Miksi ihminen ei vie tavaroita, astioita jne paikoilleen?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuommoinen taipumus mutta en kyllä tiedä mistä se johtuu. Sama on ollut lapsesta saakka, eikä se johdu siitä että olisi liikaa passattu ja siivottu perästä aina pienenä, päin vastoin äiti laittoi kyllä meidät lapsetkin aina hommiin. Tietenkin kyläillessä pyrin olemaan siisti ja huolehtimaan etten aiheuta ylimääräistä vaivaa, mutta se vaatii skarppaamista. Kotona saatan vaan unohtaa tavarat minne sattuu kun tuleekin muuta mieleen, tietysti pitää ne sitten itse yleensä keräillä myöhemmin perästä... Mutta jos olisi super siisti puoliso niin varmaan sillä menisi hermot tämän takia, onneksi ollaan molemmat melko rentoja. Siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei ole törkeistä, mutta aina on jossain tavaroita jotka ei ole paikallaan.

Sama. Kylässä on pakko mutta kotona en todellakaan viitsi.

Jätän vain hetkeksi😛

Vierailija kirjoitti:

Jos olen vieraana, en ala laittamaan käyttämiäni astioita mihinkään. Enhän tiedä haluaako isäntä/emäntä ne altaaseen, koneeseen vai mihin. Johonkin keittiön tasolle voin nostaa jos tilaa tarvitaan muuhun. 

Kun minulla on vieraita, järjestelen astiat mieluiten itse. 

Puolisoni jättää astioita ja ruuantähteitä omalle paikalleen pöytään. Niitä en korjaa. Näyttää tekevän sen muutaman päivän välein sitten.

Emännältä ja isännältä voi kysyä mihin astiat laitetaan. 

Meillä on koko perheellä samaa, ja varmaan myös lapsuudenperheissä, kun samankaltaisia ominaisuuksia löytyy myös vanhempien kotoa. Osittain saattaa johtua siitä, että tavaraĺle ei ole määrättyä paikkaa. Joskus tavara vain unohtuu, esim juomalasi olohuoneen sivupöydälle, kun on juonut ohjelman aikana ja jälkeen tullut jotain muuta ajateltavaa.. Ja toisiin silmä tottuu niin, että ne eivät häiritse liikaa. Meillä yleiset tilat saa kyllä tarvittaessa melko nopeasti raivattua edustuskuntoon ja lastenhuoneissakin suurin ongelma on työpöydät, jotka on vähän kaoottisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tällainen puoliso sekä ystävä. Molemmat ovat aika huolimattomia monissa asioissa. Olen tullut siihen tulokseen, että heitä eivät pikkuasiat kiinnosta. Esimerkiksi miestäni eivät puoliksi pidettyjen vaatteiden kasat tai astianpesukoneeseen laittamattomat astiat oikeasti häiritse. Hän ei kai näe niitä.

Ystäväni ei petaa sänkyä meillä käydessään, vaikka tietää, että minulle pedatut sängyt merkitsevät viihtyisyyttä. Hän ripottelee tavaroitaan pitkin poikin, esimerkiksi olohuoneen ja keittiön tasoille huomaamatta/ajattelematta, että sellainen ei ole meillä tapana. Mieskin on oppinut, ettei esimerkiksi saarakkeelle, jossa tehdään ruokaa, kasata tavaraa, mutta ystäväni tyhjentää siihen käsilaukkunsa sisällön, meikkipussinsa ym.

Meillä on lasitettu terassi, joka on näin kesäaikaan lempipaikkani. Se on visuaalisesti kaunis ja harmoninen. Ystävä onnistuu levittämään sinne tavaroitaan jo sisään astuessaan. Heittää kenkäkassin lattialle, sadetakin terassin tuolille, koiransa hihnan toiselle tuolille, autonsa avaimet ja kännykkänsä pöydälle, jonka olen kattanut valmiiksi jne.  Yritän sopeutua, mutta välillä ajattelen, että eikö se ole vieras, jonka pitäisi sopeutua talon tapoihin?

Minne sen vieraan sitten pitäisi tavaransa asettaa? Pitää kamalaa tavaravuortaan jatkuvasti sylissään, ettei vahingossakaan astu reviirillesi? Anteeksi mutta kuulostat kamalalta emännältä...

Miksei hän voisi pitää niitä kaikkia kamppeitaan siellä huoneessa, missä sänkykin on. 

Ja laittaa takin naulakkoon.

Minua ei nuo tiskit niin häiritse, sitä kertyy aina kun on ystäviä kylässä ja voin vetää vaikka keittiön oven kiinni, jos alkaa häiritsemään. Sitä aina ihmettelen, kun ystävillä on ihan kauniit ja siistit kodit, niin miten he taantuvat kyläillessään aina jollekin kummalle tasolle. Kotona kengät riisutaan eteiseen, mutta meillä harpotaan pihalta olohuoneen vaalean maton poikki vessaan kengät jalassa. Siirrellään pihatuoleja ja ruokapöydän tuoleja milloin minnekin, mutta ei tietenkään palauteta mitään takaisin. Takkeja ei saada naulakkoon, vaan ne laitetaan tuolinselkämille olohuoneeseen jnejne. Ei tarvitse kauaa olla joku porukka käymässä, kun kaikki on aivan sekaisin. Yhdet yövieraat jopa levittelivät märät pyyhkeet ovien päälle, vaikka ne olisi voinut laittaa lähtiessään pyykkikoriin. 

Vaimo tuota tekee. Astiat on pöydillä, vaatekasat tuolilla ja kaikki sotkuista. En jaksa toisen jälkiä korjata niin koko kämppä on ihan sotkussa kokoajan. Lapsetkin on tottuneet vaan heittämään tavarat johonkin.

Sitten kun vaimo lähtee vaikka viikoksi jonnekin niin heti lähdön jälkeen tiskaan astiat, heittelen vaimon roinat takahuoneen tuolille ja siivoan kämpän puti puhtaaksi. Saadaan sitten se aika olla lasten kanssa siistissä ja raikkaassa kämpässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuommoinen taipumus mutta en kyllä tiedä mistä se johtuu. Sama on ollut lapsesta saakka, eikä se johdu siitä että olisi liikaa passattu ja siivottu perästä aina pienenä, päin vastoin äiti laittoi kyllä meidät lapsetkin aina hommiin. Tietenkin kyläillessä pyrin olemaan siisti ja huolehtimaan etten aiheuta ylimääräistä vaivaa, mutta se vaatii skarppaamista. Kotona saatan vaan unohtaa tavarat minne sattuu kun tuleekin muuta mieleen, tietysti pitää ne sitten itse yleensä keräillä myöhemmin perästä... Mutta jos olisi super siisti puoliso niin varmaan sillä menisi hermot tämän takia, onneksi ollaan molemmat melko rentoja. Siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei ole törkeistä, mutta aina on jossain tavaroita jotka ei ole paikallaan.

Joo ihan aidosti haluan tietää mistä tällainen mahdollisesti johtuu. Kiitos vastauksesta. En ole itsekkään tosiaan mikään siivousnatsi, mutta kyllä se pistää silmään ja ihmetyttää, että olohuone täynnä vaikka tyhjiä limsatölkkejä tai astiat pitkään olohuoneen pöydällä. Ei ole iso homma niitä raivata. Ap

Hajamielisyys?