Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vertaistukea? Muita, joilla on ollut järkyttävän rankka vauvavuosi?
22.07.2022 |
Meidän pojalla oli koliikki ja syömisongelmia. Lapsi on myös todella vilkas ja kovaääninen. Ekan kerran nukkui yli 2 tuntia putkeen, kun oli 8 kk ikäinen. (Olisi tietenkin voinut olla vielä TODELLA paljon rankempaakin, koska lapsi on kuitenkin terve, eikä hänellä ole mitään vammoja. Ymmärrän sen täysin.)
Kaikilla kavereilla on kuitenkin hyvin nukkuvia ja rauhallisia lapsia. En jaksa enää kuunnella rakkauskuplalässytystä yhtään. Alan oikeasti itkeä. Olis kelvannut mullekin tuollainen vauvavuosi, mutta sitäpä ei oikeasti saa itse valita. Kaverit vinkuu, kun lapsi heräsi yhtenä aamuna liian aikaisin tai tuli ilmavaivoja linssisoseesta, tai joku pikku asia ei menekään täydellisesti, joten nyt on kaikki pilalla, kun oli niin tarkasti suunniteltu, miten rakkauspakkausluomusoseillaan ja kiintymysvanhemmoidaan tämäkin mussukka kuten isosisaruksensa, mutta sitten olikin kerran pakko antaa purkista ruokaa kun luomuosastolta oli biodynaamiset turnipsit loppu.
Meillä realiteetit on olleet lähinnä ne, että yritetään jotenkin selvitä päivästä toiseen järjissämme. Itkettäisi vähän koko ajan, jos enää edes jaksaisi itkeä.
Lisää lapsia ei tule, koska en pysty. Kaverit tekee neljänsiään, kun vanhempana on niin mukavaa. Huomaan että nyt kun poika on reilun vuoden, alkaa oikeesti jotenkin purkautua tämä vauvavuoden traumaattisuus. Olin kyllä täysin varautunut siihen, että voi olla ihan hemmetin rankkaa, mutta kyllä se ero todella korostuu tässä, kun kenelläkään omassa lähipiirissä ei ole.
Kommentit (131)
Ohhoh. Jos tuo mitä kirjoitat on liioittelematonta ja totta niin teillä on ollut todella rankkaa. En tunne ketään kenellä lapsi olisi herätellyt siis lähellekään noin paljon ja meilläkin nukkuneet kuin tukki, koskaan en itseasiassa ole nukkunut niin hyvin kuin vauvavuosina. Vauvat nukkui toki vieressä ja imetin öisin, en tiedä vaikuttiko asiaan. Joka tapauksessa paljon voimia ja jaksamista. Jos olette selvinneet tuosta niin uskoisin, että selviätte monista muistakin asioista. Univaje on yksi pahimpia asioita mitä voi olla. Toivon todella että nyt alkaa helpottaa ja jos teillä on ketään kuka voisi ottaa lasta välillä yöksi niin kysykää rohkeast. Pakkohan teidän kun on saatava levätä välillä! Jossain vaiheessa kannattaa käydä tutkituttamassa voisiko olla ADHD:hen viittaavia taipumuksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös lapsi joka ei nukkunut ensimmäisen vuoden aikana koskaa yli kahta tuntia putkeen. Moni ihmetteli, että miksi et vaan vie vaikka mummolaan hoitoon niin että saat nukkua. Mutta miten ihmeessä kehtaisin viedä sellaisen lapsen hoitoon, joka herää vähintään 4-5 kertaa yössä?
