjellä, että turha sitä on surra, kun ei asialle mitään voi, ja pääasia on, että ollaan hengissä ja lapsesta on pidetty niin hyvää huolta kuin on pystytty. Myöhemmissä vaiheissa voi sitten tulla hienoja ja ihania juttuja. Näköjään silti surettaa, tuntuu niin kuin olisi menettänyt jotain, jonka kokemiseen oli vain yksi mahdollisuus. En liiottele, kun sanon, että oikeasti tuntuu, kuin olisi käynyt lähellä kuolemaa. Siitä on äitiyden onni ja hehku kaukana, kun ei nuku vuoteen. Siis oikeasti, ei silleen "taas se herätti kuudelta, voi ei." Ap

Se rankkuus nyt ei aina ole sitä, ettei nukuta minuuttiakaan putkeen ennen kuin lapsi on vuoden.

Itselläni vauva heräili joitakin kertoja yössä, muttei ollut koliikkeja tms.

Mutta rankkuus oli siinä, miten yksin jäin vauvan saatuani, arvosteluja kyllä sateli joka suunnasta.

Lapseni isä vetäytyi hommasta sivummalle likipitäen heti vauvan synnyttyä. Ja lapsi oli yhdessä toivomalla toivottu.

Erosimme sitten myöhemmin.

Syvä rakkaus lapseen auttoi aika jaksamaan, mutten lähtisi enää uuteen vauva-arkeen.

Mun mielestä tää vauva-aika on vain vaihe joka pitää sietää jos oman lapsen haluaa. Mulla ei ole koskaan ollut mitään vauvakuumetta tmv. Päinvastoin, nytkin vain odotan että vauva kasvaa isommaksi (4 kk nyt). Nousee karvat pystyyn jos kuulee jonkun sanovan "voi nauti nyt vauva-ajasta". Siis mitä nautinnollista on jatkuvassa väsymyksessä katkonaisten yöunien takia? Tai vauvan huudossa, jos on mahavaivaa tmv? Pukluisissa vaatteissa, vaipparumbassa? Oman ja parisuhdeajan puute tuo omat haasteensa kuvioon. Lapsi on äärettömän rakas, mutta kyllä tätä vauva-aikaa romantisoidaan ihan liikaa.

Oon aidosti pahoillani kaikkiem niiden puolesta joilla vaikea vauvavuosi :( nukkuminen on kaikille ihmisille tärkeää ja jos nukkuu pitkään vajavaisesti, se varmasti vaikuttaa kaikkeen. Onneksi ei kestä ikuisesti vaikka siltä saattaa tuntuakin ja tuntuu siinä hetkellä merkityksettömältä.

Vierailija kirjoitti:

Kamalia kokemuksia teillä, paljon voimia jaksamiseen!

Näitä lukiessa melkein hävettää, että itse koen vauva-ajan olevan raskasta vaikka meilläkin on varmasti monia muita vaativampi kullanmuru.

Vauva on nyt vasta 3kk, joten jaksan välillä parempina päivinä elätellä toiveita siitä, että tämä vielä helpottuisi. Ihan ensimmäiset pari viikkoa nukkui normaalin verran ja heräsi tosiaan sen 3h välein käytännössä vain syömään ja nukkui lisää. Sitten yhtäkkiä nukkuminen loppui. Ainut poikkeus on ihan alkuyöstä, kun ottaa putkeen 3-4h unta, mutta kaikki unipätkät tuota lukuunottamatta kestävät 5-15 minuuttia ja muun ajan itkee. On koliikkia ja refluksia päivittäin. Vaunuissa ei viihdy ollenkaa, ei edes liikkuvissa eli olemme jumissa kotona kaiket päivät.

Mies nukkuu päivät, eli haastetta tuo myös se, että yritän pitää vauvan hiljaisena, että mies saisi nukutuksi. Mutta poiskaan emme tosiaan voi lähteä kun vauva ei viihdy.

Harmittaa kun minäkin olisin halunnut useamman lapsen, mutta mieskin on todennut jo ääneen että ei tiedä miten aika kultaisi tästä muistot. Olemme myös sen ikäisiä, ettei ole aikaa odotella vuosia.

Onneksi lapsi on kuitenkin valtavan rakas - ei tätä varmaan muuten jaksaisi.

Kuulostaa aika tavalliselta 3 kk elämältä :D Tuo on vielä lyhyt aika, saattaa oikeasti kääntyä ihan mihin suuntaan tahansa. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Se rankkuus nyt ei aina ole sitä, ettei nukuta minuuttiakaan putkeen ennen kuin lapsi on vuoden.

Itselläni vauva heräili joitakin kertoja yössä, muttei ollut koliikkeja tms.

