Lue keskustelun säännöt.
Millaista on seurustella mustasukkaisen naisen kanssa?
20.07.2022 |
Minkälaisia kokemuksia palstan miehillä on mustasukkaisista naisista, miten naisen mustasukkaisuus on tullut esille suhteessa?
Kommentit (102)
Yks mustasukkainen exä oli tarkka siitä, että katsoin vain sellaista pornoa jossa se naisnäyttelijä näytti melko paljon häneltä (suht samanlainen kroppa, hiusten väri jne), kunhan ei ollut liian hyvännäköinen.
Se oli kivaa. Muut mustasukkaiset ei suvainneet pokea ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yks mustasukkainen exä oli tarkka siitä, että katsoin vain sellaista pornoa jossa se naisnäyttelijä näytti melko paljon häneltä (suht samanlainen kroppa, hiusten väri jne), kunhan ei ollut liian hyvännäköinen.
Se oli kivaa. Muut mustasukkaiset ei suvainneet pokea ollenkaan.
Ohhoh, tuommoisesta en ole ennen kuullutkaan, ja vähän eriskummalliseltahan tuo logiikka vaikuttaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkainen nainen tykkää sinusta maailman eniten. Ole sen arvoinen
Nojoo onhan se niinkin, mutta meneehän se nyt jo ihan överiksi jos pelkkien roskienkin viemisestä joutuu epäillyksi.
No kuule, lihava naapurin ukko rupesi lenkkeilemään, viemään roskia (ei vienyt ennen) ja käymään kaupassa. Naapurin rouva (ystäväni), kysyi useasti että onko sulla toinen. Ei kuulemma ollut, paitsi sinä jouluaattona kun puolen vuoden salasuhde paljastui. Ei ne roskikset ihan viattomia kohtauspaikkoja aina ole.
No ei tietenkään. Kirkossakin joku on joskus myynyt huumeita. Kuitenkin lähtökohtaisesti kirkkoon mennään uskonnolliseen tilaisuuteen ja roskikselle viemään roskia.
Jos ei ole muuta epäilyttävää niin roskakatos on äärimmäisen viaton kohtauspaikka. Ja varsin epäseksikäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkainen nainen tykkää sinusta maailman eniten. Ole sen arvoinen
Nojoo onhan se niinkin, mutta meneehän se nyt jo ihan överiksi jos pelkkien roskienkin viemisestä joutuu epäillyksi.
No kuule, lihava naapurin ukko rupesi lenkkeilemään, viemään roskia (ei vienyt ennen) ja käymään kaupassa. Naapurin rouva (ystäväni), kysyi useasti että onko sulla toinen. Ei kuulemma ollut, paitsi sinä jouluaattona kun puolen vuoden salasuhde paljastui. Ei ne roskikset ihan viattomia kohtauspaikkoja aina ole.
Joo kohtaamisia tapahtuu vaikka missä, normaalia ei kuitenkaan ole ajatella, että lähtökohtaisesti jotain sellaista tapahtuisi.
Lähtökohtaisesti voi epäillä kun epäilyksen aihetta on, paikasta riippumatta.
Ja jos aihetta ei ole, niin sitten voi pitää mölyt mahassaan ja käsitellä oman huonon itsetunnon nostattamat tunteet itse vaivaamatta kumppania jatkuvasti.
Jos epäilyjä syntyy usein ja ne osoittautuvat kerta toisensa jälkeen turhiksi, niin silloin voi alkaa kyseenalaistamaan oman epäilykynnyksen korkeuden riittävyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks mustasukkainen exä oli tarkka siitä, että katsoin vain sellaista pornoa jossa se naisnäyttelijä näytti melko paljon häneltä (suht samanlainen kroppa, hiusten väri jne), kunhan ei ollut liian hyvännäköinen.
Se oli kivaa. Muut mustasukkaiset ei suvainneet pokea ollenkaan.
Ohhoh, tuommoisesta en ole ennen kuullutkaan, ja vähän eriskummalliseltahan tuo logiikka vaikuttaakin.
Eihän sillä logiikan kanssa ollut yhtikäs mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen mustasukkainen enemmän menneestä kuin tästä hetkestä, ns retroactive jealousy. Vetäydyn ja sulkeudu kun mies mainitsee eksänsä ja n kerran kuukaudessa kirjoitan hänelle kirjeen yrittäen saada hänet ymmärtämään. Joskus mies luulee minun olevan tyytymätön johonkin ihan muuhun liittyen kun olen allapäin eikä millään meinaa tajuta että viatonkin kommentti saa ajatukset pyörimään päässäni useamman päivän ajan, minkä jälkeen ajatus pompahtaa päähän random hetkinä spontaanisti useamman kuukauden ajan.
En halua puhua menneestä enkä tykkää siitä kun mies utelee omastani. Sitä kuitenkin tekee, luullen itse että on jotenkin sneaky enkä tajuaisi mitä hän tekee.
En ymmärrä miksi viestini triggeröi porukkaa niin voimakkaasti. En pysty kontrolloimaan ajattelisin siinä hetkessä yhtään sen enempää kuin paniikkihäiriöinen tai ocd-henkilö. Oletteko yhtä "myötätuntoisia" heitä kohtaan?
En kuitenkaan lue toisen viestejä, en stalkkaa eksää sosiaalisessa mediassa, en vahdi miehen menemistä tai raivoa asiasta koskaan. Tämä on minun heikko kohtani enkä ole sitä itse valinnut, sen kanssa joudun kuitenkin elämään.
