Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihminen ei vie tavaroita, astioita jne paikoilleen?
20.07.2022 |
Todella raivostuttava piirre ihmisessä. Varsinkin kumppanissa ja usein vierailevista ja pitkään viihtyvissä vieraissa. Eikö oikeasti tule mieleen viedä astiat koneeseen ja joudut limsatölkit pois? Odottavatko että ne itsestään sinne menevät?Mistä tuollainen johtuu?
Kommentit (34)
Minua ihmetyttää lähinnä jotkut (aikuiset) vieraat, jotka käyttää jotain tavaroita kysymättä ja sitten piilottavat väärään paikkaan. Kerran löysin kynsilakanpoistoaineen saunan lauteilta, vaikka säilytän sitä peilikaapissa 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää kysymys, mihin on vaikea vastata. Itse tunnistan tavan jättää tavarat hujan hajan. En osaa antaa muita syitä, kuin että ei kiinnosta koko ajan kiikuttaa jotain tavaraa paikoilleen, ja toiseksi en edes huomaa asiaa - kunnes havahdun että mikäs pyörremyrsky täällä on riehunut, ja siivoan. Ja taas sama rumba alusta. Olen hajamielinen ja usein omissa ajatuksissani kyllä, eikä siivoaminen kiinnosta tippaakaan vaikka pakoan itseni siihen kyllä välillä. Mutta ehkä suurin syy on, etten edes tiedosta asiaa kun ajatukset on aina muualla kuin siinä, mihin nyt minkäkin tavaran milloinkin laitan.
Vierailija kirjoitti:
Mies on oppinut kotoaan käsityksen että on jokin erityinen siivouspäivä.
Sen ulkopuolella sotketaan eikä siis esim ohikulkiessaan napata tiskejä mukaan tai yläkertaan mennessä viedä yläkerran tavaroita yläkertaan, ei oiota mattoa eikä tehdä yhtään mitään.
Miehen äidille opetettu talouskoulussa tällainen käsite. Ja he asuukin sitten läävässä.
Meillä anopilla tai miehelläni ei ole edes käsitystä mistään tietystä siivouspäivästä. Joskus kun joku siivoaa, niin iskee s**tanallinen vimma sotkea. Ihan sama mitä, kaikki käy. Mikään ei pysy paikoillaan, kengillä yritetään sisään ja eletään kuin jossain renttualkkisresupekkaperheessä. Heille on jotenkin nostattavaa sotkea, että joku siivoaa. Kuulemma "isopappakin" aina ja sekös oli arvostettu mies...
Ai että vihaan, kun kumpikin aloittaa "ne siivoavat, ketkä ehtivät". Sotkea ehtivät näköjään nekin, ketkä eivät koskaan ehdi siivota. Lapset ovat mitta täynnä molempia ja kyllä, meillä on firma ja anoppi osallisena siinä. Eli pyörii koko ajan meillä ja työtiloissa.
En voi käsittää, miksi kahvia, muruja, hiekkaa, astioita, vaatteita, lehtiä, latureita, juomapulloja, nenäliinoja, tiesmitä roinaa ja kaikkea muuta on koko ajan levitettävä. Ja miten paljon päivässä ehtii jo sotkea! Kädetkin pestään niin, että likavesi virtaa pitkin kaakeleita ja loput liat pyyhitään pyyhkeeseen. Eikä firma ole edes raksafirma ja talokin on peruskoti, ei mutakuoppa.
Ja kyllä. Olen lähdössä. Nyt lapset jo näin isona ymmärtävät, miksi muutamme.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää kysymys, mihin on vaikea vastata. Itse tunnistan tavan jättää tavarat hujan hajan. En osaa antaa muita syitä, kuin että ei kiinnosta koko ajan kiikuttaa jotain tavaraa paikoilleen, ja toiseksi en edes huomaa asiaa - kunnes havahdun että mikäs pyörremyrsky täällä on riehunut, ja siivoan. Ja taas sama rumba alusta. Olen hajamielinen ja usein omissa ajatuksissani kyllä, eikä siivoaminen kiinnosta tippaakaan vaikka pakoan itseni siihen kyllä välillä. Mutta ehkä suurin syy on, etten edes tiedosta asiaa kun ajatukset on aina muualla kuin siinä, mihin nyt minkäkin tavaran milloinkin laitan.