Mutta rankkuus oli siinä, miten yksin jäin vauvan saatuani, arvosteluja kyllä sateli joka suunnasta.

Lapseni isä vetäytyi hommasta sivummalle likipitäen heti vauvan synnyttyä. Ja lapsi oli yhdessä toivomalla toivottu.

Erosimme sitten myöhemmin.

Syvä rakkaus lapseen auttoi aika jaksamaan, mutten lähtisi enää uuteen vauva-arkeen.

Mä olin myös yksin, ja vauva ei nukkunut vuoteen. Raskaampaa olisi ollut, jos vierellä olisi ollut joku, joka ei osallistu. Olipa ainakin selvää alusta saakka, että yksin hoidan. Mutta en suosittele kenellekään kyllä tätä kokemusta.

Meillä on ollut kaksi vaativaa vauvaa. Molemmat ovat nukkuneet päiväunensa vain kantorepussa pikku pätkissä ja huutaneet käytännössä ensimmäiset 6kk elämästään. Luulen, että meillä syynä oli yhdistelmä refluksioireita ja herkkää temperamenttia.

Esikoinen on nyt 5-vuotias ja hänellä on edelleen tiettyä herkkyyttä eli loukkaantuu todella herkästi, reagoi herkästi itkulla esim. pettymyksiin ja kuormittuu uusissa tilanteissa nopeasti. Herkkyys näkyy myös aistipuolella eli esim. tietyt vaatteet eivät kelpaa, kun saumat ja laput painaa tai kangas hiertää. Toisaalta tällainen herkkä lapsi on hirveän hoksaava, muut huomioonottava ja empaattinen.

Asiat kyllä järjestyy ajan kanssa, mutta itsekin kamppailen pettymyksen tunteiden kanssa, kun en ikinä mitään täydellistä vauvakuplaa saanut kokea. Parisuhdekin on ottanut osumaa pahasti tässä uupumuksen keskellä. Myös myöhemmät vaiheet esikoisen kasvussa ovat varmaan olleet keskimääräistä raskaampia, vaikka en silti lastani toiseen vaihtaisi ja hänellä on omat aivan hurmaavatkin puolensa.

Meillä esikoisen kanssa meni nukkuminen tosi huonosti. Se oli oikeasti tosi kamalaa, ja sellaista että vuoden laski oliko saanut nukuttua sellaisen ja sellaisen pätkän. Joskus en nukahtanut ollenkaan, kun jännitin että kohta taas herään. Mielenterveys oli mennä, ja oikeasti siinä menee synkkiin vesiin.

Kieltämättä silloin tajusin, että totta kai kaikki ovat vauvavuonna väsyneitä, kyllähän yksikin herätys väsyttää, mutta on siinä silti isoja aste-eroja. En todellakaan ollut hankkimassa toista lasta putkeen. Pelkäsin että päätyisin järveen kummankin kanssa..

Meillä seuraava lapsi syntyi vasta 5 vuoden päästä, ja se meni tyypillisemmin. Joskus väsytti, mutta suurimman osan aikaa oli kohtuullista. Tästäkin jo vuosia.

En enää oikeastaan mieti esikoisen vauvavuotta katkerasti. Meni kuten meni. Vaiheita ja asioita on riittänyt senkin jälkeen. Jos jotain hyvää keksin, niin minut ja miehen se hitsasi paremmin yhteen, vaikka oli siis riitoja ja vaikeaakin. Mutta loppujen lopuksi.

Aika monilla on ollut jotain vaikeaa: tosi vaikea synnytys, synnytyksen jälkeinen masennus, lapsella isoja terveysongelmia. En tarkoita tätä vähättelyksi, kuten sanottu oma mielenterveys oli mennä väsymyksen kanssa, mutta vertailu muihin on lopulta turhaa..

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei mielestäni ollut mitään odotuksia vauvavuoden suhteen, tiesin kyllä, että voi olla tosi rankkaakin. Nyt kuitenkin alkaa pikku hiljaa näköjään purkautua tässä joku trauma, kun kuuntelee kavereiden onnellisia vauvajuttuja. Tuntuu tosi surulliselta, että meidän vauvavuosi meni näin. Tajuan kyllä järjellä, että turha sitä on surra, kun ei asialle mitään voi, ja pääasia on, että ollaan hengissä ja lapsesta on pidetty niin hyvää huolta kuin on pystytty. Myöhemmissä vaiheissa voi sitten tulla hienoja ja ihania juttuja. Näköjään silti surettaa, tuntuu niin kuin olisi menettänyt jotain, jonka kokemiseen oli vain yksi mahdollisuus. En liiottele, kun sanon, että oikeasti tuntuu, kuin olisi käynyt lähellä kuolemaa. Siitä on äitiyden onni ja hehku kaukana, kun ei nuku vuoteen. Siis oikeasti, ei silleen "taas se herätti kuudelta, voi ei." Ap

Ihan sama fiilis! Ekalta puolelta vuodelta en paljoa muista, sen verran univajetta oli. Zombina mentiin ja toivottiin parasta, katteltiin kuvista myöhemmin mitä tuli tehtyä ja miten kalpeita raakileita me miehen kanssa niissä ollaan.

