Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eikö ole itsestään selvää että omia biologisia lapsia arvostetaan enemmän kuin toisen edellisestä liitosta olevia?
20.07.2022 |
Minua ärsyttää kun haukutaan huonoksi äidiksi esimerkiksi koska jätetään puolison lapset sukulaisille aina kun mennään matkoille.
On itsestään selvää että omia lapsia arvostetaan enemmän ja heidän etuaan katsotaan ohi muiden. Kuka vanhempi ei tekis niin?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on jotain ihan muuta kuin biologiaa. Mutta ehkä kaikki eivät siihen sitten kykene.
Aika paksua. Äitiys ja isyys ei ole biologiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se itsestään selvää. Arvostusta voi päätellä esimerkiksi siitä, kenelle jättää perintönsä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset eivät kyllä ole tuollaisia. Rakastamani ihmisen lapset ovat yhtä rakkaita minulle kuin omani.
Omat ei paljon kiinnosta? Ei ainakaan normaalin verran
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on jotain ihan muuta kuin biologiaa. Mutta ehkä kaikki eivät siihen sitten kykene.
Aika paksua. Äitiys ja isyys ei ole biologiaa?
Ei itsessään. Vanhemmuus on ennen kaikkea sosiaalista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on jotain ihan muuta kuin biologiaa. Mutta ehkä kaikki eivät siihen sitten kykene.
Aika paksua. Äitiys ja isyys ei ole biologiaa?
Ei itsessään. Vanhemmuus on ennen kaikkea sosiaalista.
Äitipuoli ei ole lapsen vanhempi. Lapsen isä ja äiti ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EIpä ole ollut kenenkaan toisen lapsia mun taloudessa, mutta kyllä minulle omat on tärkeämpiä kuin yksikään niistä reilusta kahdesta sadasta lapsesta joita olen tässä vuosien aikana valmentanut urheilukentillä. Vaikka on ne nekin ollut tärkeitä, mutta ei ne omien ohi kuitenkaan aja.
Omia lapsia on helpompi rakastaa, mutta tunne ei saa ohjata toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on jotain ihan muuta kuin biologiaa. Mutta ehkä kaikki eivät siihen sitten kykene.
Aika paksua. Äitiys ja isyys ei ole biologiaa?
Ei itsessään. Vanhemmuus on ennen kaikkea sosiaalista.
Äitipuoli ei ole lapsen vanhempi. Lapsen isä ja äiti ovat.
Riippuu tilanteesta. Eipä sukusolujen luovuttajakaan ole lapsen vanhempi, vaikka biologisesti lapsi on saanut alkunsa kyseisen henkilön sukusolusta, vaan lapsella on ne omat vanhemmat.
Pelkkä biologia ei siis tee kenestäkään vanhempaa.
Minä ainakin välitin tosi paljon ex-puolisoni pojasta. Kun sain omia poikia, tämä miehen poika oli edelleen tärkeä ja äidilliset tunteeni häntä kohtaan vahvistuivat kun sain omia lapsia.
Kuitenkin ns rakkauden tunteet häntä kohtaan eivät olleet koskaan yhtä vahvoja kuin omia poikiani kohtaan, enhän ollut saanut elää hänen kanssaan alusta asti ja näin muutenkin häntä vain viikonloppuisin jolloin ihmissuhteesta ei tietenkään tule yhtä läheinen kuin jos oltaisiin koko ajan yhdessä.
Mutta itse arvostan häntä ihmisenä yhtä paljon kuin omia lapsiani ja haikeus täyttää mielen kun häntä ajattelen emmekä eron jälkeen ole olleet paljonkaan tekemisissä. Kuitenkin hyvät muistot jäi yhdessä olosta, esimerkiksi tehtiin kivoja retkiä huvipuistoihin kesäisin ja opetin hänet ajamaan pyörällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin välitin tosi paljon ex-puolisoni pojasta. Kun sain omia poikia, tämä miehen poika oli edelleen tärkeä ja äidilliset tunteeni häntä kohtaan vahvistuivat kun sain omia lapsia.
Kuitenkin ns rakkauden tunteet häntä kohtaan eivät olleet koskaan yhtä vahvoja kuin omia poikiani kohtaan, enhän ollut saanut elää hänen kanssaan alusta asti ja näin muutenkin häntä vain viikonloppuisin jolloin ihmissuhteesta ei tietenkään tule yhtä läheinen kuin jos oltaisiin koko ajan yhdessä.