Onneksi oppi nukkumaan vuoden ikäisenä ja lopetin imetyksen (ei koskaan huolinut pulloa) kumppani lähetti minut heti ensi töikseen hotelliin viikonlopuksi nukkumaan😅
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh. Jos tuo mitä kirjoitat on liioittelematonta ja totta niin teillä on ollut todella rankkaa. En tunne ketään kenellä lapsi olisi herätellyt siis lähellekään noin paljon ja meilläkin nukkuneet kuin tukki, koskaan en itseasiassa ole nukkunut niin hyvin kuin vauvavuosina. Vauvat nukkui toki vieressä ja imetin öisin, en tiedä vaikuttiko asiaan. Joka tapauksessa paljon voimia ja jaksamista. Jos olette selvinneet tuosta niin uskoisin, että selviätte monista muistakin asioista. Univaje on yksi pahimpia asioita mitä voi olla. Toivon todella että nyt alkaa helpottaa ja jos teillä on ketään kuka voisi ottaa lasta välillä yöksi niin kysykää rohkeast. Pakkohan teidän kun on saatava levätä välillä! Jossain vaiheessa kannattaa käydä tutkituttamassa voisiko olla ADHD:hen viittaavia taipumuksia
Nukkumattomuus vauvavuoden aikana liittyy harvoin ADHD-diagnoosiin, vaan yli 85% tapauksista liittyy allergioihin ja reflukseihin. Ihan turha pelotella ADHDlla, sitä ei todellakaan voi todeta tai edes tutkia näin pienellä, ja suurin osa oppii nukkumaan kahdwn vuoden ikään mennessä, jolloin myös moni allergia häviää itsestään. Ap:lla on jo ihan tarpeeksi rankkaa, ilman mitään erityislapsi-diagnoosipelotteluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuli suru nyt taas uuden painoserän synnyttyä kaveripiiriin siitä kaikesta vauvakupla- ja rakkauskuplahössötyksestä. En ole päässyt itse kokemaan mitään tuollaista autuasta olotilaa, ollaan oltu täysin selviytymismoodissa koko ajan. Lapsi lakkasi karjumasta ekan kerran kolmekuisena, ja siinä vaiheessa aloin olla jo todella hapoilla. Kyllähän mä lasta valtavasti rakastan, hän on ihan maailman paras, mutta sellaista ihme vaaleanpunaista mammahöpsähdystä en todellakaan koskaan saanut kokea. Lähinnä vain tappavaa uupumusta, kauhua ja paniikkia.
Täällä! Vauva nyt 6kk ja olen ihan valmis osastolle. Tein pojasta lasun että saisin apua, mutta jonot Helsingissä niin pitkät, etten päässyt edes jonoon. Sossut sanoivat vaan että vauvalla ei ole hätää ja päättivät asiakkuuden.
Mutta mulla on hätä!!Perhetyöntekijä tosin ei auttaisi unettomuuteen muutenkaan.
Olen valvonut nyt 9kk putkeen, vauvan allergiat valvottivat ekat 3kk ja nyt muu kehitys herättää..Kun googletan lapsiperheen uni, tulee vinkkejä vauvan nukutukseen!
Olen ihan valmis osastolle ja toivon usein kuolemaa tai vakavaa sairautta itselleni.
Vauva on ihana ja päivisin oikea aurinko, mutta juuri siksi olen niin masentunut, kun vauvavuodesta jää käteen vain uupumus tuskin muistan tästä mitään.
Mistä äidin unettomuuteen saa apua?
Mihin pääsee nukkumaan?Mies ei yksinkertaisesti voi valvoa öisin vaarallisen työn takia, aiheuttaisi univeloissaan ihmisten kuolemia. Hän on pakottanut mut vapaapäivinään nukkumaan eri huoneeseen, mutta tilanne on jo niin paha, etten stressitasoiltani saa unta.
Vauvan kanssa jaksan vaan minimin, ei puhettakaan että jaksaisin aloittaa muskaria tai uintiaNeuvolasta lähete unikouluun, niin saa kolme yötä nukkua kotona putkeen ilman vauvaa.
Neuvolasta kotipalvelutyöntekijä auttamaan päiviin ja sinä torkuille.
Itse kun imetin, niin lastenlääkäri sanoi, että voi ottaa melatoniinia jos on joku muu sinä yönä huolehtimassa vauvasta. Kun miehellä on seuraava päivä vapaana, niin ota yöksi melatoniinia ja mies huolehtii yöheräilyt.