No onhan tuo nyt aika outoa, että tiedostat ja kykenet puhumaan siitä avoimesti, etkä kuitenkaan vaikuta millään muotoa pyrkivän eroon siitä.
Minkä ikäinen olet, oletko seurustellut usein?
Olen 30 v. ja tämä on ainut suhteeni. Olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta jos sillä on merkitystä.
Olen lukenut 3 kirjaa liittyen tähän ja käynyt myös terapiassa. Valitettavasti retroactive jealousy on mekanismiltaan hyvin samanlainen kuin OCD - ja sitä kutsutaankin joskus retroactive jealousy OCD:ksi - ja suunnilleen yhtä helppo ns. hoitaa. Tottakai teen työtä asian eteen mutta faktaa on se, että tässä hetkessä koen asiat näin enkä voi sille mitään. Minulle aiheuttaa turhautumista se, että hyväntahtoinen kumppani ei ymmärrä vaikka kuinka yritän selittää ja hän täysin turhaan laukaisee minussa reaktioita kertomalla minulle asioita, mitä en halua tietää.
Minusta on ihan käsittämätöntä ettei turpaa pystytä pitämään kiinni entisiin kumppaneihin liittyen, jos toinen on sitä pyytänyt. Kumppanistani on käsittämätöntä että vähäpätöinen kommentti voi laukaista minussa sellaisia tuntemuksia mutta kun se nyt vaan laukaisee. Ja sitten kumppani mököttää kun minä vetäydyn kuoreeni muutamaksi päiväksi.
Kyllä, aiheuttaa kitkaa suhteessamme mutta toivon joku päivä saavani miehen ymmärtämään. Suhde on muilta osin oikein hyvä, ehkä jopa loistava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen mustasukkainen enemmän menneestä kuin tästä hetkestä, ns retroactive jealousy. Vetäydyn ja sulkeudu kun mies mainitsee eksänsä ja n kerran kuukaudessa kirjoitan hänelle kirjeen yrittäen saada hänet ymmärtämään. Joskus mies luulee minun olevan tyytymätön johonkin ihan muuhun liittyen kun olen allapäin eikä millään meinaa tajuta että viatonkin kommentti saa ajatukset pyörimään päässäni useamman päivän ajan, minkä jälkeen ajatus pompahtaa päähän random hetkinä spontaanisti useamman kuukauden ajan.
En halua puhua menneestä enkä tykkää siitä kun mies utelee omastani. Sitä kuitenkin tekee, luullen itse että on jotenkin sneaky enkä tajuaisi mitä hän tekee.
En ymmärrä miksi viestini triggeröi porukkaa niin voimakkaasti. En pysty kontrolloimaan ajattelisin siinä hetkessä yhtään sen enempää kuin paniikkihäiriöinen tai ocd-henkilö. Oletteko yhtä "myötätuntoisia" heitä kohtaan?
En kuitenkaan lue toisen viestejä, en stalkkaa eksää sosiaalisessa mediassa, en vahdi miehen menemistä tai raivoa asiasta koskaan. Tämä on minun heikko kohtani enkä ole sitä itse valinnut, sen kanssa joudun kuitenkin elämään.
No onhan tuo nyt aika outoa, että tiedostat ja kykenet puhumaan siitä avoimesti, etkä kuitenkaan vaikuta millään muotoa pyrkivän eroon siitä.
Minkä ikäinen olet, oletko seurustellut usein?
Olen 30 v. ja tämä on ainut suhteeni. Olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta jos sillä on merkitystä.
Olen lukenut 3 kirjaa liittyen tähän ja käynyt myös terapiassa. Valitettavasti retroactive jealousy on mekanismiltaan hyvin samanlainen kuin OCD - ja sitä kutsutaankin joskus retroactive jealousy OCD:ksi - ja suunnilleen yhtä helppo ns. hoitaa. Tottakai teen työtä asian eteen mutta faktaa on se, että tässä hetkessä koen asiat näin enkä voi sille mitään. Minulle aiheuttaa turhautumista se, että hyväntahtoinen kumppani ei ymmärrä vaikka kuinka yritän selittää ja hän täysin turhaan laukaisee minussa reaktioita kertomalla minulle asioita, mitä en halua tietää.
Minusta on ihan käsittämätöntä ettei turpaa pystytä pitämään kiinni entisiin kumppaneihin liittyen, jos toinen on sitä pyytänyt. Kumppanistani on käsittämätöntä että vähäpätöinen kommentti voi laukaista minussa sellaisia tuntemuksia mutta kun se nyt vaan laukaisee. Ja sitten kumppani mököttää kun minä vetäydyn kuoreeni muutamaksi päiväksi.
Kyllä, aiheuttaa kitkaa suhteessamme mutta toivon joku päivä saavani miehen ymmärtämään. Suhde on muilta osin oikein hyvä, ehkä jopa loistava.
Nojoo... ymmärrän kyllä, jos ukkosi vertailee sua ja entistään sun kuullen (mun entinen teki tämmöstä aikansa kunnes sanoin et painukoot takasin exänsä luokse jos minä en kelpaa), mutta kyllähän se on ihan normaalia että joskus keskustelun yhteydessä ohimennen mainitsee jotain entisistään, vaikkapa jostain erikoisesta tavasta mikä sillä oli tms.