Mutta itse arvostan häntä ihmisenä yhtä paljon kuin omia lapsiani ja haikeus täyttää mielen kun häntä ajattelen emmekä eron jälkeen ole olleet paljonkaan tekemisissä. Kuitenkin hyvät muistot jäi yhdessä olosta, esimerkiksi tehtiin kivoja retkiä huvipuistoihin kesäisin ja opetin hänet ajamaan pyörällä.
Ohhoh, kylläpä eksäsi oli kelpuuttanut aikaansaamattoman naisen poikansa äidiksi kun jonain harvana viikonloppuna sinä opetit ajamaan pyörällä eikä mamma koko aikana. Tosin monihan kyllä osaa jo heti kun apupyörät otetaan pois kun on koko kesän harjoitellut. Oliskohan se pojan äiti opettanut kuitenkin alkeet...
En kyllä osaisi kuvitella tilannetta, että vanhemmat rakastaisi meitä biologisia lapsia enemmän kuin adoptoitua siskoa. Sisko muutti meille 4-vuotiaana, mutta on vanhemmat on kuitenkin tunteneet hänet koko elämänsä, samoin hän heidät, ja olivat läheisiä jo ennen muuttoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin välitin tosi paljon ex-puolisoni pojasta. Kun sain omia poikia, tämä miehen poika oli edelleen tärkeä ja äidilliset tunteeni häntä kohtaan vahvistuivat kun sain omia lapsia.
Kuitenkin ns rakkauden tunteet häntä kohtaan eivät olleet koskaan yhtä vahvoja kuin omia poikiani kohtaan, enhän ollut saanut elää hänen kanssaan alusta asti ja näin muutenkin häntä vain viikonloppuisin jolloin ihmissuhteesta ei tietenkään tule yhtä läheinen kuin jos oltaisiin koko ajan yhdessä.
Mutta itse arvostan häntä ihmisenä yhtä paljon kuin omia lapsiani ja haikeus täyttää mielen kun häntä ajattelen emmekä eron jälkeen ole olleet paljonkaan tekemisissä. Kuitenkin hyvät muistot jäi yhdessä olosta, esimerkiksi tehtiin kivoja retkiä huvipuistoihin kesäisin ja opetin hänet ajamaan pyörällä.
Ohhoh, kylläpä eksäsi oli kelpuuttanut aikaansaamattoman naisen poikansa äidiksi kun jonain harvana viikonloppuna sinä opetit ajamaan pyörällä eikä mamma koko aikana. Tosin monihan kyllä osaa jo heti kun apupyörät otetaan pois kun on koko kesän harjoitellut. Oliskohan se pojan äiti opettanut kuitenkin alkeet...
No jos nyt vain sattui oppimaan kun hän opetti? Mieheni opetti esikoisen sillä aikana, kun minä olin lenkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin välitin tosi paljon ex-puolisoni pojasta. Kun sain omia poikia, tämä miehen poika oli edelleen tärkeä ja äidilliset tunteeni häntä kohtaan vahvistuivat kun sain omia lapsia.
Kuitenkin ns rakkauden tunteet häntä kohtaan eivät olleet koskaan yhtä vahvoja kuin omia poikiani kohtaan, enhän ollut saanut elää hänen kanssaan alusta asti ja näin muutenkin häntä vain viikonloppuisin jolloin ihmissuhteesta ei tietenkään tule yhtä läheinen kuin jos oltaisiin koko ajan yhdessä.
Mutta itse arvostan häntä ihmisenä yhtä paljon kuin omia lapsiani ja haikeus täyttää mielen kun häntä ajattelen emmekä eron jälkeen ole olleet paljonkaan tekemisissä. Kuitenkin hyvät muistot jäi yhdessä olosta, esimerkiksi tehtiin kivoja retkiä huvipuistoihin kesäisin ja opetin hänet ajamaan pyörällä.
Ohhoh, kylläpä eksäsi oli kelpuuttanut aikaansaamattoman naisen poikansa äidiksi kun jonain harvana viikonloppuna sinä opetit ajamaan pyörällä eikä mamma koko aikana. Tosin monihan kyllä osaa jo heti kun apupyörät otetaan pois kun on koko kesän harjoitellut. Oliskohan se pojan äiti opettanut kuitenkin alkeet...