Hirveästi tsemppiä!
Ei saatu ketään auttamaan neuvolasta, kysyin tätä, ei ole sellaista palvelus.
Unikoulua ei voi pitää kun allergioita vielä selvitellään yksityisellä, nyt löytyi maito ja muna, mutta yhä joku aiheuttaa ihottumaa ja itkua/ummetusta.
Lastensuojelusta sanoivat, että jonot on niin pitkät, ettei akuuttinakaan saada apua. Akuuttijono on siis tukossa.
Saatiin joku lähete johonkin perheterapiaan, mutta 3kk päästäkään mitään ei ole kuulunut.
Neuvolasta hain psykologin apua jo raskausaikana, ikinä kukaan ei ottanut yhteyttä vaikka pyysin apua neljästi.
Neuvolasta pyysin tekemään lasun, ja terkkari teki, mutta ei se auttanut kun lapsella ei ole hätää.
Antoivat sossusta listan yksityisistä firmoista ja palvelusetelin, joka kattaa muutaman kympin satojen eurojen palvelusta, lisäksi sieltä pitäisi jaksaa etsiä ja karsia jokainen firma erikseen läpi että mistä saa univahdin.
Se tarkottas myös vauvan antamista yöksi ihan ventovieraalle, jolla ei välttämättä mitään kokemusta/koulutusta vauvan hoitamiseen, yksityisillä voi olla töissä kuka vaan.
Vauvalla on nyt vierastamisvaihe vielä, mikä tekisi ainakin omasta nukkumisesta mahdotonta viereisessä huoneessa.
Olen hyväksynyt sen ettei apua saa mistään, yhteiskunnasta vähiten ja kiroan sitä, että en tajunnut mitä vauva-arki on. Miksi lähdin tähän? Miksi olin niin idiootti, että kärsin lapsettomudesta ja kärsin ne pitkät ivf-hoidot, keskenmenon ja lamaannuttavan karmean raskauden, vain päästäkseni tähän pisteeseen, jossa ei ole mitään valoa.
Jos olisin tyytynyt lapsettomuuteen, olisin elossa.
Painotan, että koen olevani hyvä äiti ja rakastan vauvaani yli kaiken.
Mutta ikinä en olisi voinut kuvitella, miten kauheaa valvominen sen kaiken menneen päälle on.ja mitä se psyykeelle tekee
Meidän esikoinen oli koliikki, joten ymmärrän mistä puhut. Se oli aivan hirveää. Mutta kaksi seuraavaa ei ollut. Nukkuivat yönsä hyvin. Esikoisestakin on kasvanut oikein rauhallinen ja älykäs koululainen. Aivan ihana lapsi. Eli älä tee päätöstä lasten määrästä pelkän vauvavuoden perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuli suru nyt taas uuden painoserän synnyttyä kaveripiiriin siitä kaikesta vauvakupla- ja rakkauskuplahössötyksestä. En ole päässyt itse kokemaan mitään tuollaista autuasta olotilaa, ollaan oltu täysin selviytymismoodissa koko ajan. Lapsi lakkasi karjumasta ekan kerran kolmekuisena, ja siinä vaiheessa aloin olla jo todella hapoilla. Kyllähän mä lasta valtavasti rakastan, hän on ihan maailman paras, mutta sellaista ihme vaaleanpunaista mammahöpsähdystä en todellakaan koskaan saanut kokea. Lähinnä vain tappavaa uupumusta, kauhua ja paniikkia.
Täällä! Vauva nyt 6kk ja olen ihan valmis osastolle. Tein pojasta lasun että saisin apua, mutta jonot Helsingissä niin pitkät, etten päässyt edes jonoon. Sossut sanoivat vaan että vauvalla ei ole hätää ja päättivät asiakkuuden.
Mutta mulla on hätä!!Perhetyöntekijä tosin ei auttaisi unettomuuteen muutenkaan.