Nauratteko te koskaan yhdessä entisten toilailuille?
Se vois parantaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja vähentää tuota loppujenlopuksi mitättömistä asioista suuttumista, totuushan on kuitenkin se, että ei se sun kanssa yhdessä olisi, jos ei haluaisi olla sun kanssa.
Suosittelisin myös kokeilemaan romantiikan lisäämistä, eli vaikka et nyt sitten niin välittäisikään varsinaisesti esimerkiksi kukista, niin sanot silti sille ukollesi et pidät kukista, kaikkein hölmöintä on mennä pilkkaamaan miehen romanttisia elkeitä vaikka ne susta itsestäsi tuntuisikin imeliltä ja jopa huvittavilta, ainakin itse olen sellainen, että jos mun elkeitä nainen pilkkaa, niin loppuu romanttiset elkeet kuin seinään ja sit on enää turha myöhemmin alkaa marisee et miksen mä enää tuo kukkia tai tee hienoja ruokia, laita kynttilöitä palamaan, vie saunaan saati järjestä yhteistä lapsivapaata aikaa..
Sä olet lopulta itse se ainoa, joka voi tehdä siitä teidän suhteesta toimivan tunteidesi osalta, jotkut monen päivän mykkäkoulut ei ole todellakaan ok, vaan lopulta se mies kyllästyy ja toteaa, että hän ei minkään lapsellisen, rasittavan hullun kanssa jaksa seurustella, meressä on muutakin kalaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyesti sanottuna niin perseestä ettei koskaan enää.
Ensin suhde oli semmoista kyttäystä tarkistuspuheluiden ja viestien muodossa, jossain vaiheessa hän alkoi selaamaan somen kaverilistat ja tykkäykset läpi jonka johdosta poistin facebookit sun muut joksikin aikaa ettei hänen tarvitsisi turhaan olla itsestään epävarma.
Välillä se rauhottui, hän varmaan puri hammasta ja tajusi itsekkin jollain tasolla mahdottomuutensa mutta sitten se mustasukkaisuus tuli yleensä pahempana takaisin, lopussa minulla ei ollut edes älypuhelinta käytössä vaan hoidin asiat tietokoneella.
Ainut hyvä minkä voin keksiä oli se että hän usein osti ruuat ja juomat illanistujaisiin meille ja kutsui minun kaverit sinne itse ja järjesteli muutenkin kaiken (tietysti etten oikeen ikinä lähtisi kotoa minnekkään) :D mutta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen mustasukkainen enemmän menneestä kuin tästä hetkestä, ns retroactive jealousy. Vetäydyn ja sulkeudu kun mies mainitsee eksänsä ja n kerran kuukaudessa kirjoitan hänelle kirjeen yrittäen saada hänet ymmärtämään. Joskus mies luulee minun olevan tyytymätön johonkin ihan muuhun liittyen kun olen allapäin eikä millään meinaa tajuta että viatonkin kommentti saa ajatukset pyörimään päässäni useamman päivän ajan, minkä jälkeen ajatus pompahtaa päähän random hetkinä spontaanisti useamman kuukauden ajan.
En halua puhua menneestä enkä tykkää siitä kun mies utelee omastani. Sitä kuitenkin tekee, luullen itse että on jotenkin sneaky enkä tajuaisi mitä hän tekee.
En ymmärrä miksi viestini triggeröi porukkaa niin voimakkaasti. En pysty kontrolloimaan ajattelisin siinä hetkessä yhtään sen enempää kuin paniikkihäiriöinen tai ocd-henkilö. Oletteko yhtä "myötätuntoisia" heitä kohtaan?
En kuitenkaan lue toisen viestejä, en stalkkaa eksää sosiaalisessa mediassa, en vahdi miehen menemistä tai raivoa asiasta koskaan. Tämä on minun heikko kohtani enkä ole sitä itse valinnut, sen kanssa joudun kuitenkin elämään.
No onhan tuo nyt aika outoa, että tiedostat ja kykenet puhumaan siitä avoimesti, etkä kuitenkaan vaikuta millään muotoa pyrkivän eroon siitä.
Minkä ikäinen olet, oletko seurustellut usein?
Olen 30 v. ja tämä on ainut suhteeni. Olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta jos sillä on merkitystä.
Olen lukenut 3 kirjaa liittyen tähän ja käynyt myös terapiassa. Valitettavasti retroactive jealousy on mekanismiltaan hyvin samanlainen kuin OCD - ja sitä kutsutaankin joskus retroactive jealousy OCD:ksi - ja suunnilleen yhtä helppo ns. hoitaa. Tottakai teen työtä asian eteen mutta faktaa on se, että tässä hetkessä koen asiat näin enkä voi sille mitään. Minulle aiheuttaa turhautumista se, että hyväntahtoinen kumppani ei ymmärrä vaikka kuinka yritän selittää ja hän täysin turhaan laukaisee minussa reaktioita kertomalla minulle asioita, mitä en halua tietää.
Minusta on ihan käsittämätöntä ettei turpaa pystytä pitämään kiinni entisiin kumppaneihin liittyen, jos toinen on sitä pyytänyt. Kumppanistani on käsittämätöntä että vähäpätöinen kommentti voi laukaista minussa sellaisia tuntemuksia mutta kun se nyt vaan laukaisee. Ja sitten kumppani mököttää kun minä vetäydyn kuoreeni muutamaksi päiväksi.
