Isovanhemmat riehuvat lasten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isovanhempien pitäisi olla erityisesti apuna?

Meillä äitini tullessa meille paikalla on kaksi aikuista (mies on pääosin töissä, äitini vierailee mielellään päivällä) ja me juttelemme, teemme yhdessä ruokaa ja leikitämme yhdessä lapsia. Pihallekin menemme yhdessä eikä niin, että minä kerään voimia sisällä ja mummi leikittää lapsia. Äidin kanssa käydään pesemässä mattoja, tarvittaessa vuorotellen, mutta ei ajatuksena ole se, että aikuinen on vain lasten kanssa ja toinen aikuinen yksin. Äidin kanssa käydään leikkipuistossa ja lapset näyttävät mummille temppujaan. Mummi on jotain kivaa ja erityistä, mutta ei mikään lastenhoitoautomaatti, joka tulee avuksi. Meillä mummi tulee osaksi perhettä - tosin vain muutamiksi tunneksi kerrallaan -  eikä lastenhoitajaksi kuin todella satunnaisesti, kun minulla on lääkäriaika tms. Koska perheen arki on hänelle tuttua, se jatkuu silloinkin, kun en ole paikalla, tietty pienillä mummihassutuksilla.

Miksi niiden pitää olla taakana?

Miksi sinä passuutat itseäsi?

Missä kohtaa passuutan itseäni?

Kaikessa. Miksi se miehesi ei oese kanssasi mattoja ja huolehdi lääkäriajoistasi ja päläpälä.

Huhhuh. Kuulostaa hurjalta jos haavoja ja esineet hajonneet, lapset itkevät. Asunto tosiaan kuulostaa liian pieneltä. Pitäisikö hankkia toinen asunto jossa lapset uskaltavat juosta ja liikkua, lapsia ei voi estää liikkumasta tavallaan. Mutta varmaan pitäisi sanoa jämäkämmin isovanhemmille, ettei lapsiin saa sattua ja esineet lennä. Ei ole kiva jos on sotkuinen koti sen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh. Kuulostaa hurjalta jos haavoja ja esineet hajonneet, lapset itkevät. Asunto tosiaan kuulostaa liian pieneltä. Pitäisikö hankkia toinen asunto jossa lapset uskaltavat juosta ja liikkua, lapsia ei voi estää liikkumasta tavallaan. Mutta varmaan pitäisi sanoa jämäkämmin isovanhemmille, ettei lapsiin saa sattua ja esineet lennä. Ei ole kiva jos on sotkuinen koti sen jälkeen. 

Meillä on 244-neliöinen talo ja sama lopputulos. Tahallistahan tuo on.

Näen harvoin lapsenlapsiani.  En riehu vaan kuuntelen heitä ja juttelen vanhoja asioita. Usein mietin muistaako lapset edes minua kun käyn niin harvoin.  En ole kertaakaan vienyt karkkia-en siis osta heidän raukkauttaan.  Mutta jostain syystä nämä pikkuiset tuntuvat minut muistavan, katsomme silmiin toisiamme ja he tulevat lähelle.  Jään aina odottamaan että he lähestyvät.  En koskaan räplää puhelinta tai pyydä rauhaa juoda kahvia ym. Ne pienet hetket olen läsnä lapsen kanssa.  Kiitollilsena pienistä heidän vanhemmilleen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi isovanhempien pitäisi olla erityisesti apuna?

Meillä äitini tullessa meille paikalla on kaksi aikuista (mies on pääosin töissä, äitini vierailee mielellään päivällä) ja me juttelemme, teemme yhdessä ruokaa ja leikitämme yhdessä lapsia. Pihallekin menemme yhdessä eikä niin, että minä kerään voimia sisällä ja mummi leikittää lapsia. Äidin kanssa käydään pesemässä mattoja, tarvittaessa vuorotellen, mutta ei ajatuksena ole se, että aikuinen on vain lasten kanssa ja toinen aikuinen yksin. Äidin kanssa käydään leikkipuistossa ja lapset näyttävät mummille temppujaan. Mummi on jotain kivaa ja erityistä, mutta ei mikään lastenhoitoautomaatti, joka tulee avuksi. Meillä mummi tulee osaksi perhettä - tosin vain muutamiksi tunneksi kerrallaan -  eikä lastenhoitajaksi kuin todella satunnaisesti, kun minulla on lääkäriaika tms. Koska perheen arki on hänelle tuttua, se jatkuu silloinkin, kun en ole paikalla, tietty pienillä mummihassutuksilla.