Olen valvonut nyt 9kk putkeen, vauvan allergiat valvottivat ekat 3kk ja nyt muu kehitys herättää..Kun googletan lapsiperheen uni, tulee vinkkejä vauvan nukutukseen!
Olen ihan valmis osastolle ja toivon usein kuolemaa tai vakavaa sairautta itselleni.
Vauva on ihana ja päivisin oikea aurinko, mutta juuri siksi olen niin masentunut, kun vauvavuodesta jää käteen vain uupumus tuskin muistan tästä mitään.
Mistä äidin unettomuuteen saa apua?
Mihin pääsee nukkumaan?Mies ei yksinkertaisesti voi valvoa öisin vaarallisen työn takia, aiheuttaisi univeloissaan ihmisten kuolemia. Hän on pakottanut mut vapaapäivinään nukkumaan eri huoneeseen, mutta tilanne on jo niin paha, etten stressitasoiltani saa unta.
Vauvan kanssa jaksan vaan minimin, ei puhettakaan että jaksaisin aloittaa muskaria tai uintiaNeuvolasta lähete unikouluun, niin saa kolme yötä nukkua kotona putkeen ilman vauvaa.
Neuvolasta kotipalvelutyöntekijä auttamaan päiviin ja sinä torkuille.
Itse kun imetin, niin lastenlääkäri sanoi, että voi ottaa melatoniinia jos on joku muu sinä yönä huolehtimassa vauvasta. Kun miehellä on seuraava päivä vapaana, niin ota yöksi melatoniinia ja mies huolehtii yöheräilyt.
Hirveästi tsemppiä!
Melatoniini ei ole uni- eikä nukahtamislääke ja sitä pitää syödä säännöllisesti, että se toimii. Noin käytettynä se on vain placebo.
Nyt kuitattu viedä niitä vauvoja hoitoon! Joko palkkaatte lastenhoitajan tai mummolaan tai tutulle! Kyllä ne auttaa ja kun ne harvemmin joutuu niin ne jaksaa kyllä silloin tällöin vauvan takia herätä! Minä ainakin tahtoisin jos tuttuni vauva valvottaa että se sanoisi asiasta ja toisi vauvan välillä hoitoon ja nukkuisi! Vaikka kerran kuussa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaako muuten nukkumiseen se että jos ihmettä niin karsii kaiken mahdollisen ruuan pois jos itkee allergioita? Tai jos korviketta juo niin apteekista hakea korviketta ja testaillla niistä mikä sopii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuli suru nyt taas uuden painoserän synnyttyä kaveripiiriin siitä kaikesta vauvakupla- ja rakkauskuplahössötyksestä. En ole päässyt itse kokemaan mitään tuollaista autuasta olotilaa, ollaan oltu täysin selviytymismoodissa koko ajan. Lapsi lakkasi karjumasta ekan kerran kolmekuisena, ja siinä vaiheessa aloin olla jo todella hapoilla. Kyllähän mä lasta valtavasti rakastan, hän on ihan maailman paras, mutta sellaista ihme vaaleanpunaista mammahöpsähdystä en todellakaan koskaan saanut kokea. Lähinnä vain tappavaa uupumusta, kauhua ja paniikkia.
Täällä! Vauva nyt 6kk ja olen ihan valmis osastolle. Tein pojasta lasun että saisin apua, mutta jonot Helsingissä niin pitkät, etten päässyt edes jonoon. Sossut sanoivat vaan että vauvalla ei ole hätää ja päättivät asiakkuuden.
Mutta mulla on hätä!!Perhetyöntekijä tosin ei auttaisi unettomuuteen muutenkaan.
Olen valvonut nyt 9kk putkeen, vauvan allergiat valvottivat ekat 3kk ja nyt muu kehitys herättää..Kun googletan lapsiperheen uni, tulee vinkkejä vauvan nukutukseen!
Olen ihan valmis osastolle ja toivon usein kuolemaa tai vakavaa sairautta itselleni.
