Millaista on seurustella mustasukkaisen naisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi vain nämä jännänaiset kelpaa miehille?

Lue ketjun kommentteja läpi, niin tajuat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vain nämä jännänaiset kelpaa miehille?

Mitenniin vain?

Vierailija kirjoitti:

Hänelle ei saa tulla sellaista tunnetta, että hänestä ei välitetä. Ei saa tulla hylkäämisen tunteen pelkoa. Pitää olla turvallinen syli, turvallisuus, lohdutusta, kumppanin pitää jaksaa olla kuunteleva, jaksaa päästä jyvälle hänen tunnemaailmaan ja mikä aiheuttaa mitäkin "kohtausta". Ei saa olla epävarmuuksia. Muuten menee ihan hirveäksi, suorastaan hel*vetiksi. Jos hänellä on turvallinen olla ja tunne siitä, niin maailman ihanin nainen vierellä, josta ei halua ikinä päästää pois enkä voi kuvitella kenenkään toisen miehen rinnalla kulkijaksi häntä.

Jos koet ihanaksi sen, että joudut jatkuvasti luimistelemaan reaktioiden pelossa, elämäsi on pelkkää toisen miellyttämistä, kaikki vastuu on koko ajan sinulla ja turvallinen olo on silmänräpäyksen päässä ydinräjähdyksestä, niin ehkä sitten. Mustasukkaisuus on narsismiin verrattuvissa oleva luonnehäiriö, jolla oikeutetaan itselleen toisen ihmisen alistaminen ja kontrollointi. Puhtaasti vain mustasukkainen kärsii itsekin, eikä halua toiselle pahaa, mutta aiheuttaa sitä silti. Pelkää liiaksi, että itseen sattuu ja asettaa omat tarpeensa toisen edelle. Se on sairaus, joka vaatii hoitoa, mutta on vaikeasti parannettavissa.

Tenttasi, jos mielestään roskapussin vienti kesti liian kauan. Kaverini eivät olleet tervetulleita kotiimme. Ei ollut töissä, mutta auto ja asunto piti laittaa hänen nimiinsä todistuksena rakkaudesta (tiedän kyllä olleeni hölmö). Voin vain itseäni katsoa, miten iso mies pystyttiin lannistamaan niin totaalisesti.

Yhdeksän vuotta olin uskollinen, kaikista epäilyistä ja syytöksistä huolimatta. Kahtena viimeisenä vuotena petin, sillä ei tuntunut olevan enää väliä, kun syytettiin joka tapauksessa.

Olimme avopari, eron jälkeen auto ja asunto jäivät hänelle. En saanut mitään takaisin maksamistani lyhennyksistä. Tuomari katsoi minun vaan lahjoittaneen puolisolleni rahaa. Eksä ei lahjoista kylläkään maksanit veroa. En ilmiantanut häntä verottajalle, sillä ajattelin että se haittaisi kahta pientä poikaamme.

Lasten tapaamiset eivät toimineet sovitusti. Odotin poikia monesti viikonlopuksi kuin kuuta nousevaa. Usein tapaaminen ei vaan toteutunut, koska eksä ei antanut poikia luokseni. Asuimme lähellä toisiamme, joten rupesin käymään päiväkodilla (heidän luvallaan) tapaamassa vanhempaa poikaani, mutta nuorempaa tapasin aniharvoin.

Eksäni oli lapsena joutunut oman isänsä hyväksikäyttämäksi, mutta siitä oltiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Varoitin ex-appea, että siitä ei hyvä seuraa, jos koskee poikiin. Siitä eksä sai aiheen pitää minua uhkaavana.

Menin myöhemmin uusiin naimisiin yh-äidin kanssa ja sain perheeseen hänen kaksi pientä tyttöään.

Ai stna, että on muuten raskasta. Aina saa anella, että pääsee edes kaveria moikkaamaan, kun aina on kuulemma pahat mielessä. Eikä edes ole. Mitää kalastusreissuja ei voi tehdä ilman viikon raivokohtausta. Kateellisena katselen kaveriani, jonka vaimo sanoo vaan heippa, antaa pusun ja sanoo vielä, että pitäkää hauskaa. Meillä ei paljoa toivotella.