Kuulostaa, että sinulla on hyvä suhde äitisi kanssa. Tällaista minäkin kaipaisin. En odota lastenhoitoapua vaan toisten aikuisten vierailua, mutta meno on pahempaa kuin eskari-ikäisen poikani kaverisynttäreillä. Vanhempani tulevat siis leikkimään meille kuin huonokäytöksiset pikkulapset useaksi päiväksi. Minä olen se, joka siivoaa sotkut, hoitaa tapaturmat ja lohduttaa kun sattuu. Lapset ovat vilkkaita ja liikunnallisia, ja rajut leikit yritän ohjata ulos. Ja kyllä hoidan lapsia koko vierailun ajan ja ulkoilen heidän kanssa, mutta ongelmana oli sisätilojen show, joka vie järkeni. Puhe ei auta ja sama toistuu joka kerta. Arvostellaan vain "liian tiukkaa kasvatustani".

Odotettu vierailu päättyy tämän valtataistelun takia kaikkien mielipahaan ja olen surullinen ja hämilläni.

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh. Kuulostaa hurjalta jos haavoja ja esineet hajonneet, lapset itkevät. Asunto tosiaan kuulostaa liian pieneltä. Pitäisikö hankkia toinen asunto jossa lapset uskaltavat juosta ja liikkua, lapsia ei voi estää liikkumasta tavallaan. Mutta varmaan pitäisi sanoa jämäkämmin isovanhemmille, ettei lapsiin saa sattua ja esineet lennä. Ei ole kiva jos on sotkuinen koti sen jälkeen. 

Kiitos vinkistä, mutta muutto ei ole ollut mielessä. 130 m2 omakotitalo riittää perheemme tarpeisiin, vaikka hoplopiksi siitä ei ole.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isovanhempien pitäisi olla erityisesti apuna?

Meillä äitini tullessa meille paikalla on kaksi aikuista (mies on pääosin töissä, äitini vierailee mielellään päivällä) ja me juttelemme, teemme yhdessä ruokaa ja leikitämme yhdessä lapsia. Pihallekin menemme yhdessä eikä niin, että minä kerään voimia sisällä ja mummi leikittää lapsia. Äidin kanssa käydään pesemässä mattoja, tarvittaessa vuorotellen, mutta ei ajatuksena ole se, että aikuinen on vain lasten kanssa ja toinen aikuinen yksin. Äidin kanssa käydään leikkipuistossa ja lapset näyttävät mummille temppujaan. Mummi on jotain kivaa ja erityistä, mutta ei mikään lastenhoitoautomaatti, joka tulee avuksi. Meillä mummi tulee osaksi perhettä - tosin vain muutamiksi tunneksi kerrallaan -  eikä lastenhoitajaksi kuin todella satunnaisesti, kun minulla on lääkäriaika tms. Koska perheen arki on hänelle tuttua, se jatkuu silloinkin, kun en ole paikalla, tietty pienillä mummihassutuksilla.

Miksi niiden pitää olla taakana?

Miksi sinä passuutat itseäsi?

Eipä käynyt mielessä, että mattojen peseminen yhdessä on passuuttamista. Ei ihme, että isovanhempien tekemiset ei kelpaa, jos normaali elämä ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isovanhempien pitäisi olla erityisesti apuna?

Meillä äitini tullessa meille paikalla on kaksi aikuista (mies on pääosin töissä, äitini vierailee mielellään päivällä) ja me juttelemme, teemme yhdessä ruokaa ja leikitämme yhdessä lapsia. Pihallekin menemme yhdessä eikä niin, että minä kerään voimia sisällä ja mummi leikittää lapsia. Äidin kanssa käydään pesemässä mattoja, tarvittaessa vuorotellen, mutta ei ajatuksena ole se, että aikuinen on vain lasten kanssa ja toinen aikuinen yksin. Äidin kanssa käydään leikkipuistossa ja lapset näyttävät mummille temppujaan. Mummi on jotain kivaa ja erityistä, mutta ei mikään lastenhoitoautomaatti, joka tulee avuksi. Meillä mummi tulee osaksi perhettä - tosin vain muutamiksi tunneksi kerrallaan -  eikä lastenhoitajaksi kuin todella satunnaisesti, kun minulla on lääkäriaika tms. Koska perheen arki on hänelle tuttua, se jatkuu silloinkin, kun en ole paikalla, tietty pienillä mummihassutuksilla.