Kyllä, aiheuttaa kitkaa suhteessamme mutta toivon joku päivä saavani miehen ymmärtämään. Suhde on muilta osin oikein hyvä, ehkä jopa loistava.
Nojoo... ymmärrän kyllä, jos ukkosi vertailee sua ja entistään sun kuullen (mun entinen teki tämmöstä aikansa kunnes sanoin et painukoot takasin exänsä luokse jos minä en kelpaa), mutta kyllähän se on ihan normaalia että joskus keskustelun yhteydessä ohimennen mainitsee jotain entisistään, vaikkapa jostain erikoisesta tavasta mikä sillä oli tms.
Nauratteko te koskaan yhdessä entisten toilailuille?
Se vois parantaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja vähentää tuota loppujenlopuksi mitättömistä asioista suuttumista, totuushan on kuitenkin se, että ei se sun kanssa yhdessä olisi, jos ei haluaisi olla sun kanssa.
Suosittelisin myös kokeilemaan romantiikan lisäämistä, eli vaikka et nyt sitten niin välittäisikään varsinaisesti esimerkiksi kukista, niin sanot silti sille ukollesi et pidät kukista, kaikkein hölmöintä on mennä pilkkaamaan miehen romanttisia elkeitä vaikka ne susta itsestäsi tuntuisikin imeliltä ja jopa huvittavilta, ainakin itse olen sellainen, että jos mun elkeitä nainen pilkkaa, niin loppuu romanttiset elkeet kuin seinään ja sit on enää turha myöhemmin alkaa marisee et miksen mä enää tuo kukkia tai tee hienoja ruokia, laita kynttilöitä palamaan, vie saunaan saati järjestä yhteistä lapsivapaata aikaa..
Sä olet lopulta itse se ainoa, joka voi tehdä siitä teidän suhteesta toimivan tunteidesi osalta, jotkut monen päivän mykkäkoulut ei ole todellakaan ok, vaan lopulta se mies kyllästyy ja toteaa, että hän ei minkään lapsellisen, rasittavan hullun kanssa jaksa seurustella, meressä on muutakin kalaa.
ap
Mieheni on kyllä tuonut kukkia ja tekee romanttisia elkeitä! Romantiikan ja seksin osalta meillä ei ole ongelmia vaan ne toimivat hyvin. :)
Ei naureta entisille toilailulle jos kyse on siis nais- tai miesjutuista. Minä olen parantumaton romanttikko ja olin siis neitsyt tavatessani mieheni. Minua ei haittaa kertoa millaisia ihmisiä on tullut vastaan treffaillessa mutta minulla ei ollut mitään kiinnostusta niihin tyyppeihin; eikä minua haittaa se, että suhteemme aikana joku puolituttu nainen oli lähettänyt vähäpukeisen kuvan miehelle tekstiviestinä.
En halua että mies ohimennen mainitsee entisiä. Ymmärrän, että moni pitää sitä ns. normaalina mutta minä en halua sitä kuulla. Minua ei haittaa jos mies kommentoi painoani, keroo ettei tykkää koruistani tai ole mieltynyt hiusteni malliin. En ole herkkä sille, jos mies vahingossa kritisoisi kyvykkyyttäni töissä. Olen käytännössä kaikkien muiden asioiden suhteen tosi chill, paitsi tämän asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen mustasukkainen enemmän menneestä kuin tästä hetkestä, ns retroactive jealousy. Vetäydyn ja sulkeudu kun mies mainitsee eksänsä ja n kerran kuukaudessa kirjoitan hänelle kirjeen yrittäen saada hänet ymmärtämään. Joskus mies luulee minun olevan tyytymätön johonkin ihan muuhun liittyen kun olen allapäin eikä millään meinaa tajuta että viatonkin kommentti saa ajatukset pyörimään päässäni useamman päivän ajan, minkä jälkeen ajatus pompahtaa päähän random hetkinä spontaanisti useamman kuukauden ajan.
En halua puhua menneestä enkä tykkää siitä kun mies utelee omastani. Sitä kuitenkin tekee, luullen itse että on jotenkin sneaky enkä tajuaisi mitä hän tekee.
En ymmärrä miksi viestini triggeröi porukkaa niin voimakkaasti. En pysty kontrolloimaan ajattelisin siinä hetkessä yhtään sen enempää kuin paniikkihäiriöinen tai ocd-henkilö. Oletteko yhtä "myötätuntoisia" heitä kohtaan?
En kuitenkaan lue toisen viestejä, en stalkkaa eksää sosiaalisessa mediassa, en vahdi miehen menemistä tai raivoa asiasta koskaan. Tämä on minun heikko kohtani enkä ole sitä itse valinnut, sen kanssa joudun kuitenkin elämään.
No onhan tuo nyt aika outoa, että tiedostat ja kykenet puhumaan siitä avoimesti, etkä kuitenkaan vaikuta millään muotoa pyrkivän eroon siitä.
Minkä ikäinen olet, oletko seurustellut usein?
Olen 30 v. ja tämä on ainut suhteeni. Olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta jos sillä on merkitystä.