Vauva on ihana ja päivisin oikea aurinko, mutta juuri siksi olen niin masentunut, kun vauvavuodesta jää käteen vain uupumus tuskin muistan tästä mitään.
Mistä äidin unettomuuteen saa apua?
Mihin pääsee nukkumaan?Mies ei yksinkertaisesti voi valvoa öisin vaarallisen työn takia, aiheuttaisi univeloissaan ihmisten kuolemia. Hän on pakottanut mut vapaapäivinään nukkumaan eri huoneeseen, mutta tilanne on jo niin paha, etten stressitasoiltani saa unta.
Vauvan kanssa jaksan vaan minimin, ei puhettakaan että jaksaisin aloittaa muskaria tai uintiaNeuvolasta lähete unikouluun, niin saa kolme yötä nukkua kotona putkeen ilman vauvaa.
Neuvolasta kotipalvelutyöntekijä auttamaan päiviin ja sinä torkuille.
Itse kun imetin, niin lastenlääkäri sanoi, että voi ottaa melatoniinia jos on joku muu sinä yönä huolehtimassa vauvasta. Kun miehellä on seuraava päivä vapaana, niin ota yöksi melatoniinia ja mies huolehtii yöheräilyt.
Hirveästi tsemppiä!
Nää palvelut vaihtelee kunnittain, ei ole mitään kolmen yön unikouluja joka paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Tosi tutun kuulosta! Meidän keskospoika nukkui myös ekan kerran yli 1,5h 8kk ikäisenä. Mutta lupaan, että helpottaa! Vuoden ikäisenä alkoi yhtäkkiä kuin salamaniskusta nukkumaan 12h öisin ja 3h päikkäreitä. Mitä vanhemmaksi poika kasvoi, sen enemmän tajusin stressanneeni turhista asioista (esikoinen kyseessä). Nyt poika on kohta kaksi ja alkaa jo tuntua siltä, että ehkä parin vuoden kuluttua olisin valmis toiseen, ja toivottavasti muistaisin silloin olla rennompi.
Etenkin tuo nukkuminen on kaikista pahinta, koska kun hän ei nukkunut, niin elämän keskipisteeksi tuli saada hänet nukkumaan. Kävelin vaunulenkeillä tuntikausia räntäsateessa, hyssyttelin ja työntelin vaunuja matonreunan yli itku kurkussa jne. Ainoa toive oli, että poika nukkuisi edes hetken että saisin itse istua alas. Oli kyllä mielenterveys koetuksella! Nyt kun katselen niitä kavereita joilla on enemmän lapsia, niin niiden nuoremmat nukkuu miten sattuu ja missä sattuu. Eivät he mitään väsymyksen merkkejä seuraa, tai sovelluksilla unisyklejä, vaan oho hups nyt se nukahti tuohon matolle tyylisesti vaan.
Hurjasti tsemppiä, ja vaikka nyt tuntuu pahalta, niin LUPAAN että kaikki helpottuu aikanaan
Öööö... joo, mutta jos ei itse saa koskaan nukkua yli 1,5 h niin eihän se oma jaksaminen silloin ole asennekysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rankkaa oli Ekat puoli vuotta meidän vauvaa ei saanut nukkumaan sänkyyn, siis pitkälleen kaikista päädynnosto yms. viritelmistä huolimatta. Vauva nukkui sitten vaan mun sylissä, ja lukitsin itseni istuvaan asentoon kädet tyynyillä tukien. Hyi, vieläkin menee kylmät väreet ja yököttää, mä en pystynyt nukkumaan juurikaan yhtään. Jotain hyötyä koronasta, onneksi vuosi sitten keväällä mies teki paljon etätöitä, ja pystyin nukkumaan sitten aamulla, mies otti vauvan syliin. Nyt vauva on 1,5-v, ja helpottanut paljon. Edelleen on kuitenkin niitä öitä, että lapsi vaan itkee ja itkee. Neuvolassa tää kaikki on vaan normaalia, yksityisellä on käyty ottamassa allergiakokeita yms. verikokeita. Eli kai tää vaan on normaalia Lapsi on neljäs ja viimeinen. Jos olisi ensimmäinen, en usko, että olisin uskaltanut ajatellakaan sisaruksia, on tää aika ollut niin kammottavaa.