Miksi niiden pitää olla taakana?

Miksi sinä passuutat itseäsi?

Eipä käynyt mielessä, että mattojen peseminen yhdessä on passuuttamista. Ei ihme, että isovanhempien tekemiset ei kelpaa, jos normaali elämä ei riitä.

Eipä käynyt ei. Sen sijaan se kävi että piti tulla pätemään.

Yhden sukulaisen mies on tuollainen. Tykkää riehua lasten kanssa ja keksii aina kaikkea tyhmää ja täysin järjetöntä sukujuhlissa ja vastaavissa ja saa kaikki suvun lapset mukaan. On oikeasti todella raskasta saada oma lapsi käyttäytymään juhlatilanteessa, kun yksi aikuinen keksii vaikka mitä hölmöä. Lisäksi näiden tilanteiden jälkeen kaikki suvun lapset käyvät ihan ylikierroksilla ja ovat levottomia.

Onneksi meillä ei koskaan ole kyse kuin muutamasta tunnista, mutta aika monta hysteeristä itkua on tullut lohdutettua ja kiukuttelua kestettyä, kun ne ylikierrokset alkavat purkautua. En ymmärrä miksi lasten kanssa ei voisi olla ihan tavallisesti. Miksi pitää aina riehua ja sekoilla?

Vaikea uskoa että isovanhemmat riehuvat niin että tavarat särkyy tai lapset loukkaavat itsensä.

Lapsilla oli elämänsä hauskimmat 3 päivää.

Miksi Venäjää ei huolittu NATO:oon?

Kerro joku esimerkkitilanne riehumisesta. Kuka teki mitä? Mitä sitten tapahtui? Kaikki viisi hyppivät sängyllä toistensa päälle?

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa että isovanhemmat riehuvat niin että tavarat särkyy tai lapset loukkaavat itsensä.

Meillä on juuri samanlaista. Uskon täysin.

Vierailija kirjoitti:

Yhden sukulaisen mies on tuollainen. Tykkää riehua lasten kanssa ja keksii aina kaikkea tyhmää ja täysin järjetöntä sukujuhlissa ja vastaavissa ja saa kaikki suvun lapset mukaan. On oikeasti todella raskasta saada oma lapsi käyttäytymään juhlatilanteessa, kun yksi aikuinen keksii vaikka mitä hölmöä. Lisäksi näiden tilanteiden jälkeen kaikki suvun lapset käyvät ihan ylikierroksilla ja ovat levottomia.

Onneksi meillä ei koskaan ole kyse kuin muutamasta tunnista, mutta aika monta hysteeristä itkua on tullut lohdutettua ja kiukuttelua kestettyä, kun ne ylikierrokset alkavat purkautua. En ymmärrä miksi lasten kanssa ei voisi olla ihan tavallisesti. Miksi pitää aina riehua ja sekoilla?

Kiitos tästä kommentista! Kuvaa meidän tilannetta. En siis kaipaa lastenhoitoautomaatteja kylään vaan omia vanhempiani, mutta lasteni myötä koko tilanne on muuttunut aivan hulluksi. Miksi he näkevät minut nykyään vain nipottavana tätinä, joka pilaa heidän lastenlastensa elämän, koska meillä on sääntöjä, joilla pidetään homma kasassa ja minimoidaan tapaturmat.

Ap

Minun korvaani tuollainen viikonloppu kuulostaisi siltä, että onpa lapsilla ja isovanhemmilla ollut hauskaa. Mutta en olekaan kovin niuho sen suhteen, että saako kotona joskus hassutella ja riehua.