Ihanaa ja kamalaa samalla, että on muitakin samassa veneessä!

Se kohta 2v:n äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan Espoossa ja vauva nukkui todella huonosti ja heräili paljon eikä meille kyllä mistään sairaalaunikouluista kerrottu. Googlailin asiaa itse ja vaikutti siltä, että jossain Tammisaaressa saattaisi olla sairaalaunikoulu, mutta sinne ei käytännössä pääse (oliko nyt niin, että on ruuhkautunut tai muuten kunnat ei vain halua tehdä lähetteitä). Ja me ollaan autoton perhe, en edes tiedä millä oltaisiin vauva sinne aina öisin kuskattu.

Se kestää tyyliin 2 yötä ja vanhemmat asuvat sen ajan hotellissa. Sairaalaunikoulu on Suomen ainoa, ja se on vain Hus-alueen asukkaille. Sinne käytännössä voi päästä, jos pyytää lähetteen, mutta jos ei pyydä, ei varmasti pääse.

Ok. Mutta tiedätkö mitä. Kun on itse niin väsymyksestä ja unenpuutteesta sekaisin, että ei enää edes ymmärrä lukemaansa, ei jaksa puhua kuin pakolliset lauseet ja nukahtelee seisaalleen, niin ei ole mitään voimia eikä kapasiteettia selvittää itse tällaista asiaa tai alkaa vaatimalla vaatimaan mitään neuvolassa. Lähinnä vain itkin neuvolassa. Ei voi olla niin, että äidin pitää älytä vaatia jotain mistä ei edes missään mitään kerrota.

Tiedän ihan täsmälleen.

Jatkan vielä, että olishan se kiva, että joku aina kantaisi ne palvelut sulle valmiina, mutta valitettavasti ei vaan toimi niin tämä yhteiskunta. Olisi parempi, jos toimisi, mutta ei se ole niin. On pakko ottaa itse selvää ja vaatia sitkeästi. Mä tein selvitykset jo ennen lapsen syntymää, koska arvelin, että jos se ei sitten nuku, en varmasti jaksa selvitellä. Mulla ei ole kumppania, joten oli pakko hoitaa itse.

Joo minä en tajunnut ennen vauvan saamista selvittää jotain sairaalaunikoulupalveluita. Ei tullut mieleenkään, että sellaisia olisi tai niille voisi olla tarvetta. Kaikki lähipiirin vauvat ovat nukkuneet vähintään kohtuullisesti. Tyhmä minä kun en tajunnut kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä selvittää itse ennen kuin lapsen sain.

Jep ja varmaan ihanaa lukea pään aukomista sen takia nyt naisten pitäs tukea toisiaan kuittailun sijasta.

No ei ollut tarkoitus aukoa päätä, mutta jos ei edes pyydä lähetettä sairaalaunikouluun, niin eihän sinne sitten tietenkään voi päästä. Ei kannata etukäteen päättää, ettei voi saada apua. On tosi raskasta jos tulee palveluissa ohitetuksi, mutta kyllä pitää itse osata myös sanoa mitä tarvitsee, ja aika lujastikin, koska kaikki palvelu on kortilla kuten tiedämme.

Miten voi pyytää lähetettä paikkaan josta ei tiedä?

Mä kysyin unikoulusta yleistasolla tietämättä onko Husissa,

mutta pojan allergian takia kuulemma ei päästä, eka poissuljetaan kuulemma heräämiset mahdollisesti aiheuttavat allergiat

Se 6kk äiti

Eikö tämä ole hyvä asia? Ensin tutkitaan allergiat, jotka sitä valvomista aiheuttaa. On hyödytöntä pitää unikoulua, jos huonojen unien syy on allergiat.

Sinänsä noin joo. Mutta sen pitäisi olla sellainen putki, että eka steppi on selvittää allergiat ja muut sairaudet ja jos ei löydy niin suoraan pyytämättä lähete unikoiluun.

Ainakin minun kokemuksen mukaan jo pääsy allergiaselvittelyihin neuvolan kautta on käytännössä mahdotonta.

Ei sitä neuvolan kautta tarvitsekaan järjestyä. Menee yksityiselle tai varaa terveyskeskuslääkärille ajan, joka kirjoittaa lähetteen erikoislääkärille.