Kuulostaa tosi raskaalta! Saanko sanoa, että tää tarina kuitenkin helpottaa vähän omaa oloa, koska "helppojen" lasten vanhemmat yleensä on sitä mieltä, että se helppous on heidän omaa ansiotaan, ja "vaikeiden" lasten vanhemmat vaan tekevät jotain väärin. Mutta siinä se nähdään, että samassakin perheessä voi yhtäkkiä olla tosi hankalaa yhden lapsen kanssa, vaikka muiden kanssa ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh. Jos tuo mitä kirjoitat on liioittelematonta ja totta niin teillä on ollut todella rankkaa. En tunne ketään kenellä lapsi olisi herätellyt siis lähellekään noin paljon ja meilläkin nukkuneet kuin tukki, koskaan en itseasiassa ole nukkunut niin hyvin kuin vauvavuosina. Vauvat nukkui toki vieressä ja imetin öisin, en tiedä vaikuttiko asiaan. Joka tapauksessa paljon voimia ja jaksamista. Jos olette selvinneet tuosta niin uskoisin, että selviätte monista muistakin asioista. Univaje on yksi pahimpia asioita mitä voi olla. Toivon todella että nyt alkaa helpottaa ja jos teillä on ketään kuka voisi ottaa lasta välillä yöksi niin kysykää rohkeast. Pakkohan teidän kun on saatava levätä välillä! Jossain vaiheessa kannattaa käydä tutkituttamassa voisiko olla ADHD:hen viittaavia taipumuksia
Ei liity vauva-ajan unettomuudet ADHD:hen. Haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuitattu viedä niitä vauvoja hoitoon! Joko palkkaatte lastenhoitajan tai mummolaan tai tutulle! Kyllä ne auttaa ja kun ne harvemmin joutuu niin ne jaksaa kyllä silloin tällöin vauvan takia herätä! Minä ainakin tahtoisin jos tuttuni vauva valvottaa että se sanoisi asiasta ja toisi vauvan välillä hoitoon ja nukkuisi! Vaikka kerran kuussa!
Meillä on vaan yks isovanhempi, miehen äiti, joka kuormittaa tavallaan. Haluais koko ajan nähdä vauvaa muttei hoitaa, ei jaksa edes sylissä pitää poikaa saati että vaipan vaihtais.
On tässä mietitty jo mistä apua sais, neuvola ja lastensuojelu on nii kuormittunu et sielt ei saatu.
Ollaa oltu tosi avoimia lähipiirille unettomuudesta, mut tsemppipeukut viestillä ei paljoa auta.
T Toi 6kk ikäsen allergia-unettoman uneton äiti
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös lapsi joka ei nukkunut ensimmäisen vuoden aikana koskaa yli kahta tuntia putkeen. Moni ihmetteli, että miksi et vaan vie vaikka mummolaan hoitoon niin että saat nukkua. Mutta miten ihmeessä kehtaisin viedä sellaisen lapsen hoitoon, joka herää vähintään 4-5 kertaa yössä?
Onneksi oppi nukkumaan vuoden ikäisenä ja lopetin imetyksen (ei koskaan huolinut pulloa) kumppani lähetti minut heti ensi töikseen hotelliin viikonlopuksi nukkumaan😅
Jeesus... kun oliskin joku mummola tai kumppani...
