Pakkotoiminnot ja ajatukset

Ei siinä auta kuin nauraa vain omille ajatuksille sisäisesti. Suhtaudu niihin niin kuin joku 2-vuotias oikuttelisi. Ei niissä ajatuksissa ole oikeasti mitään järkeä tai logiikkaa, vaikka kovasti ne sitä uskottelee kyllä. Älä vain lähde mukaan siihen peliin mitä ne ajatukset yrittää sulla pelata.

Älä edes yritä saada niitä loppumaan. Suhtaudu niihin vain mahd. välinpitämättömästi ja rauhallisesti.

löäkkeet

Meditaatio, mindfulness jne.

Kun tulee mieleen ikävä asia, niin tahtomattani möläytän jotain. Usein kirosana.

Olen yrittänyt työntää ajatuksia taakse ja ajatella muuta, olen yrittänyt ajatella järjellä mikään ei helpota.

Miettikääs jos joku tarttuisi teitä kaupassa kiinni tisseistä tai alapäästä, kai te huutaisitte tai edes löisitte. Eikö ole tyhmä ajatus että olisin tietämättäni näin tehnyt. Kuullostaa tyhmältä mutta, kun pääse ajatuksesta yli. Aivan helvettiä.

Ei ole olemassa varmasti toimivia ratkaisuja näihin ongelmiin. Esim. lääketiede ei tunne hoitoa. Olen tuhonnut terveyteni, talouteni ja ihmissuhteeni pakkotoiminnoilla ja käynyt läpi lääkekokeilut, terapiat yms. Mikään ei auta ja pahemmaksi menee. Kun en ole onnistunut tervehtymään näistä, niin lopulta hoitojärjestelmäkään ei halua auttaa mitenkään. Ps. pol. oli viimeksi ainostaan kiinnostunut kirjaamaan minua ulos järjestelmästä. Olin heidän mukaansa niin sairas, ettei minulle voi antaa mitään hoitoja. Liikunta, meditaatio ja keskusteleminen auttaa, mutta edellisistäkin tulee helposti pakonomaista, eikä ole ole oikein keskustelumahdollisuuksia tarjolla. Jatkan vain tuhoisaa käyttäytymistä eikä mikään pysäytä tätä kunnolla. Minua varmaan voisi auttaa pakkokeinoilla, mutta sellaisiakin vastaan minulla on niin voimakkaita pakkoajatuksia, että luultavasti pitäisi ottaa ensin henki minulta pois, että onnistuisi.

Mitä väliä, jos on tapahtunut jotain mitä pelkää tapahtuneen?

Se tässä sairaudessa ehkä onkin se, mikä rasittaa, turha pelko. Pelko kontrollin menettämisestä, pelko että on seonnut tai sekoamassa, pelko ihan kaikesta

Ei kukaan "terve" pelkäsi tehneensä mitään, minkä tietää, ettei varmasti ole tehnyt.

Esim. Jos et ole ajanut kenenkään päältä niin et silloin sellaista edes ajattele "terveenä" mutta pakkoajatuksia sairastava, tarkistelee, stressaa ja pelkää

Ei kukaan "terve" ajattele, että olenko puristanut kauppa jonossa jonkun perseestä ei todellakaan ajattele jos ei niin ole tehnyt mutta pakkoajatuksista kärsivälle nämä on ihan eri asia

Siksipä esim minä, vatvon asioita, välillä jopa niin paljon, että meinaan todella ahistua

Ap kiittää kokemuksista,ntekisi mieli "sanoa" että onneksi en ole ainoa näitten kanssa painivat mutta en sano, koska tiedän, että tämä on yhtä helvetin tulessa oloa.

Tsemppiä kaikille muille, jotka kärsitte näistä!

Minulla oli ennen lääkitystä seksuaalisia ja väkivaltaisia pakkoajatuksia. Olen todella kiltti ihminen ja ne tuntui todella pahalta.

Ihan hirveät, kun ajatukset pyörii päässä aamusta iltaan ja tuntuu, että kokoajan pahenee se ajatus. Tuntuu, että asia saa kokoajan lisä osia, entäs teinkin näin tai näin.

Onko muilla kokemuksia siitä, että se asia mitä pelkäätte tuntuu kokoajan pahenevan eli esim tämä minun tämän hetkinen pelko, että olen kaupassa tarrannut vastaan tulijaa kiinni. Tänään olen jo ihan varma ollut että olen tehnyt jotain seksuaalista...eli asia vaan pahenee ja pahenee mielessä. Ja kokoajan miettii teinkönoikeasti näin. Vaikka kyllä kait sitä olisi joku "oikea" muistikuva, jos olisi tehnyt. En tiedä saiko kukaan kiinni ajatuksesta, niin sekavaa tekstiä tuli.