Mulla ihan sama. En kuitenkaan yökyläile kenenkään luona ja muutenkin riittävä vierailun pituus mulle on 2-4 tuntia. Jos kutsun ystäviäni kylään, en odota, että he alkaisivat keräämään astioita pöydästä tms. Teen sen itse enkä koe vaikeaksi.
Joo tää on itsestäni erityisen mielenkiintoista, koska olen itsekin hajamielinen ja en kovin käytännöllinen enkä edes siisti ihminen. Mutta vien silti astiat pois käytettyäni niitä ja en levittele tavaroitani niin, että ne aina jäisivät siihen missä käytän pois paikoiltaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tällä hetkellä kylässä miehen veli ja poikansa. Jokaikinen Cola tölkki jää paikoilleen ja eiliset astiat pöydässä..Uskomatonta että kellekään ei tule mieleen raivata niitä. En ala kulkemaan isojen ihmisten perässä siivoten...t.kyllästynyt talon emäntä
Kyllä elämä olisi yhtä h*lvettiä, jos pitäisi jokaisesta kupista ja muusta ruveta ahdistumaan. Ja mikä saa ihmisen luulemaan, että neuroottisuus olisi hyvä tapa? Se on neuroottisuutta jos ei pysty kuppia tiskipöydällä katsomaan. Toinen mitä ihmettelen on lehdet pihalla. Miksi niitä pitää haravoida? Onko ne jotenkin vaarallisia ja hyökkäävät kimppuun jos ei haravoida vai miksi? Lannoitetta ne minun mielestä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen aikuisella pojalla on kummallinen tapa jättää käyttämänsä kuppi tasolle tiskialtaan vierelle. Ei edes mitenkään sivuun vaan ihan siihen keskelle, että varmasti on tiellä. Miksi ei voi laittaa suoraan sinne tiskialtaaseen kun se siinä vieressä kerran on.
Omalla juuri 18v. tyttärellä taas on usein tapana jättää limsapullo tai tölkki johonkin lipaston, tason tai keittiönpöydän päälle. Tytär kyllä tietää missä on pussi noita varten. Joskus on illalla katsonut telkkaria olkkarissa meidän mentyä jo nukkumaan ja sitten löydä aamulla kirjahyllyn alatasolta kupin ja/tai lautasen. Onneksi meidän kissa ei ole sellainen joka tiputtaisi kaikki tavarat lattialle.
Minullakin on tapana jättää käyttämäni kuppi tasolle tiskialtaan vierelle. Syynä on se, että ajattelen tarvitsevani kuppia myöhemmin ja siinä se on sitten valmiina: ei tarvitse ottaa turhan takia puhdasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole opetettu. Miehen lapsuudenperheestä kukaan ei hallitse edes alkeita.
Ei se opettamisella muutu. Opetettu lapsi tekee sitä mitä kotona käsketään, mutta omassa kodissaan aikuisena hän tekee sitä, mikä on hänelle mieluisinta. Eikä se välttämättä ole tavaroiden paikoilleen laittaminen.
Eli jos järjestyksen ystävä äiti on opettanut lapsensa tavoilleen, onnistunut lopputulos johtuu todennäköisemmin peritystä siivousinnosta, ei opetellusta tavasta.
Kyllä se on opettamisesta kiinni. Silloin voi oäättää olla tekemättä niin mutta silti osaa taidon automaattisesti niin halutessaan. Kuin pyörällä ajaisi.
Sen sijaan jos ei edes hahmota mistä puhutaan, ko taito ei aikuisella enää automaattiseksi muutu. Vaam sen muistaa kun ponnistelee ja sitten taas harppoo vaan ruttujen ja sotkujwn ohi jos ei keskity niihin.