Olen lukenut 3 kirjaa liittyen tähän ja käynyt myös terapiassa. Valitettavasti retroactive jealousy on mekanismiltaan hyvin samanlainen kuin OCD - ja sitä kutsutaankin joskus retroactive jealousy OCD:ksi - ja suunnilleen yhtä helppo ns. hoitaa. Tottakai teen työtä asian eteen mutta faktaa on se, että tässä hetkessä koen asiat näin enkä voi sille mitään. Minulle aiheuttaa turhautumista se, että hyväntahtoinen kumppani ei ymmärrä vaikka kuinka yritän selittää ja hän täysin turhaan laukaisee minussa reaktioita kertomalla minulle asioita, mitä en halua tietää.
Minusta on ihan käsittämätöntä ettei turpaa pystytä pitämään kiinni entisiin kumppaneihin liittyen, jos toinen on sitä pyytänyt. Kumppanistani on käsittämätöntä että vähäpätöinen kommentti voi laukaista minussa sellaisia tuntemuksia mutta kun se nyt vaan laukaisee. Ja sitten kumppani mököttää kun minä vetäydyn kuoreeni muutamaksi päiväksi.
Kyllä, aiheuttaa kitkaa suhteessamme mutta toivon joku päivä saavani miehen ymmärtämään. Suhde on muilta osin oikein hyvä, ehkä jopa loistava.
Nojoo... ymmärrän kyllä, jos ukkosi vertailee sua ja entistään sun kuullen (mun entinen teki tämmöstä aikansa kunnes sanoin et painukoot takasin exänsä luokse jos minä en kelpaa), mutta kyllähän se on ihan normaalia että joskus keskustelun yhteydessä ohimennen mainitsee jotain entisistään, vaikkapa jostain erikoisesta tavasta mikä sillä oli tms.
Nauratteko te koskaan yhdessä entisten toilailuille?
Se vois parantaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja vähentää tuota loppujenlopuksi mitättömistä asioista suuttumista, totuushan on kuitenkin se, että ei se sun kanssa yhdessä olisi, jos ei haluaisi olla sun kanssa.
Suosittelisin myös kokeilemaan romantiikan lisäämistä, eli vaikka et nyt sitten niin välittäisikään varsinaisesti esimerkiksi kukista, niin sanot silti sille ukollesi et pidät kukista, kaikkein hölmöintä on mennä pilkkaamaan miehen romanttisia elkeitä vaikka ne susta itsestäsi tuntuisikin imeliltä ja jopa huvittavilta, ainakin itse olen sellainen, että jos mun elkeitä nainen pilkkaa, niin loppuu romanttiset elkeet kuin seinään ja sit on enää turha myöhemmin alkaa marisee et miksen mä enää tuo kukkia tai tee hienoja ruokia, laita kynttilöitä palamaan, vie saunaan saati järjestä yhteistä lapsivapaata aikaa..
Sä olet lopulta itse se ainoa, joka voi tehdä siitä teidän suhteesta toimivan tunteidesi osalta, jotkut monen päivän mykkäkoulut ei ole todellakaan ok, vaan lopulta se mies kyllästyy ja toteaa, että hän ei minkään lapsellisen, rasittavan hullun kanssa jaksa seurustella, meressä on muutakin kalaa.
ap
Mieheni on kyllä tuonut kukkia ja tekee romanttisia elkeitä! Romantiikan ja seksin osalta meillä ei ole ongelmia vaan ne toimivat hyvin. :)
Ei naureta entisille toilailulle jos kyse on siis nais- tai miesjutuista. Minä olen parantumaton romanttikko ja olin siis neitsyt tavatessani mieheni. Minua ei haittaa kertoa millaisia ihmisiä on tullut vastaan treffaillessa mutta minulla ei ollut mitään kiinnostusta niihin tyyppeihin; eikä minua haittaa se, että suhteemme aikana joku puolituttu nainen oli lähettänyt vähäpukeisen kuvan miehelle tekstiviestinä.
En halua että mies ohimennen mainitsee entisiä. Ymmärrän, että moni pitää sitä ns. normaalina mutta minä en halua sitä kuulla. Minua ei haittaa jos mies kommentoi painoani, keroo ettei tykkää koruistani tai ole mieltynyt hiusteni malliin. En ole herkkä sille, jos mies vahingossa kritisoisi kyvykkyyttäni töissä. Olen käytännössä kaikkien muiden asioiden suhteen tosi chill, paitsi tämän asian.
On tietysti ikävää, että olet saanut tällaisen taakan kantaaksesi. Muistathan kuitenkin, ettei se oikeuta sinua pilaamaan kenenkään muun elämää. En väitä, että niin teet, mutta mustasukkaisuuden myötä on riskinä pyrkiä kontrolloimaan liikaa. Hienoa, jos voit käydä terapiassa ja hoitaa ongelmaasi. Pelko itsensä satuttamisesta ei oikeuta satuttamaan muita, etenkään kun pelkoon ei ole edes aihetta.