Nyt on lähdettävä taas kauppaan, katsotaan mitä sitä seuraavaksi vatvotaan. Onneksi tällä kertaa en mene sinne yksin.

Viktor E. Franklin kirjoista voi olla apua.

Ihminen kunnioittaa liikaa pakkoajatuksia-ja toimintoja.

Ne pitää tehdä tyhjäksi nauramalla niille.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveät, kun ajatukset pyörii päässä aamusta iltaan ja tuntuu, että kokoajan pahenee se ajatus. Tuntuu, että asia saa kokoajan lisä osia, entäs teinkin näin tai näin.

Naura niille.

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla kokemuksia siitä, että se asia mitä pelkäätte tuntuu kokoajan pahenevan eli esim tämä minun tämän hetkinen pelko, että olen kaupassa tarrannut vastaan tulijaa kiinni. Tänään olen jo ihan varma ollut että olen tehnyt jotain seksuaalista...eli asia vaan pahenee ja pahenee mielessä. Ja kokoajan miettii teinkönoikeasti näin. Vaikka kyllä kait sitä olisi joku "oikea" muistikuva, jos olisi tehnyt. En tiedä saiko kukaan kiinni ajatuksesta, niin sekavaa tekstiä tuli.

Nyt on lähdettävä taas kauppaan, katsotaan mitä sitä seuraavaksi vatvotaan. Onneksi tällä kertaa en mene sinne yksin.

Yksi esimerkki lääkäru Viktor E. Franklin kirjasta:

Joku potilas/asiakas kärsi pahoista pakkoajatuksista, että hän tarttuu kiinni miesten peniksiin.

Frankl ja hän lähtivät kävelemään kaupungille. Frankl usutti oikein häntä koko ajan tarttumaan kiinni ihmisten peniksiin. Kaikkiin mihin ikinä ehtisi.

Juttu meni niin absurdiksi, että potilas alkoi nauraa lopulta katketakseen.

Se pakkoajatus loppui siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla kokemuksia siitä, että se asia mitä pelkäätte tuntuu kokoajan pahenevan eli esim tämä minun tämän hetkinen pelko, että olen kaupassa tarrannut vastaan tulijaa kiinni. Tänään olen jo ihan varma ollut että olen tehnyt jotain seksuaalista...eli asia vaan pahenee ja pahenee mielessä. Ja kokoajan miettii teinkönoikeasti näin. Vaikka kyllä kait sitä olisi joku "oikea" muistikuva, jos olisi tehnyt. En tiedä saiko kukaan kiinni ajatuksesta, niin sekavaa tekstiä tuli.

Nyt on lähdettävä taas kauppaan, katsotaan mitä sitä seuraavaksi vatvotaan. Onneksi tällä kertaa en mene sinne yksin.

Yksi esimerkki lääkäru Viktor E. Franklin kirjasta:

Joku potilas/asiakas kärsi pahoista pakkoajatuksista, että hän tarttuu kiinni miesten peniksiin.

Frankl ja hän lähtivät kävelemään kaupungille. Frankl usutti oikein häntä koko ajan tarttumaan kiinni ihmisten peniksiin. Kaikkiin mihin ikinä ehtisi.

Juttu meni niin absurdiksi, että potilas alkoi nauraa lopulta katketakseen.

Se pakkoajatus loppui siihen.

Juuri tämä, jos joku muu kirjoittaisi tai kertoisi niin varmaan kihertäisin nauraa mutta , kun omassa nupissa kiertää ajatus niin ahdistaa.

Pahinta on että tavallaan tämä henkilö on kaukaisesti tuttu ja samaa sukupuolta minun kanssa.

Ja kyllä olen luultavasti ihan hetero. Tietenkin, olen joskus kyseenalaistanut tämänkin, kun suurin osa pakkoajatuksista koskee juuri samaa sukupuolta olevia. Mutta kyllä tähän mennessä olen rakastunut aina vastakkaiseen sukupuoleen vaikka olen ihan avoin ihminen. Jokainen saa rakastaa ketä haluaa.

Miten teidän puolisot suhtautuvat tähän sairauteen? Minä en ole kertonut, koska mieheni on sitä mieltä, että jokainen joka sairastaa mielenterveys ongelmia vois ihan hyvin tappaa itsensä.