Me asutaan Espoossa ja vauva nukkui todella huonosti ja heräili paljon eikä meille kyllä mistään sairaalaunikouluista kerrottu. Googlailin asiaa itse ja vaikutti siltä, että jossain Tammisaaressa saattaisi olla sairaalaunikoulu, mutta sinne ei käytännössä pääse (oliko nyt niin, että on ruuhkautunut tai muuten kunnat ei vain halua tehdä lähetteitä). Ja me ollaan autoton perhe, en edes tiedä millä oltaisiin vauva sinne aina öisin kuskattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuli suru nyt taas uuden painoserän synnyttyä kaveripiiriin siitä kaikesta vauvakupla- ja rakkauskuplahössötyksestä. En ole päässyt itse kokemaan mitään tuollaista autuasta olotilaa, ollaan oltu täysin selviytymismoodissa koko ajan. Lapsi lakkasi karjumasta ekan kerran kolmekuisena, ja siinä vaiheessa aloin olla jo todella hapoilla. Kyllähän mä lasta valtavasti rakastan, hän on ihan maailman paras, mutta sellaista ihme vaaleanpunaista mammahöpsähdystä en todellakaan koskaan saanut kokea. Lähinnä vain tappavaa uupumusta, kauhua ja paniikkia.
Täällä! Vauva nyt 6kk ja olen ihan valmis osastolle. Tein pojasta lasun että saisin apua, mutta jonot Helsingissä niin pitkät, etten päässyt edes jonoon. Sossut sanoivat vaan että vauvalla ei ole hätää ja päättivät asiakkuuden.
Mutta mulla on hätä!!Perhetyöntekijä tosin ei auttaisi unettomuuteen muutenkaan.
Olen valvonut nyt 9kk putkeen, vauvan allergiat valvottivat ekat 3kk ja nyt muu kehitys herättää..Kun googletan lapsiperheen uni, tulee vinkkejä vauvan nukutukseen!
Olen ihan valmis osastolle ja toivon usein kuolemaa tai vakavaa sairautta itselleni.
Vauva on ihana ja päivisin oikea aurinko, mutta juuri siksi olen niin masentunut, kun vauvavuodesta jää käteen vain uupumus tuskin muistan tästä mitään.
Mistä äidin unettomuuteen saa apua?
Mihin pääsee nukkumaan?Mies ei yksinkertaisesti voi valvoa öisin vaarallisen työn takia, aiheuttaisi univeloissaan ihmisten kuolemia. Hän on pakottanut mut vapaapäivinään nukkumaan eri huoneeseen, mutta tilanne on jo niin paha, etten stressitasoiltani saa unta.
Vauvan kanssa jaksan vaan minimin, ei puhettakaan että jaksaisin aloittaa muskaria tai uintiaNeuvolasta lähete unikouluun, niin saa kolme yötä nukkua kotona putkeen ilman vauvaa.
Neuvolasta kotipalvelutyöntekijä auttamaan päiviin ja sinä torkuille.
Itse kun imetin, niin lastenlääkäri sanoi, että voi ottaa melatoniinia jos on joku muu sinä yönä huolehtimassa vauvasta. Kun miehellä on seuraava päivä vapaana, niin ota yöksi melatoniinia ja mies huolehtii yöheräilyt.
Hirveästi tsemppiä!
Ei saatu ketään auttamaan neuvolasta, kysyin tätä, ei ole sellaista palvelus.
Unikoulua ei voi pitää kun allergioita vielä selvitellään yksityisellä, nyt löytyi maito ja muna, mutta yhä joku aiheuttaa ihottumaa ja itkua/ummetusta.Lastensuojelusta sanoivat, että jonot on niin pitkät, ettei akuuttinakaan saada apua. Akuuttijono on siis tukossa.
Saatiin joku lähete johonkin perheterapiaan, mutta 3kk päästäkään mitään ei ole kuulunut.
Neuvolasta hain psykologin apua jo raskausaikana, ikinä kukaan ei ottanut yhteyttä vaikka pyysin apua neljästi.
Neuvolasta pyysin tekemään lasun, ja terkkari teki, mutta ei se auttanut kun lapsella ei ole hätää.