No jos nyt vain sattui oppimaan kun hän opetti? Mieheni opetti esikoisen sillä aikana, kun minä olin lenkillä.
No pitihän tähänkin takertua.. Olin tuon kesän äitiyslomalla ja poika oli meillä useamman viikon joten mulla oli hyvää aikaa opettaa hänelle pyöräily. Varmaan sen olisi joku muukin tehnyt, sattui vaan sopivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on jotain ihan muuta kuin biologiaa. Mutta ehkä kaikki eivät siihen sitten kykene.
Aika paksua. Äitiys ja isyys ei ole biologiaa?
Ei itsessään. Vanhemmuus on ennen kaikkea sosiaalista.
Äitipuoli ei ole lapsen vanhempi. Lapsen isä ja äiti ovat.
Riippuu tilanteesta. Eipä sukusolujen luovuttajakaan ole lapsen vanhempi, vaikka biologisesti lapsi on saanut alkunsa kyseisen henkilön sukusolusta, vaan lapsella on ne omat vanhemmat.
Pelkkä biologia ei siis tee kenestäkään vanhempaa.
Luetun ymmärtäminen. Äitipuoli ei ole äiti. Lapsella on jo äiti. Jos äitipuoli olisi adoptoinut lapsen, hän olisi äiti eikä äitipuoli.
No eikö se mies sitten pidä omia lapsiaan tärkeämpänä ja halua ottaa heidät matkalle ja lempata sinun lapsesi omille vanhemmillesi? En oikein käsitä tuota kuvioita, kai tuon periaatteen pitäisi sitten toimia molempiin suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Kerrompa kaveristani (mies) hänellä kaksi lasta ja naisystävällä yksi edellisen kanssa. Kaikki lapset suurinpiirtein samanikäisiä. Kun mies on liikenteessä kaikkien kolmen lapsen kanssa niin hän ostaa jäätelöt ainoastaan omille lapsilleen ja itselleen. Yksi sitten katsoo kun muut syö...
E ikö tämä sun miespuolinen kaveri voisi pyytää rahaa naisystävältään hänen lapsensa ruokiin, jos kaverisi tosiaan on noin köyhä, ettei voi edes 4€ hintaista jäätelötuuttia tarjota naisystävän lapselle?
Se varmaan riippuu siitä onko biologisia lapsia. Itse pelkäsin hurjasti lapsettomuutta naisena koska kuukautiseni alkoivat vasta hyvin myöhään eivätkä koskaan säännöllisinä. Tulin kyllä helposti raskaaksi sitten yrityksen alkaessa mahdollisimman aikaisin. Lapsettomuutta pelätessäni suunnittelin jo adoptoivani jos mahdollista. Sijaisäidiksi alkamista en tahtonut ajatella sillä tahdoin oman lapsen enkä olisi voinut olla terveellä hengellä tukemassa lapsen kasvua toisen vanhemman tukena. Omat lapset ovat tärkeimpiä, toisistakin voi välittää kyllä. Mielestäni esim. uusioperheissä on aivan tervettä olla yrittämättä omia toisen lapsia, lapsia joilla on jo vanhemmat, oli kyseessä lapseton isä/äitipuoli tai sellainen jolla on omiakin. On mielestäni tervettä suhtautua heihin toisen lapsina, vaikka välittäisikin. Ja omat lapset, biologiset tai adoptoidut, ovat tottakai tärkeimpiä. Sekin on mielestäni hirveää jos perheeseen adoption jälkeen syntyy biologinen lapsi ja adoptoitu jätetään sen jälkeen vähemmälle kuin olisi jonkun muun. Sellaisenkin tapauksen lähipiirissä nähnyt.
Minä olen 34-vuotias lapseton nainen ja minun TInder-profiilissani lukee, että "etsin miestä, jolla ei ole alle teini-ikäisiä lapsia". Silti saan jatkuvasti tykkäyksiä pikkulasten isiltä. Mietin vaan, että miksi joku pikkulapsen isä haluaisi sellaisen naisystävän, joka ajattelee näin niin kuin minä ajattelen? Vai ajattelevatko nämä miehet hylätä lapsensa uuden naisen toiveesta?
Alue: Aihe vapaa
Siis verivalan eikä velan..