Miten ajattelit unikoulun auttavan uniongelmiin, joiden syynä on allergian aiheuttamat vatsa- ja suolisto-oireet? Kuinka hyvin itse nukkuisit, jos vatsaan koskee?

Miksi sä epäempatiatykki tulet tänne ketjuun julistamaan? Ymmärrätkö yhtään miten tuollainen määräilevä soturiasenne satuttaa jo ennestään väsyneitä äitejä?

Todellakin neuvolan kautta nämä PITÄISI mennä, vai miksi koko neuvolajärjestelmä edes on olemassa?

Meillä on vakuutus nyt, mutta esikoisen kohdalla ei älytty vielä ottaa, kun ei tajuttu julkisen terveydenhuollon olevan niin luokatonta ja neuvolalääkärien palvelevan vain systeemiä.

Apua sieltä ei saa.

Kaksi neuvolalääkäriä tutki kuopuksen ja totesivat terveeksi.

Lasten allergologi Pihlajalinnassa otti hoitoon heti ja jo vilkaistessa totesi, että iho viittaa allergiaan.

Neuvolassa vauvan hengityksen rohina, ihottuma, vatsan pallomainen muoto ja oksentelu ja ummetus oli NORMAALIA.

Ja sano nyt vielä, että vakuutuskin täytyy älytä itse ottaa? Lähes 600e vuodessa maksava vakuutus saatetaan jättää ottamatta ihan vaan siksi, kun luotetaan meidän maailman parhaaseen terveydenhuoltojärjestelmään.

Harmi vaan, että se hoitaa vaan sieltä loppupäästä jäävuoren huippuja, ei ennaltaehkäise.

Jep. Ja minä muuten tunnen useamman lääkärin, jotka eivät ole ottaneet vauvalleen/lapselleen terveysvakuutusta, koska ovat olleet sitä mieltä, että Suomessa on laadukas julkinen terveydenhuolto. Tämä Pk-seudulla siis. Eli jos lääkäritkin jättää tietoisesti ottamatta vakuutuksen vauvalle, niin on törkeää syyllistää tavallista ihmistä siitä, että ei ottanut vakuutusta.

Yksityiselle pääsee myös ilman vakuutusta. Vakuutuksen hinnalla maksaa useamman yksityislääkärikäynnin vuodessa, joten tulee yleensä halvemmaksikin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tää vauva-aika on vain vaihe joka pitää sietää jos oman lapsen haluaa. Mulla ei ole koskaan ollut mitään vauvakuumetta tmv. Päinvastoin, nytkin vain odotan että vauva kasvaa isommaksi (4 kk nyt). Nousee karvat pystyyn jos kuulee jonkun sanovan "voi nauti nyt vauva-ajasta". Siis mitä nautinnollista on jatkuvassa väsymyksessä katkonaisten yöunien takia? Tai vauvan huudossa, jos on mahavaivaa tmv? Pukluisissa vaatteissa, vaipparumbassa? Oman ja parisuhdeajan puute tuo omat haasteensa kuvioon. Lapsi on äärettömän rakas, mutta kyllä tätä vauva-aikaa romantisoidaan ihan liikaa.

Kyllä! Jotenkin se perusajatus on että vauva-arki on ihanaa vauvan nuuhkimista sohvan nurkassa. Kattia kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tää vauva-aika on vain vaihe joka pitää sietää jos oman lapsen haluaa. Mulla ei ole koskaan ollut mitään vauvakuumetta tmv. Päinvastoin, nytkin vain odotan että vauva kasvaa isommaksi (4 kk nyt). Nousee karvat pystyyn jos kuulee jonkun sanovan "voi nauti nyt vauva-ajasta". Siis mitä nautinnollista on jatkuvassa väsymyksessä katkonaisten yöunien takia? Tai vauvan huudossa, jos on mahavaivaa tmv? Pukluisissa vaatteissa, vaipparumbassa? Oman ja parisuhdeajan puute tuo omat haasteensa kuvioon. Lapsi on äärettömän rakas, mutta kyllä tätä vauva-aikaa romantisoidaan ihan liikaa.

Kyllä! Jotenkin se perusajatus on että vauva-arki on ihanaa vauvan nuuhkimista sohvan nurkassa. Kattia kanssa!

Juu ja tuollainen mielikuva meille iskostetaan neuvolasta alkaen. Mullekin täti puhui "vauvakuplasta". En ole moiseen kuplaan päässyt / joutunut. Päivä kerrallaan, toivoen että tämä joskus vielä helpottaa.

Onneksi täällä palstalla voi avoimesti puhua näistä tuntemuksista.

Jokaisella meidän lapsista ensimmäinen vuosi on ollut vaikein. Vanhin on nyt 27.