Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi en enää nauti syntymäpäivistäni?
20.07.2022 |
Olen aina pitänyt synttäreideni juhlistamisesta, mutta jostain syystä siitä lähtien, kun täytin 30, ei ollutkaan enää kivaa ja harmittelin vain miksi pitää olla niin vanha. Ainoat synttärit, joita iloitsin vähän paremmin oli, kun täytin 40, koska pyöreitä ja moni oikein pyysi saada tulla niitä viettämään. Viime vuonna, kun täytin 41, olin pikemminkin masentunut, sillä en pidä vanhenemisesta enkä haluaisi olla tuon ikäinen. Ei auttanut, vaikka kuinka leivoin kakun ja kutsuin siskon ja ystävän päivääni juhlimaan, vaikka tapanani ollut näin ennenkin tehdä. Monesti miettii, että kunpa olisin vielä 20. Mutta kelloa ei voi ikävä kyllä siirtää taaksepäin, vaikka kuinka haluaisi. Olisi parempi vain keskittyä elämään tätä päivää ja tämän taidon kuin muistaisi.
Synttärit tulossa taas parin kuukauden päästä enkä haluaisi olla silloin masentuntut tai alakuloinen, mutta kuinka saisin muutettua asian? Mielestäni hyvä miettiä asiaa jo nyt, että osaisi valmistautua paremmin ja viettää päivää iloisin mielin.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tykännyt juhlia merkkipäiviäni, enkä ole juhlinut. En myös halua, että minua muistetaan kun on nimipäivä syntymäpäivä tms. Helppoa ja helpompaa elämää kaikille, kun ei tarvi muistaa.
Ettet vain olisi eräs ystäväni, joka myös noin ajattelee? Alkaako nimesi M-kirjaimella? 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruuden jälkeen sen numeron juhliminen tuntuu typerältä. Me kahdestaan juhlistetaan pienimuotoisesti melkein joka viikon loppu vähän arjesta poikkeavaa laittaen sekä sitten ne almanakan suuremmat juhlapyhät etenkin joulu on lähellä sydäntä. Siinä on ihan riittävästi.
Ikä ei hävetä mutta en tykkää korostaa sitä kuinka kauan sitten on syntynyt, sitä numeroa vaan pääasia että on vielä hengissä ja elämästä selvitty. En ymmärrä miksi minun syntymäpäivääni pitää muiden juhlia ja miksi minä juhlisin jonkun toisen vastaavasti. Tuntuisi jotenkin lapsenomaiselta.
Nykyään kun pidetään lapsille paljon isojakin synttäri juhlia kun ennen niitä ei pidetty ollenkaan tai tyyliin yksi tai kaksi kävi kylässä niin sitten aikuisuuteen astuessa ne alkavat luonnollisestikin tuntuvan ahdistavilta teennäisiltä ja lapsenomaisilta.
Alue: Aihe vapaa
No jotenkin se liittyy siihen mitä ajattelet synttäreihisi liittyen. Vertaat itseäsi nuorempiin ja ajattelet ett olisi parempi täyttää 27 kuin 41. Etkö mielestäsi ole saavuttanut mitään sen jälkeen kun olet ollut parikymppinen? Miksk olisi hienompaa olla nuorempi? Miten voisit löytää tyytyväisyyden juuri tähän hetkeen? Onko ajatus sinun omasi vai oletko omaksunut sen jostain?
Jos itse ajattelen elämääni parikymppisenä niin joo, olin nuorempi. Elämäni oli erilaista. Nyt neljääkymmentä lähestyvänä en kaipaa sinne takaisin. Minulla on ihanat lapset, mukava elämäntilanne, olen opiskellut muutaman tutkinnon, olen rauhoittunut ja vähemmän mustavalkoinen. Vaatii ehkä enemmän työtä pysyä kunnossa ja normaalipainossa mutta toisaalta nuorena en kyllä sen kummemmin nauttinut siitä että pystyin syömään määrättömästi huonoa ruokaa lihomatta. Osaan valita ihmissuhteeni fiksummin ja elämän jännitteet ovat pienentyneet. En haluaisi palata enää takaisin aiempaan.
Entä jos et murehtisi aiempaa vaan juhlisit sitä että olet elossa ja sinä juuri tällaisena ja juuri tänään?