Nuoruusvuosiltani silloinen tyttöystäväni oli mustasukkainen ja tenttasi jatkuvasti muista naisista ilman syytä. Kyllästyin siihen ja tahallaan ja tarkoituksellani aloin viettämään aikaa paljon muiden naisten seurassa, vaikkakin vain kaverina. Muuten ei olisi ollut niin tarvetta, mutta se oli jonkinlainen vastareaktio tyttöystäväni pahenevaan käytökseen. Mustasukkaisuus ajaa vain pois. Minä olen nykyisin niin itsenäinen, että heittäisin hetkeäkään epäröimättä rakastamani naisen kerralla ja lopullisesti ulos, jos olisi mitään merkkejä vääränlaisesta mustasukkaisuudesta. Yksi kokemus helvetistä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka kerran keksitään, sitä aina epäillään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen mustasukkainen enemmän menneestä kuin tästä hetkestä, ns retroactive jealousy. Vetäydyn ja sulkeudu kun mies mainitsee eksänsä ja n kerran kuukaudessa kirjoitan hänelle kirjeen yrittäen saada hänet ymmärtämään. Joskus mies luulee minun olevan tyytymätön johonkin ihan muuhun liittyen kun olen allapäin eikä millään meinaa tajuta että viatonkin kommentti saa ajatukset pyörimään päässäni useamman päivän ajan, minkä jälkeen ajatus pompahtaa päähän random hetkinä spontaanisti useamman kuukauden ajan.
En halua puhua menneestä enkä tykkää siitä kun mies utelee omastani. Sitä kuitenkin tekee, luullen itse että on jotenkin sneaky enkä tajuaisi mitä hän tekee.
En ymmärrä miksi viestini triggeröi porukkaa niin voimakkaasti. En pysty kontrolloimaan ajattelisin siinä hetkessä yhtään sen enempää kuin paniikkihäiriöinen tai ocd-henkilö. Oletteko yhtä "myötätuntoisia" heitä kohtaan?
En kuitenkaan lue toisen viestejä, en stalkkaa eksää sosiaalisessa mediassa, en vahdi miehen menemistä tai raivoa asiasta koskaan. Tämä on minun heikko kohtani enkä ole sitä itse valinnut, sen kanssa joudun kuitenkin elämään.
No onhan tuo nyt aika outoa, että tiedostat ja kykenet puhumaan siitä avoimesti, etkä kuitenkaan vaikuta millään muotoa pyrkivän eroon siitä.
Minkä ikäinen olet, oletko seurustellut usein?
Olen 30 v. ja tämä on ainut suhteeni. Olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta jos sillä on merkitystä.
Olen lukenut 3 kirjaa liittyen tähän ja käynyt myös terapiassa. Valitettavasti retroactive jealousy on mekanismiltaan hyvin samanlainen kuin OCD - ja sitä kutsutaankin joskus retroactive jealousy OCD:ksi - ja suunnilleen yhtä helppo ns. hoitaa. Tottakai teen työtä asian eteen mutta faktaa on se, että tässä hetkessä koen asiat näin enkä voi sille mitään. Minulle aiheuttaa turhautumista se, että hyväntahtoinen kumppani ei ymmärrä vaikka kuinka yritän selittää ja hän täysin turhaan laukaisee minussa reaktioita kertomalla minulle asioita, mitä en halua tietää.
Minusta on ihan käsittämätöntä ettei turpaa pystytä pitämään kiinni entisiin kumppaneihin liittyen, jos toinen on sitä pyytänyt. Kumppanistani on käsittämätöntä että vähäpätöinen kommentti voi laukaista minussa sellaisia tuntemuksia mutta kun se nyt vaan laukaisee. Ja sitten kumppani mököttää kun minä vetäydyn kuoreeni muutamaksi päiväksi.
Kyllä, aiheuttaa kitkaa suhteessamme mutta toivon joku päivä saavani miehen ymmärtämään. Suhde on muilta osin oikein hyvä, ehkä jopa loistava.
Nojoo... ymmärrän kyllä, jos ukkosi vertailee sua ja entistään sun kuullen (mun entinen teki tämmöstä aikansa kunnes sanoin et painukoot takasin exänsä luokse jos minä en kelpaa), mutta kyllähän se on ihan normaalia että joskus keskustelun yhteydessä ohimennen mainitsee jotain entisistään, vaikkapa jostain erikoisesta tavasta mikä sillä oli tms.
Nauratteko te koskaan yhdessä entisten toilailuille?
Se vois parantaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja vähentää tuota loppujenlopuksi mitättömistä asioista suuttumista, totuushan on kuitenkin se, että ei se sun kanssa yhdessä olisi, jos ei haluaisi olla sun kanssa.
Suosittelisin myös kokeilemaan romantiikan lisäämistä, eli vaikka et nyt sitten niin välittäisikään varsinaisesti esimerkiksi kukista, niin sanot silti sille ukollesi et pidät kukista, kaikkein hölmöintä on mennä pilkkaamaan miehen romanttisia elkeitä vaikka ne susta itsestäsi tuntuisikin imeliltä ja jopa huvittavilta, ainakin itse olen sellainen, että jos mun elkeitä nainen pilkkaa, niin loppuu romanttiset elkeet kuin seinään ja sit on enää turha myöhemmin alkaa marisee et miksen mä enää tuo kukkia tai tee hienoja ruokia, laita kynttilöitä palamaan, vie saunaan saati järjestä yhteistä lapsivapaata aikaa..