Toki eri asia, jos isovanhemmilla ei tosiaan ole mitään kunnioitusta teidän kasvatusperiaatteita ja kodin sääntöjä kohtaan. Mutta vaikea tietää, onko ap vain kontrollifriikki niuho vai onko siellä oikeasti riehuttu, v ttuiltu ja rikottu paikkoja kuin teinien kotibileissä.

Voi pientä, eikö vierailu pyörinytkään sinun navan ympärillä ja täyttänyt kaikkia sinun odotuksia? :( Pitäisikö sinun soittaa äidille ja kertoa miten sinulle jäi nyt paha mieli?

Vierailija kirjoitti:

Minun korvaani tuollainen viikonloppu kuulostaisi siltä, että onpa lapsilla ja isovanhemmilla ollut hauskaa. Mutta en olekaan kovin niuho sen suhteen, että saako kotona joskus hassutella ja riehua.

Toki eri asia, jos isovanhemmilla ei tosiaan ole mitään kunnioitusta teidän kasvatusperiaatteita ja kodin sääntöjä kohtaan. Mutta vaikea tietää, onko ap vain kontrollifriikki niuho vai onko siellä oikeasti riehuttu, v ttuiltu ja rikottu paikkoja kuin teinien kotibileissä.

Siis kolmevuotiaalle tuli päävamma ja joutuvat häntä siksi öisinkin herättelemään ja sinusta kuulostaa siltä että oli vain hauskaa. Joopajoo. Onko sinusta hauskaa kun sinun lapsi saa aivotärähdyksen tai kallonurtuman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmat aivan vihaavat sitä, että meillä on rutiineja ja periaatteita. Silloin kun ovat käymässä, harvoin, tuntuu että joudun omia lapsia vaivihkaa vahtimaan, että en ärsyttäisi sillä isovanhempia. Yritän siis pitää lapset turvassa, etteivät karkailisi autotielle, etteivät saa tee-vettä tai muuta kiehuvaa naamalle, etteivät leiki terävillä tai tapahdu jotain muuta kummaa. Tosi, tosi raskasta heidän käynnit. 

Kiitos myötätunnosta. Olen vain niin pettynyt, kun vierailu meni jälleen kerran näin. Olemme yrittäneet puhua asiasta, mutta olemme isovanhempien (kuten osan kommentoijien) mielestä niuhoja. Kaiken tulisi pyöriä lasten ympärillä ja kaiken olla sallittua. Vanhempani ovat rakkaita, mutta nyt tuntuu, etten hetkeen halua nähdä heitä. Olen aivan loppu, asunto on kuin pörremyrskyn jäljiltä, 3-vuotias pitää herätellä yöllä päävamman takia. Pihallamme olisi tilaa juosta ja riehua, mutta se ei käy. Hippaa olohuoneessa, voltteja makuuhuoneessa ja kutitusta ruokapöydässä ja kaikkea muuta.

Työni on vaativaa ja kuvittelin loman ja isovanhempien vierailun tuovan jotain apua. Vanhempani eivät edes kysyneet, että mitä minulle kuuluu :(. Yritin heidän kuulumisiaan kysellä ja omiani kertoa, mutta kaikki jäi riehumisen jalkoihin.

Ja kyllä olin niuho ja tiukkis ja kaikkea. Menetin hermoni hyvin nopeasti vierailun/riehumisen alkaessa. Ja kyllä kerroin, että meillä ei sisällä riehuta, mutta minkäs teet.

Ja jompi kumpi vanhemmista oli koko ajan ovella vahtimassa ettet sinäkään päässyt ulos?

Vierailija kirjoitti:

Minun korvaani tuollainen viikonloppu kuulostaisi siltä, että onpa lapsilla ja isovanhemmilla ollut hauskaa. Mutta en olekaan kovin niuho sen suhteen, että saako kotona joskus hassutella ja riehua.

Toki eri asia, jos isovanhemmilla ei tosiaan ole mitään kunnioitusta teidän kasvatusperiaatteita ja kodin sääntöjä kohtaan. Mutta vaikea tietää, onko ap vain kontrollifriikki niuho vai onko siellä oikeasti riehuttu, v ttuiltu ja rikottu paikkoja kuin teinien kotibileissä.

Sisällä ei juosta.

Se nyt on vähintä miten toisen kotia ja laaten tuevallisuutta voi kunnioittaa.