Antoivat sossusta listan yksityisistä firmoista ja palvelusetelin, joka kattaa muutaman kympin satojen eurojen palvelusta, lisäksi sieltä pitäisi jaksaa etsiä ja karsia jokainen firma erikseen läpi että mistä saa univahdin.Se tarkottas myös vauvan antamista yöksi ihan ventovieraalle, jolla ei välttämättä mitään kokemusta/koulutusta vauvan hoitamiseen, yksityisillä voi olla töissä kuka vaan.
Vauvalla on nyt vierastamisvaihe vielä, mikä tekisi ainakin omasta nukkumisesta mahdotonta viereisessä huoneessa.
Olen hyväksynyt sen ettei apua saa mistään, yhteiskunnasta vähiten ja kiroan sitä, että en tajunnut mitä vauva-arki on. Miksi lähdin tähän? Miksi olin niin idiootti, että kärsin lapsettomudesta ja kärsin ne pitkät ivf-hoidot, keskenmenon ja lamaannuttavan karmean raskauden, vain päästäkseni tähän pisteeseen, jossa ei ole mitään valoa.
Jos olisin tyytynyt lapsettomuuteen, olisin elossa.
Painotan, että koen olevani hyvä äiti ja rakastan vauvaani yli kaiken.
Mutta ikinä en olisi voinut kuvitella, miten kauheaa valvominen sen kaiken menneen päälle on.ja mitä se psyykeelle tekee
Koita vielä soittaa ensikotiin ja kertoa rehellisesti tää tilanne. Toi on todella raskasta!
Yksi vaihtoehto voisi myös olla kertakaikkiaan marssia psykiatrian päivystykseen ja sanoa että nyt loppui jaksaminen tähän paikkaan. Kokeilisin ensikotia ekana.
Myös musta on ollut aika järkyttävää, miten yksin sitä jää unipulmien kanssa. Ei ole oikein mitään apua missään. Paitsi ensikodissa.
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan Espoossa ja vauva nukkui todella huonosti ja heräili paljon eikä meille kyllä mistään sairaalaunikouluista kerrottu. Googlailin asiaa itse ja vaikutti siltä, että jossain Tammisaaressa saattaisi olla sairaalaunikoulu, mutta sinne ei käytännössä pääse (oliko nyt niin, että on ruuhkautunut tai muuten kunnat ei vain halua tehdä lähetteitä). Ja me ollaan autoton perhe, en edes tiedä millä oltaisiin vauva sinne aina öisin kuskattu.
Se kestää tyyliin 2 yötä ja vanhemmat asuvat sen ajan hotellissa. Sairaalaunikoulu on Suomen ainoa, ja se on vain Hus-alueen asukkaille. Sinne käytännössä voi päästä, jos pyytää lähetteen, mutta jos ei pyydä, ei varmasti pääse.
Alue: Aihe vapaa
Rankkaa oli Ekat puoli vuotta meidän vauvaa ei saanut nukkumaan sänkyyn, siis pitkälleen kaikista päädynnosto yms. viritelmistä huolimatta. Vauva nukkui sitten vaan mun sylissä, ja lukitsin itseni istuvaan asentoon kädet tyynyillä tukien. Hyi, vieläkin menee kylmät väreet ja yököttää, mä en pystynyt nukkumaan juurikaan yhtään. Jotain hyötyä koronasta, onneksi vuosi sitten keväällä mies teki paljon etätöitä, ja pystyin nukkumaan sitten aamulla, mies otti vauvan syliin. Nyt vauva on 1,5-v, ja helpottanut paljon. Edelleen on kuitenkin niitä öitä, että lapsi vaan itkee ja itkee. Neuvolassa tää kaikki on vaan normaalia, yksityisellä on käyty ottamassa allergiakokeita yms. verikokeita. Eli kai tää vaan on normaalia Lapsi on neljäs ja viimeinen. Jos olisi ensimmäinen, en usko, että olisin uskaltanut ajatellakaan sisaruksia, on tää aika ollut niin kammottavaa.