TJT kirjoitti:

Tenttasi, jos mielestään roskapussin vienti kesti liian kauan. Kaverini eivät olleet tervetulleita kotiimme. Ei ollut töissä, mutta auto ja asunto piti laittaa hänen nimiinsä todistuksena rakkaudesta (tiedän kyllä olleeni hölmö). Voin vain itseäni katsoa, miten iso mies pystyttiin lannistamaan niin totaalisesti.

Yhdeksän vuotta olin uskollinen, kaikista epäilyistä ja syytöksistä huolimatta. Kahtena viimeisenä vuotena petin, sillä ei tuntunut olevan enää väliä, kun syytettiin joka tapauksessa.

Olimme avopari, eron jälkeen auto ja asunto jäivät hänelle. En saanut mitään takaisin maksamistani lyhennyksistä. Tuomari katsoi minun vaan lahjoittaneen puolisolleni rahaa. Eksä ei lahjoista kylläkään maksanit veroa. En ilmiantanut häntä verottajalle, sillä ajattelin että se haittaisi kahta pientä poikaamme.

Lasten tapaamiset eivät toimineet sovitusti. Odotin poikia monesti viikonlopuksi kuin kuuta nousevaa. Usein tapaaminen ei vaan toteutunut, koska eksä ei antanut poikia luokseni. Asuimme lähellä toisiamme, joten rupesin käymään päiväkodilla (heidän luvallaan) tapaamassa vanhempaa poikaani, mutta nuorempaa tapasin aniharvoin.

Eksäni oli lapsena joutunut oman isänsä hyväksikäyttämäksi, mutta siitä oltiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Varoitin ex-appea, että siitä ei hyvä seuraa, jos koskee poikiin. Siitä eksä sai aiheen pitää minua uhkaavana.

Menin myöhemmin uusiin naimisiin yh-äidin kanssa ja sain perheeseen hänen kaksi pientä tyttöään.

Miten voi jostain roskapussin viennistäkin alkaa epäilemään, ajatteleeko tämmönen sitten tyyliin "se käy varmaan panee siellä roskiksilla" ?

Sivusta. Mun eksä (huom! eksä) oikeen tahallaan ärsytti ja tekemällä teki, haki ja aiheutti mustasukkaisuutta. Vieläkin puistattaa.

Nyksä ei. Olen aivan sama henkilö molemmissa suhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Ai stna, että on muuten raskasta. Aina saa anella, että pääsee edes kaveria moikkaamaan, kun aina on kuulemma pahat mielessä. Eikä edes ole. Mitää kalastusreissuja ei voi tehdä ilman viikon raivokohtausta. Kateellisena katselen kaveriani, jonka vaimo sanoo vaan heippa, antaa pusun ja sanoo vielä, että pitäkää hauskaa. Meillä ei paljoa toivotella.

Yhteinen laina ja lapset? (Et voi erota)

Vierailija kirjoitti:

TJT kirjoitti:

Tenttasi, jos mielestään roskapussin vienti kesti liian kauan. Kaverini eivät olleet tervetulleita kotiimme. Ei ollut töissä, mutta auto ja asunto piti laittaa hänen nimiinsä todistuksena rakkaudesta (tiedän kyllä olleeni hölmö). Voin vain itseäni katsoa, miten iso mies pystyttiin lannistamaan niin totaalisesti.

Yhdeksän vuotta olin uskollinen, kaikista epäilyistä ja syytöksistä huolimatta. Kahtena viimeisenä vuotena petin, sillä ei tuntunut olevan enää väliä, kun syytettiin joka tapauksessa.

Olimme avopari, eron jälkeen auto ja asunto jäivät hänelle. En saanut mitään takaisin maksamistani lyhennyksistä. Tuomari katsoi minun vaan lahjoittaneen puolisolleni rahaa. Eksä ei lahjoista kylläkään maksanit veroa. En ilmiantanut häntä verottajalle, sillä ajattelin että se haittaisi kahta pientä poikaamme.

Lasten tapaamiset eivät toimineet sovitusti. Odotin poikia monesti viikonlopuksi kuin kuuta nousevaa. Usein tapaaminen ei vaan toteutunut, koska eksä ei antanut poikia luokseni. Asuimme lähellä toisiamme, joten rupesin käymään päiväkodilla (heidän luvallaan) tapaamassa vanhempaa poikaani, mutta nuorempaa tapasin aniharvoin.