Se miten hahmottaa ympäristönsä, mihin kiinnittää huomiota, mistä häiriintyy jne ei ole opittu asia. Halutessaan seksotkuilija pystyy kiinnittämään siisteyteen huomiota, mutta kukapa haluaisi omassa kodissaan elää koko ajan tavalla, joka ei ole itselle lainkaan luontaista. Ihminen oppii vain sen, mikä häntä motivoi ja mihin hänen oppimiskykynsä ja taipumuksensa riittävät. Vai oletko sitä mieltä, että kaiken voi oppia, kunhan vaan altistuu opetukselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole opetettu. Miehen lapsuudenperheestä kukaan ei hallitse edes alkeita.
Ei se opettamisella muutu. Opetettu lapsi tekee sitä mitä kotona käsketään, mutta omassa kodissaan aikuisena hän tekee sitä, mikä on hänelle mieluisinta. Eikä se välttämättä ole tavaroiden paikoilleen laittaminen.
Eli jos järjestyksen ystävä äiti on opettanut lapsensa tavoilleen, onnistunut lopputulos johtuu todennäköisemmin peritystä siivousinnosta, ei opetellusta tavasta.
Kyllä se on opettamisesta kiinni. Silloin voi oäättää olla tekemättä niin mutta silti osaa taidon automaattisesti niin halutessaan. Kuin pyörällä ajaisi.
Sen sijaan jos ei edes hahmota mistä puhutaan, ko taito ei aikuisella enää automaattiseksi muutu. Vaam sen muistaa kun ponnistelee ja sitten taas harppoo vaan ruttujen ja sotkujwn ohi jos ei keskity niihin.
Se miten hahmottaa ympäristönsä, mihin kiinnittää huomiota, mistä häiriintyy jne ei ole opittu asia. Halutessaan seksotkuilija pystyy kiinnittämään siisteyteen huomiota, mutta kukapa haluaisi omassa kodissaan elää koko ajan tavalla, joka ei ole itselle lainkaan luontaista. Ihminen oppii vain sen, mikä häntä motivoi ja mihin hänen oppimiskykynsä ja taipumuksensa riittävät. Vai oletko sitä mieltä, että kaiken voi oppia, kunhan vaan altistuu opetukselle?
Et ymmärrä lukemaasi.
Kun oppii siivoamaan ohimennessään, se on automaattinen reaktio eikä se mitään kuormita.
Jos taas tulee lääväkodista, reagointi vaatii ponnisteluja eikä onnistu automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on oppinut kotoaan käsityksen että on jokin erityinen siivouspäivä.
Sen ulkopuolella sotketaan eikä siis esim ohikulkiessaan napata tiskejä mukaan tai yläkertaan mennessä viedä yläkerran tavaroita yläkertaan, ei oiota mattoa eikä tehdä yhtään mitään.
Miehen äidille opetettu talouskoulussa tällainen käsite. Ja he asuukin sitten läävässä.
Meillä anopilla tai miehelläni ei ole edes käsitystä mistään tietystä siivouspäivästä. Joskus kun joku siivoaa, niin iskee s**tanallinen vimma sotkea. Ihan sama mitä, kaikki käy. Mikään ei pysy paikoillaan, kengillä yritetään sisään ja eletään kuin jossain renttualkkisresupekkaperheessä. Heille on jotenkin nostattavaa sotkea, että joku siivoaa. Kuulemma "isopappakin" aina ja sekös oli arvostettu mies...
Ai että vihaan, kun kumpikin aloittaa "ne siivoavat, ketkä ehtivät". Sotkea ehtivät näköjään nekin, ketkä eivät koskaan ehdi siivota. Lapset ovat mitta täynnä molempia ja kyllä, meillä on firma ja anoppi osallisena siinä. Eli pyörii koko ajan meillä ja työtiloissa.
