Bonuslapsi meni syömään vanukasta uudelle valkoiselle sohvalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika oli niin järkyttynyt ajatuksesta hieroa vanukasta isän ostamalle sohvalle niin ymmärsi tilanteen meidän kannalta, sillä siltähän se tuntuu meistä jos hän menee vanukkaan kanssa sinne sohvalle. Tietäähän se, että sitä olis ollu pian siinä sohvalla ja sohva pilalla. Olisko pitänyt vaan silittää poikaa, 'no ei se mitään haittaa kulta' ei tuo ruskea tahra tuossa mitään haittaa. Tai jos yritetään jyssätä sitä kangasta jollain.Ei se muuten olis haitannut mutta uusi sohva niin ei nyt haluaisi että se töhritään heti. Mä en voinu uskoa silmiäni kun näin, että todellako se meni nyt siihen syömään, kun just oltiin puhuttu, että syödään keittiössä sitten eikä olohuoneessa. Lyhyt muisti vissiin. On meillä välillä ollut peitteet sohvan päällä, että voi elää huolettomammin, mutta uuden sohvan kohdalla päätettiin että sohva saa näkyä. Ap

Kannattaisiko etsiä lapseton mies?

Kannattaisi elää ihan yksin, niin saa ihailla valkoista sohvaa rauhassa. Vieraat (jos sellaisia uskaltautuu kylään) voi istua lattialla.

Johan täällä on rivissä "elämän pitää näkyä" -ipanasikolättien omistajia.

Vierailija kirjoitti:

Johan täällä on rivissä "elämän pitää näkyä" -ipanasikolättien omistajia.

Elämä on elämistä, ei kulisseja varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan täällä on rivissä "elämän pitää näkyä" -ipanasikolättien omistajia.

Elämä on elämistä, ei kulisseja varten.

Elämä ei ole kaatopaikka, vaikka ehkä asuntosi muistuttaakin sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Hommataan sellaiset huonekalut, joiden kanssa voi elää. Museot ja näyttelyt on erikseen. Niissä ei esineisiin saa koskea.

En minäkään sohvalla syöntiä hyväksy, mutta muuten en ymmärrä esineiden palvontaa. Miniä ei oikein hyväksy edes sohvalla istumista, kun sohva maksaa 3 k euroa, meidän sohvamme maksoi rahin kanssa vain 2,5 k euroa, niin sitä saa käyttää.