Eksäni oli lapsena joutunut oman isänsä hyväksikäyttämäksi, mutta siitä oltiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Varoitin ex-appea, että siitä ei hyvä seuraa, jos koskee poikiin. Siitä eksä sai aiheen pitää minua uhkaavana.

Menin myöhemmin uusiin naimisiin yh-äidin kanssa ja sain perheeseen hänen kaksi pientä tyttöään.

Miten voi jostain roskapussin viennistäkin alkaa epäilemään, ajatteleeko tämmönen sitten tyyliin "se käy varmaan panee siellä roskiksilla" ?

Nimenomaan. Epäili minun tavanneen jonkun siellä roskiksella, jonka kanssa tehty jotain epäilyttävää.

Tuohon voi lisätä, että palkkani meni hänen kontrollissa olevalle tilille. Työnantajani pystyi ohjaamaan osan palkastani työnantajan kassassa olevalle tilille, joten sain palkastani pienen osuuden itsellenikin.

TJT kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TJT kirjoitti:

Tenttasi, jos mielestään roskapussin vienti kesti liian kauan. Kaverini eivät olleet tervetulleita kotiimme. Ei ollut töissä, mutta auto ja asunto piti laittaa hänen nimiinsä todistuksena rakkaudesta (tiedän kyllä olleeni hölmö). Voin vain itseäni katsoa, miten iso mies pystyttiin lannistamaan niin totaalisesti.

Yhdeksän vuotta olin uskollinen, kaikista epäilyistä ja syytöksistä huolimatta. Kahtena viimeisenä vuotena petin, sillä ei tuntunut olevan enää väliä, kun syytettiin joka tapauksessa.

Olimme avopari, eron jälkeen auto ja asunto jäivät hänelle. En saanut mitään takaisin maksamistani lyhennyksistä. Tuomari katsoi minun vaan lahjoittaneen puolisolleni rahaa. Eksä ei lahjoista kylläkään maksanit veroa. En ilmiantanut häntä verottajalle, sillä ajattelin että se haittaisi kahta pientä poikaamme.

Lasten tapaamiset eivät toimineet sovitusti. Odotin poikia monesti viikonlopuksi kuin kuuta nousevaa. Usein tapaaminen ei vaan toteutunut, koska eksä ei antanut poikia luokseni. Asuimme lähellä toisiamme, joten rupesin käymään päiväkodilla (heidän luvallaan) tapaamassa vanhempaa poikaani, mutta nuorempaa tapasin aniharvoin.

Eksäni oli lapsena joutunut oman isänsä hyväksikäyttämäksi, mutta siitä oltiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Varoitin ex-appea, että siitä ei hyvä seuraa, jos koskee poikiin. Siitä eksä sai aiheen pitää minua uhkaavana.

Menin myöhemmin uusiin naimisiin yh-äidin kanssa ja sain perheeseen hänen kaksi pientä tyttöään.

Miten voi jostain roskapussin viennistäkin alkaa epäilemään, ajatteleeko tämmönen sitten tyyliin "se käy varmaan panee siellä roskiksilla" ?

Nimenomaan. Epäili minun tavanneen jonkun siellä roskiksella, jonka kanssa tehty jotain epäilyttävää.

Tuohon voi lisätä, että palkkani meni hänen kontrollissa olevalle tilille. Työnantajani pystyi ohjaamaan osan palkastani työnantajan kassassa olevalle tilille, joten sain palkastani pienen osuuden itsellenikin.

Huhhuh, kuulostaa kyllä ihan mielisairaalta tää sun exäs.

Minkälaiset välit nykyään, oletan että lasten vuoksi joutuu kuitenkin olee jossain yhteyksissä ajoittain?

Vierailija kirjoitti:

TJT kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TJT kirjoitti:

Tenttasi, jos mielestään roskapussin vienti kesti liian kauan. Kaverini eivät olleet tervetulleita kotiimme. Ei ollut töissä, mutta auto ja asunto piti laittaa hänen nimiinsä todistuksena rakkaudesta (tiedän kyllä olleeni hölmö). Voin vain itseäni katsoa, miten iso mies pystyttiin lannistamaan niin totaalisesti.