Sä olet lopulta itse se ainoa, joka voi tehdä siitä teidän suhteesta toimivan tunteidesi osalta, jotkut monen päivän mykkäkoulut ei ole todellakaan ok, vaan lopulta se mies kyllästyy ja toteaa, että hän ei minkään lapsellisen, rasittavan hullun kanssa jaksa seurustella, meressä on muutakin kalaa.
ap
Mieheni on kyllä tuonut kukkia ja tekee romanttisia elkeitä! Romantiikan ja seksin osalta meillä ei ole ongelmia vaan ne toimivat hyvin. :)
Ei naureta entisille toilailulle jos kyse on siis nais- tai miesjutuista. Minä olen parantumaton romanttikko ja olin siis neitsyt tavatessani mieheni. Minua ei haittaa kertoa millaisia ihmisiä on tullut vastaan treffaillessa mutta minulla ei ollut mitään kiinnostusta niihin tyyppeihin; eikä minua haittaa se, että suhteemme aikana joku puolituttu nainen oli lähettänyt vähäpukeisen kuvan miehelle tekstiviestinä.
En halua että mies ohimennen mainitsee entisiä. Ymmärrän, että moni pitää sitä ns. normaalina mutta minä en halua sitä kuulla. Minua ei haittaa jos mies kommentoi painoani, keroo ettei tykkää koruistani tai ole mieltynyt hiusteni malliin. En ole herkkä sille, jos mies vahingossa kritisoisi kyvykkyyttäni töissä. Olen käytännössä kaikkien muiden asioiden suhteen tosi chill, paitsi tämän asian.
On tietysti ikävää, että olet saanut tällaisen taakan kantaaksesi. Muistathan kuitenkin, ettei se oikeuta sinua pilaamaan kenenkään muun elämää. En väitä, että niin teet, mutta mustasukkaisuuden myötä on riskinä pyrkiä kontrolloimaan liikaa. Hienoa, jos voit käydä terapiassa ja hoitaa ongelmaasi. Pelko itsensä satuttamisesta ei oikeuta satuttamaan muita, etenkään kun pelkoon ei ole edes aihetta.
Nuoruusvuosiltani silloinen tyttöystäväni oli mustasukkainen ja tenttasi jatkuvasti muista naisista ilman syytä. Kyllästyin siihen ja tahallaan ja tarkoituksellani aloin viettämään aikaa paljon muiden naisten seurassa, vaikkakin vain kaverina. Muuten ei olisi ollut niin tarvetta, mutta se oli jonkinlainen vastareaktio tyttöystäväni pahenevaan käytökseen. Mustasukkaisuus ajaa vain pois. Minä olen nykyisin niin itsenäinen, että heittäisin hetkeäkään epäröimättä rakastamani naisen kerralla ja lopullisesti ulos, jos olisi mitään merkkejä vääränlaisesta mustasukkaisuudesta. Yksi kokemus helvetistä riittää.
En ole kovin mustasukkainen nykyhetkessä. Mieheni tekee töitä naisvaltaisella alalla ja joutuu myyntihommissa viemään asiakkaita ravintolaan, missä mm. nautitaan alkoholia. Minkä lisäksi miehelleni on yksi nainen lähettänyt vähänpukeisia kuvia itsestään, ilmeisesti testatakseen omaa viehätysvoimaansa.
Olen miehelleni sanonut, että jos jonkun toisen haluaa niin en aio estää enkä vahtia. Hän on itse omasta käytöksestään vastuussa. Jos joskus alennun tarkistamaan viestit puhelimesta tms. niin se on ainoastaan sitä varten, että pystyisin tekemään eropäätöksen.
Naisystäväsi toimi väärin mutta et sinäkään kyllä mikään unelmakumppani ollut. Ymmärrän että vastustit ns. kontrollointia mutta ei se luottamusta edesauta että tietoisesti härnäät hänen mustasukkaisuuttaan. Minun mieheni ei tykkää tatuoinneista, pitäisikö minunkin hankkia tatuointi vain siksi että vastustan hänen kontrollointiaan kyseisestä asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisen tyttökaverin kanssa harrastettiin seksiä monta kertaa peräkkäin aina jos olin lähdössä samana päivänä viihteelle. Normaalisti harrastettiin vain kerran. Hoksasin vasta kun olimme eronneet että hän sillä yritti saada haluni nollaan ennen baari-iltaa. Toisaalta aamulla ei kysynyt eikä halunnut kuulla mitään illan kulusta tai ketä olin nähnyt.
Nyksä taas tenttaa tarkasti illan kulun ja ketä olen nähnyt. Lisäksi nyksä kerran kertoi kuinka hänellä on ollut paljon miespuolisia kavereita nuorempana mutta exänsä oli kieltänyt heitä enää tapaamasta, outo juttu vain että hän itse käyttäytyi samoin kun aloimme seurustella minun naispuoleisten kavereiden suhteen joihin jouduin ottamaan etäisyyttä. Sama koskee naispuoleisia somekavereita, hänellä suunnilleen yhtä paljon miespuolisia somekavereita kuin minulla naispuoleisia mutta silti ihmettelee miksi minulla niitä on niin paljon. Lisäksi välille kyselee kenen kanssa viestittelen jos puhelin piippailee enemmän.
Nyksä onneksi pystyy mustasukkaisuudestaan avoimesti kertomaan eli se ei ole suhteelle silti haitaksi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen mustasukkainen enemmän menneestä kuin tästä hetkestä, ns retroactive jealousy. Vetäydyn ja sulkeudu kun mies mainitsee eksänsä ja n kerran kuukaudessa kirjoitan hänelle kirjeen yrittäen saada hänet ymmärtämään. Joskus mies luulee minun olevan tyytymätön johonkin ihan muuhun liittyen kun olen allapäin eikä millään meinaa tajuta että viatonkin kommentti saa ajatukset pyörimään päässäni useamman päivän ajan, minkä jälkeen ajatus pompahtaa päähän random hetkinä spontaanisti useamman kuukauden ajan.