En voi käsittää, miksi kahvia, muruja, hiekkaa, astioita, vaatteita, lehtiä, latureita, juomapulloja, nenäliinoja, tiesmitä roinaa ja kaikkea muuta on koko ajan levitettävä. Ja miten paljon päivässä ehtii jo sotkea! Kädetkin pestään niin, että likavesi virtaa pitkin kaakeleita ja loput liat pyyhitään pyyhkeeseen. Eikä firma ole edes raksafirma ja talokin on peruskoti, ei mutakuoppa.
Ja kyllä. Olen lähdössä. Nyt lapset jo näin isona ymmärtävät, miksi muutamme.
Kuulostaa todellakin siltä, että sotkijaporukka halveksii ihmisiä, joilla on kovemmat standardit kuin heillä. Ei edes pykimystä kompromissiin.
Jos mennään toisen kotiin, eletään siellä kodin säännöillä. Jos tuo ei käy, niin sitten voi tarjota porttaria. Tai pihalle voi sijoittaa ympäri vuodeksi pöydän, johon tulija voi tavaransa laskea.
Peheenjäsenen kanssa ongelma onkin sitten isompi, ja oletkin näköjään jo keksinyt asiaan ratkaisun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvää kysymys, mihin on vaikea vastata. Itse tunnistan tavan jättää tavarat hujan hajan. En osaa antaa muita syitä, kuin että ei kiinnosta koko ajan kiikuttaa jotain tavaraa paikoilleen, ja toiseksi en edes huomaa asiaa - kunnes havahdun että mikäs pyörremyrsky täällä on riehunut, ja siivoan. Ja taas sama rumba alusta. Olen hajamielinen ja usein omissa ajatuksissani kyllä, eikä siivoaminen kiinnosta tippaakaan vaikka pakoan itseni siihen kyllä välillä. Mutta ehkä suurin syy on, etten edes tiedosta asiaa kun ajatukset on aina muualla kuin siinä, mihin nyt minkäkin tavaran milloinkin laitan.
Luulen että tämä pätee aika moneen, jolla järjestely ei suju luonnostaan. Mieli on jo seuraavassa asiassa tai jossain vielä kauempana. Jos jää siirtelemään kippoja, ajatus voi karata.
Usein sotkijat kuitenkin pitävät siitä hetkestä, kun koti on puunauksen jälkeen siisti. Minulle se on kutsu toimintaan - paperit taas esiin laatikosta ja suunnittelemaan ja kehittelemään uutta kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen aikuisella pojalla on kummallinen tapa jättää käyttämänsä kuppi tasolle tiskialtaan vierelle. Ei edes mitenkään sivuun vaan ihan siihen keskelle, että varmasti on tiellä. Miksi ei voi laittaa suoraan sinne tiskialtaaseen kun se siinä vieressä kerran on.
Omalla juuri 18v. tyttärellä taas on usein tapana jättää limsapullo tai tölkki johonkin lipaston, tason tai keittiönpöydän päälle. Tytär kyllä tietää missä on pussi noita varten. Joskus on illalla katsonut telkkaria olkkarissa meidän mentyä jo nukkumaan ja sitten löydä aamulla kirjahyllyn alatasolta kupin ja/tai lautasen. Onneksi meidän kissa ei ole sellainen joka tiputtaisi kaikki tavarat lattialle.
Minullakin on tapana jättää käyttämäni kuppi tasolle tiskialtaan vierelle. Syynä on se, että ajattelen tarvitsevani kuppia myöhemmin ja siinä se on sitten valmiina: ei tarvitse ottaa turhan takia puhdasta.
Minä en edes ymmärrä tapaa kerätä tiskejä tiskialtaaseen, siellä ne menee sitten ällöttäviksi kun niitten päälle lasketaan vettä tai huuhdellaan jotain tms., ja ovat tiellä jos tarvitsee täyttää isompaa astiaa. Parempi laittaa siihen tiskipöydälle, siinä ne vähemmän on tiellä. Riippuu tietysti millainen keittiö, jos on ne kaksi isoa allasta niin kai sitä toista voi käyttää vaikka tiskien keräilyyn.
Alue: Aihe vapaa
Olen kuullut yhdeltä; haluaa että elämä on rentoa, otetaan vaan rennosti.
En tykkää.