On hyvin vaikeaa itsenäistyä, kun kotoa ei saa minkäänlaista tukea

Koulussa kannattaa olla hereillä esim. terveystiedon, kotitalouden ja yhteiskuntaopin tunneilla.

Tällaiset aloitukset aina ihmetyttävät minua. Kotoa ei saa rahaa tai henkistä tukea, mutta ilmeisesti täyspalvelun täysi-ikäistymiseen asti, kerta mitään ei kuitenkaan itsenäisesti osata tehdä tai selvittää.

Itse tulen alkoholistiperheestä ja omalla kohdallani se itsenäistyminen alkoi jo ihan ala-asteella. Kun niiltä vanhemmilta ei oikeasti saa mitään, on pakko itse toimia.

Marttaliiton ohjeet ovat tosi hyviä. Just oma pikkusisko kehui että niiden avulla opetteli siivousta ja pyykkihuoltoa. Ei kannata kantaa katkeruutta. Nuo joille vanhemmat ostaa kämpän ja antaa rahastot käteen lienevät äänekäs vähemmistö. Suurin osa joutuu sen polkunsa enemmän tai vähemmän itse sorvaamaan kuitenkin. Itsekin olen välillä ajatellut että jos omat vanhemmat olisi olleet kiinnostuneempia ja ohjanneet asioissa enemmän niin olisi monta turhaa mutkaa jäänyt väliin. Mutta eivät he siihen kyenneet. Omieni kanssa koetan tehdä toisin. Kaikkea hyvää ap!

Eikö ole juuri helpompi (=pakko) itsenäistyä, jos kotoa ei saa tukea? Eihän siinä itku tai jalan polkeminen auta jos tökätään lapsi omilleen 18-vuotispäivänä.

Itsekään en saanut tukea, mutta juuri sen takia ei ollut hirveästi valinnanvaraa että halusiko A) itsenäistyä vaiko B) itsenäistyä. Muistan tuolloin ajatelleeni että google kasvatti minua enemmän kuin päihde- ja mt-ongelmainen lapsuudenperheeni. 18-vuotiaana googlasin ja järkkäsin läpi kaikki omat asunnon hankinnat ja vuokrasopimukset, sähkösopimukset, internet/vesi/puhelinasiat, opiskeluasiat ja taloudenhallinnan. Ekan kolmen kuukauden aikaina laihduin 10 kiloa kun en osannut/raaskia ostaa kunnon ruokaa kunnon määriä, ja ekaa kertaa pyykkiä pestessä muistan seisseeni koneen edessä likapyykkiläjän kanssa....mutta en ollut ostanut pyykinpesuainetta. Tietty olisi ollut helpompaa hymyssä suin maalata ekaa vuokrakämppää rakastavien vanhempien kanssa ja kantaa kotiin mamman maksamaa ikeasohvaa ja täysiä ruokakasseja, ja etsiä, tarkastaa ja allekirjoittaa vuokra-vesi-sähkö-netti-vakuutussopimukset kokeneemman aikuisen ohjauksella, mutta hirveästi vaihtoehtoja ei oikeasti ollut.

Jos itse saan lapsia, niin ehdottomasti haluan tukea heitä myös omille siivilleen nousemisessa. On älyttömän yksinäistä ja pelottavaa tehdä kaikki yksin, ja tietysti oppia kaikki kantapään kautta. Itse en halua omien (tulevaisuuden) lapsien olevan niin heikoilla että google olisi elämän turvallisin tukipiste.

Tottakai siitä on hyötyä, jos on vanhemmilla elämänhallinta kunnossa ja osaavat auttaa. Turha täällä on väittää, että googlaamisesta vain on kiinni. On vaikea alkaa selvittelemään asioita,joita ei edes tiedä, että pitää selvittää.

T. Nuoren äiti

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset aloitukset aina ihmetyttävät minua. Kotoa ei saa rahaa tai henkistä tukea, mutta ilmeisesti täyspalvelun täysi-ikäistymiseen asti, kerta mitään ei kuitenkaan itsenäisesti osata tehdä tai selvittää.

Itse tulen alkoholistiperheestä ja omalla kohdallani se itsenäistyminen alkoi jo ihan ala-asteella. Kun niiltä vanhemmilta ei oikeasti saa mitään, on pakko itse toimia.