En halua puhua menneestä enkä tykkää siitä kun mies utelee omastani. Sitä kuitenkin tekee, luullen itse että on jotenkin sneaky enkä tajuaisi mitä hän tekee.
Eroa ajoissa. Exäni ei ymmärtänyt tehdä sitä, eikä hänellä mene mitenkään hyvin.
Ei oo aina kivaa.
Joka kerta kun ollaan yhdessä ulkona niin ei uskalla katsoa tai puhua muille naisille yhtään mistään, vaikka kysyttäisiin jotain. Nyrkkiä on tullut kymmeniä kertoja ihan julkisilla paikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen mustasukkainen enemmän menneestä kuin tästä hetkestä, ns retroactive jealousy. Vetäydyn ja sulkeudu kun mies mainitsee eksänsä ja n kerran kuukaudessa kirjoitan hänelle kirjeen yrittäen saada hänet ymmärtämään. Joskus mies luulee minun olevan tyytymätön johonkin ihan muuhun liittyen kun olen allapäin eikä millään meinaa tajuta että viatonkin kommentti saa ajatukset pyörimään päässäni useamman päivän ajan, minkä jälkeen ajatus pompahtaa päähän random hetkinä spontaanisti useamman kuukauden ajan.
En halua puhua menneestä enkä tykkää siitä kun mies utelee omastani. Sitä kuitenkin tekee, luullen itse että on jotenkin sneaky enkä tajuaisi mitä hän tekee.
En ymmärrä miksi viestini triggeröi porukkaa niin voimakkaasti. En pysty kontrolloimaan ajattelisin siinä hetkessä yhtään sen enempää kuin paniikkihäiriöinen tai ocd-henkilö. Oletteko yhtä "myötätuntoisia" heitä kohtaan?
En kuitenkaan lue toisen viestejä, en stalkkaa eksää sosiaalisessa mediassa, en vahdi miehen menemistä tai raivoa asiasta koskaan. Tämä on minun heikko kohtani enkä ole sitä itse valinnut, sen kanssa joudun kuitenkin elämään.
No onhan tuo nyt aika outoa, että tiedostat ja kykenet puhumaan siitä avoimesti, etkä kuitenkaan vaikuta millään muotoa pyrkivän eroon siitä.
Minkä ikäinen olet, oletko seurustellut usein?
Olen 30 v. ja tämä on ainut suhteeni. Olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta jos sillä on merkitystä.
Olen lukenut 3 kirjaa liittyen tähän ja käynyt myös terapiassa. Valitettavasti retroactive jealousy on mekanismiltaan hyvin samanlainen kuin OCD - ja sitä kutsutaankin joskus retroactive jealousy OCD:ksi - ja suunnilleen yhtä helppo ns. hoitaa. Tottakai teen työtä asian eteen mutta faktaa on se, että tässä hetkessä koen asiat näin enkä voi sille mitään. Minulle aiheuttaa turhautumista se, että hyväntahtoinen kumppani ei ymmärrä vaikka kuinka yritän selittää ja hän täysin turhaan laukaisee minussa reaktioita kertomalla minulle asioita, mitä en halua tietää.
Minusta on ihan käsittämätöntä ettei turpaa pystytä pitämään kiinni entisiin kumppaneihin liittyen, jos toinen on sitä pyytänyt. Kumppanistani on käsittämätöntä että vähäpätöinen kommentti voi laukaista minussa sellaisia tuntemuksia mutta kun se nyt vaan laukaisee. Ja sitten kumppani mököttää kun minä vetäydyn kuoreeni muutamaksi päiväksi.
Kyllä, aiheuttaa kitkaa suhteessamme mutta toivon joku päivä saavani miehen ymmärtämään. Suhde on muilta osin oikein hyvä, ehkä jopa loistava.
Sinun olisi parempi elää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ei oo aina kivaa.
Joka kerta kun ollaan yhdessä ulkona niin ei uskalla katsoa tai puhua muille naisille yhtään mistään, vaikka kysyttäisiin jotain. Nyrkkiä on tullut kymmeniä kertoja ihan julkisilla paikoilla.
Pahoinpitely on rikos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo aina kivaa.
Joka kerta kun ollaan yhdessä ulkona niin ei uskalla katsoa tai puhua muille naisille yhtään mistään, vaikka kysyttäisiin jotain. Nyrkkiä on tullut kymmeniä kertoja ihan julkisilla paikoilla.Pahoinpitely on rikos.
Niinhän se on. Mutta olen tämmönen ylipainoinen betamies niin ei voi saada sellasta naista jossa ei ole jotain vikaa. Mielummin olen katselematta muita naisia ja juttelematta kun yksin.
Niin, mutta kuten ketjun kirjoituksista näet itsekin, usein ne perusteet on enemmänkin naisen oman mielikuvituksen ja heikon itsetunnon tuotoksia, ei siis mitään kunnollisia.
Tai ainakaan itse en laske vaikkapa nyt kassaneidille ystävällisesti puhumista sellaiseksi päteväksi syyksi epäillä miehen uskollisuutta, tai jos sillä on vaikka työpaikallaan myös naisia töissä yms.