Yhdeksän vuotta olin uskollinen, kaikista epäilyistä ja syytöksistä huolimatta. Kahtena viimeisenä vuotena petin, sillä ei tuntunut olevan enää väliä, kun syytettiin joka tapauksessa.

Olimme avopari, eron jälkeen auto ja asunto jäivät hänelle. En saanut mitään takaisin maksamistani lyhennyksistä. Tuomari katsoi minun vaan lahjoittaneen puolisolleni rahaa. Eksä ei lahjoista kylläkään maksanit veroa. En ilmiantanut häntä verottajalle, sillä ajattelin että se haittaisi kahta pientä poikaamme.

Lasten tapaamiset eivät toimineet sovitusti. Odotin poikia monesti viikonlopuksi kuin kuuta nousevaa. Usein tapaaminen ei vaan toteutunut, koska eksä ei antanut poikia luokseni. Asuimme lähellä toisiamme, joten rupesin käymään päiväkodilla (heidän luvallaan) tapaamassa vanhempaa poikaani, mutta nuorempaa tapasin aniharvoin.

Eksäni oli lapsena joutunut oman isänsä hyväksikäyttämäksi, mutta siitä oltiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Varoitin ex-appea, että siitä ei hyvä seuraa, jos koskee poikiin. Siitä eksä sai aiheen pitää minua uhkaavana.

Menin myöhemmin uusiin naimisiin yh-äidin kanssa ja sain perheeseen hänen kaksi pientä tyttöään.

Miten voi jostain roskapussin viennistäkin alkaa epäilemään, ajatteleeko tämmönen sitten tyyliin "se käy varmaan panee siellä roskiksilla" ?

Nimenomaan. Epäili minun tavanneen jonkun siellä roskiksella, jonka kanssa tehty jotain epäilyttävää.

Tuohon voi lisätä, että palkkani meni hänen kontrollissa olevalle tilille. Työnantajani pystyi ohjaamaan osan palkastani työnantajan kassassa olevalle tilille, joten sain palkastani pienen osuuden itsellenikin.

Huhhuh, kuulostaa kyllä ihan mielisairaalta tää sun exäs.

Minkälaiset välit nykyään, oletan että lasten vuoksi joutuu kuitenkin olee jossain yhteyksissä ajoittain?

Pojat ovat kumpikin jo täysikäisiä. Emme ole enää yhteyksissä.

Eikö tuollaiset psykolahnat pitäisi kiertää kaukaa, jopa ystävämielessä?

Mies menee miten huvittaa ja käy kerran kuussa moikkaamassa vaikka ollaan vielä naimisissa. Minusta on ihan oikeutettua kysyä, ketä käyt panemassa tällä välin.

Vierailija kirjoitti:

Mies menee miten huvittaa ja käy kerran kuussa moikkaamassa vaikka ollaan vielä naimisissa. Minusta on ihan oikeutettua kysyä, ketä käyt panemassa tällä välin.

Mikset eroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vain nämä jännänaiset kelpaa miehille?

Lue ketjun kommentteja läpi, niin tajuat.

Tämä. Vain jännänaiset kelpaa. Ne on niin ihqui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vain nämä jännänaiset kelpaa miehille?

Mitenniin vain?

Muut on meille vain "näkymättömiä".

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuollaiset psykolahnat pitäisi kiertää kaukaa, jopa ystävämielessä?

Ei ne oo lahnoja, joten psykoista viis. Kivan tulisia ja sähäköitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vain nämä jännänaiset kelpaa miehille?

Mitenniin vain?

Muut on meille vain "näkymättömiä".

Höpö höpö.

ap

Eikö se sitten ole ihan kivaa ja imartelevaakin jos nainen on mustis?

Aluksi se oli vaan söpöä, mutta en tajunnut, että pahenee vaan ja sävy muuttuu vihamieliseksi ja määräileväksi. Olen myös kyllästynyt itkahteluun, mitä vaimoni järjestää, jos ei saa tahtoansa läpi. Hoitaa sitten minulle huonon omantunnon, kun en vaan osaa olla oikein ja ihan syyttä. Nyt kun mietin, niin pimeältä kuulostaa...