Minä tulen perheestä jossa minulta ei koskaan vaadittu yhtään mitään, ei kotitöitä tai muutakaan.  Omille muutto oli hankalaa mutta silti osasin etsiä netistä asioita joihin tarvitsen apua kun muutin pois kotoa. Jotenkin outoa että ap ei, tai olettaa että muut ei osaa katsoa netistä.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset aloitukset aina ihmetyttävät minua. Kotoa ei saa rahaa tai henkistä tukea, mutta ilmeisesti täyspalvelun täysi-ikäistymiseen asti, kerta mitään ei kuitenkaan itsenäisesti osata tehdä tai selvittää.

Itse tulen alkoholistiperheestä ja omalla kohdallani se itsenäistyminen alkoi jo ihan ala-asteella. Kun niiltä vanhemmilta ei oikeasti saa mitään, on pakko itse toimia.

Juuri näin. Aloituksesta ja ap:n myöhemmistä viesteistä ymmärsin että asuu vielä yli 23-vuotiaana kotona, ja nyt vasta suunnittelee omilleen ponnistamista. Ilmainen asuminen tai ylipäätään asunto, ruokahuolto, pyykkihuolto ja perhe joka antaa asua luonaan kuulostaa kaikelta muulta kuin tuen puutteelta.

Monet perheet tuikkaavat jopa 16-vuotiaat selviämään omillaan, ja vielä useammat 18-vuotiaana. 23-vuotiaana kotona köllöttelevä on kyllä kaikkea muuta kuin tukiverkoton ja omillaan selviämään joutuva. Miten voi edes sanoa että itsenäistyminen on hankalaa, jos ei ole vielä edes itsenäistynyt?

Minut ajettiin kotoa pois 16 vuotiaana,  rahaa sain 3 markkaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole juuri helpompi (=pakko) itsenäistyä, jos kotoa ei saa tukea? Eihän siinä itku tai jalan polkeminen auta jos tökätään lapsi omilleen 18-vuotispäivänä.

Itsekään en saanut tukea, mutta juuri sen takia ei ollut hirveästi valinnanvaraa että halusiko A) itsenäistyä vaiko B) itsenäistyä. Muistan tuolloin ajatelleeni että google kasvatti minua enemmän kuin päihde- ja mt-ongelmainen lapsuudenperheeni. 18-vuotiaana googlasin ja järkkäsin läpi kaikki omat asunnon hankinnat ja vuokrasopimukset, sähkösopimukset, internet/vesi/puhelinasiat, opiskeluasiat ja taloudenhallinnan. Ekan kolmen kuukauden aikaina laihduin 10 kiloa kun en osannut/raaskia ostaa kunnon ruokaa kunnon määriä, ja ekaa kertaa pyykkiä pestessä muistan seisseeni koneen edessä likapyykkiläjän kanssa....mutta en ollut ostanut pyykinpesuainetta. Tietty olisi ollut helpompaa hymyssä suin maalata ekaa vuokrakämppää rakastavien vanhempien kanssa ja kantaa kotiin mamman maksamaa ikeasohvaa ja täysiä ruokakasseja, ja etsiä, tarkastaa ja allekirjoittaa vuokra-vesi-sähkö-netti-vakuutussopimukset kokeneemman aikuisen ohjauksella, mutta hirveästi vaihtoehtoja ei oikeasti ollut.

Jos itse saan lapsia, niin ehdottomasti haluan tukea heitä myös omille siivilleen nousemisessa. On älyttömän yksinäistä ja pelottavaa tehdä kaikki yksin, ja tietysti oppia kaikki kantapään kautta. Itse en halua omien (tulevaisuuden) lapsien olevan niin heikoilla että google olisi elämän turvallisin tukipiste.

Hienoa, kun olet selvinnyt ja olet päättänyt, että et pistä hankalaa kokemustasi kiertämään (eli että et ole katkeroitunut). Mun nuoruudessani ei ollut googlea ja sain kyllä yh-äidiltäni apuja ehkä niissä kaikkein tärkeimmissä asioissa eli vakuutus- ym. asioissa, mutta missään käytännnön jutuissa en, osin siitä syystä, kun muutin toiselle puolelle Suomea opiskelemaan eikä ehkä haluttanutkaan soittaa joka asiasta äidille. Siinä tilanteessa oli oikeasti tosi hyvä, että asuin kämppisten kanssa: kaikilla meillä kolmella oli jotain kotoa tai muualta opittuja taitoja, joita sitten opetettiin toinen toisillemme. Kamalasti nykyään karsastetaan soluasumista, mutta tosi moni nykyinen 40+ -vuotias on minun laillani oppinut "itsenäiseksi" juurikin kämppisten avulla. Se aiheuttaa sitten välillisesti myös sitä, että sen lapsuudenperheen pitää olla vielä nuoren muuttaessa omilleenkin enemmän tai vähemmän koko ajan mukana. Ajat ovat muuttuneet. Tuossa vuosituhannen taitteessa ei vanhemmat ainakaan minun kaveriporukassani juurikaan auttanut muissa kuin noissa mainitsemissani byrokratiajutuissa. Eli ei tod. maalattu yhdessä seiniä tai sisustettu yhdessä, ainakaan mun tapauksessani, joskin äiti kyllä järkkäsi tutuntutun muuttamaan kamani Suomen yhdeltä laidalta toiselle. Toki arvokasta apua tuokin tietenkin oli. Kurjalta kuulostaa, että on ihan kaiken joutunut tekemään ihan yksin. Ole ylpeä siitä, että teit kaiken itse!  

On se aika jännä ettei vanhemmat enää vaadi eikä opeta mitään, ja 18-vuotiaana nuori pannaan uusavuttomana selviämään itsekseen. Kyllä omat lapset osasi jo yläkoulussa valmistaa itselleen ruokaa ja tehdä kotitöitä, koska äiti ei niitä puolesta tehnyt. Nyt pärjäilevät aivan mallikkaasti omillaan. Sanoin aina että lukioiässä loppuu siivous - ja pyykkäyspalvelut, ja siitä pidin molempien kohdalla kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Linnun poikasetkin tökätään tuosta vaan suureen maailmaan. Ei pidä heittäytyä avuttomaksi vaan ryhdistäytyä, etsiä tietoa. Kukaan ole seppä syntyessään.

Moni nuori saa autot, asunnot ja sijoitusrahastot jo tuossa vaiheessa. Toiset eivät mitään. Se on helppo levittää siipensä, kun on kaikenmaailman moottorit ja pelastusverkot. Toiset putoavat suoraan maahan. 

Ap

Onhan siinä välissäkin vaihtoehto, nuori on opetettu vaikkei passattu ja valmiiks ostettu asuntoa jne...Ei meilläkään ole mahdollista ostella nuorelle materiaa,mutta ompa evästetty käytännön taidoilla kun on ollut mukana askareissa jo pienestä ja talousasioistakin puhutaan vaikkei se vielä aikoihin minnekään lähde kotoa. Ihan kuin itsenikin evästettiin, en ollut avuton omillani vaikken toki heti kaikkea tiennytkään, mutta osasin huolehtia ja ruokkia itseni jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Linnun poikasetkin tökätään tuosta vaan suureen maailmaan. Ei pidä heittäytyä avuttomaksi vaan ryhdistäytyä, etsiä tietoa. Kukaan ole seppä syntyessään.

Moni nuori saa autot, asunnot ja sijoitusrahastot jo tuossa vaiheessa. Toiset eivät mitään. Se on helppo levittää siipensä, kun on kaikenmaailman moottorit ja pelastusverkot. Toiset putoavat suoraan maahan. 

Ap

Kuule. Minullakin on aikuiset lapset ja he menivät kyllä ihan töihin ostaakseen ne autot ja moottorit sun muut. Ehkä sinunkin pitäisi kokeilla, ryhdistäydyt ja otat ihan itse vastuun omasta elämästäsi etkä odota että muut lahjoittavat sinulle kaiken mahdollisen ja itse vain uhriudut sillä aikaa.

Sitäpaitsi ainakin ennen oli ihan normaalia, että 23-vuotias on mahdollisesti soluasunnossa asuva opiskelija, jolla ei ole varaa tai edes tarvetta hankkia omaa autoa. Mutta nykyään pitää olla heti uusi auto, uusi talo ja mielellään parhaalta paikalta. Mikään ei elämässä riitä eikä mitään ole totuttu odottamaan, saati ponnistelemaan tavoitteen eteen. Sitten ollaan masentuneita ja lamaantuneita kun kukaan ei muka auta.

Silloinhan sitä juuri itsenäistyy, kun ei saa tukea? 🤔

Ap, teitä on enemmän kuin luulisi. Joillain korkeakouluilla on kursseja teitä varten. Sitten Martat järjestävät erikseen (maksuttomia) koulutuksia opiskelijoille.